Yhteistyössä Ellos (postaus sisältää mainoslinkkejä)

Se olisi perjantai, ja vielä viikon verran aikaa jouluunkin. Moni varmaankin viikonlopun aikana valmistelee joulua, ja niin on tarkoitus tehdä täälläkin. Tosin vain huomenna lauantaina, sillä sunnuntai on pyhitetty jollekin ihan muulle kuin joululle. Ainakin osittain.

Muutama kuva makuuhuoneesta, joka sekin on saanut annoksensa joulusta. Ei mitään ihmeellistä tai suurta, mutta pieniä juttuja, jotka muistuttavat siitä, että joulunaika on käsillä. Risutähti tuossa sängyn yllä jo viime vuonna roikkuikin, ja nyt tempaisin myös pari harmaata paperitähteä ikkunaan. Olen ollut vähän laiska koristelija tänä vuonna, ja ajattelin, että jonnekin ne tähdet olisi syytä laittaa, ja kuinka sitten sattuikin, että sillä hetkellä makkari tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Meillä ei ole tänä vuonna edes valotähtiä ikkunoissa, ja tajusin juuri, kuinka vähän olen lopulta koristellut kotia. No, ehkä lapset hoitavat lopun, sillä ajattelin, että joulukuusi voitaisiin kantaa sisään jo tänään.

Vaikka mitään suurta ei olekaan makkarin sisustuksessa nyt joulun alla tapahtunut, niin viimeisen vuoden sisällä huone on kuitenkin muokkautunut valmiiksi, ja vihdoin se tuntuu myös lämpimän kutsuvalta. Vuosi sitten saatiin sähköt makkariin ja edelleen jaksan ihailla nättejä pistorasioita ja valokytkimiä. Voisin sanoa, että huoneessa on nyt se fiilis, jota halusinkin. Lämpimiä sävyjä, mutta silti neutraalilla paletilla. Ajattelin vähän kasata tähän postaukseen noita makkarin sisustusjuttuja, eli mistä lämmin ja neutraali fiilis syntyy. Tein sen käyttäen mainoslinkkejä Ellokselle.

Sitten viime näkemän makuuhuone on saanut myös uudet verhot. Ihastuin niin suuresti Elloksen pellavapöytäliinoihin (joulu on katettu pöytään -postaus), että päätin tilata saman sarjan laskosverhot makuuhuoneeseen. Tuossa on vierekkäin kaksi Elloksen Pembroke-laskosverhoa ja ne tuovat kivasti lämpöä muuten vähän viileänsävyiseen huoneeseen. Juliette-helmalakana, Juliette-pussilakanasetit ja saman sarjan tyynyliinat ovat nekin Ellokselta. Roselynn-päiväpeitteen tilasin aluksi sohvansuojukseksi, mutta koska sille ei ole enää sohvalla käyttöä, päiväpeite pääsi sille luotuun tehtävään.

Yksi useimmin blogissa kysytty kysymys koskee makuuhuoneen, eteisen ja olohuoneen mattoja. Mistä ne ovat, ja minkä väriset ne ovat. Tanger-ryijymatot löytyvät myös Ellokselta ja nämä meidän ovat väriltään valkoharmaa/harmaa. Monesti myös kysytään, että kellertääkö tämän värin valkoinen osa, mutta se ei kellerrä, koska kyseessä on harmahtavan valkoinen, lähinnä sellainen kitin vaalea pohjaväri.
Kaksi pienempää mattoa hankin vuosi sitten syksyllä olkkariin ja pianohuoneeseen, mutta koska ne osoittautuivat noihin huoneisiin liian pieniksi, laitoimme matot muihin tiloihin, ja nykyisin olo- ja pianohuoneessa on molemmissa se suurempi koko näistä samoista matoista.

Elloksen valikoimista löytyy myös nuo solmittvat pellavatyynynpäälliset (kuvissa sängynpäällä ja korituolissa). Samoja tyynynpäälisiä meillä on myös olohuoneessa. Materiaali on tukeva ja helppo. Pesukoneesen ja rummun kautta taas käyttöön. Myös Himlan Hannelin-torkkupeitto (blogin kautta saatu), sekä lasinen pallomaljakko ovat Ellokselta.

