Sain eilen ehkä maailman kauneimman kukkakimpun. Ihania värejä ja ihania tuoksuja. Silmä ja sielu lepää.

Eilen haettiin myös lisää tapetteja. Vessan kielot oli saapuneet, ja nyt sormet syhyävät jo tapetoimaan. Ehkä teenkin juhannustaikoja kielojen kanssa.

Tuntuu kuin olisi sukeltanut kukkamereen!

Olen sukeltanut myös maalien ihmeelliseen mailmaan; Tutkinut ja vertaillut. Remontti pitäisi aloittaat ulko-osissa taloa. Tänään paistaa, ja näin saisi nyt jatkuakin. Tarvitaan kuivaa keliä, poutapilviä ja kohtuullista lämpötilaa.
Kaikenlaista puuhaa olisi, mutta hetken lepuutan vielä silmiäni kukissa, ja sukellan sitten tekemättömien juttujen sekaan.

Aloitettiin eilen heti aamusta. Tapetit saatiin seinään, jälki on hyvää ja parisuhdekin edelleen kasassa. Oikeastaan kiva päivä olla ihan vain kahdestaan ja tehdä yhdessä jotain, joka vaatii keskittymistä läsnäoloa. Laatuaikaa, sanon minä!

Tämähän on taas niitä T:n valitsemia tapetteja. Itse taistelin pitkään sen harmaan wiener jugendin puolesta, mutta miehen makuun se oli taas ihan liian valju. Nyt kiittelen, ratkaisu oli ehdottomasti parempi!

Tuohon pystylaudoitettuun seinään olisi kai oikeaoppisesti pitänyt yhdistää jotain muuta kuin pystyraitaa, mutta itse pidin lujasti kiinni raidoista. Olohuone on tyypillinen 1960-luvun olohuone; Pitkä ja kapea. Kun siihen vielä lisätään matala huonekorkeus, tuntuu tila hiukan sellaiselta tunnelilta. Halusin koko huoneen pystyraitaa, ikään kuin tekemään korkeutta tilaan (ja vaikka itse sanonkin, niin siinä myös onnistuttiin). 

Jugend tyylinen raitatapetti oli se mitä alunperinkin lähdettiin etsimään. Mikään new england ei tullut kuuloonkaan. Eikä nyt sillä, että mulla olisi jotain sellaista vastaan (turha ottaa hernettä nenään). Ne ei vaan sovi meille ja meidän tyyliin. Jätän suosiolla raidat, ruudut, tähdet ja rivièra maisonit muille. Ne on kauniita omilla paikoillaan.

Anyway, lopputulos on mieleinen. Sopivasti pastellisävyjä olematta liian söpö.

Nyt odottelen innolla vessan ja makuuhuoneen tapetteja. Kiva päästä välillä kohdistelemaan kukkasia

Meillä on molemmilla makuuhuoneessa tuoli vaatteiden säilytystä varten. Siihen voi siis illalla riisua sen, mitä aikoo taas aamulla pukea ylleen (mies on ehkä ymmärtänyt tämän sellaisena pitempiaikaisena säilytyspaikkana). Oma tuolini oli se suklaan-/kakanruskea, jonka maalaaminen on ollut ajatuksissa jo pitkään. Eilen sain vihdoin aikaiseksi lähteä maalikauppaan, ja maalasin tuolin Niilon päiväunien aikaan.

Väriksi valitsin siniturkoosia, ja ihan nappiin osui. Lopputulos miellyttää.

Käytin Tikkurilan Helmi-kalustemaalia, sitä kiiltävää. En oikein osaa ostaa muita merkkejä, tästä on tullut tuttu ja turvallinen valinta. Laitoin teille tuohon tuon värilastun numeroineen (ihan oli kalustemaalien sävykartasta), jos jotakuta kiinnostaa. Luonnossahan tuoli on jotain kuvieni ja tuon lastun välistä. (Varmaan värilastun viereinen kuva vastaa parhaiten todellisuutta.)

Tuoli sukulaisten vintiltä, samoin virkatut peitot. Pöytä on T:n aikoinaan koulussa nikkaroima, lasipurkki kirppikseltä ja kukat sieltä anopilta. House Doctorin laatikot Viivulta ja korikassi Mokosta.

Napsein sateen raikastamat päivänkakkarat vanhaan Arabian kannuun. Annan kakkaroiden kasvaa vapaasti kukkapenkissä. Sen lisäksi että ovat kauniita, ovat myös varsin joutilaita poimittavaksi. 

Nappasin eilen mukaani Borås-tapettien lehtisen. Kaunis toteutus ja kivoja ideoita. Kannessa näkyy myös meidän tuleva makuuhuoneen tapetti. Ja se onkin ihan herra T:n valitsema.

Olisi yksi maalausprojekti tuossa odottelemassa. Nyt olisi hetki omaa aikaa, joten taidan käyttää hyödyksi.

Blogitauko taitaa oikeasti olla ohi

***

Tapetit on nyt tilattu. Ekat saadaan tällä viikolla, seuraavat viikon päästä ja makuuhuoneen tapetissa menee 2-3 viikkoa. Jos sitä mukaa tapetoisi, kun saisi matskua, niin vois olla pian jo valmistakin!

Kivaa!

Mä en yleensä ole mikään pinkin ystävä. Vanhat roosat, ja vastaavat, menee pukeutumisessa, mutta pinkki harvassa paikassa. Kukat on ehdoton poikkeus, niissä pinkki on aina kaunista. Nyt olen erityisen viehättynyt vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen liitosta. Ihanan aikas ja hempeä samaan aikaan.

