Käsittämättömän pimeää! Silmät joutuvat aamusta iltaan tihrustamaan hämärässä, ja päätä särkee. Kuvaamisen kannalta päiväsä ei ole yhden yhtäkään kelvollista tuntia ilman lisävalonlähdettä. Meillä on ollut myös parin päivän ajan melkoinen melutaso, joka sekin lisää päänsärkyä ihan kiitettävästi.
Olisi kiva esitellä teille kaiken tuon metelin myötä aikaansaatua tulosta, mutta koska talo on jatkuvasti miehitetty vieraalla työvoimalla, katson parhaaksi pysyä poissa kamerani kanssa. Vielä tulee minunkin aikani, ja sitä odotellessa pari vaatejuttua.
Sekä villapaita, että nahkasaappaat ovat molemmat hankintoja syksyn lomareissulta, ja koska ne ovat ihan Mangon valikoimista, ajattelin vinkata niistä myös teille. Pahoittelut surkeista kuvista, alla olevien linkkejen kautta näkee ehkä paremmin yksityiskohtia.

Yksinkertaista palmikkoneuletta kaipasinkin talveksi, ja tämä suloinen, palleroilla koristeltu, malli oli heti mieleeni. Myöskin matalakorkoiset nahkasaappaat ovat talvikauden perustavaraa, ja koska oikean levyiseen malliin törmää harvoin, oli myös nämä ihanuudet pakko sulloa matkalaukkuun. Korkea vetoketju saappaiden takaosassa paitsi helpottaa pukemista, tuo mielestäni kengille juuri tarpeeksi sitä jotakin yksityiskohtaa. Klassisen varmat popot!
Näiden “matkamuistojen” myötä siirrän nyt hiukan lämpöä ja valoa tähän kurjaan vuodenaikaan.

Tässä olikin mun eilinen shoppailupäivän asu. Myös tänään aion vetää päälleni jotakin hiukan remppavaatetta fiininpää, sillä illaksi on tiedossa superhyperkivaa ohjelmaa. Mutta siitä sitten ihan eri kerralla….

Valoa ja lämpöä!

 

Save

Poks! Tältä näyttää Emilia raskausviikolla 30. Kovasti jo kysellään koska vauvan pitäisi syntyä. Näyttää vissiin siltä, että olisi jo tulossa. Melkein hävettää myöntää, että kymmenisen viikkoa olisi vielä jäljellä. Toisaalta alan olla sen verran paniikin kourissa, että pitäisin masun mielelläni vielä vaikka puoli vuotta! No, mutta mieli ehtii kyllä muuttua…
Vatsa on aika huge, mutta silti tosi suloinen. Eikä mua oikeastaan enää edes häiritse, että sen koosta jatkuvasti huomautellaan. Olin isovatsainen edellisessä raskaudessakin, ja se on kai aika paljon kropasta kiinni, miten toi pallo esiin työntyy. Tosin häkellyn edelleen jonkun huomauttaessani vatsani koosta kun olen mielestäni sen äitiystakin alle kivasti verhonnut. Ai näkyykö se? Muistan jotakuinkin samoilla viikoilla Niiloa odottaessani, kun lastenvaatekaupan myyjä kysyi laskettua aikaani. Ihmettelin mukanani olleelle siskolleni, että näkyykö se vatsa muka toppatakin alta. Kuulemma näytti lähinnä siltä, että olen räjähtämässä.

Äitiyspukeutuminen taitaa kiinnostaa aika marginaalista joukkoa lukijoista. Toisaalta mun äitiyspukeutuminen on aika samaa tyyliä kuin arkivaatetus muutenkin. Muodin kanssa ei siis edelleenkään olla tekemisissä.
Mun blogi ei missään nimessä ole muuttumassa myöskään äitiys-, vauva-, lastenvaateblogiksi, mutta kaipa näitäkin aiheita jatkossakin täällä voidaan sivuta. Se kun on niin, että keitetään sitten soppaa tai tehdään remppaa, nämä jutut on elämässä läsnä ja vaikuttavat ihan kaikkeen.
Mitä tulee siihen paniikkiin, niin ihan oikeasti mä en ole valmistautunut vauvaan mitenkään. Yksi yö kovien suppareiden seurassa yritin täyttää sairaalan esitietolomaketta, enkä sitten kirveelläkään muistanut miettimiämme nimiä hätäkasteen varalle. Pää lyö tyhjää. Totaalisen tyhjää.
Maaliskuussa kun pakattiin tavaroitamme varastoihin, ei vauvakamat olleet ihan ekana mielessä. Nyt sitten pitäisi etsiä kolmesta mahdollisesta varastopaikasta vaunut, vauvanvaatteet, kestovaipat ym. roina. Eihän se iso homma ole, mutta tuntuu typerältä juoksuttaa miestä penkomassa laatikoita ja varastoja, kun työpäivän jälkeen pitäisi myös ehtiä remontin tekoon.
Pari päivää sitten mieheni kantoi varastosta säkillisen lastenvaatteita. Kyljessä oli lappu “Niilon pienet” ja sisällä 98-104 senttisiä lastenvaatteita… Ei tuo masu nyt mun mielestä ihan niin suurelta näytä! 🙂