Mutta nyt kuusenhakuun! Jos vaikka illalla keittäisi riisipuurot, niin eikös sitä sitten tule yhdelle perjantaille jo hyvä annos jouluttelua.

Rauhallista viikonloppua joulukiireistä huolimatta!

Tallenna

Hiphei torstaita!
Nyt on ihan pakko myöntää, että joulumieli on vähän kadoksissa. Mielenpäällä on ihan liikaa kaikkea muuta, ja suoraan sanottuna, jos lapsia ei olisi, koko ajatus joulusta tuntuisi vielä paljon kaukaisemmalta. Mutta onneksi tiedän, että joulumieli syntyy viimeistään jouluna. Tai oikeastaan viimeistään lasten joulukirkossa. Pakottamalla mikään ei muutu paremmaksi, joten olen itselleni armollinen ja nautin ihan vain lumisesta valosta. Nimittäin siitäkin huolimatta, että täällä pakkanen vaihtui plussakeliksi, maa on yhä valkoinen (joskaan tykkylumi ei enää koristele maisemaa kuten vielä eilen). Lisää lunta ja pakkastakin on yhä tiedossa, joten sään suhteen elän toiveikkain mielin.

Valkoisen maan yhtäkkinen valoisuus tuntuu sekin voimaannuttavalta. Itse asiassa aamupäivällä tuli sellainen helmikuufiilis. Kaikki kovat varjot pehmenevä, kun valo taittuu tasaisemmaksi jo ennen ikkunasta tuloaan. Vähän sama juttu kuin elämässä ylipäätään; kun ympärillä on asiat hyvin ja valoa virtaa monesta suunnasta, ne varjotkin tasoittuvat siedettäväksi tai jopa olemattomiin.

Itsenäisyyspäiväksi ostamani ritarinkukat ovat porskuttaneet hienosti, vaikka en ole maljakkoa jaksanut viileään juuri kuljettaa. Vastaava kimppu koristaa kotia varmasti joulunakin, niin näyttävä tuo leikkoamaryllis on. Aluksi harmittelin, kun en löytänyt kuin riippulehtisiä eukalyptuksenoksia (populus/silver dollar), mutta nyt olen oikein tyytyväinen tarjontaan. Nuo ovat huomattavasti nykyistä muotieukalyptusta (cinerea/tuhkaeukalyptus) kauniimpia juuri tässä kokoonpanossa. Ritarinkukkien, eli amaryllisten, varret taasen pysyvät maljakossa pidempään ehjinä, kun varren alaosaan kieputtaa kumilenkin. Muuten ontot kukkavarret alkavat aukeamaan vedessä, ja niitä saa olla jatkuvasti lyhentämässä. Itselläni on tarkoitusta varten halpoja “heppakumilenkkejä”. Tosin vaaleanpunaisia, koska samoja käytän tarvittaessa myös tyttären hiuksissa. Nuo ovat huomattavasti halvempia kuin kaupan pinnihyllystä löytyvät pienet kumilenkit (parilla eurolla saa hirveän pussillisen esim. Biltemasta). Nämä myös kestävät hiuksiin tarkoitettuja minikumilenkkejä huomattavasti paremmin, ja joustavat niin, ettei kukan varsi vahingoitu. Yleensä kukkakaupasta saakin varsiin kumilenkit, mutta jos kukat ostaa marketista, kannattaa kiepata sieltä hevostarvikeosaston kautta. Siis jos sellainen on.
Eukalyptuksen oksat kestävät yleensä muita kukkia pidempään, vaikka ne viileässä vedessä joutuvat olemaankin. Eli jos leikkoamaryllis nuupahtaa, tee eukalyptuksiin uudet imupinnat ja laita ne kuumaan vetteen. Samoilla vihreillä voi yleensä kasata toisenkin kimpun, ja taasen tulee selvää säästöä!

Täällä jatketaan yhä flunssan parantelua ja hiljaiseloa. Mutta hei, käykää osallistumassa Life lahjakorttien arvontaan, sillä vielä tänään ehtii mukaan. 50 euron lahjakortteja pääset tavoittelemaan tästä linkistä.

