>
Tässä joskus, jotain sisustuskuvaa katsellessa, mainitsin miehelleni että pidin kuvan seinästä johon oli koottu erilaisa särvipäiden kalloja sarvineen. Kuvassa niihin oli ripusteltu koruja ja joitakin vintage käsilaukkuja.
Sisustaminen ei tässä kodissa yleensä kulje tätä rataa, mutta mieheni raahasi minulle nyt sarvia kalloineen.
Katselen ja ihmetten. Hiukan kauhistelenkin, ja jollain tapaa puistattaa. Että haluanko niitä välttämättä omaan kotiini!? Pidän Bambeista, elävistä, piiretyistä tai leluista. Sellaisista, joilla on vielä kaikki tallella.
Tuijotellaan toisiamme sarvet vastakkain. Tehty mikä tehty, ei ne siitä enää virkoa, sanoi mies.
Miltä maistuu hirvenliha tämän jäkeen? Mitä tehdään pakastimen peuranpaistille?
***
>Sama juttu täällä… katselin noita sarvituksia oikein innostuneesti lehdistä ja näyttivät siis niin mageilta!!!!No juu, sitten niitä piti kotiin haalimani ja kun tulivat niin näyttivätkin niin ällöttäviltä…aikani niitä katselin ja totuin ja Wau!!!Laitoin sitten seinälle ja no, on ne aika hienot ja nyt niistä jopa tykkään. ;P
>Tiina: Ja riista maistuu yhä!? 🙂 Mä katselen ja mietin vielä 🙂
>Joo, noi on makeita, mutta Bambi tulee kieltämättä mieleen…Ehkä niitä pitää vaan kylmästi ajatella hyötykäytön sivutuotteena? Mulle tuli mieleen tuosta peuranpaistista, että meillä könöttää poronpaisti pakastimessa joka pitäisi syödä pois -mulla vaan ei liha maistu nyt raskausaikana yhtään :/Mukavaa päivää 🙂
>Heh, ei noita ainakaan makuuhuoneeseen :D(Miehen) mökillä on semmonen täytetty hirvenpää, se on jotain niin pelottavaa!! En uskalla ikinä nukkua siihe päin. Kerran anopille siitä vihjasin että ei oo mun ystävä se hirvenpää, mutta ei se ymmärtäny ottaa sitä pois :DNoh, makunsa kullakin.Aika herkullinen kattaus olis sulla! :)Mun sisäinen leijona on vieläkin liekeissä ja niiiin odotan että ne tuo pojan Tampereelle! Nyt juhlitaan! Mites se kansallinen vapaapäivä, kotiäideillekkin? 😀
>Mä painin ihan saman ongelman kanssa. Kirpparilla tuli sunnuntaina vastaan sarvet eurolla. Tosi siistit ja hyvän kokoset, just sellaset sisustuslehtisarvet. Mä jätin ne vielä sinne. Jos ovat vielä seuraavalla kerralla otan mukaan. Nyt ehkä jo hiukan harmittaakin. Mut jotain niissä on sellasta etten ihan hihkuen heti naulannut seinään kiinni. Ehkä tää on vaan niitä juttuja, jotka vaatii hiukan totuttelua… Hmmm…. Ongelmansa kullakin…. 😀
>:) Hienojahan nuo ovat, mutta mua kyllä vähän hirvittäis oikeaa hirveä seinälle virittää. Tai ainakaan kodin seinälle. Jos omistaisin kesähuvilan, niin sinne voisin harkita.Onneks mulla on ihana puinen peuranpää, se korvaa aidon. :)Sari
>Samma här 😉 tai siis olin ennen täysin sarvia vastaan ja nythän niitä on miehen saalistamana takkahuoneen seinällä muutamat, samoin ne villisian hampaat *huoh* (sitä possun karvaa/taljaa EI tule meidän seinälle, ikinä, ei!)Ja se riista maistuu yhä…laita vain sinäkin peuranpaisti uuniin ;))
>Hanni: Hyh, kamalaa tuo pahanteko!Mä yritän nyt päästä näiden kanssa yhteiseen moodiin :)Milla: Hyi, täytetyt eläimet on kamalia. Sopii opetuskäyttöön ja teitenkin ihmisille, jotka harrastavat nesästystä. Onhan englantilaisissa kartanoissa isännän huoneessa fasaanit sun muut. Se kuuluu metsästyskulttuuriin. Mutta muuten en ymmärrä, että tosta vaan laitetaan olkkarin seinään, luonnollisestikkin kuollut eläin parka, kera tekokuusen oksan ja annetaan pölyttyä. Mautonta, sen sanon!Mun mies itse asiassa ehdotti noia sängyn päälle. Isäntä ja emäntä 🙂 Hih…Mitään vapaita äideille tule, kun miehet juhlii! :DSatu: Hassua, että ensin ihailee, ja sitten kun tulee se mahdollisuus, niin alkaakin perääntyä. Rajatapaus, nämä sarvet :DSari: Mä en oikein tiedä, mitä ajatella. Pitää varmaan hakea lelukaupasta joku tekosarvi seinälle :DMarielisa: Hih, kaipa se vaan on riistat syötävä ja sarviakin ymmärrettävä. Mutta hetki mulla menee kyllä suöattelemiseen :)Ja hyi, se possunnahka kuulostaa kyllä aika kauheelta 🙂
>Kamalasti kirjoitusvirheitä! Yritän samalla tehdä yhtä toista juttua 🙂 Toivottasti salakirjoitus aukeaa teille 🙂
>Ymmärrän ajatuksesi.Mutta jos/kun saa ajatukset vain sisustajan uomille niin täytyy sanoa, että kallot sarvineen ovat upeat. Ja kuten sanoit,korut jne. näyttävät niissä varmasti hyviltä. Ja minulle menee paremmin tuollaiset sarvet kuin täytetyt eläimet tai pelkät täytetyt päät. Sarvissa ei ajatukset hahmota kokonaiseläintä ja sen olemusta niin hyvin.
