Raflaavasta otsikosta huolimatta kujeet on kyllä samat ja vanhat, me nimittäin ollaan tuon kuopuksen kanssa yhä kotosalla ja yritämme saada tautia häipymään. Samaa hommaa tehtiin myös koko viikonloppu, mutta edelleen meillä on pieni tyttö helottavan punaisine poskineen. Sinänsä harmi, koska tänäänkin olisi ollut ihan unelmakeli hankkia niitä punaisia poskia vähän toisella tavalla.

Mutta punaisista poskista punaisiin kukkiin. Tai pikemminkin pinkkeihin kukkiin, jotka ovat tosin nekin olleet keittiön sohvapöydällä jo parisen viikkoa. Klaara sai nimittäin isomummulta synttärikukaksi vaaleanpunaisen atsalean, ja tuo on nyt ihastuttanut meitä söpöydellään ja tuonut myös kivaa vaihtelua muuten aika värittömään elämäämme. Ja onpa sitä muistettu kastellakin, vaikka alkuun pelkäsin, että kukka kuolee alta viikossa. Atsalean vaaleanpunaiset kukat vievät ajatukset vahvasti sinne vaaleanpunaisten pioneiden aikaan, ja jotenkin kukka toikin heti vähän kesäisempää fiilistä mukanaan.

Tällaisina kotipäivinä ilot ovat pieniä. Kukkia ja kynttilöitä, niiden avulla maanantaikin muuttuu heti paljon paremmaksi.

Toivottelen oikein ihanan aurinkoista ja kirpakkaa uutta viikkoa! Pysykäähän terveinä ja lämpiminä!

Tallenna

yhteistyössä Ellos 

Heipsulivei!

Tykkään itse sisustuslehdistä, joissa kotijuttujen perässä on se sivu jossa on kodin tyyli pähkinänkuoressa, sekä tuotteet, joilla fiilis syntyy. Vähän samalla ajatuksella kasasin nyt jonkinlaisen koonnin meidän olohuoneesta. “Kopioi tyyli” on vähän ehkä turhankin lehtimäinen otsikointi, mutta pakkohan sitä on joskus kokeilla. Koska sain eilen rutkasti kysymyksiä koskien olohuoneen sisustusta aina sohvista mattoihin, ja sohvapöydän saviruukkuihin, ajattelin lyödä samalla iskulla myös useamman kärpäsen.

Tänään siis tarjolla avaimet skandinaavisen boheemiin sisustukseen. Postaus sisältää mainoslinkkejä Ellokselle, sieltä nimittäin löytyi oikeastaan ihan koko kattaus.

Vähintään kerran viikossa saan kysymyksen liittyen meidän sohvanpäälisiin, eli noihin suuriin “lakanoihin”, jotka tekevät tavallisesta tusinasohvasta vähän boheemimman näköiset, ja lisäksi säästävät aika paljon pyykkärin hermoja. Kyseessä on Elloksen ihan paki parastaan tähän tarkoitukseen tehty tuote, eli Odessa-irtopäällinen 3:n istuttavaan sohvaan. Kangas on tukevaa puuvillakambrikkia, niin paksua, että tällä saa vaikka mustan sohvan valkoiseksi. Ja valkoisen lisäksi sävyjä on tietenkin muitakin. Irtopäällinen on saatavilla myös 2:n istuttavaan sohvaan, sekä nojatuoliin.
Meillä on näitä kolme, eli jos sohvalle joskus pääseekin hyppäämään kuratassuinen koira, ei hätää, päällisen voi vaihtaa ihan heti. Ja vaikka meilläkin on sohvassa ihan irrotettavat päälliset, tämä yhtenäinen suoja helpottaa puhtaanapitoa valtavasti. Plus, se tekee sohvista vähän hauskemman näköiset!

Leffapäivien ilo on siirrettävä Dream-sohvapenkki Candice-istuintyynyllä. Penkin varsinainen paikka on pianohuoneen ikkunan alla, mutta aika usein se majailee tuossa huoneiden oviaukossa ja on keskuudessamme senkin verran haluttu löhöpaikka, että vuoroja pitää välillä ihan jakaa.