Sain kuin sainkin syreeninkukat. Näissä tunnelmissa ja sävyissä kohti viikonloppua. Vähän söpöä ja romanttista, mutta kaipa sitäkin joskus tarvitaan. Ja onhan makuuhuone nyt viikonlopun ajan sellainen prinsessojen huone, kun Alman kanssa siellä kaksin köllötellään. Hyvällä tuurilla saadaan miesseuraakin aamuöisin
Jep, mutta se makuuhuoneesta ja makuuhuoneen funktioista. Toivottelen mukavaa viikonloppua kaikille. Itse yritän taistella flunssan tuloa vastaan. Ei yhtään kiinnostaisi sairastaa.

Tänään on pesty pyykkiä. Lakanoita lähinnä, kun ulkonakin sai kivasti kuivattua.

Siivoilin samalla makuuhuonetta ja aloin taas jahkailla tapettejen kanssa. Jospa sittenkin kielot laittaisi vessaan, ja huussiin aiotun tapetin makuuhuoneeseen. Plaah, osaankohan oikeasti koskaan päättää!

Ostin pari Novitan lehteä. Äiti hiukan lupaili, että voisi virkata mulle neuleliivin. Sellaisen kivan pikkuliivin, tunikan päälle heitettäväksi. Löytyi nätti malli, ja tänään mennään sitä Niilon kanssa mummulle esittelemään. Isi saa rauhassa leikata sillä välin nurmikon, ja viimeistellä kiveyksen. Josko saataisiin kalusteetkin kasattua viikonloppuna, ja kelit sallisivat nauttia ulkona olemisesta.

Ja mikäli mummulan syreenissä muuten on jo nuppuja, nappaan jonkun oksan mukaani. Puhtaat lakanat ja syreenin tuoksu, ihana yhdiselmä!

Tässä joskus, jotain sisustuskuvaa katsellessa, mainitsin miehelleni että pidin kuvan seinästä johon oli koottu erilaisa särvipäiden kalloja sarvineen. Kuvassa niihin oli ripusteltu koruja ja joitakin vintage käsilaukkuja.

Sisustaminen ei tässä kodissa yleensä kulje tätä rataa, mutta mieheni raahasi minulle nyt sarvia kalloineen.

Katselen ja ihmetten. Hiukan kauhistelenkin, ja jollain tapaa puistattaa. Että haluanko niitä välttämättä omaan kotiini!? Pidän Bambeista, elävistä, piiretyistä tai leluista. Sellaisista, joilla on vielä kaikki tallella.

Tuijotellaan toisiamme sarvet vastakkain. Tehty mikä tehty, ei ne siitä enää virkoa, sanoi mies.

Miltä maistuu hirvenliha tämän jäkeen? Mitä tehdään pakastimen peuranpaistille? 

Nyt on kaappitilaa ja paikat toivottavasti pysyvät hiukan siistimmässä kunnossa. Isojahan nuo ovat, paljon suurempia kuin muistin. Jotenkin näyttivät isossa suulissa niin paljon pienemmiltä. Herra saatiin sisään neljän miehen voimalla ja jossain kohtaa tuli uskon puute, mahtuuko se sisälle ollenkaan. Olohuoneen kautta kiertän se lopulta saatiin työhuoneeseen. Appiukkoni tosin sanoi, että älkää sitten koskaan ikinä muuttako. Ei vissiin ole tulossa toista kertaa kantamaan

Herra on hiukan huonommassa kunnossa, ja siihen päädyttiinkin lähinnä hinnan vuoksi. Sisällä on vaatetanko, ja nyt oliskin tarkoitus pyytää puuseppää rakentamaan hyllyt kaapin sisään ja korjaamaan hiukan nauravaa yläkulmaa. Muuten pintakäsittelynä öljy saa riittää, vanha puu on kaunis kuluneenakin.

Niin iloinen että tänään oli pakko hakea paikallisesta sisustusliikkeestä erilaisia juomalaseja kukkamaljakoiksi. Toisaalta; Onhan tässä jo hiukan aihetta juhlaankin!

Paras Ikea reissu ikinä!

Täällä ollaan nuhaneninä ja ihastellaan kauniita ilmoja ikkunan läpi. Ei ehditty paljoa keleistä nauttia, pääsiäinen meni autossa ja sisällä. Mutta mukavaa oli, ihania juttuja ja ihania ihmisiä. Tuntuu, että sitä itsekkin muuttuu paljon seurallisemmaksi kun on valoa ja auringonpaistetta. Talvella tulee vain möllötettyä ja käperryttyä sohvan nurkkaan. Ja vaikka pääsiäisenä taas kerrytettiin univelkaa, tuntuu silti olo energiseltä. Asioita katselee päivänvalossa ihan toisenlaisin silmin.

Koivujen silmut on auenneet ja maasta pukkaa voikukan lehtiä. Kai se on uskottava, että kesä on ihan oikeasti tulossa. Tosin nuhaisella nenälläni en ihan vielä haista sitä kesän hajua, kevään kylläkin. Ihan tuli vilu kun katselin kaupassa ihmisiä shorteseissa ja teeppareissa. Taitaa olla jollain muullakin kohta nuhainen nenä…

Eilen saatiin työhuoneen seinään tapetit. Iso kiitos isälleni, joka oli meillä ammattilaisapuna. Kaksi tumpeloa kun olemme, niin olis tainnut jäädä tapetit rullaan ikuisiksi ajoiksi. Sinisessä hyasintissa pysyttiin, se kun oli päätetty jo aikoja sitten. Mutta keittiöön en taida kuitenkaan tätä haluta. Tilasta tilaan kun on paljon mukavampi katsoa, kun edessä on erilaisia seiniä ja pintoja.