Makoisaa maanantaita!
Kun ulkona on kylmää, kuuma keitto lämmittää ihanasti. Meillä lasten on edelleen vaikea ymmärtää, että keitossa myös se liemiosa on sitä ruokaa, joten olen todennut sosekeittojen olevan helpommin selitettävissä. Ja pidänpä niistä itsekin! Sosekeittoja ei myöskään lasketa meillä kategoriaan keitot, joten samalla viikolla voi tarjoilla sekä tavallista keittoa, että sosekeittoa, ja lapset pysyvät tyytyväisinä.
Niin helppoja kuin erilaiset sosekeitot ovatkin, kaipaa suuni usein myös jotakin pureksittavaa, ja tänään vuorossa kaupallisessa yhteistyössä Silmusalaatin kanssa toteutettu keittolautanen, joka tyydyttää niin nälkäisen vatsan, kuin viluisen syöjänkin. Lisäksi punajuurikeitto antaa värillään piristystä päivään ja Silmusalaatti sekä makua, että rakennetta annokseen.
Vain luomusiemeniä, vettä ja valoa. Niisttä syntyy Silmusalaatti, eli ehkä maailman helpoin tapa lisätä lautaselle tuoretta vihreää. Ja tietenkin näiden edellä mainittujen lisäksi tarvitaan myös iso annos osaamista, sillä iman virtaus ja oikea lämpötila sekä kosteus ovat avaimia Silmusalaatin syntymiseen. Tuotteissa ei käytetä lannoitteita, kasvinsuojelu- tai säilöntäaineita, eli silmusalaatit ovat paitsi energiatehokkaasti kasvatettuja, myös luonnonmukaisesti tuotettuja ja luomusertifioituja.
Silmusalaatti jopa kasvatetaan valmiiksi annosrasioissaan, joille pakkausvaiheessa asetetaan vain kansi päälle. Jokainen tietää, että salaatti kärsii aina kun sen pinta vaurioituu, ja tästä syystä valmiiksi pakatun salaatin säilyvyyskin usein heikkenee. Koska Silmusalaatin tuotannossa kaikki mekaaninen kopelointi on jätetty pois, rasiassa on tuoretta ja erittäin hyvin säilyvää salaattia.
Silmut ovat kasvun alkuvaiheessa olevia kasvin versoja. Silmusalaatti taasen on sekoitus erilaisia versoja. Silmusalaatin maku määräytyykin sen mukaan, mitä erilaisia siemeniä keskenään on kasvatettu, ja variaatioita löytyykin neljä: Silmusalaatti Alfalfa: Puna-apilan ja sinimailasen versoja Silmusalaatti Tulinen: Retikan, puna-apilan ja sinimailasen versoja Silmusalaatti Rouskuva: Herneen ja vihreän- ja punaisen linssin ituja Silmusalaatti Parsakaali: Puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja
Värikäs sosekeitto
2-4 annosta
n. 1kg punajuuria
ripaus suolaa
oksa timjamia
muutama mustapippuri
1-2 valkosipulin kynttä
2dl ruokakermaa
1rkl smetanaa / annos
1 rasia Parsakaali Silmusalaattia
Parsakaali on yksi suosikeistani kasvissosekkeitoissa, mutta tällä kertaa korvasin perinteisen kasviksen sen Silmusalaattiversiolla, jossa makua on antamassa puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja. Punajuurien makea maku vahvistuu, kun keittovaiheessa kattilaan laittaa muutaman pippurin, oksan esimerkiksi tuoretta timjamia, ja valkosipulin kynnen. Ennen keiton soseuttamista, mausteet on hyvä noukkia ylös, toki valkosipulin voi myös jättää mukaan. Soseutusvaiheessa lisäsin joukkoon myös tuoretta Silmusalaattia, mikä nostatti keiton makua ihan uudelle tasolle. Silmusalaatti sellaisenaan keiton päällä antaa mukavasti myös hampaille työtä.
Arvonta:
Silmusalaatti toimii milestäni minkä tahansa ruuan kaverina ja arjen kiireisessä aikataulussa se korvaa vihersalaatin, jonka pilkkomiseen ei aina tunnu löytyvän aikaa. Kerro kuitenkin kommentissasi, mihin itse käyttäisivät Silmusalaattia.