Lampaantaljoja pidän sohvan selkänojalla paitsi fiiliksen vuoksi, myös ihan käytännön syistä. Kun talossa on vahtia pitäviä eläimiä, ikkunan edessä olevat sohvat likaantuvat helposti juuri tuosta selkänojalta, ja villa on erinomainen lianhylkijä. Shannan-lampaantalja on yksi suosikeistani.

Kysytyimpien kysymysten jaetulla ykkössijalla on meidän matot. Olohuoneessa ja pianohuoneessa on Elloksen Tanger-ryijymatto suuremmassa koossa, ja makuuhuoneessa ja isossa eteisessä samainen matto on hieman pienemmässä koossa. Valkoharmaa/harmaa sävy on ihanan rauhallinen ja kasaa luonnonsävyisen sisustuksen kevyesti yhteen.

Värimaailma pysyy neutraalina, kun sisustuksessa käyttää luonnollisia materiaaleja. Kasa pellavatyynyjä ja erilaista keramiikkaa viimeistelevät tunnelmaa. Sierra-maljakko/ruukku tuo ripauksen kaukomaiden tunnelmaa ja Baras-vati on ulkonäöltään melkein kuin tuo vanha puukulho, joka seikkailee olkkarin sohva- ja sivupöydällä kynttilänpätkineen.

Candice-tyynynpäälliset ovat sohviemme loppusilaus. Rennon ryppyinen pellava ja vähintään yhtä rennot nauhat tyynyn sivussa ovat suosikkejani. Helppohoitoisuus on sitä, että päälliset heitää koneeseen ja kuivuriin, ja ne ovat ilman silitystä valmiina käyttöön. Nämä ovat edullisesta hinnastaan huolimatta ihan älyttömän laadukkaita! Meillä on yhdistelty sekä kitinharmaata, että vaaleanharmaata sävyä. Näin kokonaisuus on sekä lämmin että viileä, mutta kuitenkin yhtenäinen.

Erilaiset puutarjottimet kynttilöiden tai maljakkojen alla antavat luonnollista fiilistä vaikka sohvapöytä ei vanhaa ja kulunutta puuta olisikaan. Uurnamaiset ruukut ovat paitsi supermuodikkaita, myös oiva tapa lisätä hieman bohofiilistä sisustukseen. Kongo maljakko/uurna ja Terra saviruukku löytyivät Elloksen uutuuksista ja kipusivat omalle ihan pakko saada -listalleni.

Kun kokonaisuus on lämmin ja luonnollinen kattovalaisimeksi käy yksinkertainen ja hillitty vaihtoehto ja Elloksen valikoimista löytyi ihan meidän valaisinta vastaava versio. Lovely-kattovalaisin on lisäksi edullinen vaihtoehto!

Meidän sohvapöytä on tosiaan tehty itse vanhoista lattialankuista, mutta helppoa ratkaisua etsivälle Ellokselta löytyy Forrest-sohvapöytä, joka kruunaa luonnollisen tyylin aivan varmasti!

Oikein mukavaa ja leppoisaa viikonloppua!

Tallenna

Kylläpä vain kävikin huono tuuri, kun perheemme pienin sairastui juuri kaverisynttäreiden alla. Vaikka näin aikuisen silmin juhlat ovat tietenkin siirrettävissä oleva asia, tuntui tuo olevan juhlakalulle itselleen melkein maailmanlopun veroinen juttu. Yhtä kaikki, harmihan se oli kaikkien puolesta, mutta kun näille ei vain voi mitään. Ja kun tarjolla on flunssaa ja täitä, olen jopa ihan helpottunut, että meille päätti tulla tämä levolla selätettävä ongelma.
Kipeänä ei tietenkään ole kiva olla, ei lapsen eikä aikuisen, mutta onneksi on viikonloppu edessä ja saadaan aika rauhassa sairastella ja parantua. Ensi viikolla sitten taas tavallisen elämän kimppuun – näin ainakin toivon.

Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat siis juhlahumusta hiljaiseen kotona hipsutteluun, ja yritetäänkin nyt ottaa siitä ihan kaikki mahdollinen ilo irti. Lumileikkeihin ehtii varmasti vielä tämän talven aikana, siltä tuolla ulkona ainakin nyt näyttää. Meillä on ihan hyvä syy viettää tämä viikonloppu verkkareissa ja villasukissa. Sen tosin huomasin, että vaikka aamuisella kaupunkikäynnilläni koetin hoitaa kaikki mahdolliset kaupunkia vaativat asioinnit, unohdin ihan täysin ostaa kukkia! Ne kaikkein olennaisimmat! Kukkia pitääkin nyt sitten vielä metsästää jostain, niin saadaan tunnelma hiottua ihan viimeisen päälle.