Lempeää torstain jatkoa. ♡

Tallenna

Tallenna

Lumisen kaunista Lucian päivää. Tuli todellakin valoa talven pimeyteen, ja tänään paistoi jopa niin kirkkaasti, että jäin pohtimaan joulusiivouksen uusimista. Joskin tuosta otsikosta en niinkään ole varma, sillä vanki sana kalskahtaa vähän negatiiviselta. Mutta noin Lucian päivänä lauletaan ja kerrankin tuo lumen määrä on ihan oikeasti kohdillaan!

Taisimme unohtaa koputtaa puuta, kun tuossa yhtenä iltana laskimme, miten vähällä sairastamisella olemme selvinneet kuluneesta syksystä. Ikinä ei kuitenkaan saisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta josko tämä olisi sitten samalla myös se vuoden viimeinen! Tämä päivä on nimittäin mennyt potilasta hoivaten, ja kaunis aurinkoinen lumimaisema piti jättää ikkunan taakse.

Hyasintteja ja kynttilöitä. Niihin ei kai voi oikein olla törmäämättä tässä kohtaa vuotta.  Tuo pieni penkki, jonka kyhäsin olohuoneen nurkkaan nollabudjetilla sopii loistavasti jouluisten juttujen alustaksi. Sohvalla istuessa siihen voi myös kurottaa vaikka viinilasinsa. Pukkijalat löytyivät vintiltä, ja vanha lankun pätkä ulkovarastosta. Ajan patinoimaa puuta, joka sopii loistavaksi sohvapöydän seuraan! Jonkun toisen mielestä kyseessä voi toki olla puu, jolla tuskin on jäljellä edes lämpöarvoa. Mutta hei, onneksi omassa kodissaan saa jokainen valita mistä tykkää ja mistä ei. Toisen romu on toisen aarre, ja hyvä näin, sillä pidän pienestä sivupenkistäni valtavasti!

Tämän talvisen keskiviikon ehdottomasti paras piristysruiske on se, että pääsen illalla kampaajalle! En edes muista koska olisin viimeksi ollut moisessa hemmottelussa, ja kun syksyinen sävyttävän hoitoaineen kokeilukin meni päin puuta, olen ollut enemmän ja vähemmän hiuskriisissä jo pidemmän aikaa. Tänään kuitenkin laitetaan frisyyri joulukuntoon, ja josko se samalla piristäisi muutenkin vähän väsähtänyttä habitustani. Suunnitelmat on selvät, mutta pidetään ne vielä omana tietona.

Tiedättekö, tajusin vasta juuri, että vaikka meillä oli viime vuonna lahjat paketissa jo joulukuun alussa, ja kuusi koristeltuna kuun puolivälissä, kaikki muut jouluvalmistelut olikin sitten tekemättä tässä kohtaa joulukuuta. Mukaan lukien jopa lasten piparkakkutehtailut. Joten ei hätää, ollaan siis ihan aikataulussa vielä ja vieläpä kohtalaisen mukavasti!

Rauhallista ja rentouttavaa Lucian päivän iltaa! ♡

 

Tallenna

Hurrrja keli, mutta hei, en edes muista, koska täällä on ollut näin paljon lunta! Ei ainakaan viime talvena. Mutta kun lumi on kuorruttanut kaiken, ja radiossa soi joululaulut, ei voi muuta kuin nauttia. Puhdas valkeus antaa hassulla tavalla energiaa, ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta!

Samaan aikaan tuntuu ihan hassulta, että ensi viikko on jo jouluviikko! Joskin aatto on tänä vuonna vasta sunnuntaina, mutta silti. Viikonloppuna voisi vaikka käpertyä sohvalle ja katsella muutaman jouluisen leffaklassikon. Love actually ainakin pitää katsoa, koska siitä tulee joka vuosi aina yhtä ihana fiilis. Ja tottakai se myös joka kerta itkettää, mutta leffa on kuitenkin kaiken tunneryöpyn arvoinen, siitä ei pääse mihinkään!