Jees, iloista keskiviikkoa teillekin!

 

Hurrr, mikä hyytävä kylmyys! Joko kehoni on tottunut yli 30 asteen lämpötilaan tai sitten syysflunssa on totaalisesti iskemässä. Tänään kuitenkin pientä puuhastelua uudella kodilla. Hamstrasin kukkasipuleita ennen matkalle lähtöä, ja nyt niitä pitäisi tökkiä maahan. Hitsi, kun tässä kohtaa olisi hyödyksi vaikka hiukan lyhemmät jalat. Kyykistely ottaa jo jonkin verran voimille, eikä ergonomiasta ole puhettakaan. Voihan olla, että pihasta puskee keväällä muutenkin sipulikukkaa, mutta koska mistään ei voi olla varma, ajattelin varmistaa keväisen loiston krookuksilla ja idänsinililjoilla. Ja koska uutta puutarhaa on ruhtinaalliset 5900 neliötä, häviää sinne aika sutjakasti muutama pussilillinen kukkasipuleitakin.
Niin paljon tekisi mieli tehdä sekä puutarhassa, että sisällä. Nieleskellen pitää vain ymmärtää, ettei nyt vaadi itseltään ihan liikoja. Liki kolme vuotta lähes hoitamatta ollut puutarha ei ole tämän syksyn projekti, eikä sitä saada kuntoon vielä ensi kesänäkään. Äitini antoi hyvän ohjeen: Aloita rapunpielestä ja etene pikkuhiljaa vuosi kerrallaan.
Päivän positiivinen yllätys oli Niilon huoneen lattia. Koska kuulemamme mukaan olimme täysin varmoja, ettei laminaatin alla ole kuin kovalevy, on laminaatin purkaminen jätetty tuonnemmaksi. Tänään kuitenkin yhden irroitetun laminaattipalan jälkeen selvisi, että huoneessa onkin kaunis vanha lautalattia. Pienet on ilot, mutta melkein tuli onnenkyyneleet silmiin! Helpottaa työtä aika lailla, eikä mikään tietysti voita ulkonäöllään vanhaa lautalattiaa!
Sillä välin, kun pojat purkivat laminaattia, ja kantoivat rojua ulos, istuin minä kipinävahtina lämmitellen Upon kyljessä niin liki, että alkoi jo Jacobsenit tuoksua kumille. Mies kantoi minulle Ikean keittiöjakkaran ja käski kuvitella sen olevan kaunis rottinkituoli kera lampaantaljojen. Punaviinilasinkin kuulemma sai visioida tunnelmaa luomaan. No siinäpä minä istuin ja haaveilin sisustamisesta. Vaikka uuteen pintaan ja sisusteluihin onkin vielä paljon matkaa, tarvitsen mielikuvaharjoitukseni, jotta pysyn järjissäni. Ennen pitkää suunnitelmien kimppuun päästään kuitenkin.
Uuni on sellaisessa hauskassa “välihuoneessa”, jonka tlevaisuuden funktiokin on vielä hiukan epäselvä. Tämä on keittiön ja eteisen lisäksi se huone, joka odottaa uutta puulattiaa. Talon siisteystaso on tällä hetkellä kuvan mukaista – eli täysin ala-arvoista.

Mulla oli matkassa väärä objektiivi, joten sisäkuvia ei nyt paljoa tullut otettua tälläkään kertaa. Kipinävahtina istumisen sijaan tulin tänne nykyiseen suntoomme lämmittelemään ja hoitamaan niitä asioita, joissa olen ehkä enemmän hyödyksi (=ruokahuolto ja siivous). Paprikat, zucchinit, tomaatit ja valkosipulit uuniin, pihvit pannulle ja sunnuntaipöytää kattamaan.

