sisustus Archives - Page 103 of 103

>Valoa ja knäckebrödiä!

27.9.2010

Valoa tuntuu nyt pilkistävän joka kolosta. Asioita, joilla on positiivinen merkitys elämään. Tavaraterapiaa ja ihmissuhteita. Helpotusta koti-ikävään.

Ei me löydetty vanhaa pitsihuvilaa viikonlopun aikana, mutta asian suhteen olo alkaa olla tyynempi. Jaksan uskoa unelmaani, mutta yritän säästää voimia myös tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Tapetteja on vihdosta viimein katseltu, asioita mietitty ja tilanne rauhoitettu.

Ostin perjantaina Ikeasta ruotsalaista näkkileipää. Näkkäri on ehdoton terapiaruokani. Oivariinia päälle, ja lasi kylmää kaakaota (oikein tujua). Tulee ihan lapsuus mieleen! Vaikka taidan jatkossakin suosia enemmän sitä suomalaista ja ruukiisempaa lajia.

Uusi lampunvarjostin tarjoaa sitä tavaraterapiaa. Rie Elise Larsenin punainen paholainen koristaa mieheni lukulamppua. Raukka joutui sen itse tilaamaan täältä, kun meni valittamaan häikivästä valosta sängyn yllä. Varjostin on kuulemma hyvä, ja ajaa asiansa. Voiko mies lampunvarjostimelta enempää toivoakaan!?

Tarttuipa käteeni viikonloppuna myös yksi joulukirja. Minä onneton joulufanaatikko kun en vielä omistanut tuota Outi Loimarannan ja Marjo Koivumäen Oi ihana joulukuu -kirjaa. No, nyt se on luettu moneen kertaan ja joka suuntaan. Kärpässieniäkin innostuin taas virkkaamaan hiukan pienemmässä koossa.

Mutta juuri nyt mieltäni kirkastaa uusi ystävä. Täältä ventovieraiden joukosta kun olen vihdoin löytänyt

myös seuraa. Niilon kanssa kyläiltiin aamupäivällä yhdessä ihanassa kodissa.

Lapsi sai leikkiseuraa, ja itse sain höpötellä kaltaiseni talonmetsästäjän ja sisustushullun kanssa.

Ihminen, jolle pystyi viemään joulukoristeita syyskuussa! Kiitos S! 🙂

Pää tuntuu taas piirun verran selvemmältä!

Huomasin vasta, että Alma-postaus oli kahdessadas laatuaan, ja sen kunniaksi ajattelin lisätä arvontapalkintojen määrän kahteen. Yllätyksiä ovat edelleen myös itselleni.

Muistakaapi osallistua, mikäli ette ole jo niin tehneet!

>Kiviä ja kulumia

21.9.2010

No mitäs tänne? Eipä ihmeempiä. Yhden päivän työkeikka venähti neljäksi päiväksi. Pitäisi osata sanoa ei. Tai osasinhan minä. Muuten olisi saanut tehdä kellon ympäri. Ja se olisi tietysti ollut sääli, koska kaikki muu viikonlopun huvi olisi jäänyt kokematta.

No, eipä oikeasti ollut mitään suurta huvittelua, mutta sunnuntai aamuna kipaistiin taas tuossa rompetoritapahtumassa ajatuksena löytää pari vanhaa tuolia keittiöön. Sopuhintaan, tietysti. Ja kuinkas sattuikaan; Törmäsimme sukulaiseen, jolta olemme jo ostaneet suuren kasan huonekaluja. Puolen tunnin jälkeen meillä oli kaksi heleän vihreää pinnatuolia kainalossamme. Tosi suloiset, ja ihanasti niitä on jonkun istumalihakset vuosien varrella kuluttaneet. Maali on muuten sama, mikä oli toisessa niistä pastellituoleista.

Roudasin olohuoneesta tuon vanhan peilin meidän makuuhuoneeseen. Peiliosa on tosi ruostunut, mutta siftaa kauniisti kattokruunun ja muunkin valon. Ajattelin heittää sen päälle jotkut kivat valot roikkumaan. Vähän niinkuin joluvaloiksi. Mutta siis lähempänä joulua.