Vaikka niitä jouluvalmistelujakin pitäisi tehdä, tämä ilta menee kyllä ihan perus kotitöiden parissa. Pari pyykkikorrillista odottaa pesijäänsä, mutta onneksi kone hoitaa itse työn. Siinä samalla ehtii hetkeksi istahtamaankin ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Tänä vuonna joululehtien hankkiminen on keskittynyt niihin lehtiin, joissa Kristan ja Jonnan viime vuonna meiltä tekemä juttu löytyy, ja nyt lehtipinon päällimmäisenä on uusin Lantliv. Lisää noita kuvia löytyy myös Kristan, sekä Jonnan blogeista. Vähän glögiä ja raakasuklaalla kuorrutettuja viikunoita, ja tavallinen arki-iltakin muuttuu miltei juhlavaksi.

Vielä hetki sitten parvekekoreissa roikkuvat havut olivat jokseenkin surullinen näky valovirityksestäni huolimatta. Nyt kun valo tuikkii valkoisen lumivaipan alta, on kotiin tullessa heti ihan erilainen fiilis. Kuin keskellä talven ihmemaata asuisi.

Tunnelmallista talvi-iltaa! ♡

 

Cocoa Raakasuklaakuorrutetut Viikunat saatu blogin kautta / Life

Heipsan!

Tiedättekö, oli ajatuksena aamulla ottaa jotkut kivan jouluiset hämykuvat maanantain iloksi, mutta onnistuinkin heittämään puurokulhoni keskelle keittiön lattiaa. Sen sijaan siis, että olisin kuvannut teille hämyä tai joulun tunnelmaa, kaavinkin lattialta kaurapuuroa ja Arabian Kokoa. Sitten olikin jo kiire kouluun, joten nyt on tyytyminen näihin kamiinan kuviin, jotka eivät alunperin läpäisseet seulaani.

Viikonloppu vierähti tosiaan syntymäpäivien merkeissä, ja vaikka meillä varmasti joulu näkyi viikonloppuna ihan yhtä lailla kuin tänään, jäi joulu kuitenkin muutamaksi päiväksi jonkinlaiselle henkiselle tauolle. Nyt kun synttärit on juhlittu, ajatukset rientävät taas jouluun ja joulun odotukseen. Itse asiassa paluu jouluajatuksiin tapahtui jo eilisiltana, kun koti rauhoittui kaverisynttäreiden jäljiltä normaaliin hiljaisuuteensa. Ja hei, mikäs tässä joulutellessa, kun maakin on valkoinen!

 Toiseen adventtisunnuntaihin saatiin herätä iloisten uutisten kera, sillä aamulla miehen puhelimeen kilahti odotettu vauvauutinen. Miehestäni tuli ensimmäistä kertaa setä, ja lapsetkin saivat ensimmäisen serkkunsa isänsä puolelta. Voitte kuvitella, että kun tässä on nyt herkistellyt tuon omankin lapsen syntymää muistellessa, moinen uutinen avasi vuolaat padot silmäkulmista.

Mutta hei, joulua kohti mennään! Jonkin verran meinaa jo stressinpoikanenkin tarttua harteista, sillä kaikki jouluruuat ovat edelleen tekemättä, mutta jos jotain positiivista, niin joulusiivous on tehty!

Seuraavat pari viikkoa siis tiedossa armotonta joulufiilistelyä ja jouluun virittäytymistä.

Oikein ihanaa uutta viikkoa!

Tallenna

Hiphei, ja mukavaa perjantaita!

Esikoinen täytti eilen 9 vuotta, ja tänään järjestelläänkin sitten viikonlopun syntymäpäiväjuhlia. Pikkuisen tippa linssissä tietenkin, koska satun olemaan sitä herkkää lajia, joka tirauttelee vähän pienemmistäkin jutuista johtuen kyyneleen aina silloin tällöin. Ja vaikka joskus oma herkkyys vähän harmittaakin, tunnen oikeastaan ihan ylpeyttä siitä, että luonteenlaadustani on riittänyt osaksi myös lapseni persoonaa. Herkkyys kun tuskin tässä maailmassa on lainkaan pahasta – päinvastoin. “Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.” Tuon viisauden kun saisi pysymään lastensa elämässä.