Vastanneiden kesken arvotaan 20 euron arvoinen S-ryhmän lahjakortti. Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 11.3. ja olet mukana kisassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.
Siitäkin huolimatta, että huomenna ei ole tarkoitus aloittaa 40 päivää kestävää paastoa, päätin, että tänään herkutellaan oikein kunnolla. Ja mikäs sen parempi laskiaisherkku, kuin laskiaispulla! Kuten olen ennenkin kertonut, meillä ei tuskailla hillon ja mantelimassan välillä, vaan pullaan laitetaan ainostaan kermavaahtoa. Tämä siitä johtuen, että sekä leipuri, että lapset, syövät pullansa mieluiten ilman ylimääräistä lisuketta. Eikä miehenikään ole koskaan lisätäytteiden perään kysellyt. 🙂
En ollut itsekään laspena mikään makeiden leivonnaisten palvoja. Silloin joskus kun kauppassa oli leipomotuotteita myyvä konsulentti, valitsin mieluiten sämpylän – tai korkeintaan voipullan. Ja kuten omat lapseni, söin itsekin ihan maksimissaan rinkilämunkkia (ei hilloa!) ja korvapuusteja. Viinereitä en ole oppinut syömään vieläkään, ja hilloakin kartan aika lapsekkaaseen tapaan. Kermavaahdon makuun sen sijaan pääsin aikuisuuden kynnyksellä, ja siihen olen myös omia lapsiani pikkuhiljaa totuttanut. Ja hei, vehnäpulla sokerilla ja kermavaahdolla riittää kyllä!
Jos näin arkipäivänä ei aika tunnu riittävän pullataikinan alustamiseen, helppo tapa taikoa (ainakin puoliksi) itse tehdyt laskiaispullat, on ostaa paistovalmiita pullia kaupan pakastealtaasta. Pullat uuniin ja kerma vaahdoksi. Sitten vain hattu pois pullasta (itse otin ihan ohuelti ja leikkasin pienellä piparimuotilla sydämeksi) ja aimo annos kermavaahtoa pullan ja lakin väliin. Päälle ripaus tomusokeria ja sitten voikin jo taputella itseään tyytyväisenä harteille! Jos laskiaistiistai kaipaa nopeaa oikaisua myös ruokapuolella, suosittelen tätä keväisen vihreää hernekeittoa, joka syntyy pikavauhdilla ennen harrastuksiin juoksemista.
Iso tähtityllani taitaa olla mennyttä kalua, sillä sitä ei löytynyt mistään. Pahoin pelkään, että joku innokas on heittänyt sen roskikseen pursotinpussin seurana. Näistä pullista jäi siis skarpit pursotukset pois, vaikka eihän se tietenkään makuun vaikuta. Ymmärrän sinänsä oikein hyvin, että joillakin pro-tason ruokabloggaajilla on ihan erillinen studiokeittiö työtouhuja varten. Vaarana kun kuitenkin on, että kotona menee omat ja firman kapustat sekaisin. 😀
Oikein mukavaa tiistaita! Nyt vain toivotaan, ettäivät lumet muutu vedeksi!
Niin vain saatiin juhlat juhlittua ja oikein mukavat kemut niistä tulikin. Vauvavoittoiset tällä kertaa, ja ihan nuorin juhliin osallistuja oli hän, jonka syntymää jännitettiin joulukuussa, kun edellisen kerran meillä kokoonnuttiin lasten synttäreiden merkeissä.
Yksisarviskakku on Tiinan käsialaa. Hän loihti myös vuosi sitten ponikakun Klaaran synttäreille ja on ehdottomasti kakuntekijöiden aatelia. Ihan uskomattoman taitava tekijä, ja niin uskomattoman kaunis kakku! Ja tietenkin herkullinenkin vielä. Suklainen pohja mansikkavaahdolla upposi juhlijoille jälleen kerran. Vaikka vähän pelkäsin, että jääkö kakku ainoaksi tarjottavaksi, niin kyllä sitä silti pöytään muutakin saatiin kasattua. Tosin aika pitkälle mentiin valmislinjalla. Niilo teki kuitenkin amerikkalaiset suklaacookiet ja lisäksi tehtiin kaksi kalavoileipäkakku, sekä chorizo-mozzarellasarvia. Sarvet tein tällä helpolla ohjeella, ja sisään rullasin chorizokuutioita sekä mozzarellaraastetta. Pinnalle vähän suolaa ja rosmariinia ja oikein hyviä tuli. Joskus tuunasin samaista ohjetta myös erilaiseen chorizotäytteeseen, siitä kirjoittelin täällä. Sitten lisäksi karjalanpiirakat ja munavoi, kaupan valmiit macaron-leivokset, karkkia, naksuja ja prinsessakeksejä lapsia ajatellen, ja siinä se sitten olikin.