Mun kuvausassari/ -järjestelijä tekee kans nykyään tosi pitkää päivää. Ei paljon lakisääteiset kiinnosta. Tämä jatkuva parityöskentely vaatii nyt hiukan totuttelua. Ja kun kolmen tunnin päikkäreiden nukkuminen loppuu kuin seinään, menee moni muukin asia uusiksi. Ajateltiin viikonloppuna miehen kanssa hiukan hengähtää. Siitä on yli kolme kuukautta, kun ollaan oltu jossain kahdestaan. Kotona tai missään muuallakaan. Kerrankin yhteinen vapaa lauantai ilta, ja saatiin vielä lapsenvahtikin. Syömään ja leffaan. Siinä on meidän master plan. Helppo ja simppeli.
Vielä tuosta edellisestä postauksestani. Aika moni tsemppasi minua tekemään asioita, joista pidän, olla stressaamatta blogista ja palaamaan blogin ääreen, kun into on palannut. Halusin vielä selventää, että minulla on kyllä intoa blogata, pidän tästä, enkä tekisi tätä koskaan, jos se olisi minulle stressin aihe. Bloggaan omaksi iloksi, en kenenkään muun vuoksi. Tästä on muodostunut mulle tosi rakas harrastus. Kiitos siitä teille. Välillä vain oma aika on kortilla ja pakostakin joutuu luopumaan itselle rakkaista asioista. Meillä arki on todella rikkonaista ja epämääräistä. Niilon kanssa olaan kahden pitkiäkin aikoja. Yritän kuitenkin järjestellä itselleni myös bloggaustaukoja. Ihan jo mielenterveytenikin vuoksi 🙂

Mustapippurikuva netistä. Minä haaveilen… .ggggggggggggggg

Sain ihanan tunnustuksen kolmestakin paikasta.
Piupaulta, Ninalta ja Kirsikalta.
Kiitos teille.

*Kolme rakasta asiaani ovat

Puoliso

Lapsi

Koti

*Mulla on monta kuvaa, joita rakastan, mutta kaikki ovat sen verran henkilökohtaisia,

etten halua niitä tänne laittaa.

*En tuuppaa tätäkään nyt eteenpäin, vaan ihan jokainen blogi, jossa vierailen on kirsikkansa ansainnut!

Edit: Kirjoittelin tätä pitkin aamupäivää. Nyt lapsi nukkuu kuin enkeli. Johtuu varmaan siitä, että seisottiin just tunnin verran ulkona kaatosateessa ja odotettiin, että mies ajaa avaamaan meille oven. Piti vähän niin kuin mennä kauppaan, mutta ei siitä sitten tullutkaan mitään. Olo on muuten aika lyöty. Piti mennä naapuriin lainaamaan puhelinta, ja sitten repiä tuota lasta lammikoista, kun olisi niin mielellään uinut jokaisessa. Kaikkea tätä säesti suora huuto ja kitarisojen kaunis värinä.

Kaipa tällekin vielä joskus pystyy nauramaan!

Niin, ja on meillä vara-avain. Se vaan on vielä sisällä, kun ei olla keksitty sille hyvää paikkaa. Pitää vissiin alkaa oikein miettimään.

Tulipas taas turinaa!

Mukavaa päivää kaikille!

>Kirkonmenot on ohi

12.9.2010

>Keräsin tässä viikonlopun aikana kaiken uskonnollisen madonnahössötyksen pois kodistamme. Samoin köyhänhopeat. Sulloin koreihin ja ihastelin tyhjiä pintoja. Samaa matkaa lähtivät pitsit ja nauhat. Meillä on oikeastaan aika alastonta! Okei, yhden madonnan, ensimmäiseni ja alkuperäisestä Ihanalivingistä ostetun, jätin möllöttämään jääkaapin päälle. Tabula rasa; Mulla on nyt sellainen. Mies oli enemmän kuin innoissaan tästä uskonnollisesta puhdistuksesta. Ihmetteli tätä tyhjyyttä ja kaiken romun määrää. Niin minäkin.
Jotain juttuja nostin kaapeista esille, mutta aika tyhjää meillä nyt oikesti on. Ja aika kivaakin. Katselen ja mietiskelen. Ihan rauhassa, jos osaisin.
Punaisen värin himo on kasvanut ihan sietämättömäksi. Sellainen tumma ja lämmin, tai oikea peruspunainen. Ei väljä. Voi tietysti olla, että järjestelen tavarat ensi viikolla takaisin paikoilleen, mutta nyt pidän kovasti näkemästäni. Mielessä muhii monta juttua. Takarajana tietenkin joulu.
Viikonloppu on ollut aika väsyttävä. Jotakuinkin olen itsekseni taas pyöritellyt tätä arkea, kun mies elää toisessa rytmissä. Mutta onneksi alkuviikolla helpottaa, kun ollaan taas molemmat kotona. Oikeastaan mun viikonloppuni alkaa näin sunnuntaina. Teille muille toivottelen mukavaa sunnuntai iltaa ja voimia viikon alkuun!

>Linssin läpi

06.9.2010

Harvoinpa sitä saa tilaisuuden nähdä oman kotinsa ammattikuvaajan linssin läpi. Tänään kävi tuuri.

Viikko alkoi iloisesti Hanniksen ja huippukuvaaja Kristiina Hemmingin visiitillä.

Toki tätä maanantaita edelsi pitkä ja stressaava viikonloppu kaikkine pakokauhuisine ajatuksineen.