Hetken aikaa koin eilen olevani vähän natsimutsi, kun komensin lapset avukseni lastenhuoneen komeronsiivoukseen. Lopulta kirjapinojen ja muistolaatikoiden penkomisesta tuli ihan hyvää ajanvietettä. Sieltä löytyi pieni vaaleansininen tutti, se yksi ainoa, jota ei aikanaan “annettu vauvatontuille”, uniriepuja ja ensimmäiset juhlakengät. Lisäksi laatikollinen jos jonkinlaista esitettä, mitä kohta kymmenen vuotta sitten neuvolassa odottavalle äidille jaettiin. Siinä tuntui, kuin vuodet olisivat solahtaneet pikakelauksella silmien ohi.

En ole koskaan ajatellut, että olisin tullut kovin nuorena äidiksi, mutta toki ajatus on aina välillä viime vuosien aikana pujahtanut mieleeni. Osittain juuri siitä syystä, että monet ystävät elävät vauva-arkea vasta nyt. Samalla olen tullut miettineeksi, kuinka erilaisissa olosuhteissa silloin 9 vuotta sitten elettiin. Nykyisin sosiaalinen media ruotii äitiyttä kovin julmalla tavalla, ja vaikka toki nettiaikaa tuolloinkin elettiin, tuntuu kuin tuokin aihe olisi räjähtänyt käsiin. Kuten kaikkea muutakin, myös äitiyttä ruoditaan ja naisia parjataan kovin avoimesti, ja tuntuu välillä siltä, että mikään ei ole enää pyhää ihmisten nettiraivon alttarilla. Samaan aikaan pyörittelen vähän päätäni suuren lastenvaatebuumin edessä. Paput ja vimmat olivat nimittäin vasta tulevaisuutta siinä vaiheessa kun itse tulin äidiksi. Maalle muoti tietenkin tuli vielä hitaammin, ja kunnolla vasta nettikauppojen myötä. Legginsit olivat tuolloin pojilla varsin harvinaisia. Reiman haalaritkin olivat kovin tylsiä, jos vertaa nykyiseen lastenvaatemuotiin. Oli vaihtuvat erivärileikkaukset haalarin yläosassa, ja siinäpä se! Onneksi kuomat sentään ovat pysyneet samana. Välillä olen miettinyt, miksen osaa solahtaa nykyiseen trikoomuotiin edes kuopuksen kohdalla, mutta olen ajatellut sen johtuvan juurikin siitä, että tulin äidiksi ennen kuin lettikuvio oli ajanut kansan hypetykseen.

Vajaa kymmenen vuotta tuntuu pieneltä ajanjaksolta, mutta siinä ajassa maailma on muuttunut valtavasti muutenkin, kuin vain lastenvaatemuodin kohdalla. 9-vuotiaan seurassa tunnen välillä itseni dinosaurukseksi ja löydän itseni tilanteista, jossa huomaan kuulostavani omalta isältäni, jolla on aina ollut tapa kauhistella uutta ja erilaista. Olen siis oppinut paljon itsestäni vuosien varrella. Ja samalla opin jatkuvasti paljon muutakin. Lapset opettavat, elämä opettaa. Ennen kaikkea äitiys opettaa!

The most precious jewels you’ll ever have around your neck are the arms of your children.

Yhdeksän vuotta äitiyttä on enemmän, kuin uskoin elämän koskaan antavan. Niin paljon enemmän, kuin lopulta osasin edes toivoa.

Mutta nyt suklaakakkua leipomaan. Ihanaa iltaa myös teille! ♡

 

Tallenna

Onnea satavuotias Suomi! Ihan silmät kostuivat, kun katsoin aamulla ikkunasta lumista ja kimmeltävää maisemaa. Niin kaunista, ja niin loistava ajoitus tuolle talvisäälle. Valittamisen aiheita pystyy löytämään kuka vain ja koska vain, mutta on meillä sittenkin kaunis maa ja paljon sellaista meille itsestäänselvää hyvää, josta ei aina välttämättä osaa edes olla kiitollinen. Mutta ollaan ainakin tänään, ja yritetään olla sitä myös jatkossakin.