Kuvia ei tullut otettua kuin kakusta, sillä juhlavalmistelut menivät myös lauantain osalta hilkulle, kun kissan kanssa piti lähteä Raumalle asti eläinlääkäriin ja itse kemut nautittiin sitten kemuina ilman kameraa. Ja vaikka lasten synttärit kivoja juhlia ovatkin, tuntuu toisaalta ihan hyvältä nyt juhlaputken jälkeen, että seuraavat ovat sitten vasta joulukuussa. Tosin pienet kaverisynttärit on vielä edessä, mutta ne ovatkin sitten vähän erilaista valmistelua.
Tänään on nautittu leppoisasta sunnuntaista, käyty äänestämässä ja pidetty rääppiäisiä. Sen verran sain kuitenkin vehnästä ja sokerista vatsakipuja, että ihan hetkeen ei taas tee mieli herkutella tällä tyylillä. Eikä onneksi tarvitsekaan. 🙂
Nyt sunnuntai-illan puuhastelua kuten esimerkiksi pyykinpesua. Tänään iloa on tuottanut talvinen maisema, ja lumesta notkuvat puiden oksat. Kannatti taas narista, sillä talvi on jälleen palannut! Rentouttavaa iltaa kaikille! ♡
Sunnuntaita! Huomenna jatkuu arki. Koulut, päiväkodit, harrastukset jne. Samalla jatkuu myös arkisyöminen. Meillä ei juurikaan tehty mitään uudenvuodenlupauksia, mutta yhdessä päätimme, että ruokailuihin panostamme myös tänä vuonna tietoisesti enemmän. Ja tämä tarkoittaa laadukkaan ja täyspainoisen ruoan lisäksi myös sitä, että yritämme syödä koko perhe yhdessä entistä useammin. Tänään vähän juttua arkiruokakiireen selättämistä, ja pohdintaa siitä, voiko ainaisen jauhelihan korvata myös lapsiperheessä kasvisvaihtoehdolla. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Soyappétit Mealsin kanssa.
Kasvisruokapäiviä en ole aikaisemmin laskenut, mutta vuonna 2017 tulin jollakin tapaa entistä tietoisemmaksi siitä, että kasvisruoka on myös meillä se tulevaisuuden juttu. Enkä nyt tarkoita tälläkään kertaa, että käännyttäisin koko perheeni vegaaniksi, mutta kuitenkin arkiruokavaliossa pyrin jatkossakin korvaamaan lihatuotteita kasvisvaihtoehdoilla.
Vaikka aikuisuuden kynnyksellä luovuinkin tiukasta kasvisruokavaliostani, lihattomat ateriat jäivät ihan luontevaksi osaksi jokapäiväistä syömistäni, ja soijarouhe osaksi ruokakomeron vakiosisältöä. En edelleenkään koe, että ateria olisi välttämättä rakennettava eläinperäisen proteiinin ympärille, vaan mietin mieluummin kokonaisuutta. Kun ravintoaineet, maku ja helppous ovat kohdillaan, ruoka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. Enkä jaksa nähdä vaivaa siitä, että selittäisin lapsille jonkin ruuan olevan kasvisruokaa. Mielestäni jauhelihan korvaamisesta soijarouheella ei kannata tehdä lasten kanssa niin suurta numeroa. Lapset oppivat esimerkistä ja arkiruokaan on helppo sujauttaa kasvisproteiineja. Sen sijaan haluan mieluummin korostaa lapsille arjen kiireessäkin sitä, miten tärkeää on syödä tuoreita kasviksia ja erityisesti sitä, miten tärkeää on syödä yhdessä!