Sunnuntai aamuna istuin jo puhelin kädessä valmiina soittamaan Hannalle, että eipä tästä taida mitään tulla. Kehittelin jo mielessäni tarinaa vaarallisesta ja tarttuvasta taudistakin. Kymmeneen mennessä olin kuitenkin jo kasannut itseni; Pataan tulee, mutta tulkoon!

Rakkaalle puolisolleni annoin jo alkukesällä määräyksen saattaa viimeinenkin lista paikoilleen näihin kuvauksiin mennessä. Niinhän siinä kävi, että lauantai illaksi mies ehti pyytää naulausapua, ja homma tuli lopulta tehtyä. (Kiitos J!) Hurja remontti vaati tietenkin asianmukaiset ja miehekkäät eväät. En tiedä oltiinko lauantain, vai sunnuntain puolella, mutta jotakuinkin niihin aikoihin kun käsittelyssä oli Lapuanliike, minäkin pääsin untenmaille.

Sunnuntai sisälsi jauhopeukalointia, ja vastapestyjen sohvanpäälisten varjelua. Viime yö jälleen pakokauhua ja raastavaa lonkkakipua. Mutta nyt olo on aikalailla tyyni, joskin rättiväsynyt.

Erillinen juttu lastenhuoneesta ja sen asukkaasta vaati välillä Alejandroa “kolmiäänisesti”. Tämän päivän tunnelmasta jäi kuitnkin kaikin puolin käsiin rento ja hauska fiilis.

Ei ollenkaan niin kamalaa, kuin olin kuvitellut.

Visiitillä kävi mahtava parivaljakko!

Tuntuu vähän tyhmältä kuvailla tämän jälkeen omaa kotiaan, mutta tässä muutama pala päivän tunnelmia amatöörilinssin läpi.

Nyt taidan nostaa jalat ylös ja huilata hetken.

Palailen sen lupaamani arvonnan kanssa kunhan olen ensin vähän “toipunut”.

>Pieniä paloja keittiöstä

24.8.2010

Vanha vaaka on muutaman euron kirppislöytö. Ajaa meillä ihan hyvin vaa’an virkaa. Tämän tarkempaa en ole koskaan tarvinnut.

Suuri ilvestölkki on hyvä säilytyspaikka kaikelle tilpehöörille. 10 litran tölkki mahtuu oleilemaan jääkaapin päällä, jossa säilytetään myös suurempia astioita ja muita keittiötavaroita.

Sana nuutunut kuvaa ehkä parhaiten yrttiviljelmieni tämänhetkistä tilaa.

Vanhoissa patenttikorkkipulloissa on kiva säilöä erilaiset suolat; Näppärästi käden ulottuvilla.

Puuro keitetään kaurahiutaleiden ja neljänviljanhiutaleiden sekoituksesta. Ikean purkit voi koristella vaikka pätkällä nauhaa ja pienellä puisella liitutaulukortilla.

Kaipaan keittiöön jotakin uutta. Lisää värejä, vai entistä hillitympää linjaa? En tiedä vielä, mutta onhan tässä koko syksy aikaa sisustella ja puuhastella sadepäivien ratoksi.

Meillä on jo aika kylmä. Pitää kääriytyä villaan ja tunnelmoida!

>Kierrätystä peräkammarissa

18.8.2010

>Lisää juttua Niilon huoneesta. Se sijaitsee ihan oikeasti pitkän mallisen talomme perällä, ja sen ainoa ostettu huonekalu on vaatekomero. Kamari on muuten ahdettu täyteen vanhoja ja saatuja huonekaluja.
Siitäpä tuo otsikko.
Huonetta on laitettu nyt kesän aikana kuntoon. Vanhojen huonekalujen maalailun lisäksi aikaa ja voimia on käytetty myös ihan pienten juttujen keksimiseen – mikä on tietysti sitä parasta puuhaa.
Viimeisin hankintani on papershopista löytynyt aakkosjuliste. Kaupasta vinkkasi aikoinaan Niina. Kannattaa kurkata!
Looginen sijoituspaikka taululle, jonka kehykset ovat myös omasta varastosta, oli tietenkin pulpetin päällä. Ehkä vähän naurettavaa koulufiilistelyä ottaen huomioon huoneen asukkaan iän (1v8kk), mutta kivasti värikkäät kuvat tuntuvat kiinnostavan pienempääkin.
Kehyksissä oli aikaisemmin tuo vanhahtava maailmankartta, jolle pitää nyt keksiä jotain uutta. Ajattelin josko liimaisi sen vahvalle pahville tai jollekin levylle. Katsotaan nyt. Karttapaperi on Kodin ykkösestä.
Hauska pompulanaulakko on löytö isomummulan autotallista. Kiva paikka vaihtuvalle lelunäyttelylle ja muulle roikotettavalle.
Vaikka olen väsynyt yritän ylläpitää intoani. Olen sitä sorttia, joka uppoamaan lähtiessään meneekin sitten tosi syvälle. Parempi siis pitää elämämisen reunasta kiinni.
Olen taas murehtinut ja huokaillut tätä meidän kotiasiaa oikein olan takaa. Pääni on oikeastaan ihan täynnä ideoita. Siitä ei ole ongelmaa. Haluan vain toteuttaa ne sitten siinä unelmakodissamme… Tällä hetkellä markkinoilla ei oikeastaan edes ole sellaista taloa, joka saisi hiukset pystyyn. Tai ei siis sillä alueella, josta etsimme. Jatkan siis haaveilua!

