Keväiset terveiset!

Istun juuri junassa matkalla kotiin, ja takana on superhauska päivä ihanan Marian kanssa Kevätmessujen tunnelmasta nauttien.

Mulla on oikeasti viime yöltä kolme ja puoli tuntia unta alla, joten tässä alkaa jo väsy vähän painaa silmäluomia, mutta vaikka aamulla väsyttikin ihan hurjasti, päivä oli hauska ja nauruntäyteinen, ja teki kyllä todella hyvää. Ja hei, pääseehän tänään sitten ajoissa nukkumaan!

Kamera melkein pullistelee kivoista kuvista ja keväisestä inspiraatiosta, joten lisää messujen antia on kyllä tulossa blogiin vielä myöhemmin. Tässä nyt kuitenkin pari maistiaista.

Välillä tekee tosiaan ihan hyvää jättää ne lapset isiensä hellään huomaan ja humputtaa naisten kesken. Tännään on tullut naurettua ihan varastoon asti, ja melkein sai välillä pelätä, että lirahtaako siinä samalla housuunkin. No, siltä sentään säästyttiin.

Kivan päivän jälkeen on kuitenkin tosi mahtavaa palata myös kotiin. Joten nyt iloisin mielin viimeinen tunti matkustusta ja sitten kotona suihkun kautta hyppy pyjamaan. 🙂

Kivaa viikonloppua ja mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille!

Kevät ja pihajutut nimittäin!

Täällä on tänään kevät ottanut oikein kunnon harppauksen eteenpäin, ja elohopea on noussut mukavasti jopa varjoisimmissa nurkissa. Harmi, etten ole pystynyt ottamaan päivästä ihan sitä kaikkea iloa irti, minkä olisin halunnut, mutta hei; koko kevät on vielä edessä!

Jos millään muotoa jaat intohimoni puutarhajuttuihin (tai innostut muuten vain pihan tai mökkipihan laitosta, parvekkeen kevätasuun pukemisesta tai muista kevään jutuista), kipaise äkkiä ja heti Instagramiin, sillä mulla on siellä nyt jaossa 5 x 2kpl lippuja Kevätmessuille, jotka ovat jo ensi viikonloppuna!

Olen itsekin lähdössä messuilemaan lauantaina, joten moikkailkaa ihmeessä jos törmätään!

Mutta nyt mä vetäisen lantsarit jalkaan ja lähden vähän parturoimaan korallikanukoita. Oliskohan se oikein ensimmäinen virallinen puutarhatyö tälle vuodelle!?

Tallenna

Yritän parhaani mukaan pitää vielä kiinni kesästä ja kesän kukkaloistossa. Siitäkin huolimatta, että monet kesän kukkijoista ovat mädäntyneet ja pihassa on selvästi syksyinen fiilis. Kuistin ansiosta uskallan istutella vielä uusia silmäniloja, saahan ne sitten syksyn tullen nostettua kuistille suojaan ja parhaassa tapauksessa istutukset ilahduttavat pitkälle loppuvuotta.

Mulla on aina ollut jonkinlainen fiksaatio kauniisiin ruukkuihin. Aitoihin saviruukkuihin, ja ruukkuistutuksiin. Tiedättehän, vähän sellaiseen Provencelaiseen tai Toscanalaiseen fiilikseen. Kauniit saviruukut vain ovat kiven alla, ja täydellisiin yksilöihin törmää hyvin harvoin. Suomessa terrakotta on usein liian punaista ja tummaa makuuni, mutta nyt löytyi täydellisiä saviruukkuja!

Bergs Potter -ruukut ovat italialaisia , aitoa tavaraa ja aitoja luonnollisia sävyjä. Muotokieli on juuri sitä, mistä tykkään. Ruukkujen nimetkään eivät ole hassumpia, yksi malleista on nimittäin Emilia. 🙂

Koska kauniita ruukkuja ei voi olla koskaan liikaa, (ne kun ovat silmänilo jo ihan tyhjänäkin) tilasin kokeeksi kaikkia neljää sävyä. Kuvassa vasemmanpuoleisin on ruukuista tummin. Harmaampi sävy, kuin kolmessa muussa, jotka ovat väreiltään lämpimän saviruukkumaisia. Ja näin sekaisin yhdessä, nämä muodostavat juuri täydellisen yhdistelmän. Kuin jokainen olisi nähnyt kesää, ja aikaa, erilaisissa olosuhteissa.

Ruukut tilasin Homenordilta, ja ainakin vielä näytti olevan jäljellä kaikkia malleja. Emilia, Helena ja Köpenhamn. Nyt täytyy tosin hommata vielä jokunen pienempikin yksilö, jotta saan täydellisen yrttitarhan keittiön ikkunalle.

