Vierähti tovi ilman blogimaailmaa. Ei suinkaan koko aikaa sairastellessa, vaan ehkä enemmänkin siinä toipumisessa ja arkeen paluussa. Oli asioita hoidettavana, sosiaalinen elämä ja moni muu juttu, jotka vaativat hetken jonkinlaista ajan takaisin kirimistä.
Nyt, ystävien seurasta piristyneenä ja lenkkipolulle palanneena tunnen oikeastaan olevani terveempi kuin aikoihin. Miten arjen yksinkertaiset jutut ovatkin ne kaikkein tärkeimmät!
Haahuilupäivien aikana käytin energiani asioiden ajatteluun ja haaveiluun. Mitä kaikkea pääkopassa pyöriikään kun antaa itselleen aikaa vain olla! (Suunnittelin esimerkiksi mielessäni täydelliset häät, päättäen haaveiluni siihen tosiseikkaan, että olen jo onnellisesti naimisissa.)
Sain myös järjettömän siivous ja raivauspuuskan (oletettavasti se menee tuttuun tapaan taas pian ohi), rikoin kameran objektiivin (lempparini) ja laadin jonkinlaista, jos ei nyt viisivuotissuunnitelmaa, niin ainakin yksivuotissuunnitelmaa.
Pitenevistä päivistä nauttiminen ja ulkoilu lumisissa maisemissa antavat energiaa. Joskin olen jo uneksinut maasta puskevista narsisseista ja kevätkeleistä. Kaikki kuitenkin aikanaan, pääasia, että suunta on kohti valoa!
Pikku hiljaa myös tulevat muutokset, kuten paluu “aikuisten maailmaan” pitkän kotona olon jälkeen, alkavat tuntumaan kiehtovilta. Onko itsekästä haaveilla farkkujen ja villatakin vaihtamista siistimpiin vaatteisiin, ja odottaa villasukkien ja ulkoilukenkien korvaamista korkojen kopinalla. Toivottavasti ei.
Lauantaina tein yövieraille suloisen tulista bataattikeittoa
Niinan ohjetta mukaillen. Maku senkun vain parani parissa päivässä, tosin ensi kerralla en taida olla malttamatta korvata koskenlaskijaa vuohenjuustolla! Normaalisti hiilarit ei kuulu lounaslautaselleni, mutta ulkoilun päälle kuuma keitto on täydellinen vatsantäyte.
Joten täällä taas. Mielessä monta juttua, joista oli tarkoitus postata tammikuun aikana.
Voi olla että tulee kiire!
Leppoisaa maanantai iltaa. Minä menen pakkaamaan jumppakassini, ja annan pepun huutaa taas hoosiannaa!
***