Kiitän teitä kaikkia viime postauksen kommenteista. Ne tulivat tarpeeseen.

Olette ihania! ♥

Tulipas huonolaatuisia kuvia. Ei ne vielä äskön tälläisiä ollut. Ihan kuin picasalla tehdyt muokkaukset ei olisikaan tulleet kuviin… Mene ja tiedä! Ja editori on taas päivittynyt! No, koitetaan pärjätä. Näillä mennään!

***

>Pöytä sohvan lähelle

08.8.2010

>Ei kai se mikään oikea sohvapöytä ole.

Vain tuollainen puolustusvoimien vanha arkku. Samanlainen, kuin työhuoneessa kätkee sisälleen tulostimen, ja Niilon huoneessa varavuodevaatteet.

Tämä yksi ylimääräinen sai pintaansa saman maalisekoituksen,

kuin pulpetti, ja kohtalokseen päätyä olohuoneeseen.

Tuossa se nyt nököttää ikkunan alla. Ajattelin pohjaan howard -tyylisiä pieniä kalustepyöriä.

Ainakin Fasetti myy niitä uusina, mutta vanhat olisi tietysti ihan unelmat.

Arkku olisi näppärä pitää päivä aikaan tuossa sivussa, mutta välillä kun ollaan vain aikuisten kesken,

se olisi mukava siirtää laskutasoksi sohvan ja divaanin viereen.

Ensin pitää kuitenkin keksiä tv:lle jokin uuusi juttu. Nykyinen matala taso näyttää nimittäin ihan tyhmältä. Haaveissa olisi se vanhoista ovista kyhätty kaappi,

johon koko töllöttimen, ja muut oheistuotteet, saisi kätkettyä. Oikein kunnolla piiloon.

Kynttilöitä nostin jo arkunpäälle esille. Josko tänään avattaisiin kynttiläkausi.

Jotenkin on ollut niin kuuma, ettei ole aikaisemmin vielä viitsinyt.

Mutta nyt sinne rippijuhliin….

PS. Mukavaa ,kun uusia lukijoita on taas ilmaantunut.
Lämpimästi tervetuloa kaikille!

>On a happy day

07.8.2010

>Pulpetti on vihdoin sisällä!
Ihana mieheni käytti kesälomansa viimehetket maalaamiseen ja hiomiseen. Väri on kaunis sekoitus kaikista varaston purkinlopuista.
Ulkona sataa ja jyrisee, kuvista tuli todella huonoja. En jaksanut säädellä.

Muutakin uutta, mutta vanhaa, on taas nurkissa. Niistä myöhemmin, paremmalla säällä.
Ensimmäisen kuvan nurkassa näkyvä pompulanaulakko odottaa myös seinälle pääsyä, mutta taidan antaa kullalleni loppu päivän vapaata 🙂

Ihanaa lauantai iltaa!

>seinällä

06.8.2010

>Pari päivää meni työn merkeissä. Nyt vietetään viimeisiä hetkiä kesätunnelmissa. Vielä yhdet rippijuhlat sunnuntaina, ja siinä olivat kesäjuhlat. Syntymäpäiviä elokuulle riittää vielä monet.

Olen ollut hirvittävän onnekas blogiarvonnoissa. Onni on suosinut jo moneen otteeseen. Hiukan aikaa sitten voitin täältä kauniin seinätekstin. Seinäteksteistä en oikeastaan ole ollut kovin innostunut, mutta tämä oli kirjoitus, jonka sanoma puhutteli erityisesti. Sopii jotenkin niin hyvin minulle, ja juuri tähän elämänvaiheeseen. Hetken aikaa pyörittelin tekstiä ja mietin paikkaa. Ei tuntunut sopivan minnekkään.

Kunnes keksin, että sohvalla loikoillessa tämän lukeminen voisi olla erittäin hyodyllistä. Jopa terapeuttista! Irrallinen kirjoitus seinällä pisti kuitenkin hassusti silmään, ja niinpä kaivoin ylimääräiset mustat kehykset kaapista, ja naulasin ne kasaamaan kokonaisuuden. Eräänlainen huoneentaulu tämäkin.