Lauantaita ihanat!

Ehkä muistattekin, kun juhlimme naisten kesken kesäiltaa muutama viikko sitten tässä meillä? (Postaus löytyy täältä.) No, eilen jatkettiin samalla syömättömän suklaan teemalla, ja vietimme iltaa ystävän mökillä. Koska kyseessä oli taas nyyttärityylinen illanvietto, ja minulle napsahti suolaisen leivän leipomin, pääsin jauhottamaan peukaloani. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä Oliivi-chorizo quiche, mutta suunnitelmien vaihtuessa piti kehittää keino jolla jääkaappiin jo hankitut oliivit ja chorizon saisi hyödynnettyä myös leivässä.

Lopputuloksena syntyi sarvet, joiden sisään paistoin punasipulia, hienonnettuja kalamata-oliiveja ja pieneksi pilkottua chorizoa. Leipien sisään rullaantui mös pieni annos mozzarella. Munalla voideltu pinta sai päälleen suolaa ja tuoretta rosmariinia.

Tässäpä siis oikein maukas leipävinkki viikonlopulle! Täytettyjen sarvien ohje löytyy Helpot juustosarvet -postauksesta.

Eilen tuli herkuteltua sen verran kokonaisvaltaisesti, että tänään ja ensi viikolla pitää kyllä ottaa kevyemmin. Tai no, aika harvoin sitä puolenyön jälkeen saa istua kahden upean suklaakakun ääreen.

Oikein suloista kesälauantaita, ja voikaa hyvin! ♡

Olen saanut blogista elämääni vuosien varrella aivan uskomatonta iloa ja energiaa. Kiitos bloggaamisen ja teidän, moni harmaa päivä on vaihtunut aurinkoiseksi ja elämään on löytynyt pieniä iloja. Myös monenlaisiin pikkupulmiin olen saanut teiltä apua.
Eiliseen postaukseeni ei varsinaisesti sadellut kommentteja, mutta se yksikin riitti: Kiitos Hennalle, jonka kommentista löysinkin nopean avun allergiaoireisiini. Jumituin kasvillisuuteen ja siitepölyyn enkä voinut millään käsittää, miten sainkin niin voimakkaat reaktiot järvellä olemisesta. Ei pujoa, ei heinää. Tai ei ainakaan samalla tavalla, kuin täällä peltojen keskellä. Mutta metsä täynnä makoisia mustikoita, joita tuli kahtena iltana noukittua – ja luonnollisesti myös syötyä. Ja tulihan niitä syötyä muutenkin; Aamupalaksi ensimmäisenä ja luonnollisesti myös iltapalalla. Ja niistä mustikoistahan se kaikki alkoi!

Kun eilen iltapalani jälkeen (suu turvoksissa) luin Hennan jättämän kommentin, tajusin yhteyden, ja tänä aamuna mustikat jäivät nauttimatta. Luonnollisesti olo on nyt parempi. Toki päivän aikana olen ollut tavallisen heinänuhainen, mutta ei sen enempää.

Koska olin järvellä mustikoita poimiessa luvannut tehdä mustikkapullaa, ja vanhempani olivat tänään tulossa käymään, täytin lupauksen silläkin ajatuksella, että kypsennetty mustikka on huomattavasti turvallisempi nauttia. Eikä tosiaan tullut minkäänlaista oiretta, vaikka kahvipöydässä nautiskelin pullaa muiden seurassa.

Mustikkapullat

Tee tavallinen pullataikina joko näppituntumalla, tai vaikka jauhopussin kyljessä olevalla ohjeella. Anna taikinan kohota ja leivo pyöreitä pikkupullia (puolenlitran taikinasta tulee kolme pellillistä pikkupullia). Anna pullien kohota ja paina sen jälkeen niihin jauhotetulla juomalasinpohjalla syvennykset. Voitele pullien reunat munalla.

Jauhota mustikat perunajauholla:
Sekoita 5dl mustikoita ruokalusikallinen perunajauhoja. Mikäli käytät pakastettuja mustikoita voit laittaa perunajauhoa kaksinkertaisen määrän.