>Meiltä löytyy myös sarvet, ja niiden sarvien ympäriltä on syöty myös ne lihat. Hyvin maistui :)Nämä meidän ovat itseasiassa poikani sarvet. Sai ne ukiltaan, joka ampui tuon hirven pojan ollessa ensimmäistä kertaa muutaman viikon vanhana mummolassa.Aika kauan niitä pyöriteltiin kun eivät missään näyttäneet hyviltä. Mutta nyt kun löysivät paikkansa, niin enpä enää luopuisi. Paitsi pojan muuttaessa omilleen on ehkä pakko 🙂
>Ei nappaa, ei ollenkaan.Itse en voisi ajatellakaan sarvia tai kalloja kodissani.Jännä nähdä mihin sä ne laitat teillä.Mutta varmasti näyttävät sitten hyvälle. Sulla niin hyvä maku ja varma silmä, että istuvat kyllä varmasti paikalleen. =)
>Aivan upeat kallot sarvineen! Bambipaisti maistuu ihan yhtä hyvältä kuin ennenkin ;D) Luomumpaa ja vapaammin kasvanutta ei saa. Ja mielestäni on kuitenkin jonkin sortin kunnioitusta, että käytetään sitten tarkasti kaikki mitä voidaan 🙂
>Olen ihan samoilla linjoilla Heidin kanssa 🙂 Riista on kaikista eettisintä mahdollista lihaa ja kun kerta kaadettu on niin sama kai se on ottaa kaikki osat käyttöön 🙂 Minusta nuo on hienot! Uskon että saat ne näyttämään hyvälle teillä.
>Todeella makeet sarvet. Laittaisin varmasti seinälle ja yhdet sarvet onkin mutta ei noin hienoja! Mistähän noita sais/ostaa?Anu
>Täällä myös yksi riistansyöjä vauvasta asti. Ei tee pahaa, kun on metsästäjän perheessä kasvanut! Nuo sarvet ovat nyt aika trendikkäitä ja alkavat näyttää oikein kivoilta sopivassa ympäristössä! Seinälle vaan!
>Broileria en ole syönyt 15 vuoteen ja vähitellen on myös possu jäänyt pois ja nauta selvästi jäämässä. Riistaa kuitenkin syön, koska se on paitsi hyvää ja rasvatonta, myös niin eettistä kuin liha nyt voi olla. Sarvista en kuitenkaan tiedä. Vanhempien kotona kun on hirvensarvia seinällä, niin en välttämättä niitä omaan kotiin haluaisi. Kutkuttavaa kuitenkin nähdä mitä noille sarville kehittelet. Eli paisti uuniin ja sarvet – seinälle?
>Täällä kanssa yksi metsästäjän tytär, siis ihan syntymästä asti tottunut elämään noiden täytettyjen eläinten, kallojen, sarvien ym. seassa. Eipä se ole ikinä oikeen "hehkauttanut", kun on sitä aina pitänyt ns. normaalina.Ja onhan meilläkin nyt omassa kodissa yhdet peuran sarvet, joista tykkään ihan hirveästi. 🙂 Isältä siis saatu.Ja porontalja on seinällä.Kaipa se on vähän luonteestakin kiinni, kenelle sopii. Jos ns. "kaupunki-ihminen" kotiinsa laittaa tuollaisia, niin tuntuu teennäiseltä, mutta kun on tällainen metsäläinen, se on jotenkin luonnollista siellä kotona ja omaan silmään on kaunista.Nyt vaan odotellaan, koska tuo oma mies hurahtaa kunnolla metsästykeen, niin sitten varmaan alkaa seinät täyttyä enemmänkin (ja pakastin!). :)Niin ja riista maistuu yhä, niinkuin on aina maistunut! ;)Mikään ei voita kunnon hirvipaistia!