Siinäpä siis meidän perjantai-illan suunnitelmat ja koko viikonlopun suunnitelmat ylipäätään. Kotoilua ja huilailua.

Tallenna

Heipsan tyypit!

Kun viimeksi kuvasin yläkerran aulaa, oli niin himputin pimeää keskellä päivääkin, että jouduin puhelimen fikkarilla näyttämään kameralle ohjausvaloa, jotta se jaksoi kohdistaa. Tänään asiat ovat toisin, ja tuolta talven ihmemaasta sinkoilee valoa sisään vähintään 100 kertaa enemmän kuin marraskuun puolivälissä. Hyvät naiset, olemme matkalla kohti kevättä!!!
Myöskin kuusentaimi on saanut vaihtua helmililjoihin, mutta muuten yläkerran aula onkin ihan yhtä vuodenaikaneutraali kuin ennenkin. Mutta näin se toimii, eikä turhaan hypi silmille!

Olen tässä viime päivinä käynyt pääni sisällä jonkinlaista kevätharppausta. Pohtinut niittysiemensekoituksia, ja ihan käynyt läpi sen, mitä ensi kevään ja kesän aikana pitäisi saada tehtyä, ja mihin ehkä olisi vielä oikeasti resurssejakin. Huomaan, että olen talvisin ladannut itselleni (ja puolisolleni) sen verran suuren kesätyömäärän, että viimeistään heinäkuussa kasvoille iskee sula mahdottomuuden aikapula. Tunteja ja käsiä kun on ihan ympäri vuoden rajallisesti, vaikka talven aikana usein tuntuukin, että kun vain olisi kesä, niin kaikki kyllä onnistuisi. Jos siis ennen olen ollut hieman liian optimistinen puutarhakauden suhteen, en ajatellut nytkään heittäytyä pessimistiksi. Realistiksi vain! Olkoonkin, että se on jotakin itsesuojelua pettymysten varalle. Nämä ajatukset päässäni torjuin tänäänkin muutaman houkuttelevan siemenihanuuden, ja päätin ensin miettiä ja tehdä vähän listaa, että mitä lopulta kannattaa kylvää ja mitä ei.

Meillä on tänään muuten kihlajaispäivä! 11. laatuaan, minkä laskimme tuossa juuri ja totesimme, että pyöreät kympit taisi jäädä vuosi sitten juhlimatta. Ainakaan kumpikaan ei muistanut, että viime vuonna olisimme tehneet jotakin erityistä. Kenties se täysi kymppi vain jäi noteeraamatta, kuten moni muukin asia pienten lasten vanhemmilla. Mutta näköjään pärjäsimme taas vuoden eteenpäin siitäkin huolimatta.

Nyt pötyä pöytään, ja sitten imuri laulamaan. On se hyvä, että huomataan tänä vuonna juhlia edellisenkin edestä!

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Tiedättekö sen tunteen, kun uusia seinäpintoja ikään kuin haluaa viimeiseen asti suojella ja pidemmän päälle huomaa, että taulut ovat jääneet vallan ripustamatta? No, meillä on ollut havaittavissa tätä ongelmaa jo pidemmän aikaa, vaikka joka kerta kun saan jotakin ripustettua seinään, totean mielessäni, että miksi ihmeessä vitkuttelin tämänkin kanssa. On nimittäin huomattavasti tasapainoisempaa, että sisustus ei ole ainoastaan lattianrajasta metrin korkeuteen, vaan että myös seinäpinnoissa on jotakin mikä kiinnittää katseen. Tänään vähän sisustusjuttuja kaupallisessa yhteistyössä Desenion kanssa.