Laita jokaisen pullan syvennykseen n. ruokalusikallinen mustikoita ja ripottele päälle sokeria.

Paista pullia 225°C (kiertoilmalla riittää 215-220°C) n. 10 minuuttia

Tänään nautiskeltiin siis vielä arjen kiireettömyydestä, ja äitini kanssa pohdittiinkin sitä, miten koulujen alkaminen muuttaa taas elämää monella tapaa. Nyt kesällä lapset ovat nauttineet isovanhempiensa seurasta pitkin viikkoja, mutta arjen alkaessa molemminpuoliset vierailut vähenevät. Parin viikon kuluttua näitä kiireettömiä päiviä tulee todellakin ikävä!

Mutta nyt nautitaan vielä kesäelämästä! Kaunista torstai-iltaa!

Tallenna

Hei ihanat ja mahtavaa perjantaita!

Tiedättekö sen tunteen, kun vatsa meinaa sanoa POKS! No, mulla on se olo just nyt. Syy löytyy kuvista, meillä on nimittäin vietetty burgeriperjantaita, ja vaikka itse hampurilaiset tehtiinkin minikoossa, sai niilläkin vatsansa täyteen.

Hampurilaiset eivät ole mitään ilman maailman parasta hampurilaiskastiketta, jonka ohjeen löydät täältä.

Pikkuruisten sämpylöiden väliin tasakokoisia pihvejä taiteiltiin Ikean pientä Pokal -juomalasia apuna käyttäen. Näistä tuli oikeasti tosi suloisia ja äärettömän maistuvia! Pienten pihvien lisäksi, tarjolla oli myös pulled pork -vaihtoehto. Kastike sopii molempien pariksi, samoin kuin suuri osa muistakin lisukkeista.

Lapsille luvattiin jälkkäriksi jätskiä, kunhan lastenhuone on ensin siistissä kunnossa. Jäätelömahdollisuutta odotellessa taidan itse oikaista ihan hetkeksi keittiön sohvalle. Tämä herkuttelu vaatii veronsa. 😉

Viikonloppu edessä, nautitaan!

Olen tainnut muutamaan kertaan vuosien varrella mainita, että katkarapu-vesimelonisalaatti on oma salaattisuosikkini, ja keveydellään se kuuluu ehdottomasti kesään. Toki se on kevyt herkku vuoden ympäri, mutta itselleni tuo raikkaus tuo aina kesän mieleen oli vuodenaika mikä tahansa.

Suhteeni vesimeloniin onkin sitten ihan eri asia, sillä mielestäni arbuusi on maultaan kovin vaatimaton, eikä yksinään juuri aiheuta minkäänlaisia mielitekoja. Kuitenkin katkarapuihin ja tilliin yhdistettynä vesimeloni saa lähes taivaallisen maun, ja tästä syystä jaksaisin syödä kyseistä ruokalajia vaikka joka päivä.

Jo siis mielit saada kuumiin kesäpäiviin raikasta purtavaa (tai olet kenties jostain syystä päättänyt keventää ruokavaliotasi), niin kokeile ihmeessä. Tämä on myös niin äärettömän helppotekoinen salaatti, että sitä on kiva tarjota myös vieraille.

Katkarapu-vesimelonisalaatti:

vesimelonia paloiteltuna
katkarapuja
tilliä

Salaatista on myös versio, jossa mukaan laitetaan kurkunpaloja, mutta itse en välitä kurkusta tässä yhtälössä.

Kaikki voi toki sekoittaa myös keskenään, mutta itse tykkään kasata salaatin niin, että pohjalla on meloninpalat, ja niiden päälle silppuan runsaasti tilliä. Lopuksi katkaravut ja päälle muutama tillinoksa. Näyttää yhtä herkulliselta, kuin maistuukin!