Meillä pyritään siihen, että arkena syötäisiin useampi päivä samaa ruokaa, mutta ei niissä suunnitelmassa ole aina helppo pysyä. Niin hienoa kun olisikin tehdä sunnuntai-iltana vähintään puolen viikon ruoka jääkaappiin valmiiksi, tulee eteen tilanteita joissa todellisuus vesittää hienot suunnitelmat. Jäljelle jää vain arki-iltapäivät, jolloin ruokaa pitäisi saada pöytään liki valon nopeudella, ja mielellään tietenkin myös sellaista ruokaa, joka ei aiheuttaisi liiemmin vastahakoista mutinaa.
Meillä lasten ruokatoiveet menevät usein texmex -puolelle, ja silloin kun lapset saavat päättää, mitä meillä syödään, on toiveena yleensä joko perinteiset makaronilaatikot tai sitten tacot ja burritot. Jälkimmäisiä näistä syön mielelläni itsekin ja pidän siitä, että tuoreet kasvikset yhdistyvät helposti maukkaaseen ateriaan. Ja vaikka texmex -aterian helposti mieltäisi työlääksi, ei kyseessä kuitenkaan tarvitse olla omeletin paistoa kummempi juttu. Monesti kasvisruokavalio mielletään työlääksi, mutta ihan oikeasti, siitä ajatuksesta kannattaa pyristellä eroon. Ja kiireessä on aina lupa myös oikaista! Jos kaipaat arkiruokaan helppoutta ja nopeutta, mutta myös lisää kasvisruokapäiviä viikkoosi, kannattaa etsiä kaupasta nuo Soyappétit Meals -ateriapussit. Niillä nimittäin loihtii kasvisruokaa nälkäiselle perheelle nopeasti ja tehokkaasti. Yksinkertaisista ateriapusseista ruokaa osaa valmistaa myös koululainen, joten jos oikein tulee kiire ennen illan harrastusmenoja, voi kokkauspuuhiin patistaa myös lapsensa. 🙂
Arkipäivän pikatacot:
Soyappétit Meals Tex Mex -ateria-ainekset
tacokuoria
salaattia
paprikaa
tomaattia
kurkkua
jalapenoa, maissia, papuja tmv. oman maun mukaan.
Kaada Soyappétit Meals ateria-ainekset kulhoon, ja lisää joukkoon 3dl vettä. Anna soijarouheen turvota n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin tuoreet vihannekset. Paista turvonnut soijarouhe kuumalla pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lämmitä tacokuoret ja nosta ruoka pöytään. Jokainen ruokailija voi koota haluamansa tacon itselleen, ja maustaa ne halutessaan vaikka jalapenoviipaleilla.
GMO-vapaa soija sisältää runsaasti proteiinia ja kuituja, ja toimii tästä syystä paitsi vegaanin, myös paljon liikkuvan (ja vaikkapa lihaksiaan kasvattavan) sekasyöjän ruokavalion peruspilarina. Soija kannattaa ottaa ruokavalioon myös, jos tarkoituksena on esimerkiksi pudottaa painoa. Proteiinipitoinen soija nimittäin antaa pitkäkestoista kylläisyyden tunnetta, ja yhdistettynä tuoreisiin kasviksiin, täyttävän aterian saa koottua myös kevyesti. Ravintokuitu sitoo myös nestettä, joten riittävä vedensaanti soijan kanssa kannattaa muistaa.
Se, mikä itseäni useimmiten ärsyttää näissä soijakeskusteluissa, on puurojen ja vellien sekoittaminen keskenään. Ja tällä tarkoitan puhetta soijapitoisen ruokavalion ja esimerkiksi sademetsien tuhoamisen välillä. Kyllä, on totta, että eläinrehuksi viljeltävä soija uhkaa maapallomme vehreyttä, mutta samalla kannattaa myös muistaa, että ihmisravinnoksi viljeltävä soija ja rehusoija ovat kaksi täysin eri asiaa. Valitettavasti kuitenkin rehusoijan viljely kattaa jopa 85% koko soijan tuotannosta ja ihmisravintoon viljeltävän soijan (sertifikaatti valvottu) osuus on vaivaiset 6%. Meillä Suomessa voi siis hyvillä mielin syödä soijaa, sillä sen GMO-vapautta valvovat sekä Evira, että Tulli.
Mutta hei, nyt olisi myös teillä mahdollisuus voittaa terveellinen ja herkullinen Soyappétit Meals –tuotepaketti.