Meillä on sisustuksen kanssa päästy siihen pisteeseen, että koti muuttuu jatkuvasti yhä vähemmän ja vähemmän. Koen, että tämä johtunee lähinnä siitä yksinkertaisesta asiasta, että viihdymme (tai ainakin minä, aka sisustaja, viihdyn) tässä nykyisessä tunnelmassa, eikä sen muuttamiseen ole koettu tarvetta. Luonnollinen väriskaala miellyttää silmää kesät talvet ja tuntuu rauhoittavalta. Ihan niin kuin omassa kodissa kai kuuluisikin, minä viihdyn täällä ja juuri tämän näköisessä ympäristössä. Pidän myös tietynlaisesta rosoisuudesta ja siitä, että tavaroilla on tarina. Niissä pitää kuitenkin olla myös se jokin juju, joka herättää kiinnostuksen. Esimerkiksi harmaa seinä muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi kun se on tavallisen remonttimaalin sijaan maalattu kalkkimaalilla ja harmaa pinta “elää”. Mitä taasen tulee tauluihin, haluan, että ne enemmänkin sulautuvat sisustukseen kuin hyppäävät aggressiivisesti silmille. Silti haluan lepuuttaa silmiäni yksityiskohdissa ja kuvissa, jotka koen miellyttäviksi, mutta myös mielenkiintoisiksi.
Vähän samoin kuin valkoiset listat kehystävät harmaita seiniä, pidän siitä, että valkoiset “kehykset” ympäröivät seinällä olevia kuvia. Toisinto ikään kuin rauhoittaa, vaikka jonkun toisen mielestä tämä voi tuntua tylsältä. Toisaalta myös erilaiset ja erityylisetkin kuvat, joissa kuitenkin kaikissa on  sama valkoinen “kehyskartonki”, nivoutuvat paremmin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Samalla olen viime vuosien aikana alkanut pitämään erilaisista tavoista ripustaa kuvia seinälle. Siis että perinteiset kehykset voi myös korvata jollakin mielenkiintoisella tekniikalla. Meillä on aikaisemmin ollut noita klipsejä, joihin kuvia on laitettu roikkumaan, mutta nyt ihastuin kovasti Desenion julistelistoihin. Kuva laitetaan magneeteilla toimivien puulistojen väliin sekä ylä, että alapäästään, ja pakkauksessa tulevasta nauhasta solmitaan yksinkertainen ripustuslenkki toisessa rivassa valmiina oleviin koukkuihin. Valitsin itse valkoiset listat, koska ne sopivat tähän jalkalistateemaani, ja pakkauksen kolmesta naruvärivaihtoehdosta (valkoinen musta ja luonnonväri) valitsin luonnonvärisen nauhan. Tällöin mustavalkoinenkin kuva sulautuu muuten pehmeään ja luonnonväriseen sisustukseen kuin itsestään.

Julisteissa, tauluissa ja julistetauluissa on valinnanvaraa aiheiden suhteen loputtomiin. Itse pidän erilaisista luontoaiheista ja kasveista, mustavalkoisista kuvista tai muuten hillitystä värimaailmasta. Ja tietenkin ihmisistä! Ihmiskeho ja kasvot nimittäin ovat asioita, jotka kiinnittävät huomion hyvinkin herkästi. Toki nytkin katsellessani tuota Desenion valikoimaa, jämähdin tuijottamaan moniakin upeita kuvia. Kaikkia ei kuitenkaan kauneudestaan huolimatta ylitä sitä oman kodin kynnystä, ja sitten taas mielen jäi kummittelemaan muutama, jolle tietäisin tulevaisuudessa hyvänkin paikan. Sanoisin, että tässäkin kohtaa sisustan juurikin fiilispohjalla.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hejsan ja uutta viikkoa! Maanantai on jo melkein lusittu, joten voisi sanoa, että ollaan taas voiton puolella. Tiistaista viikko soljuu aina vaivattomammin eteenpäin.