Kuten tiedätte, valkoviini ei ole ollut se “juttuni”, mutta kuten kuvista näkyy, olen päättänyt opetella! Kesä on keveiden aterioiden ja kalaruokien kulta-aikaa, joten mikäs tässä on harjoitellessa. 🙂

Ihanan herkullista iltaa!

Tämä pekoni-parsapiirakka syntyi tänään jonkinlaiseksi lounaan korvikkeeksi ja välipalaksi, koska ohjelmaa on koko päivälle niin, ettei varsinaisista ruokailuajoista pystytä millään pitämään kiinni. Ajatus puolestaan lähti siitä, että jääkaapistä löytyi valmiiksi jo kaikki ainekset parsaa lukuun ottamatta, mutta koska pelkkä pekonipiirakka kuulosti vähän rujolta, päätin lisätä kylkeen kauden herkkua, eli parsaa.

Piirakka on toteutettu varsin ysäri henkisesti, eli pyöreä piirakka, jonka pohjan päällä on kananmunalla hyydytetty täyte. Valmispohjia löytyy kaupan pakastealtaasta yllin kyllin, mutta itse tykkään tehdä pohjan itse. Käytän samaa ohjetta aina suolaisen piirakan pohjassa, eikä se ole pettänyt koskaan. Mukaan heitän usein vielä vähän juustoraastetta ja niin tein myös tällä kertaa.

Pekoni-parsapiirakka

Pohja:

Kaupan valmis suolaisen piirakan pohja tai

150g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
3 rkl vettä

Yhdistä kulhoon voi, suola  ja vehnäjauhot. Nypi ne sormin murumaiseksi seokseksi. Lisää halutessasi juustoraaste ja lopuksi vesi. Sekoita käsin ja painele taikina piirakkavuokaan.
Esipaista pohjaa uunissa n. 10 minuuttia (200°C-215°C)

Täyte:

Kaksi pakettia pekonia (2x n. 170g)
punasipuli
3dl mustapippuriruokakermaa
2kpl kananmunia
1-2dl juustoraastetta (esim. emmental)

Hienonna sipuli ja pekoni (jos et käytä valmista pekonisilppua.) Nakkaa molemmat pannulla ja ruskista kevyesti. Painele pannulta suurimmat rasvat talouspaperiin.Vatkaa munat kulhossa ja lisää joukkoon ruokakerma ja juustoraaste.

Laita suolalla maustettu vesi kiehumaan. Kuori ja puhdista parsat, ja laita ne muutamaksi minuutiksi kiehumaan.

Yhdistä muna-kerma-juustoseos, sekä sipulit ja pekonit. Nosta parsat kattilasta pyyhkeen päälle kuivumaan ja kaada pekonitäyte esipaistetulle pohjalle. Asettele parsat päälle ja nosta piirakka uuniin.

Paista noin 30 minuuttia ja peitä pinta leivinpaperilla, jos se tummuu liikaa.

Tarjoile piirakka salaatin ja siementen kanssa, ja kesäateria on kuitattu! Täytettä voi varioida vaikka pinaatilla tai lehtikaalilla. Piirakka on helppo myös paistaa jo kotona, ja kuljettaa vaikka kylmänä mökille.

Nyt toivottelen oikein ihanat ja aurinkoiset perjantait (ja menen siivoamaan keittiön)!

Kuten eilen kirjoittelinkin, siskoni tuli tosiaan lasten kanssa viikonlopuksi mummulaan, ja nämä pari päivää menevät aika tiiviisti isossa porukassa. Siskoni tyttärillä on molemmilla merkkipäivä tässä ihan lähiaikoina, joten juhlimme mummulassa ennakkoon yhdet nimipäivät ja synttärit. Ihan vain “oman väen kesken” on tarkoitus olla, joten lupauduin tekemään itsekin jotain kahvipöydän täytettä.