Kerro kommenttiboksissa, mitä Soyappétit Meals –tuotetta tahtoisit testata, ja olet mukana kisassa, jossa arvotaan viisi tuotepakettia, jotka sisältävät kaikki tuotesarjan makuvariantit. Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 14.1.2018 ja olet mukana. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Soyappétit Meals –tuotteita löytää parhaiten K Citymarketeista, joissa itseasiassa
nämäkin tuotteet ovat tarjouksessa 11.-14.1. järjestettävillä Europäivillä. Reseptiikkaa ja vinkkejä tuotteiden käyttöön löytyy Soyappétit Facebook-sivulta.
Vuosi lähestyy loppuaan, ja samalla on aika laittaa pakettiin myös vuoden ajan kestänyt Lifeambassador -yhteistyö. Yhteistyön myötä olen kirjoitellut teille terveydestä ja sen edistämisestä useastakin eri näkökulmasta. On tartuttu vatsan ja ihon hyvinvointiin, liikuntaan ja liikkuvan kehon hyvinvointiin, auringon haittoihin ja kehon vastustuskykyyn. Koska terveys on kuitenkin omasta mielestäni niin laaja käsite, ja se liittyy ihan jokaiseen valintaan elämässämme, halusin käyttää viimeisen kaupallisen Life -yhteistyöpostaukseni siihen, että keskitytään myös pelkästään nauttimiseen. Terveyttään voi nimittäin edistää levolla, liikunnalla, ruokavaliolla ja ravintolisillä, mutta tärkeää on huolehtia myös siitä elämisen mielekkyydestä. Kun antaa itselleen luvan nauttia ja olla ihan aidosti onnellinen, moni muukin terveyttä edistävä palanen loksahtaa kyllä paikalleen. Tänään sukelletaankin siis suklaan syvimpään olemukseen! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa ja tuolta ihan lopusta löydät myös arvonnan, jossa jaossa on Life -lahjakortteja!
Jokaisella Life -myymälävierailulla katseeni on hakeutunut ihanan värikkäisiin teehyllyihin, ja toinen toistaan kauniimmin pakattuihin suklaa- ja herkkutuotteisiin. Tuotteisiin, joilla oikein mielelläni hemmottelisin sekä itseäni, että lähimmäisiäni. Ja tavallaan tuntuu kivalta, että samassa kaupassa hyllyt on täytetty sekä pilleripurkeilla, että niillä kivoilla jutuilla. Asiat on muuttuneet paljon lapsuuteni luontaistuotekauppojen ajalta, ja hyvä näin. Jos jotakin olen viimeisen vuoden aikana oppinut niin sen, että me olemme kokonaisuus, samoin hyvinvointi! Ei ole terveyttä ilman elämäniloa ja nautintoa!
Mutta virittäydytään tänään taas jouluun, ja tehdään se suklaan muodossa. Suklaa kun maistuu taivaallisen hyvältä ihan ympäri vuoden, mutta joulun alla jos koskaan eletään parasta suklaasesonkia. Tein vuosi sitten itseni kanssa diilin, joka antaa minulle luvan syödä suklaata päivittäin, ja joka hetki kun siltä tuntuu – kunhan valitsen suklaani hyvin. Tumma suklaa, ja parhaassa tapauksessa raakasuklaa, ovat nimittäin ihan terveellinenkin juttu, mutta ennen kaikkea syön suklaata ihan vain koska pidän siitä. Raakasuklaan tekeminen kotona on oikeastaan äärimmäisen helppoa, ja hyvä suklaa syntyy pienellä vaivalla. Puhtaat luomuraaka-aineet, ja itse valmistetut herkut, takaavat myös sen, että tiedän tasan tarkkaan mitä suuhuni laitan. Koska terveys on suurelta osin myös omaa henkistä hyvinvointia, suklaan ei pidä olla syntisen hyvää, vaan sallitun hyvää. Tai oikeastaan vain hyvää ja herkullista. Kokosin tähän postaukseen pari reseptiä, joilla loihtii suklaisia herkkuja niin jouluun, kuin ihan ympäri vuodenkin nautittavaksikin.
Raakasuklaa on suklaata, jonka valmistuksessa kaakaota ei missään vaiheessa kuumenneta yli 42 asteen. Matalan lämmön tarkoituksena on säilyttää suklaan sisältämät entsyymit, antioksidantit ja muut ravintoaineet, jotka kärsisivät tavanomaisesta kuumentamisesta. Raakasuklaa syntyy helposti vain neljästä eri raaka-aineestakin, mutta kuten suklaassa yleensäkin, variaatioissa vain taivas on rajana. Itse valmistin raakasuklaalevyjä kolmella eri tapaa. Perussuklaan lisäksi tein karpalojauheella maustetun version ja suklaalevyn, jonka palat saavat makua suolahippusista.