Täällä on ulkoiltu tänään pariinkin otteeseen ja nautittu auringosta, joka hymyili taivaalta ja muistutti olemassaolostaan. Klaaran kanssa innostuimme jopa lumienkeleiden tekoon, sen verran kun maassa on puuterilunta. Kotikin on viritetty juhlavampaan kuntoon ja nyt, sinisellä hetkellä, tuntuu siltä, että elämässä on kaikki hyvin, ja juuri tässä on kaikki se, mitä tarvitsen.

Nyt kynttilöiden sytyttelyyn, ja sitten kaminan lämpöön rullailemaan lihasjumeja pois. Jos ajan voisi pysäyttää, tekisin sen juurikin nyt!

Kaunista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa. ♡

Tallenna

Heipsan, ja tunnelmallista itsenäisyyspäivän aattoiltaa!

Täällä valmistaudutaan, paitsi tietenkin itsenäisyyspäivään, myös Niilon nimi- ja syntymäpäivään, joiden jalkoihin muuten tuo edellä mainittu usein meillä jää. Tänä vuonna itsenäisyyspäivä osuu onneksi ihan keskelle viikkoa, ja pojan varsinaiset juhlat taasen on siirretty viikonlopulle, joten teemat erottuvat selkeämmin toisistaan, ja jospa itsekin pääsisin nauttimaan huomenna linnan juhlien seuraamisesta. Se on ollut jo useana vuotena vakaa aikomukseni, mutta useimmiten olen joko ollut liian kiinni taikinassa ja muussa valmistelussa, tai sitten vain liian väsynyt seuratakseni kättelyä. Niin tai näin, huomisesta starttaa juhlaputki, joka päättyy vasta tammikuulla, kun juhlitaan kuopuksen syntymää. Ja vaikka itsenäisyyspäivä arvokas juhla onkin, vietämme sen varsin rennoissa merkeissä ja arkivapaasta nauttien. Ruokaa pitkän kaavan mukaan, ja toivottavasti myös pitkä kävelylenkki aurinkoisessa talvi-ilmassa. Täällä on nimittäin satanut lunta ja huomiseksi luvataan aurinkoa. Ei lainkaan hullumpaa!

Vakaa aikomukseni oli käyttää ilta tehokkaaseen siivoukseen, mutta löysinkin itseni istuttamasta hyasintteja ja sytyttelemästä kynttilöitä. Koska huomenna on vapaapäivä, eikä kellokaan kilkata niin mahdottoman aikaisin, otan tämän tiistai-illan jonkinlaisena ylimääräisenä perjantai-iltana. Enkä laittaisi lainkaan pahitteeksi, vaikka jatkossakin arkipäivät tulisivat korkeintaan kahden sarjoissa. Ideana niin hyvä, että olen saattanut ansaita myös lasillisen punaviiniä!

Nappasin aamupäivällä kuvan olohuoneesta. Mitään erityistä siinä ei ole, mutta koska ulkona hipsutti pieniä lumihiutaleita päätin ikuistaa talvisemman valon ja näkymän, jossa ei ole mustaa maisemaa.

Rentoa ja rentouttavaa iltaa myös teille! ♡

 

Tallenna

Hei ihanat!

Jouluttelun sijaan tänään ihan muita juttuja, mutta pysytään sisustuksen puolella kuitenkin.
Kuten tiedätte, kaiken harmaan ja valkoisen lisäksi olen erityisen mieltynyt erilaisiin luonnonsävyihin, ja meiltä löytyykin paljon koritavaraa, saviruukkuja, pellavaa, paperisäkkejä jne. Ei niinkään koriste-esineitä, vaan ihan käytössä olevia juttuja, joilla on ainakin jonkinlainen asumiseen liittyvä funktio. Toisilla vähän suurempi, kuin toisilla, mutta kuitenkin. Tajusin tässä jokin aika sitten, että olen myös kehittänyt itselleni jonkinlaisen fiksaation eräitä koristeellisia käyttöesineitä kohtaan, ja jo tuon ensimmäisen kuvan myötä saatatte arvata, mitä esineitä tarkoitan.