Monster High -kakku ei ihan tältä tädiltä taida onnistua, joten valitsin vähän perinteisemmän lähestymistavan ja tein kesäisen marenkikakun. Tai oikeastaan tämä on pavlova, mutta kahdella kerroksella. Kaksi marenkipohjaa (4 munaa ja 2dl sokeria / pohja) ja väliin kermavaahtoa johon sekoitin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Vadelmia, mansikoita ja pensasmustikoita. Niin ja kävinpä ostamassa kevään ensimmäisen orvokinkin, jotta sain vähän koristetta kakkuun.

Ulkona paistaa aurinko ja linnut lirkuttavat kevätmenojaan. Kohta pakataan taas auto täyteen, ja lähdetään ajelemaan kohti kakkukestejä. Kun vain saisin nyt kakun ehjänä perille asti!

Ihanaa viikonloppua!

Tiedättekö, kun joskus tulee sellainen tuhoton halu leipoa? Tai itselläni se oikeastaan tulee aika useinkin, mutta sokerin vähentämisen ja viljojen välttämisen myötä sekin ilo on elämästäni kaikonnut hetkeksi melkein täysin. Eilen päätin, että nyt on jauhopeukalo pyyhittävä pölystä ja tänään aamulla teinkin pienen pullataikinan kohoamaan.

Se taisi olla jossain Pirkka tai K-ruoka -lehdessä, missä jokin aika sitten jaettiin ohjetta pistaasipullaan. Idea oli sen verran houkutteleva, että nyt halusin kokeilla itsekin. Tosin en nyt noudattanut mitään erikoista ohjetta, tein vain 2,5 desin pullataikinan, joka riitti bostonkakkuun vallan mainiosti.

Muuten toteutin tämän kuin tavalliset korvapuustit tai perinteisen bostonpullan, mutta kanelin sijaan käärin taikinarullan sisään pistaasirouhetta. Taikinarullan leikkasin kahteentoista osaan ja asettelin uunivuokaan palat kolmeen neljän palan riviin. Voitelu munalla ja lisää pistaasirouhetta päälle.

Uunissa pistaasiboston oli reilut puoli tuntia, ja lopun ajasta leivinpaperilla peitettynä.

Valmiin pullan päälle valutin vielä sokerivesikuorrutetta ja lisäsin hiukan pistaaseja.

Ja kylläpä vain maistui pala uunituoretta pullaa hyvältä. Ansaittu jälkiruoka sunnuntaille!

Tärkeintä kuitenkin se, että sain leipoa. Ja tätä harrastusta aion kyllä pitää yllä, sen verran terapeuttista pikkupuuhaa jauhopeukalon pyörittäminen itselleni on.

Suloista sunnuntaita, ja kokeilkaa ihmeessä pistaaseja pullataikinan kanssa!

Ajattelin jakaa teille välissä vähän kevyemmän ohjeen, joka sopii lounassalaatin korvikkeeksi tai vaikka alkupalaksi paremmalle aterialle. Kasviksia täytetään usein jauhelihalla tai muulla lihalla, ja päälle ripotellaan rutkasti juustoa, mutta nämä, täytetyt kesäkurpitsat, ovat tosiaan vähän köykäisempi versio. Ja täysin kasvisversio, eli lihan sijaan tarjolla on linssejä. Toki näihinkin sopisi vaikkapa fetajuusto päälle, mutta meidän jääkaapin uumenista ei löytynyt edes sitä.

Täytetyt kesäkurpitsat:

kesäkurpitsoja
linssejä
tomaattia
rutkasti valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Liota linssit kylmässä vedessä ja laita kattilaan kiehumaan (ohjeen mukaan, mutta keitä pari minuuttia neuvottua vähemmän). Pese ja halkaise kesäkurpisat neljään osaan. Koverra sisukset ja silppua ne pieniksi.

Tee tomaatista pieniä paloja ja purista tai hienonna valkosipuli. Kuullota tomaatti, valkosipuli ja hienonnetut kesäkurpitsan sisukset pannulla oliiviöljyssä. Lisää mukaan kypsät ja valutetut linssit. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Anna kasvistäytteen ja linssien hautua, ja keitä kesäkurpitsaveneitä muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä (Esikeitin kesäkurpitsoja, koska kokonaisuus on vähärasvainen ja helposti vain kuivuisi uunissa). Valuta kesäkurpitsat ja anna nesteen höyrytä pois. Lado kurpitsaveneet pellille ja täytä kasvis-linssi täytteellä.