Mutta en ryhtynyt kirjoittamaan viikonpäivistä, vaan ihan kuulkaas näistä sisustus- ja kotijutuista. Tarkemmin sanottuna meidän keittiön olkkarista, eli tuosta keittiön oleskelupäädystä, kuten siitä kai pitäisi puhua.
Nyt kun molempien lasten synttärit on juhlittu ja joulukin siinä välissä, palaan taas siihen samaan ajatukseen, ettei meillä varmaan varsinaista olohuonetta edes tarvittaisi. Nimittäin aina kun on vieraita, kaikki ovat kuitenkin keittiössä. Itse asiassa, eniten minä itsekin kotona kulutan tuota keittiön sohvaa. Kuvia valmistelen työhuoneessa työpöydän ääressä, mutta tähän minä sitten tulen naputtelemaan tekstiä läppärin kanssa. Jalat pöydällä on yksi paha tapani, enkä siksi oikein voi siitä muillekaan motkottaa.
Meille on kehkeytynyt sellainen selkeä jako, että sohva on minun paikkani, ja mies loikoilee divaanissa. Varsin miehekkään kuuloista, eikö vain!? Joskus pari vuotta sitten mietin, pitäisikö keittiöön hommata telkkari, mutta eipä sillekään tarpeelle enää oikein ole perusteita. Tässä me ne pienet hetket saadaan kyllä kulumaan ilman töllötintäkin. Olohuoneen telkkari on useammin pleikkarin jatkeena tai siellä pyörii lastenohjelmat. Me kun ei oikeastaan katsota TV:tä, vaan enemmänkin täsmäkatsellaan noita suoratoistopalveluja silloin kun siihen aikaa liikenee. Yleensä oleskelemme miehen kanssa olohuoneessa iltaisin sen yhden tai kahden jakson verran hyvän sarjan parissa, mutta koska ihan joka päivä ei tehdä sitäkään, voi olla päiviä, ettei me käytetä olohuonetta ollenkaan. Tähän keittiön löhöpaikkaamme taasen kaakerramme aina ruokailun jälkeen kahvittelemaan kuin mikäkin vanha aviopari konsanaan. Arkipäivänä tässä ladataan se pieni hetki voimaa ruokailun jälkeen, että jaksaa taas lähteä harrastuskierrokselle. Toisin sanoen, me juomme kahvit sillä välin, kun lapset laittavat itsensä lähtökuntoon.

Silloin aikanaan kun tänne muutettiin, en osannut kuvitellakaan, miten tärkeäksi suuri keittiö muodostuisi. Siitä tuli kodin sydän, paikka jossa kaikki tapahtuu – ja paikka jossa me kaikki yleensä ollaan. Tässä minä nytkin kirjoitan kissa kainalossani, kuten niin monena muunakin päivänä. Ja ihan ensimmäiseksi minä aamuisinkin keitän itselleni saavillisen kahvia, ja tulen tähän vakkaripaikkaani istumaan. Selaan puhelimesta postit ja viestit, katson somet ja julkaisen mahdolliset kommentit. Tässä samaisella sohvalla loikoilen usein myös kirjani kanssa (siitäkin huolimatta, että olohuoneessa olisi tarjolla pidempiä sohvia), ja tähän keittiön olkkariin suunnistavat meille tulevat vieraatkin automaattisesti.

Jos siis jotakin, niin ehkä tämä osa kotia on se, jonka sisustukseen ja kalustamiseen on joskus ihan syytäkin vähän sijoittaa. Toistaiseksi olen tyytyväinen ihan näin, vaikkakin pöytä on siinä hilkulla, että onko se liian suuri vai ei. Mutta nyt siihen ainakin mahtuu kaikkea kivaa esille, ja silti ne villasukkiin kiedotut jalat ja kahvimuki. Näköjään myös yksi pari vähän pienempiä villasukkia, satukirja, hiuslenkki, käytetty Frozen-laastari, kuulokkeet ja pari piirustusta. Mattoon on tosin kulunut miltei reikä jalkojeni kohdalle, eli ei ne jalat ihan aina siellä pöydälläkään ole. Ja kenties joskus tässä sohvassakin on kokoiseni painauma, jota ei enää tyynyjä pöyhimällä saa korjattua.  Mutta noin ylipäätään nuo kaikki kertovat kai ainoastaan siitä, että minulla on lempipaikkani ja minusta on varsin mukavaa, että se lempipaikkani on juurikin tässä. Kotona ja kodin sydämessä.

Kaikkea hyvää viikkoonne! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hiphei ja perjantaita!

Varsin masentavan kurja keli tuolla ulkona. Ja tammikuun lopussa, eli sydäntalvella! Plääh, nyt sitä lunta ja pakkasta, tai muuten tätä ei jaksa! Tai jaksaa, kunhan käyttää kaikki mahdolliset vippaskonstit kuten viherterapiaa, johon päädyin itse. Perus perjantaitulppaanien lisäksi talutin nimittäin kotiin vähän kevätsipuleita ja terhakan hortensian. Ja tuota hortensiaa siirtäessäni ruukkuun, totesin, että täytyykin laittaa sille kunnon mullat, niin saan sen kesällä ulos. Kesällä ulos! Kuulostaakin jo niin taivaallisen hyvältä, että pakkohan tuosta on tulla positiiviselle mielelle.