Viimeisen parin vuoden aikana meidän keittiössä tuo luonnonsävyjen määrä on kasvanut yhä enemmän. Puiset leikkuulaudat ovat nimittäin yksi hurahduksistani. Ensin tuli yksi, sitten toinen, ja pikkuhiljaa leikkuulautoja on kerääntynyt enemmänkin, molemmista päistä keittiöstä löytyykin pino leikkuulautoja erilaisissa sävyissä ja muodoissa. Seinännojalle nostetut leikkuulaudat ovat muuten äärimmäisen helppo tapa lämmittää keittiön tunnelmaa täyttämättä kuitenkaan työtasoja millään turhalla. Ja vaikka oma keittiömme vähän hempukka onkin, saa noilla puunsävyillä varmasti lämmitettyä graafisempaakin tunnelmaa.

Tuikkasin illalla kaikki joulukukat kuistille säilytykseen, jotta saan venytettyä niiden elämää taas vähän pidemmälle.  Huomasin, että samalla katosi 80 prosenttia meidän kodin joulusta! Onneksi keittiössä roikkuu kuitenkin lasten Nisse-kalenterit, ettei ihan vallan joulunaika pääse unohtumaan. Ja mitä tulee kasveihin, niitä löytyy keittiöstä aina. Ikkunalla talvehtivien mårbackojen lisäksi keittiössä on aina myös yrttejä. Rungollinen rosmariini on jo useamman vuoden vanha, mutta basilikaa joutuu näin loppuvuodesta ostamaan useammin, kunnes taas keväällä ruukutan kaikki kaupasta kannetut taimet, ja niiden sadolla eletäänkin koko kesä.
Koska basilika ei ole vain kylmänarka, vaan myös viileänarka, nuo talvella kaupasta ostetut ruukkubasilikat harvemmin jaksavat pysyä kotona hengissä. Vaikka ne pakkaisikin kassalla huolella, niin melko varmasti ne ovat saaneet kylmää jo jossakin vaiheessa matkallaan kaupan hyllyyn. Piccolobasilikan nappasin pari viikkoa sitten kaupasta mukaani, ja se on kuitenkin pysynyt oikein terhakkana, eikä lehdissä näy mitään jälkeä kylmettymisestä. Liekö lajike tavallista kestävämpi, tai sitten matalampi lehdistö ja sen väliin jäävä ilma ja korkeammalle ylettyvä pakkausmuovi vain suojaavat kasvia paremmin kylmältä. Oli miten oli, piccolo on kuin viherkasvi keittiön pöydällä, ja helpottaa päivittäistä basilikariippuvuuttani.

Jos sitten taas keväällä kaivetaan siniset tyynynpääliset kaapista ja sisustetaan vähän värikkäämmin, mutta tässä kohtaa vuotta tämä varsin neutraali väriskaala miellyttää kuitenkin eniten.

Oikein mukavaa ja pirteää uutta viikkoa. Täällä ainakin paistaa aurinko, joten maanantai tuntuu varsin miellyttävältä!

Tallenna

Suloista sunnuntaita, ja oikein ihanaa ensimmäistä adventtia!

Se pienikin lumi, joka täällä satoi maahan perjantai-iltana häipyi viime yön aikana, ja ensimmäinen adventti otetaan vastaan vesisateen saattelemana. Silti ilmassa on jo sen verran jouluntaikaa, että vesisadekaan ei lannista. Nyt joulun tulo jo tuntuu ihan oikeasti!

Tämä päivä on vierähtänyt suklaatehtailun merkeissä, ja keittiössä on valmistunut herkkuja jouluun ja joulun odotukseen. Laitan niistä teillekin juttua vielä tulevan viikon aikana. Nyt kuitenkin, kun keittiö on siivottu ja viimeinenkin tiskivuori selätetty, on aika ihan vain rauhoittua nauttimaan adventin tunnelmasta.

Glögin ja piparkakkujen tuoksuista sunnuntai-iltaa! ♡

Tallenna

Tallenna