Paista 200 asteessa kunnes täyte saa hiukan väriä.

Oikein hyviä lämpimänä, mutta napostelee näitä mielellään kylmänäkin seuraavana päivänä.

Kun ulkona paistaa aurinko, ja ulkoilukelit ovat mitä parhaimmat, ruokahuolto kannattaa suunnitella helpoksi ja vaivattomaksi. Hitaasti haudutettu liharuoka kypsyy uunissa, eikä vaadi hellan edessä seisomista kuin nimeksi.

Possun etuselkä on mahtava uuniliha tähän tarkoitukseen. Makua liha saa luusta ja ihrakerroksesta, eikä vaadi sen kummempia marinointeja.

Possun etuselkää padassa:

Itselläni oli vajaan kilon pala lihaa, eikä Sarpanevaan olisi kyllä enempää mahtunutkaan. Isossa padassa toki kannattaa tehdä samalla vaivalla, ja energialla, isompikin määrä.

Ota liha huoneenlämpöön ja valmistele kasvikset sekä liemi. Halutessasi voit paistaa lihaan pannulla pintaa ennen uuniin laittamista, mutta itse skippasin tämän, koska annoin lihan hautua matalassa liemessä ja välillä ilman kantta.

Kuumenna uuni n. 175°C.
Hiero lihan pintaan suolaa, ja aseta se pataan.
Lado astiaan myös kasviksia (itse käytin porkkanaa, sipulia ja valkosipulin kynsiä).
Kaada päälle kuuma lihaliemi, ja nosta pata uuniin.

Anna lihan kypsyä uunissa noin tunti ilman kantta, jotta se saa hiukan väriä nesteen haihtuessa. Sen jälkeen voit laskea lämpötilan alle sataan asteeseen, lisätä tarvittaessa lientä ja kypsentää lihaa kannen alla vaikka 15 tuntia tai enemmän. Liemen määrää on kuitenkin hyvä tarkastella välillä, jottei se loppusi täysin.
Mitä miedompi lämpö, sen pidempi paistoaika. Voit toki heti aloittaakin miedolla lämmöllä, sillä liha saa väriä pintaansa aina nesteen haihtuessa.

Tämä possun etuselkä hautui vajaat 10 tuntia, mutta liha irtosi luusta helposti ja suli suuhun. Lisukkeeksi meillä syötiin keitettyjä perunoita.

Loistava ruoka ulkoilupäivän jälkeen!

Mukavaa viikonloppua. Nautitaan auringosta!

Katkarapuleipä, ah mikä nautinto!

Kirjoittelinkin viikonloppuna, miten katkarapuleipä ilman leipää ei oikein ole jaksanut houkuttaa, ja niinpä piti testata kauraviipale ultimateherkussani. Ja toimihan se! Kunnolla paahdettuna ja kaveriksi keitettyjä munia, vähän majoneesia, katkarapuja tietysti ja paljon tilliä joka väliin.

Hassuja muuten nuo ravut, ne ovat olleet herkkuani jo lapsesta asti. Esikoista odottaessa juuri muu ei mennyt alas, mutta tilliä, vesimelonia ja katkarapuja olisin voinut syödä yhtenään. Loistava kombo muuten sekin. Pitääkin herkutella seuraavaksi kyseisellä yhdistelmällä! 🙂

Täällä on taas oltu aikaisia lintuja, ja noustu jo kuuden jälkeen. Tänään toki kello soitti ihan jo syystäkin. Illalla lähdetään miehen kanssa viettämään vähän omaa aikaa ja lapset pääsivät mummulavisiitille. Äkkiä se viikko vierähtää, mutta nautitaan nyt loma loppuun asti.

Torstain kunniaksi täällä paistaa jopa aurinko!