Rentouttavaa syyssunnuntaita!

 

Ai arjen autuutta! Perjantai on lähtenyt käyntiin aika leppoisin kotipäivän merkein. Pientä siivoilua ja muita kotihommia. Kaivoimpa esiin myös puoli vuotta sitten hankkimani sabluunat, joilla olisi tarkoitus taikoa uusia tyynynpäälisiä uuteen kotiin. Projektista sitten erikseen myöhemmin lisää.
Päivän asu ja masukin löytyvät kuvista. Supermukavat kotipäntsit löysin Women’secretiltä, eli vallan shoppailematta en malttanut olla reissussakaan (muista ostoksista toisella kertaa). Viikkoja olisi nyt kasassa 24+6, ja kuten kuvista näkyy painoakin on “ihan mukavasti” (lue: ihan liika) kertynyt jo tähän mennessä. Vaikka lomalla rentouduin ja nautiskelin kyllä kaikesta mahdollisesta hyvästä ja epäterveellisestä, niin arki tuo eteen paluun salaatteihin ja keveämpiin herkkuihin. Ei sillä, ne maistuvatkin taas oikein hyvin.
Avasin muuten vasta tänään Room21:ltä tilaamani paketin, joka saapui juuri ennen matkaa. Paketin sisällöstä sitten myöhemmin enemmän, mutta Day Homen lautasliina oli pakko ottaa perjantai lounasta piristämään. Todella ihania!

Nyt juureksia ja kasviksia uuniin, ja päälle jotakin hiukan ulkoilmakelpoisempaa. Illan ohjelmassa kyläilyä, “tarkistuskäynti” uudella kodilla ja gore-tex kenkien hankintaa pojalle. Varsin arkiseen linjaan jatkuu tämä päivä.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta!

 

Koska eilen oli kivan pilvinen päivä, jalkauduin pienelle ostoskierrokselle. Kuten edellisessä mainitsinkin, niin mitään ihmeempiä ei tässä tilassa itselleen tee mieli hankkia, mutta jotain pientä kuitenkin, vaikka vaan muistoksi lomasta. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa kategoriaa hiuspannat, huivit, korut ym. asusteet. Ja parit halvat baltsut oli pakko ottaa kyytiin myös. Jos ne ei ensi keväänä istu omaan jalkaan, niin laitan sitten eteenpäin.

Tosi staili shoppailuasu: Mekon alla on pakko pitää shortseja, koska kumpu vetää helmaa aika kivasti ylös. Ostin muuten shortseihin tälläiset kivat jatkeet, ja mukavasti toimivat nyt pitkien yläosien kanssa. Mulberryn pikkulaukku on ainoa, jota hiukan herkäksi palaneet olkapäät jaksavat sietää. Niin ja jalassa (blogin kautta saadut) Crocsit. Ihan turhaan raahasin mukaani Toryt ja nudet rusettisandaalit, näillä mä kiskon eteenpäin aamusta iltaan lähes päivittäin. Pelastus turvonneille räpylöilleni! Mutta hei, turisti mikä turisti. Vyölaukkua nyt ei vaan tähän hätään löytynyt.

Mutta tänään ei ole pilvistä tietoa ja lämpöasteitakin on sellaiset mukavat 28 niissä harvoissa varjoisissa paikoissa, joita löydän. Eli; Vesipullo ja kirja kainaloon, ja takaisin altaalle.

Kuulumisiin! Kivaa torstaita!

 

Heti alkuun pahoittelut kuvien laadusta. Aamulla(kin) oli ihan älyttömän pimeää, ja kamera oikutteli jälleen. Pirhana, kun sekin päättää lahota nyt!
Halusin kuitenkin ikuistaa juuri tämän aamun. Sen hetken, kun kaikki on vielä hyvin, mutta sydän takoo kaiken mahdollisen pahan vuoksi jo miljoonaa. Aamulla nimittäin oli aika ultraan.
Vaikka sinne on aina kiva mennä, odotan tapahtumaa kuitenkin hiukan kauhunsekavin tuntein. Muutama päivä on taas mennyt mielialalla “entä jos”.
Kaikki kuitenkin hyvin. Sain ohjeen nauttia ja iloita, ja sitä todella yritän päivittäin itselleni muistutella.