Huomenna olisi tarkoitus juhlia 5-vuotiaan synttäreitä ja tässä kohtaa iltaa huomisen tarjoilut on vielä yksi iso kysymysmerkki. Mutta kakku sentään on tilattu, joten ihan tarjoiluitta ei ainakaan jäädä. Huvittaa nyt jopa itseäni, koska ei tämän nyt ihan näin huonosti pitänyt mennä, vaikka rennosti ajattelinkin ottaa. Mutta kukat ja kakku tuntuvat nyt jo puolivoitolta, joten ajattelin pitää lipun korkealla ja katsoa, miten käy.

Nyt kuitenkin kauppajuttuja. Ehkä tässä vielä ehtii jotakin leipaisemaankin jos jättää perjantai-illan sohvailut vähän vähemmälle. Ja jos ei, niin tuskin se maailma siihenkään kaatuu!

Eli loistavaa viikonlopun aloitusta! ♡

Tallenna

Tallenna

Lumisen kaunista tiistaita!

Aamulla oli vielä 15 astetta pakkasta, mutta huomiseksi luvataan vettä!?!? En pysty lainkaan ymmärtämään miten sää voi vaihdella näin paljon. Juuri kun tuntui, että saatiin vihdoin kunnon talvi. Ja jos totta puhutaan, en oikein edes usko noihin vesisadejuttuihin. Tai en ainakaan halua uskoa.

Tammikuu on sellainen tuhansien tulppaanien kuukausi, ja jos nyt äkkiseltään muistelen blogivuosien tammikuisia postauksia, taitaa ne tuhannen tulppaania tulla kuvien kauttakin täyteen. Mutta hei, minkäs teet! Oma aikansa on kukkiville hedelmäpuille, valkovuokoille, pioneille, hyasinteille jne. Tässä kohtaa vuotta tulppaanit on se juttu, joka piristää arkea ja luo kauneutta arkikaaoksen keskelle.

Nostalgiamielessä kolusin tässä joku päivä läpi alkuvuoden postauksia vuodelta 2013. Paljon on elämässä menty eteenpäin viidessä vuodessa, ja kotikin on (yhä kaikessa keskeneräisyydessään) muovautunut käyttäjiensä näköisiksi. Paitsi, että lapset ovat kasvaneet, huomaa vuosien kulun myös omassa naamassaan. Olenko oikeasti ollut joskus noin nuoren näköinen!?! Mutta tiedättekö, siitä huolimatta, että silmäkulmissa loistaa jumalattomat harakanvarpaat ja maan vetovoima on muutenkin tarrannut nahkaan, koen että elämä on oikeastaan paljon paremmin nyt kuin tuolloin. Enkä tarkoita, että elämässä alkuvuonna 2013 olisi ollut mitään pahaa, päinvastoin elo oli tuolloin yhtä unelmien täyttymystä. Tarkoitan, että se mikä ennen oli mustavalkoista on nykyään täynnä harmaan sävyjä, ja joko tain tilalle on tullut kompromisseja ja kultaista keskitietä. Ylisuorittajasta on kehkeytynyt vallan loistava alisuorittaja, ja silti maailma ei ole kaatunut. Ei edes vavissut. Tässä syntymäpäiviään odotellessa on ihan hyväkin tutkia vähän omaa mieltään ja ymmärtää, että ne numerot eivät välttämättä ole lainkaan pahasta. Vuodet tuovat viisautta tai ainakin elämänkokemusta ja perspektiiviä. Ja armollisuutta! Niin itseä kohtaan kuin elämää ylipäätään.