Täällä paistaa nyt niin ihanasti aurinko, että siirryn nauttimaan siitä ulos. Puin jopa mekon päälleni pitkästä aikaa, ja heitin villasukat hetkeksi nurkkaan. Nyt pitää nauttia!

Ihanaa viikon alkua, ja sulavaa arkea kaikille sen jo aloittaneille.

Tallenna

Kesäpäivää!

Täällä on jatkettu lomailua varsin rennoissa merkeissä. Kylli on päässyt tutustumaan ulkoilmaelämään ja sateen tullen ollaan maattu olohuoneessa lastenohjelmia katsellen. Paljon jäätelöä, pyöräilyä ja kaikkea muuta ihan tavallista kesäelämää. Eilen päästiin jopa piipahtamaan ensiavussa, kun toinen lapsista teloi silmäkulmansa.

Ihan hurja määrä osallistujia tuossa me&i:n ja Särkänniemen arvonnassa. Voi jos voisikin laittaa lippupaketin ihan jokaiselle, mutta niin se vaan taas on, että yksi vain voi voittaa. Tällä kertaa onni suosi Katia. Laitan voittajalle meiliä ASAP, jotta saadaan homma eteenpäin.

Täällä mietitään, että tuleeko päivästä aurinkoinen vai ei. Kuvat ovat siis parin viikon takaa, hellepäivän pikkupurtavat puutarhapöydällä. 🙂

Kaikille ihanaa kesäviikon jatkoa!

Onhan pioniaika noin ainakin puutarhamielessä yksi vuoden parhaista ajoista. Nyt kun talonpoikaispionit ovat jo kukkineet, ja jalopionit pääsivät vuoroonsa, tuntuu tavallaan kuin kevään aherrus palkittaisiin, ja puutarha kiittäisi hoitajaansa. Joku pyysikin kesäkuisessa postauksessani laittamaan kuvaa pitkästä pionipenkistä, kun kukat ovat puhjenneet, ja tässäpä sitä nyt olisi. Toinen pää penkkiä on valkoisten kukkien valtakuntaa, ja toinen vaaleanpunaisten. Molempia meillä on myös muissakin penkeissä, mutta tämä muutaman metrin pituinen pätkä maantien vieressä on ehdottomasti silmäteräni. Vähän kuin pioniaita. 🙂

Sinänsä vähän hassua, mutta en ole vielä ottanut yhden yhtäkään pionia maljakkoon! Viime päivät on vietetty niin tiiviisti ulkona, ettei sisällä ole kuin käyty juuri kääntymässä ja nukkumassa. Eipä siinä juuri kukkia ole sisällä tarvittukaan.

Huomiseksi lupailee jo pilvisempää, eli ehkä niitä kukkia löytyy huomenna jo maljakostakin. Siihen asti nautitaan kuitenkin ulkona olemisesta.

Rentoa sunnuntai-iltaa!

Eilinen kesäpäivä saatiin nauttia jalkapalloturnauksessa, mutta tänään on vietetty ihan ensimmäistä kesäistä lomapäivää. Kaupassa käynnit ja ruokajutut hoideltiin heti aamulla pois alta, jotta ehdittäisiin nauttia kesäisestä säästä ulkona. Hetken aikaa jaksoin kitkeä maksimekossani, mutta sitten tuli ihan oikeasti kuuma! Totesin, että kitkemisiä ehtii kyllä tehdä huonommassakin säässä, ja päätin nauttia istuinryhmästäni lukien ja lasten leikkejä seuraille. Koko viime kesän haikailin itselleni mukavaa lököpaikkaa puolivarjoisalla alapihalla lasten leikkien valvomiseen. Ja kyllähän se tuntuu ihan mahtavalle. Hiekkalaatikko on lähellä, ja esikoinen saa fillaroida nurmikolla sydämensä kyllyydestä.

Kylli on nyt vielä sisäkissana ja totuttelee meihin sekä uuteen kotiinsa, mutta eiköhän me saada kisukin vielä kesän aikana seuraamme leikkimäään.

Tänään on nautittu jätskiä rappusilla istuen, leivottu hiekkakakkuja ja suunniteltu kissanristiäisiä. Sanoisin, että aika täydellinen kesälomapäivä!

Nautitaan kesästä!

Valoisat kesäyöt, hyvä viini, loistava seura ja puutarhabileet. Kukapa ei tykkäisi. Indiedaysin ja Atlântico-viinin yhteistyökamppis tarjosi juomat, ja meille ei jäänyt kuin kesäyön ottaminen haltuun. Voitte kuvitella, että ajatukseni oli istua iltaa suuren kaapelikelan ympärillä koristevalojen luodessa tunnelmaa puun oksilta. Vaan säihin kun ei voi vaikuttaa, pitää olla luova. Puutarhabileet vesisateessa ja kylmässä yössä? Melkein, mutta onneksi on kuisti!

Voihan sitä kesäsäätä jäädä paikalleen parkumaan, mutta mihinkäs se siitä muuttuu. Ystävät kasaan, herkkuja pöytään, viiniä lasiin ja La Isla Bonita soimaan! “Melkein puutarhabileitä” ei sadekaan lannista!

Illan menu lyhykäisyydessään:

Broilerin koipia kera tomaatin ja rosmariinin
Pestoleipärullia
Pastasalaatti oliiveilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja fetalla
Kevyesti grillattuja nektariineja mozzarellan ja balsamicokastikkeen kera,
sekä valkosipulilla ja yrteillä maustettuja ruisnachoja

Me punaviinin ystävät emme suinkaan hylkää tummaa ystäväämme kesän ajaksi. Tämän kesän uutuus Alkon hyllyllä on ekologinen Portugalilainen Atlântico-viini, joka hurmaa paitsi maullaan, myös loistavalla hintalaatusuhteella. Litran pullo maksaa nimittäin vain alle 10 euroa! 

Atlântico-viinissä kesä on ajateltu niinkin pitkälle, että viini on pakattu kestävään ja kevyeen muovipulloon, jonka kierrekorkki mahdollistaa niin paikanvaihdokset, kuin piknikkorin heilautuksetkin. Kukapa tahtoisi jättää jälkeensä mahdollisia lasinsiruja, tai pakata laukkuun puolikkaan pullon punaviiniä peläten sen vuotavan kassin pohjalle. Ympäristöystävällinen pullo on korkkia ja etikettiä myöden muovia ja 100% kierrätettävä.

Rento ja yksinkertainen ruoka sopii hyvin hauskaan illanviettoon. Hyvässä seurassa on kiva syödä sormin ja napostella pitkin yötä. Liian tuhtia ateriaa ei kannata ilta myöhään syödä, sillä täysinäinen vatsa laittaa äkkiä väsyttämään. Parempi onkin napostella hyvää ruokaa pitkin iltaa. Vähän kerrallaan ja tunnelmasta nauttien!

Omaan suuhuni keskitäyteläinen Atlântico on sopivan marjaisa. Ehdottomasti kesäinen punaviini, mutta juuri sitä lajia, jota minä nautin mieluiten ympäri vuoden. Kutsun tälläisiä viinejä seurusteluviineiksi. Ne sopivat ruuan kylkeen, mutta viiniä sopii siemailla ihan sellaisenaankin.

Kuisti on siitä passeli paikka istua iltaa, että ohjelmaan voi helposti mahduttaa myös kesäisiä ulkopelejä. Kyllä, vaikka vähän sataisikin. Petanquen heittäminen käy nopeasti sorapihalla, eikä ulkona tarvitse värjötellä omaa vuoroaan pidempään. Välillä voi tankata ja istua rauhassa rupattelemaan päivän polttavimmat.

“Onneksi oli muovipullo!” Tämä tuli todettua metallikuulan osuessa pulloon. Kun vaan olisi ollut se korkkikin paikallaan! 🙂

Mutta hei, olisi kiva kuulla, että mitenkä te muut olette piristäneet sateista ja kylmää alkukesäänne? Suotavaahan olisi, että ilmat lämpenisivät, ja ne ihan kokonaan puutarhassa vietettävät bileetkin saisi järkättyä, mutta siihen asti turvaudutaan muihin keinoihin. Kesä on ihan liian lyhyt säiden sättimiseen.

Tänään on ollut eka oikein kunnollinen kesäpäivä näillä kulmilla. Fudiskentän laidallakin tuli oikein kuuma. Että, ehkä tässä päästään puutarhabilettämäänkin vielä!

Ihanaa sunnuntain jatkoa. Me täällä ihastellaan edelleen Kylliä!

Tallenna

Olette varmaan jo huomanneetkin, etten lämpene koristekatteille ja vähäeleisille havuille. Pidän varsin perinteisestä kukkaloistoista ja varsin perinteisistä puutarhakasveista. Syreeniaika on ehdottomasti kesän kauneinta aikaa. Kun voikukat ovat lopetelleet loistoaan tienpientareilla (ja pihoissa), tulee muiden luonnonkukkien vuoro loistaa. Metsäkurjenpolvet ja koiranputket muistuttavat lapsuuden mökkimatkoista. Juhannuksen aikaan tienpiennar oli kauniin värikäs, ja onneksi näitä niittämättömiä alueita löytyy vieläkin.

Meillä sateli vielä aamulla, joten lähdettiin tänään käymään Ikeassa. Muovisia säilytyslaatikoita pieneen organisointiprojektiini, sekä tietysti tuhannen muuta heräteostosta ja Plantagenista vielä takakontti täyteen istutettavaa. Kotimatka läpi maakuntien oli aivan uskoman kaunis, sillä ojia ja niittyjä koristi luonnonkukkien väriloisto, ja syreeniä sai ihailla kilometrikaupalla. Ei se ole ihme, että suomalainen mielenlaatu syksyisin synkistyy, kun vertaa tämän päivän loistoa marraskuun kynnettyihin peltoihin ja alastomiin puihin.

Nämä kuvat ovat ovat perjantai-illalta kun hiiviskelin ulkosalla vielä pitkälle pikkutunneille. Syreenit tosin ovat pysyneet hyvin hengissä lämpimässä vedessään viileällä kuistilla. Niin, että jos tuosta lämmön puutteesta nyt jotain hyvää pitää löytää, niin jaksavat ainakin kukat kukkia pidempään! 🙂

Mulla olis täällä nyt muovilaatikoita ja läjä muuta selviteltävää. Vain organisointi-into puuttuu! 😉

Ihanaa iltaa!

Tallenna

Tänään on syöty ulkona, putsattu pionipenkki ja jatkettu muutenkin pihatöiden parissa.

Kohta nokka kohti mummulaa, serkkuja katsomaan! 🙂

Ihanaa viikonloppua!

Tässä alkaa blogi väkisinkin toistaa itseään, mutta tiedättekö, mun päiviin ei paljon muuta mahdu, kuin puutarhaa. Tai mahtuu toki, tänäänkin on aloitettu päivä kouluterveydenhoitajan tapaamisella, ja on laitettu ruokaa, pyykätty jne. Mutta muuten se aika taas humpsahti ulkotöiden parissa. Eilinen sauna teki todellakin tehtävänsä, tänä aamuna olo oli jo ihan normaali, tai niin normaali kun nyt voi olla.

Tänään viimeistelin kivan oleskeluryhmän suuren puun juurelle. Tämä on se meidän ns. toinen tontti, jota kutsumme alapihaksi, ja täällä lapsilla on tilaa pelata ja leikkiä. Tällä puolella on pikkuinen hyötypuutarhani, eli kasvimaat, ja alue, jota äitini kauniisti kutsui tammilehdoksi (pläntti, jossa ei ole muuta kuin tammia). Tällä tontilla on myös hiekkalaatikko, ja nyt voin rauhassa istuskella ja seurailla lasten leikkejä korituolistani. Alapiha on kuumina päivinä huomattavasti mukavampi, sillä suuret koivut antavat kivan varjon pahimmalta paahteelta. Oikeastaan tuolla toisella puolella ei ole tullut edes syötyä kuumina päivinä, kun lämpö jää rakennusten väliin, eikä pihaan sovi välttämättä tuuli ollenkaan. No, tämän kaapelikelan ympärille mahtuu kyllä neljäkin henkeä ihan mukavasti, joten ongelma ratkaistu. Korituolit on Ikeasta, ja keloja meillä on vielä jokunen käyttämättäkin. Tuonne puun oksille taidan hommata vielä jonkinmoisen valosarjan pimeneviä iltoja kaunistamaan.

Tuo kaapelikelan puu on ihanasti harmaantunut ajan myötä. Ensin mietin, pitääkö tuohon heittää joku liina päälle, mutta ei sentään. Se on just passeli noin!

Nurmireunojen kanttaus on ollut tänään myös päivän puhteena. Hommaa on paljon, mutta kylläpä tulee heti skarpimpi ilme. Maa on tosin niin kovaa, että työnjako menee niin, että mulle jää lähinnä se kaivetun maan putsaus, ja mies hoitaa sitten nuo lapioimiset.

Puutarhuri tyylistä tinkimättä; H&M:n ballerinat on toimineet jo vuosia mun pihakenkinä. Tosin ei nämä samat yksilöt, kenkiä kun menee pari per kesä. 🙂

Mutta hei, mies lupasi chorizopitsaa, ja lasin sangriaa, päivän päätteeksi, eli taidan mennä auttamaan keittiöpuuhissa.

Ai niin, ja huomenna on tiedossa jotain superjännää. Mutta siitä kerron lisää myöhemmin. Nyt toivottelen ihanaa iltaa teille kaikille!