Vaikka omaa äitiyttään tulee muutenkin mietittyä ihan joka päivä, herkistyy tähän aiheeseen välillä liiaksikin. Varsinkin juuri noina epätietoisuuden hetkinä alkaa helpommin pohtimaan asiaa.
Ensimmäinen raskaus oli ainakin itselleni hurja koettelemus. En ymmärtänyt hehkun ja onnen päälle mitään, pelkäsin ja itkin. Ajattelinkin jonkin aikaa, etten koskaan enää halua moista huolta sydämessäni kantaa. Vaan ajanmittaan ymmärsin, mikä tuo huoli ja pelko oli; Se oli kasvamista äidiksi – päivä kerrallaan. Se huoli ei koskaan katoa, pelko säilyy persuksissa jokainen päivä. Ei se katso ikää – ei äidin, eikä lapsen. Ei se ole siitä kiinni, onko lapsi jo syntynyt vai ei. Huoli on otettava osaksi elämää, se on kuitenkin pieni hinta monesta suuresta ilosta.
Yhtälailla tämä raskaus on sisälläni suurena pelkona. Välillä on todella vaikeaa iloita ja antaa asioiden vain levätä kohtalon harteilla. Osaan kuitenkin suhtautua asiaan eri tavalla kuin viimeksi. Haluan nauttia jokaisesta päivästä, sillä minulle tämä vauva on konkreettinen jo nyt, vaikka se muille onkin vasta tuleva ihminen vatsassani. Paperilla olen vielä pitkään yhden lapsen äiti, mutta sydämessäni äiti kahdelle. Siitä haluan ottaa ilon irti jokaisena päivänä, jona se on mahdollista. Huomisesta kun ei koskaan tiedä – ei tänään, eikä vuosienkaan päästä.

Ja, jottei menisi ihan liirumlaarumiksi, yritän tänään vielä tarttua tuohon blogin facebook -sivulla eilen avattuun aiheeseen. Mutta nyt pitää tehdä välillä hiukan muutakin.

Kivaa päivää!

Kerroinkin jo, että KappAhlin valikoimista eräs pitsitunika tarttui useampaankin käteen, ja jäi mukaan myös itselleni. Tunika oli kaunis myös sinisenä, mutta itse ihastuin juurikin tähän valkoiseen. Eräällä liikkeen myyjällä oli samainen vaate yhdistettynä mustiin kapealahkeisiin housuihin ja mustiin balleriinoihin. Hoikan uuman kohdalle oli solmittu musta kapea vyö. Asu oli todella onnistunut ja kaunis.
Tässä kun viimeisiä baltsukelejä vietellään innostuin itsekin pukemaan pitsitunikani avonaisten kenkien seuraksi. Pillit korvasin mukavuussyistä leggareilla ja vyön jätin suosiolla pois.
Mutta pitsitunika ei suinkaan ole tämän illan asu, sillä ohjelmassa on jotakin täysin erilaiset pukimet vaativaa toimintaa. Mutta siitä lisää myöhemmin! Palailen illalla myös edellisen kommentteihin!

Kivaa iltaa teillekin!

 

Välillä kuvamateriaalia omastakin tuotannosta. Mulla on ollut pikkuisen kameraongelmia, minkä vuoksi olen nyt lähiaikoina joutunut suosimaan lainakuvia. Mutta josko tämä tästä…
Muistatte varmaan kun mama style -postauksessa pohdin äitiystakin hankkimista. Päädyin silloin tilaamaan takin, ja se saapuikin ihan tosi nopeasti. Nyt kun käyttökokemusta on jo takana, voin todeta, että kauppa kannatti. Tämä on juurikin sellainen sopiva kauppareissu, ulkoilu ym. perusmenojen takki. Vihreä väri hiukan arvellutti, mutta etsinnässä on nyt jokin piristävä huivi takin seuraksi. Joku, mikä karkoittaisi kettutyttö/lintubongari-efektiä. Iso plussa taskuista, joissa kulkee tällä hetkellä tavaraa metrimitasta nenäliinapakkauksiin.

takki | Mom2moM,
 farkut | H&M mama, laukku | Mulberry, huivi | Cubus, ranteenlämmittimet ja sukat | Odd Molly, saappaat | Ilse Jacobsen
Rannekkeet ja saappaat ovat molemmat Wishwearilta (blogin kautta saatuja). Muistattehan, että tämän viikonlopun ajan Wishwear tarjoaa blogini lukijoille kaikista Odd Molly Classics -tuotteista ja Jacobsenin kumisaappaista 15%:n alennuksen koodilla Uusikuu.