>Hietzu: Just noinhan se ajatus pitäis työstää :)Katja: Tai sitten vaan kasvatat kokoelmaa. Mutta koska noissa teidän sarvissa on niin hieno muisto, ei niitä voikaan pitää pahana! :)Anrinko: Mä en tosiaankaan tiedä. Eivät nyt vähään aikaan ole seinälle kuitenkaan menossa :)Heidi: Ihan totta tuo luomu ym. Voisko alkukantaisempaa ravinnonlähdettä olla!Katja: Joo tuossa on kyllä pointti. Vanha kasvissyöjä vaan sisälläni herää henkiin. Tosin yhdessä hirvikolarissa olleena, en hirviä osaa kauheasti sääliä :)Anu: Varmaan joltain metsästysseuralta vois kysellä, että onko jollakulla myytäväksi. Ja onhan noita kirppiksillä, niitäkin, joissa on puinen seinälevy.Nonna: Munkin on pappa ollut kova hirvimies. Itse olen ollut vegetaristi. Ristiriitoja 🙂 Mutta katsotaan miten tässä käy 😀
>Netta: No nyt ainakaan ennen remppoja ne ei mene seinälle.Mä olin vuosia vegetaristi (lakto-ovo) ja jotenkin mussa on aina asunut sellainen pohtija. Säälin talvella pikkulintujakin ja itken aina avaraa luontoa katsoessani. Noi on jotenkin niin konkreettisia :)Mutta katselen ja mietiskelen :DNoora: Meilläkin on suvussa metsästetty. Miehellä on luvat, mutta aikaa ei 🙂 Jotenkin kun noihin ekaa kertaa koskin, tuli hiukan höntti olo. Ajattelin omaa kalloani. :)Mutta metsästys on aika välttämätöntä, ja riista tosiian luomulihaa ihan aidosti!
>Heh, en tiedä ottaisinko omalle seinälleni, vaikka moiset löytyivät aikoinaan lapsuudenkodista. Miehen aarre taas on täytetty huuhkaja, se on kerran läsähtänyt tuulilasiin ja mies täytätti (miten se sanotaan?) sen ja ruuvas olohuoneen seinälle. Oon joskus ajatellut imuroida sitä vähän vahingossa, mutten ole tohtinut, kun se mihelle on vissiin aika tärkeä. 😀
>Hui…ei musta olis kyllä seinälle ripustamaan noita,en tykkää,en edes lehden kuvissa.Muistan,että lapsuudessa yksien sukulaiten kotona oli kokonainen hirven pää olohuoneessa,se oli tosi pelottava lapsen mielestä!!!Se paitsi sitten on asia erikseen,sen syöminen on ihan normaalia,joten paisti uuniin vaan 😛
>Meillä taas sitten on porontaljoja talon jokaisen sohvan peitteenä (yhteensä neljä sohvaa) ja suosittelen joko näin kun meillä, tai talvella lattialle, ihanan lämpimiä ovat! =)
>Kuvissa tuollaiset näyttää kyllä niin mageilta, mutta en usko että meille sopisivat… Tai en tiiä;)
>Ihan samoin aatoksin olen tuossa sarvia pyöritellyt – haluanko ihan tosissaan?8] Ja kun kerrankin Isännyys otti osaa sisustamiseen ja heti mainittuani assiasta rahtasi tupaan parit sarvet… Sinähän voisit vaikka maalata hurauttaa ne pastelliksi – miten olisi turkoosi kallo ja sarvet? Monissa valkoisissa sisustuksissa sarvetkin on maalattu valkoisiksi ja niistä tulee jotenkin vähemmän todelliset:)
>Sissi: Voi huuhkaja! Mutta minkäs teet, kun toinen tykkää. Koittakaahan päästä huuhkajan kanssa väleihin :)merja: Joo ne täytetyt päät on ihan kamalia. Ne silmätkin toljottaa sillee anovasti ja tuntuu, että se katse seuraa. Pelottavia aikuisellekin :)Ano: En epäile yhtään. Meillä käytetään lampaantaljoja ja ihanan lämpöisiähän ne on :)Mari: Samassa veneessä siis :DInkivääri: Ihme sisustuskärpänen, heti kun on sarvista kyse :DYstävä kanssa puhui tuosta maalaamisesta, mutta ajattelin, että sellaisia värikkäitä saa kyllä ostettua ei aitona. En tohdi kenenkään metsstysmuistoja pilata :)Mutta ehkä mä etsin jostain sellaiset tekosarvet ja maalaan ne keltaiseksi. Siinäpä koruteline 😀