Toinen ohjeista on Kiitos hyvää -kirjan (Virpi Mikkonen 2014/Otava) herkullinen konvehtiresepti, jolla loihdit varmasti joulun parhaat herkut ja herkkulahjat. Konvehdit ovat oma suosikkini ja sopivat kauracappuccinoni kylkeen kuin nenä päähän.
Luonnollisesti kaikki herkkutehtaassa tarvittavat raaka-aineet löytyvät tietenkin Life -myymälästä!
Lisäksi suolaa, kuivattuja tai jauhettuja marjoja/hedelmiä, pähkinöitä, pähkinä-/mantelivoita tmv. mausteeksi.
Sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa miedossa lämmössä. Varaa tähän osaan valmistusta kunnolla aikaa, jotta voit pitää vesihauteen lämpötilan matalana. Sekoita joukkoon joukkoon kaakaojauhe, hunaja ja haluamasi mausteet. Kaada suklaa joko laakeaan vuokaan (suklaalevy) tai käytä silikonisia suklaamuotteja. Pakasta noin 15 minuuttia. Halutessasi voit lisätä vielä suklaan pintaan mausteita, kun pinta on ehtinyt hieman jähmettyä.
Ohjeesta tulee n. 150g raakasuklaata. Säilytä suklaa pakastimessa tai jääkaapissa.
Liota taateleita n. 15 minuuttia ja poista niistä kivet. Käytä pehmeitä taateleita (esim Foodin Medjool-taatelit), ja tarvittaessa poista taateleista kuori. Lisää tehosekoittimeen taatelit ja kookosöljy ja sekoita tahna tasaiseksi. Lisää toco ja haluamasi mausteet. Lisää lopuksi vesi. Jos käytät notkeaa karamellia muuhun kuin konvehteihin voi lisätä vettä 1-5rkl.
Annostele karamellista 15-20 kappaletta n. 1 teelusikallisen kokoisia annoksia levinpaperille, ja pyörittele ne palloksi kostutetuin käsin. Paina jokaisen pallon päälle pekaanipähkinä ja laita pallot pakastimeen.
Sekoita pähkinä- ja mantelivoi pehmeäksi, huoneenlämpöiseksi tahnaksi. Nosta pallot pakastimesta ja annostele kunkin päälle pähkinävoitahnaa. Laita pallot pakastimeen puoleksi tunniksi, jonka jälkeen voit kastaa ne sulaan suklaaseen tai valuttaa suklaata konvehtien päälle. Ripottele suklaan pintaan sormisuolaa ja pakasta konvehteja vielä 15 minuuttia.
Voit säilyttää valmiit suklaapallot suljetussa astiassa joko jääkaapissa, tai pakastimessa.
Suklaan makeutta on helppo säädellä hunajan tai kookossiirapin avulla, ja karamelliin saa tarvittaessa makeutta stevialla. Itse käytän ylimääräisiä makeudentuojia mahdollisimman vähän, sillä sokerittomuuteen suklaassa kyllä tottuu. Ja Foodinin Medjool-taatelit ovat supermakeita, joten konvehtien makeudesta ei tarvitse olla lainkaan huolissaan! 🙂
Alla olevasta kuvasta löytyy oikeastaan kaikki tarvittavat ainekset kaikkiin kuvissa näkyviin herkkuihin. Tarvittavien ainesosien määrä voi toki tuntua suurelta, mutta toisaalta, kun kaapista löytyy kaikki ainekset, voi suklaan houkutukseen vastata helposti ja nopeasti. Luomutuotetuista raaka-aineista valmistettu raakasuklaa on paitsi tavallista kaupan suklaata terveellisempi vaihtoehto, myös oiva makean- ja herkunhimon karkottaja. Pienikin määrä suklaata selättää nimittäin suuremmankin himon!
Bionan luomumantelitahna ja -maapähkinävoit, sekä Foodinin kaakaovoi, kookosöljy ja raakakaakaojauhe ovat kaikki vain yhden raaka-aineen tuotteita. Ne eivät sisällä mitään ylimääräistä, mutta markkinoilla on myös tuotteita, joihin on valitettavasti lisätty turhaa ja ylimääräistä. Foodinin medjool-taatelit ovat taatelien aatelia, sillä medjool on erittäin tunnettua makeudestaan ja pehmeydestään. Puhdistamon toco, eli riisinlesejauhe, tuo kermaisuutta herkkuihin ja smoothieihin, mutta hoitaa myös limakalvoja, sekä ihoa. Superfoodia siis sekin! Lisäksi Life -myymälöistä löytyy suuri valikoima pähkinöitä, kuivattuja ja jauhettuja marjoja, sekä hedelmiä, ja hyvä valikoima luomuhunajaa, sekä erilaisia siirappeja.
Life -myymälöistä löydät nyt joulun alla erilaisia lahjaksi soveltuvia tuotteita. 27.11.-24.12. on Lifen -joulukampanja-aika, ja tarjouksessa on paljon kausituotteita. Valmiiden suklaa ja pähkinäherkkujen lisäksi, pakettiin voi kääräistä ekologista teetä, glögiä tai kosmetiikka, lampaanvillatöppöset tai vaikkapa joogamaton. Silmiini osui myös raakasuklaakokin starttipaketti muotteineen, sekä vastaava pakkaus gluteenittomien piparkakkujen valmistamiseen. Hyvää tekevä lahja on oiva tapa muistuttaa läheisiä siitä, miten tärkeinä pidämme heitä!
Arvonta!
Kerro kommentissasi mikä terveyttä edistävä teko jäi elämäntavaksesi vuonna 2017, ja mitä uutta ja terveellistä aiot oppia vuonna 2018! Onko kenties aikeenasi kokeilla probiootteja tai muita ravintolisiä? Tai aiotko tutustua paremmin luonnonkosmetiikkaan, tai vaihtaa herkut terveellisempiin vaihtoehtoihin? Nyt on hyvä aika pohtia hyviä valintoja tulevalle vuodelle!
Osallistuneiden kesken arvotaan kolme palkintoa, jotka sisältävät 50 euron Life -lahjakortin, sekä yllätystuotteen Lifen
Body & Soul -sarjasta.
Kilpailun säännöt löydät TÄÄLTÄ
Osallistu kisaan viimeistään torstaina 14.12. 2017 ja olet mukana lahjakorttien arvonnassa!
Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.
Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.
Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.
Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa. 🙂
Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡
PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois. 🙂
Meillä riisipuuro on joulupuuroa, sitä kun ei keitetä juuri kuin joulun alla ja jouluna. Tänä aamuna heräsin siihen vahvaan fiilikseen, että on aika keittää vuoden ensimmäiset riisipuurot. Tuumasta toimeen, ja kelpo sunnuntailounas syntyi melkein itsestään.
Lapset odottavat jo pipareiden leivontaa, ja ensi viikko tuo mukanaan myös ensimmäiset pikkujoulut. Nämä jouluiset ajatukset ja tekemiset mielessäni, uskon selviäväni taas uudesta marraskuisesta viikosta. 🙂
Mitä synkemmäksi syyssää muuttuu, sitä mukavampaa on leipoa ja tehdä kotona muutenkin niitä rentouttavia ja tunnelmaa tuovia juttuja. Sateen piiskatessa ja tuulen tuivertaessa on myös ihana istua alas hyvässä (tai vaikkapa siinä parhaassa) seurassa, ja nauttia kuppi kuumaa kera herkullisen omenakakun. Sanoisin, että kakku kuin kakku toimii kyllä syysapean karkotuksessa, mutta omenan ja kanelin vieno yhdistelmä antaa myös syksystä sen parhaimman osan.
Kirjoittelin isoäidin omenakakusta jo viime vuonna. Kyseessä on siis jo ainakin neljännessä polvessa tehtävä kakku, ja viidennessäkin, mikäli keittiöapulaiseni lasketaan mukaan. Tällä kertaa kuitenkin muokkasin ohjetta taas kokeillakseni voiko kakusta saada vielä entistäkin mehevämpää ja maukkaampaa. Ja onnistuihan se! Nimittäin jätin nyt vaniljasokerin vähemmälle ja lisäsin kanelia jo taikinaan. Taikinan sekaan päätyi myös pari omenaa raastettuna, ja kylläpä vain tulikin hyvää!
Voitele ja (korppu)jauhota irtopohjavuoka. Pilko omenat lohkoiksi ja raasta pari pientä omenaa. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää voisula, omenaraaste ja kuivat aineet varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja asettele omenat pinnalle. Kukkamaisen ulkonäön saamiseksi, kokoa kakun keskustaan kuorimaveitsellä tehtyjä omenasuikaleita/-lastuja. Lisää vielä päälle halutessasi kanelia ja sokeria tai koristele valmis kakku tomusokerilla.
Paista 185°C ja n. 30min / tai kunnes kakku on kypsä. Suojaa pinta tarvittaessa leivinpaperilla.
Ihana auringonpaiste hiipi tänne ilostuttamaan iltapäivää vähän synkemmän aamun jälkeen. Oikein kaunista, ja houkuttaisi myös ulkoilemaan, mutta tänään ollaan kotona ja sisätiloissa pienen syysflunssapotilaan kanssa.
Potilaan nukahdettua sohvalle, havahduin tänään miettimään niitä aikoja, kun lasten unet rytmittivät päivääni. Sitä autuasta olotilaa, kun sai vauvan nukahtamaan päiväunilleen, ja pääsi itse nauttimaa rauhallisesta päiväkahvihetkestä. Joskus tuntui jopa, että se oli se koko päivän paras hetki. Toki aika oman lapsen seurassa on mittaamattoman arvokasta, mutta noiden pienten omien hetkien avulla arkea jaksoi kuitenkin eteenpäin. Samalla tajusin, kuinka paljon elämä on viime vuosina muuttunut. Kuinka nopeasti aika onkaan kulunut, ja miten moni päivä on valunut ikään kuin läpi sormien.
Kun tänään huomasin seuralaiseni nukahtaneen, oli ensimmäinen ajatukseni käyttää aika mahdollisimman hyvin hyödyksi. Sitten tuli se toinen ajatus; Nauti ja pysähdy! Keitin kahvin, otin pinon Habitaresta mukaan tarttuneita esitteitä eteeni ja leikin ajatuksella, että itkuhälytin saattaisi parkaista millä hetkellä hyvänsä. Mutta tiedättekö, en päässyt siihen fiilikseen. Ei se tunnu enää samalta! Jos jonkin, niin päiväkahvin merkitys on muuttunut viime vuosien aikana.
Ehkä sitä kahvikupposenkin ääreen pysähtymistäkin pitäisi harjoitella. Muistuttaa itseään, että ne pienet hetket ovat tärkeitä edelleen, vaikka olosuhteet erilaisia olisivatkin.
Niin tai näin, toivottelen teille kaunista iltapäivää.
Ja erityinen iltapäivätervehdys kaikille teille pienten lasten äideille, jotka olette kenties juuri saaneet nauttia siitä omasta pienestä hetkestänne. Muistin juuri, kuinka arvokkaasta ajasta siinä olikaan kyse! ♡
Ulkona vihmoo vettä, mutta onneksi sisällä lämpimässä saa nautiskella kynttilöiden tuikkeesta, sekä omenan ja kanelin tuoksuista. Kodikasta sanoisin! Ja voisinpa jopa hetkittäin väittää olevani myös syysihminen!
Omena-kaurapaistokselle on varmasti yhtä monta ohjetta, kuin on tekijääkin, ja omanikin syntyy yleensä näppituntumalla. Laitan tähän nyt kuitenkin jonkinlaisen perusohjeen, jota muokkaamalla jokainen varmaan löytää sen oman parhaan variaationsa. Omenoiden ja kaurakuorrutteen suhdettakin voi vaihdella maun mukaan, itse pidän siitä, että rapeaa kauraa on pinnalla paljon.
Omenakaurapaistos
(hapahkoja) omenoita
sokeria & kanelia
100g voita 1/2dl sokeria tai fariinisokeria
3dl kaurahiutaleita
Kuori ja lohko omenat. Lado omenalohkot voideltuun vuokaan. Ripottele päälle sokeria ja kanelia. Sulata rasva kattilassa tai paistinpannulla ja sekoita joukkoon sokeri sekä kaurahiutaleet. Levitä kauraseos omenalohkojen pinnalle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes omenat tuntuvat pehmeiltä ja pinta on saanut kauniin värin.