Sitten hiukan Face-pohdintaa: Olen tässä miettinyt, että blogin Facebook-sivu voisi jatkossa päivittyä hiukan ahkerammin. Tällä hetkellähän tuo nyt lähinnä toimii yhdenlaisena blogin seurauskanavana, mutta josko esim. lomalta ja tulevasta rempasta laittaisin faceen joitakin pienempiä juttua, sellaisia, joista ei aina ihan kokonaiseen blogipostaukseen ehkä riitä. Toisaalta fb:n puolella voisi joitakin “paljastuksia” jakaa hiukan ennakkoon. Pientä sneak peak -juttua ym…
Mä olen itse tosi huono facebookin käyttäjä, henkilökohtainen profiilini ei siellä koskaan päivity. Siispä kysynkin nyt teiltä, facen kautta blogiani seuraavilta, miltä tämä kuulostaisi?!

Jeps, mutta nyt alkaa olla paisti kypsä ja nälkäkuolema lähellä… Kivaa lauantai iltaa!

 

 

Hymynne on tarttunut! Jokainen arvontapostaukseen jätetty kommentti on saanut myös minut hymyilemään. Tirautinpa pari kyyneltäkin aamulla, kun kommentteja luin (pikkuisen nuo hormonit hyrrää, itkeä pillitän koko ajan…). Niin liikuttavia ja ihania juttuja! Niitä lisää!

Tasapuolisuuden nimissä lupasin kertoa myös omista hymynaiheistani, joten tässäpä niitä:
Minun ja möhiken (=mahamöhö) matka on nyt saavuttanut puolivälinsä. Olo on mahtava, energinen ja reipas! (Jos nyt sivuutetaan se tosiseikka, että kurkku on kuin kaktuksilla rassattu, imusolmukkeet turvoksissa, silmät punaiset ja suussa maistuu flunssa.) Ehdottomasti ilonaihe!

Todelliseen riemuun naaman vetää kuitenkin se, että KOTI on vihdoin löytynyt! Mä olen niiiiin iloinen ja onnellinen! Ei tarvittu kompromisseja, ei hätäratkaisuja, eikä enää mitään väliaikaista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Reilu pari viikkoa sitten kun taloon käveltiin, tiedettiin heti, että tämä se on: Meidän Koti!

Toinen puoli iloa on se, että me päästään vihdoin pois tästä asunnosta. Eroon naapurin bileistä ja karaokeilloista (katso viimeinen kuva). Saadaan omat tavaramme takaisin, omat rakkaat huonekalut, astiat, kirjat ja kaikki muukin! Ensi kuussa me sanotaan bye bye kylänraitille ja muutetaan maalle!!!! Niin, ja mahtuuhan tähän väliin myös pari viikkoa lomailua auringossa! Helppo hymyillä!

Mahtavaa perjantai iltaa! Yritän keksiä jonkin korvaavan toiminnan kilistelylle (menee varmaan syömiseksi) 😀

 

 

Jees, kaksi päivää se vaati päiväkotihoitoa, että saatiin syksyn ensimmäinen kuumeinen räkätauti käyntiin. En edes halua ajatella, mikä putki tässä on edessä. No toisaalta, mies on kröhinyt jo kolmatta viikkoa, eli onhan noita pöpöjä ja tauteja liikkeellä muutenkin.
Me uskotaan nyt Alman kanssa girl poweriin, ja aiotaan vakaasti pysyä miesväkeä vetreämmässä kunnossa. Ihan siis tahdonvoimalla!
Tänään oli neuvolapäivä. Siellä se pieni sydän pumputti aika haipakkaa. On se vain niin herttaista kuultavaa. Ihan jo tuon pumputuksenkin tähden, yritän nyt tankata vitamiineja ja ulkoilla aurinkoisessa syyssäässä.

Tuossa kun Alman kanssa juuri oltiin ulkona, tajusin, että kyllä se uusi takki nyt vain on hankittava. Pitäähän tässä käyttää kaikki keinot jo ihan flunssankin torjumiseksi. Eikös?

Kaunista iltaa, pysykää terveinä!