>Jos mies lukisi blogiasi, hän VAATISI meille myös kallon ja sarvet seinälle!! ihailee niitä aina ja haaveilee.minä näytän aina punaista valoa, en tiedä miksi mutta v ierastan ajatusta..vaikka lihaa syönkin ja riistahan on ihan parasta, luomuinta!Sinulla on taito nakata nuo parhaaseen paikkaan, laita sitten kuvia 🙂
>Aika päheet…toisaalta, en tiedä, alkaisko ne yön pimeinä tunteina tuijottaan takas :)Mullakin mies metsästää, kysyi kerran tuoko hirvensarvet, hyi kauheeta, ei kiitos!Mutta tuommoiset pienet, aika vinkeet juuri naulakkona.Paistia meillä syödään, se on puhdasta ja hyvää ja kalliin harrastuksen ilmainen tulos :)Ja ainahan voi kokeilla, pääseehän niistä eroonkin. Bambi on kyllä tietenkin ihan eri asia kuin hirvi, hi…
>Hedi: Ihan vähään aikaan eivät kuitenkaan senälle päädy, tässä olis tätä tapetointia ym, ja vasta sitten mietin paikkaa. Nt mietin laitanko ollenkaan :)Älä vaan jätä blogeja koneelle auki, ettei tule miekkoselta ylläriä :DPiupau: Joo ei kanssa ole mitään tuota lihaa vastaan, mutta kun se konkretisoituu näillä luilla, niin alkaa tökkiä koko ajatus. Itse en hirviä sääli, mutta peurasta tulee liikaa sadut mieleen. 🙂
>Voihan… en kyllä tiiä, laittaisinko seinälle. Kyllä siitä varmaan toipuis kuitenkin, ja lehdissä tosiaan ainakin näyttää mageilta! 🙂 Appilassa on paikat täynnä kaikkee täytettyä karvaturilasta, voi y-ö-k ja nöy. Kamalampia ne on vielä, ku nää sarvet! Mullakin on hirven lapiosarvi jossakin varastossa, siis semmonen yks kpl metsään itsellään tippunut. Aattelin joskus siitä jotain tuikkutelinettä kattoon mökille, mut missä lie nyt sekin. Ja peuraakin löytyy muuten pakkasesta 🙂
>Mites sitten lehmäntalja olohuoneen lattialla? Onko sekin ällöttävä?
>"Tiina: Ja riista maistuu yhä!? 🙂 Mä katselen ja mietin vielä :)"Juup… maistuu, maistuu… kaikkeen tottuu, ja kuten jo kirjoitin niin nyt ne on minusta aikas päheet!!! ;PNyt tahtoisin myös musta-valkoisen lehmäntaljan vaikka ennen karsastin myös niitä.Näin se vaan menee… maku ja fiilikset muuttuu ja kaikkeen tottuu.
>Ano: No kai se on makuasia. Meillä ei lehmän taljaa ole, tuskin tuleekaan. Mutta kyllä ne paikallaan hyvältä näyttää samoin kuin sarvet :)Tiina: Kai tää on joku tottumis juttu sitten 🙂 Mä annan noille nyt hiukan aikaa, ennen lopullista tuomiota. Ja kyllä mullekin hirvipaisti nyt uppois 😀
>Teija: Meinasit jäädä välistä. Muistin, että vastasin sulle jo, mutta se on kai jossain avaruudessa se kirjoitus…Ne on silleen kynttilän alla kivat ne sarvet. Siis olen taas katsonut kuvia muilta, mutta en tiedä tykkäisinkö meille :)Ne täytetyt on kyllä aika kamalia. Mutta kuten olen sanonut, niin jonnekin ne sopii. Kun sisustetaan silleen britisti ja harrastetaan metsästystä, niin menee siinä joku täytetty fasaanikin 🙂
>Syö pois vain lihat pakastimesta! Älä rupea liian tunteeliseksi luitten suhteen!
>Kääk! Meille ei kyllä kallot sarvineen sopisi mitenkään päin, enkä ikimaailmassa voisi tunnesyistäkään seinälle laittaa, mutta varmasti sopivat johonkin toiseen kotiin 🙂 Mä en varmaan nukkuisi pätkääkään, jos tuollaiset killuisi seinällä, hui!!!
>Hei ja ihanaa Emilian päivää 🙂 Nuo sarvet ei oo miun lemppareita mutta ehkä joskus, vierastin legginssejäkin ensimmäiset kolme vuotta kun tulivat katukuvaan 😀 Mutta tuo leijonen brunssi näyttää niin kovin herkulliselta ja kattaus on kaunis! terkkusin Reetta♥
>En laittaisi.Pitäisin "entisestä minästäsi" kiinni : )t. anonyymi