Niin että tulkoon vain lisää harakanvarpaita tai vesisadetta. Ei se onni ole kiinni noin pienissä jutuissa, vaan enemmänkin suuremmissa kokonaisuuksissa. Ja tietysti ihan pikkuisen niissä tammikuun tulppaaneissa!

pusero ja farkut saatu / Bubbleroom

Tallenna

Hei ihanat, ja lumisen kaunista lauantaita! Hassu juttu, että vaikka pakkasta on enemmän kuin alkuviikosta sekä minä, että tämä talopahanen siedämme kylmää huomattavasti helpommin. Tuo viikon alkupuolella puhaltanut tuuli ja viima tuntui sietämättömältä ja koti jäähtyi päivässä, kun taas nyt on ihan lämmin fiilis. Tämä onkin juuri sitä lajia talvesta, josta tykkään. Puhdasta ja valkoista, ja vieläpä mukavan raikasta!

Nuo äidin virkkaamat lumihiutaleet ovat oikein kiva talvikoriste, ja itseasiassa tänäkin vuonna ne sopivat paremmin teemaan vasta näin joulun jälkeen. Kynttilöiden polttaminen taasen ei ehkä ole meillä muutenkaan kytköksissä jouluun tai talveen, joten lepattavat liekit ovat olennainen osa kotoilua. Nautin vapaapäivissä juuri siitä, että aamulla saa sytyttää kynttilät nauttia tunnelmasta koko päivän.

Ulkona lämmittää tänään Niinmun`design UTÖ-pipo ja UTÖ-villahuivi, joilla Virpi onnistui tosiaan lämmittämään sekä vilukissaa itseään, että vilukissan mieltä. Suomessa valmistettua muotia, kuten kaikki niinmun`design -tuotteet, ja materiaali ihanan laadukasta puhdasta villaa. Nämä minun ovat sävyä Kelo, mutta löytyypä tuolta sävyjä moneen makuun. Ja huivi on niin iso, että kaulahuiviajan päätyttyä siihen voi kietoutua vaikka kesäiltaa istumaan.

Seuraavaksi vuorossa pötköttelyä ja päivälepoa. Viikonlopun parhaita paloja. ♡

pipo ja huivi saatu ⎮ niinmun`design

Tallenna

Perjantai, sinä päivistä autuain!

Paitsi ihan vain ollakseen arkirupeaman viimeinen päivä, tänään perjantai on monesta muustakin syystä viikon lempparini. Tiedossa on mukavaa ohjelmaa ja irrottelua, joka tulee taas ihan varmasti tarpeeseenkin. Olen muuten oppinut itsestäni senkin, että ennen en ollut lainkaan näin impulsiivinen. Jokainen meno piti olla vähintään kuukautta etukäteen suunniteltu, ja mikään hetken mielijohteesta päätetty ei sopinut millään tavalla kuvioihin. Ihan perusarjessa oli jo yllätyksiä tarpeikseni. Mutta pidän paljon enemmän uudesta itsestäni. Ja juurikin siitä pienestä impulsiivisuudesta, jonka olen sisältäni kaivanut. Vuosi 2017 jäi ehdottomasti mieleeni kaikesta kivasta, mitä arjen keskelle suunniteltiin ja nopeasti myös mahdutettiin. Tämä vuosi jatkakoon samaa kaavaa.

Ilta ystävien kanssa olkoon siis yksi tämän päivän iloista ja kiitollisuuden aiheista. Toinen on tuore kimppu kerrottuja tulppaaneja, jotka koristavat kotia (joka muuten fiksusti siivottiin jo eilen). Iloa tuo myös vasta kauneushoidoistaan tullut puhdas ja puunattu koira, sekä aurinkoinen pakkassää, joka lataa virtaa pankkiin kuin aurinkoloma. Viikonloppu saa todellakin tulla!

Salin ja suihkun jälkeinen kotiasu koostuu repaleisista farkuista, teepaidasta ja isosta neuletakista. Illemmalla sitten sukkahousua ja mekkoa! Olitte muuten kyselleet tätä kyseistä neuletakki Lifestyle La Lunasta, ja sain vinkin huikata, että nyt sitä olisi jälleen saatavissa. Kirsikkana kakun päällä, sain teille myös viikonlopuksi alennuskoodin Lifestyle La Luna -verkkokauppaan. Koodilla tammikuu saatte pe-su (19-21.1.2018) ajan -15% alennusta verkkokaupan normaalihintaisista tuotteista.

Viettäkäähän mukava ja rentouttava perjantai-ilta jos siihen vain suinkin on mahdollisuus. Ja nauttikaa myös talvisesta viikonlopusta ja talven valosta! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna