Viikonlopun juhlinnat ovat jättäneet jälkensä näinkin tottumattomaan reissaajaan. Väsymystä ja hitautta on ilmassa, mutta suokaa se anteeksi, kyllä tämä kai tästä taas tasoittuu, kun arki alkaa rullaamaan. Aiheeseen liittyen, laitan tästä teille jälleen hauskan skaban. En tosin tahdo tarinoita väsymyksestä, vaan päinvastoin; Nyt etsitään niitä ikimuistoisia aamuja!

Olette kenties jo jostakin muusta Indiedays blogista lukeneet Philipsin Wake-Up Light kampanjasta. Sain ilon olla mukana tässä blogiyhteistyössä ja pääsin testaamaan Philipsin herätysvaloa.
Wake-Up Lightissa yhdistyy vanha kelloradiokeksintö ja kirkasvalo, jonka tarkoitus on nostaa vireystasoamme heti aamulla, pimeästä vuodenajasta huolimatta. En tiedä teistä, mutta itse olen käyttänyt kirkasvaloa jo ainakin vuosikymmenen ajan, ja todennut sen hyödyt pimeällä syyssäällä. Ajatus jo heräämisestä valoisaan aamuun herättikin mielenkiintoni oitis.

Olen aamuihminen, olen aina ollut. Nousen mielelläni tunnin pari tarvittavaa aikaisemmin, ja varastan hetken aamusta itselleni. Aikana ennen lapsia, aamuihini kuului liikunta, joko aikaiset lenkit tai vaikka 30 kilometrin fillaripyrähdys. Varsinkin kesäaamuissa on sitä jotakin suurta energiaa, jota ei muuten pysty päivän aikana tavoittamaan. Nyttemmin aamulenkille lähtö on harvinaista herkkua, sillä enhän voi jättää lapsia oman onnensa nojaan. Äitiys on muutenkin vaikuttanut aamuiseen vireystasooni, sillä yöunet ovat olleet katkonaisia jo vuosia herkistyneen äidinvaiston seurauksena.
Vaikka en edelleenkään ole torkuttajatyyppiä, myönnän, että viimeisen kuukaudenkin aikana aamuheräämiset ovat ajoittain olleet jopa tuskallisia. Edessäni onkin parin viikon kokeilujakso, jonka aikana minun tulisi herätä asteittain kirkastuvaan valoon, ja mieleiseeni ääneen, joka valikoituu tietysti lempi radio-ohjelman mukaan. Puolen tunnin aikana, jonka valo herää hiljalleen, myös kehon pitäisi lähettää itse itselleen viesti sarastavasta aamusta. Hhmmm, kuulostaa lupaavalta!

Elämään mahtuu monenlaisia aamuja, hyviä ja huonoja. Joinakin aamuina kuka tahansa aamuihminenkin vetäisi mielummin peiton korviinsa, kuin kohtaisi päivän koettelemukset, mutta onneksi elämään mahtuu muistoja myös hyvistä aamuista.
Itseltäni kysyttiin ikimuistoisinta aamua, jonka olen kokenut, ja mieleeni palautui kirkkaasti aamu tammikuun lopulta 2007. Olin edellisenä iltana nukahtanut vastattuani myöntävästi silloisen poikaystäväni kosintaan ja sopimukseen, että heti huomisaamuna kipaisemme sormuskaupoille. Muistan purevan kylmän pakkasaamun, auton, joka ei inahtanutkaan ja tulipunaiset posket, jotka hehkuivat paitsi kylmästä ja kuumasta, myös onnesta astuessani sisään kultasepänliikkeen ovesta.
Kuten arvata saattaa tuo aamu on muuttanut sen jälkeen monia muitakin heräämisiä. Muistoja väsymyksestä, mutta myös pienten jalkojen tömistyksestä, on mahtunut aamuihini tuon tapauksen jälkeen.

Mutta, nyt kysynkin teiltä tarinoita ikimuistoisimmista aamuistanne!
Paras tarina palkitaan nimittäin samanlaisella Philipsin Wake-Up -valolla! Indiedays kokoaa sivuilleen näitä parhaita tarinoita, ja jokaisessa kampanjassa mukana olevassa blogissa palkitaan yksi kertomus. Voit siis vallan mainiosti osallistua kisaan muissakin kuin tässä blogissa. Vaikka kaikissa, jos niin haluat! Uudessa Kuussa kisaan voit osallistua aina lauantaihin 16.11. asti! Mutta muistakaa, tässä palkitaan niitä parhaita tarinoita, eikä arpaonnella ole osuutta asiaan!

Lisää tietoa Philipsin Wake-Up -valosta löydät Philipsin sivuilta. Ja minä aion myös kertoa teille omia kokemuksiani, kunhan olen päässyt alkuun tässä uudessa tavassa herätä aamuihin. Sormet ja varpaat ristissä, kenties tästä löytyisi se lopullinen pelastus syysväsymykseen!

Oikein mukavaa ja leppoista sunnuntaiaamua teille kaikille!

Se olis sitten perjantai jälleen. Hiukan erilainen viikko takana, pikkuisen lomamainenkin kai jossain määrin. Rennosti on ainakin otettu, jätetty kellotetut rutiinit hiukan vähemmälle ja koitettu irrottautua arjesta. Hyväähän se välillä tekee.
Se oli syysloma. Klaara täytti yhdeksän kuukautta, ja äitiysloma meni ja loppui. Yksi vaihe elämässä takana, vaikkei niin suuresti itse arkeen vaikutakaan. Vaihe kuitenkin.

Entä ne vapautettavat kädet sitten?
Aika nopeasti, julkaistuani kenen kädet sinä vapauttaisit -postauksen, ymmärrsin, etten ole oikea ihminen sanomaan, kuka kaipaa eniten apua, tai kuka on ansainnut sitterin. Pidätin itselläni oikeuden muuttaa pelinhenkeä, ja käyttää vanhaa kunnon arpatekniikkaa. Mutta, olen silti iloinen, että sain teidät jakamaan palan itsestänne; Sain kommenttiboksillisen inhimillisyyttä. Tarinoita arjesta, äitiydestä, ja avunannosta sekä sen tarpeesta. Monen viestin kohdalla toivoin, että voisin auttaa jotenkin. Jos en sillä sitterillä, niin jotenkin muuten. Löysin tuttuja tunteita pitkistä odotuksista ja unelmien täyttymisestä. Pystyin samaistumaan pettymyksiinne ja väsymyksiinne.

Koska en voi arpoa palkintoa kuin yhden kerran, joudun vetoamaan lukijoideni hyväsydämisyyteen: Olkaa läsnä ja tarjotkaa apua. Olkaa jollekulle se, jolle voi myöntää oman riittämättömyytensä ja sanoa olevansa väsynyt. Jooko?!
Sillä, eniten itseäni kosketti kertomus, jossa todettiin, että kukaan ei auttanut tai kukaan ei välittänyt. Eihän se ihan niinkään saa mennä. Eihän!?

Ja nyt mulle on tosi rento olo. Ai miksi!? No, koska mä tiedän, että ainakin joku herää tähän ja ottaa puhelun ystävälleen tai sukulaiselleen. Kysyy, kuinka sä voit tai miten sä jaksat. Eikös?  Tai, kyllä mä tiedän. Teihin voi luottaa!

Pisimmän korren tällä kertaa veti tämä kommentti:

Ja sitten lupailemaani arvontaan!
Viime syksynä arvoin yhteistyössä Oral-B:n kanssa TriZone -sähköhammasharjan, ja nyt kevään kunniaksi jatketaan terveen hymyn tavoittelua uusien Oral-B hammastahnojen merkeissä. Nimittäin jaossa olisi vuoden hammastahnat yhdelle onnekkaalle!

Sähköhammasharjoistaan tuttu Oral-B on tehnyt uuden aluevaltauksen, ja kehittänyt  hammastahnat, jotka sisältävät tinafluoridia ja polyfosfaatteja. Ainesosien kerrotaan suojaavan hampaita hammaskiilteen kulumiselta ja ehkäisevän reikiintymistä. Niillä on myös ehkäisevä vaikutus plakin muodostumiselle, ja sitämyöden hammaskiven syntymiselle.

Sain testattavaksi Oral-B Pro Expert – sarjasta kahta erilaista tahnaa: Pro-Expert All-Around Protection -tahnaa, joka “antaa luotettavan monivaikutteisen suojan tinafluoridia ja polyfosfaatteja sisältävän koostumuksensa ansiosta”, sekä Pro-Expert Hammaskiille -hammastahnaa, jonka sisältämät polyfosfaatit “vahvistavat ja suojaavat hammaskiillettä happohyökkäyksien aiheuttamalta kulumiselta”.

 Olemme nyt mieheni kanssa käyttäneet tahnoja viikon verran (All Aroundia iltaisin ja Enamelia aamuisin), ja aika tavalla meille molemmille on muodostunut samanlaisia kokemuksia: Paitsi että suu ja hampaat tuntuvat tavallista puhtaammilta ja raikkaammilta, jää tahnoista sellainen hauska hammaslääkärissä käynnin maku. Makua on vaikea kuvailla, mutta epäilemme juurikin tinafluoridin tekevän tuon ammattimaisen lisän tahnoihin. Syynä on varmasti myös se, että useimmat kaupan hammastahnat ovat todella vesipitoisia, mutta näissä tuubeissa on ehtaa tavaraa, ja vain murto-osa vettä.

Nyt jollakulla hampaidensa hyvinvoinnista kiinnostuneella olisi mahdollisuus voittaa hammastahnat koko vuodeksi!
Kuten olen ennenkin kertonut, mulle kauniit hampaat, ja kaunis hymy, on vuosien oikomishoitojen jälkeen supertärkeää. Hampaani ovat säilyneet suht hyvässä kunnossa, eikä reikiintymiset ja vihlomiset ole kummemmin vaivanneet. Arvostankin hammastahnassa pitkälti puhdistavia ja valkaisevia ominaisuuksia.
Mutta mikä on juuri sun mielestä hammastahnan tärkein ominaisuus? Kerro se, ja osallistu arvontaan!

Arvonta-aika alkaa nyt, ja päättyy torstaina 7.3. 2013 klo 22!

Arpaonnea!

Edit:

Joku jo kyselikin, eli: Hammastahnat tulivat päivittäistavarakauppoihin tammikuusta alkaen. Suositushinta on 3,49 euroa!

Sain blogini lukijalta vuodenvaihteessa postausehdotuksen koskien aihetta liikunta. Toiveena oli, että kertoisin hiukan omista liikuntatottumuksistani ja rutiineistani – mikä minua motivoi. Näin vuoden alkuun, kun erilaiset kuntoprojektit ovat monellakin mielessä, aihe sopiikin oikein hyvin.

Yleisesti kun alkaa kertoa omista tottumuksistaan ja tavoistaan, on kai syytä raottaa myös hieman verhoa historiaan:
Olin lapsena hyvinkin liikkuvainen ja tuohon aikaan hyvinkin tavallinen lapsi; Aina menossa, ulkona, pyöränselässä, juoksemassa, leikkimässä, uimassa jne… Olen ryhtynyt kävelemään jo seitsemän ja puolen kuukauden iässä, ja jonkinlaisessa liikkeessä olen ollut siitä asti – paikoillaan oleminen ei ole vahvimpia taitojani. Tuohon aikaan ei ollut tietokoneita tai muita vitsauksia jumittamassa lapsia tuoliin tai sohvaan; Liikkuminen oli luonnollinen osa lapsuutta.
Vanhempani eivät ole erityisen urheilullisia, eli liikunnallisiin harrastuksiin minua ei lapsena ohjailtu, mutta onneksi löysin niitä itse. Kouluiässä innostuin lentopallosta, jonka kanssa vierähtikin useampi vuosi. Todennäköisesti elämäni sosiaalisimmat vuodet – en ole myöskään kovin sosiaalinen persoona. Kouluvuosien edetessä itse koululiikunta kuitenkin kiinnosti aina vähemmän ja vähemmän, ja lopulta taisin vihata liikuntatunteja oikein kunnolla. Koulun liikuntatunnit ovat jääneet jo ala-asteen viimeisistä vuosista asti mieleeni lähinnä nöyryyttävinä ja pelkästään yksilön suoritusta arvioivana, ei niinkään liikunnallisesti kasvattavina. Liikunnan ilo ja riemu osattiin todellakin viedä, ja moni kapinoikin totaalisella liikkumislakolla. En ihmettele, vähempikin vie urheiluinnostuksen mennessään. Itse en koskaan vihannut liikuntaa, liikunnasta taisi paremminkin tulla eräänlainen vihanhallintakeino, ja tapa kohdistaa vihaa. Valitettavasti teini-iässä kohdistin tuota kaikkea liiaksikin itseeni, ja urheilusta tuli tapa piiskata ja rankaista omaa kehoa. Homma meni lievästi sanottuna överiksi, ja edessä oli pakollinen pysähtyminen.

Tuosta kaikesta seurasi kuitenkin myös jotakin hyvää. Jouduin tutustumaan uudelleen kehooni ja opettelemaan kuuntelemaan sitä. Jouduin tutustumaan uudelleen liikuntaan, ja mikä parasta, opin myös kuulemaan sitä. Aloin liikkumaan kaikilla aisteillani, hitaasti ja nautiskellen. Toki vanha piiskaaja välistä nosti päätään, mutta kokonaisvaltaisesti suhteeni liikuntaan oli muuttunut. Lukiossa olinkin jo vapautettu koululiikunnasta, ja sain etsiä liikkumisen riemua itsenäisesti ja yksikseni. Nautiskelin verkkaisista aamu-uinneista, kuntosalista ja lenkkeilystä. Lonkkavaivojeni vuoksi sain kiellon juosta, mutta löysin ilon pyöräilystä ja muista vähemmän kuormittavista lajeista.

Samaa rataa on suhteeni ja rutiinini liikuntaa kohtaan jatkaneet jo vuosia. Toki aamuin illoin tehdyt 30 kilometrin pyörälenkit ovat jääneet lapsen saannin myötä ja elämän muututtua, mutta tilaa liikunnalle arjen keskelle olen raivannut vaikka väkisin ihan jo mielenterveytenikin vuoksi. Liikkuminen on varaventtiili, jonka avulla päästän suurimmat höyryt pihalle. Koska liikkumisen pakko loppui kohdallani jo vuosia sitten, on se juurikin näin, omaehtoisena ja täysin vapaavalintaisena osana elämääni, palkitsevinta ja erittäin voimaannuttavaa.

Tällä hetkellä liikuntatottumukseni ovat suoraan sanottuna hukassa. Alkuraskauden väsymyksen jälkeen tuli eteen muutto ja remontti, joihin onkin käytetty kaikki liikenevä aika. Toisaalta askeleet, nostot ja kyykyt ovat tulleet arkeen täysin luonnostaan. Löhöilyyn ei ole liiemmin jäänyt aikaa, ja liikkeessä on ollut pakko pysyä. Ulkoilu, venyttely, ja selkää hellivä jumppa ovat korvanneet salilla huhkimisen ja juoksukengät ovat olleet jo useamman kuukauden käyttämättä.
Oma kroppa on hukassa sekin, mutta en koe asiasta mitään kriisiä. Se löytyy luonnollisesti liikunnan avulla, enkä kaipaa sen suurempaa motivaatiota liikkumiseen, kuin oman ajan ja hetken itseni kanssa. Tavoitteellisemman treenaamisen kanssa onkin sitten eri juttu, mutta sen aika ei ole ihan heti synnytyksenkään jälkeen. Toisaalta sisälläni palaa vimmattu halu puristaa itsestäni kaikki ja tavoitella liikunnan tuomaa euforiaa. Toisaalta se hyvä fiilis voi yhtä hyvin löytyä kepeältä kävelylenkiltä aurinkoisessa säässä. Tärkeintä on nauttia, tärkeintä ei ole tulokset tai poltetut kalorit.

Jokaiselle löytyy se paras tapa liikkua – oma juttu. Itseään on turha pakottaa mihinkään, mikä ei muutamankaan kokeilukerran jälkeenkään tunnu omalta. Pidemmän päälle se ei toimi. Itselläni on kaksi vasenta jalkaa, ja olen hyväksynyt sen tosiasian, että rytmikkäät ja tanssilliset lajit eivät vain ole minua varten. Olen hiljainen puurtaja, viihdyn omissa oloissani ja nautin omasta seurastani. Parhaiten se onnistuu kuntosalilla tai ulkoillessa.
Liikunnasta pitää saada hyvää oloa. Ulkoile kaikilla aisteilla. Haistele ilmaa, katsele ympärillesi. Tee vaikka muistiinpanoja lumitilanteesta ja kevään saapumisesta, ja vertaile niitä ensi vuoden havaintoihin. Mikään ei ole sen parempaa kuin keväinen lenkki, jolla nenä haistaa ilmasta tuoksun, jonka aivot muistavat välittömästi; Tuoksu voi viedä suoraan vuodentakaiselle lenkkireitille tai vaika muutaman vuoden päähän, johonkin tiettyyn hetkeen. Hyvät hetket ja fiilikset tallettuvat aivoihin ihmeellisesti!

Nothing looks as good as healthy feels. Niinpä! Ja tähän aiheeseen voidaan hyvinkin tämän alustuksen jälkeen palata pitkin talvea ja kevättä. Nyt olisi kuitenkin se yksi “maratooni”, johon pitäisi valmistella sekä keho, että mieli. Hoidetaan se ensin alta pois, ja vedetään sitten lenkkarit taas jalkaan!

Nyt lupsakkaa lauantai iltaa!

Kuvat Pinterestin Motivation board… 🙂

En ehkä kategorioisi itseäni pöpökammoisimpiin ihmisiin. Bakteereja on joka puolella, ja suurella osalla niistä on myös tärkeä ja hyödyllinen tehtävä. Puhtaus on puoli ruokkaa, opetti jo äitikin aikoinaan, ja tuosta viisaudesta ammennan ohjeita omalle lapselle.
Yleiset vessat, odotustilat ja pikaruokaravintolan siivoton pöytä. Onhan niitä paikkoja, jotka tuottavat äidille, jos ei nyt harmaita hiuksia, niin ainakin pikkuisen päänvaivaa. Ruuan puolikkaasta on näissä yhteyksissä turha edes mainita.
Inhottavat käsidesit kuivattavat herkkää ihoa, kirvelevät, aiheuttavat nyppyjä ja jättävät käsiin ikävän geelimäisen kalvon. Pakollisia pahoja paikotellen, mutta ikävän tuntuisia ja hajuisia silti.
Yhteistyössä Pikkukengurun kanssa pääsin testaamaan Suomessa vielä melko uutukaista Aquaint puhdistusnestettä. Myrkytön ja hellävarainen puhdistusvesi on paitsi lapsiperheiden, myös herkkähipiäisten pelastus. Ympäristöystävällisyydestään se saa ainakin minulta lisäpisteitä. On nimittäin niin luonnontuote, että sopii jopa tuttejen, ja tuttipullojen puhdistukseen. Ja, jos joku sopii vauvan suuhun, käy se varmasti moneen muuhunkin paikkaan!

Suuremmasta suihkupullosta ruiskaisee nopeasti puhdistuksen käsiinsä ennen kuin alkaa käsitellä vasta steriloituja tuttipulloja. Pullosta täyttää myös kätevästi pienemmän matkakokoisen pakkauksen, joka mahtuu pieneenkin käsilaukkuun, tai vaikka takin tai vaunujen taskuun. Nopea apu vessojen istuinrenkaisiin tai lounasruuhkaisen ravintolan pöydän pintaan. Tätä uskaltaa myös suihkia pikkuisiin käsiin pissataukojen jälkeen.

Käsilaukkuun, hoitolaukkuun, autoon, matkalle jne. Kerro paikka joka saa piilevänkin pöpökammosi heräämään ja osallistu arvontaan! Palkintona on kolme Aquaint-tuotepakettia:
1. palkinto: 1x 500ml ja 1x 50ml Aquaint puhdistusvettä
2. ja 3. palkinto: 2 x 50ml Aquaint puhdistusvettä
Arvonta-aikaa on aina tämän vuoden loppuun asti!

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

Aquaint löytyy hyvin varustelluista apteekeista, Helsingin Stockalta ja maahantuoja Pikkukengurun omasta verkkokaupasta.

Oi, mikä päivä! Sain blogin kautta kutsun Turkulaiseen Hoitola Izumiin, ja pääsin nauttimaan erityisesti odottaville äideille tarkoitetusta hieronnasta ja rentoutushoidosta. Koska viimeaikainen “itsestään huolehtiminen” on jäänyt pakolliseen päivittäiseen hygienian ylläpitoon, oli olo aika taivaallinen sekä itse käsittelyn ajan, että sen jälkeenkin. Itse asiassa, olo on tänään ollut vetreämpi kuin aikoihin, ja siitä oli toki hyötyä eräässä maalausprojektissa!
Jos minulla olisi valta ja kunnia, määräisin okaasan-hoidon lakisääteiseksi jokaiselle raskaana olevalle naiselle, mutta koska valtani on rajoitettua, ja kunnia uupuu täysin, ehdotankin, että jokainen baby shower -juhlia järjestävä, odottavan äidin ystävä, miettii kahdesti hupaisan masukipsin kohdalla. Kenties hemmotteluhoito osaavissa käsissä on kuitenkin järkevämpi valinta!

Mammahemmottelujen lisäksi Izumista löytyy kattava valikoima myös muita erilaisia hoitoja. Nyt marraskuun loppuun asti, teillä rakkaat lukijani, onkin mahdollisuus tutustua Hoitola Izumin hierontoihin ja vartalohoitoihin -10%:n alennuksella. Riittää kun mainitsette lukeneenne alennuksesta blogistani.

Itse päätin vakaasti tästä lähtien mahduttaa arkeeni tasaisin väliajoin rentouttavaa hierontaa. Silmien sulkemien ja aivojen nollaaminen teki mielialalleni niinkin positiivista, että miehen mielestä vastaava hoito päivittäinkin voisi maksaa itsensä takaisin. 🙂

Harmi, että tänään ei ollut aikaa suuremmalle Turku-kierrokselle. Ennen joulua pitää vielä ehtiä toimittaa jonkinmoinen puutiikkikatselmus ja kaffittelu kauniissa kaupungissa.

Mutta nyt tämä maalari lähtee siistiytymään ja ottaa lopun iltaa oikein rennosti. Energistä uutta viikkoa kaikille!

Ai arjen autuutta! Perjantai on lähtenyt käyntiin aika leppoisin kotipäivän merkein. Pientä siivoilua ja muita kotihommia. Kaivoimpa esiin myös puoli vuotta sitten hankkimani sabluunat, joilla olisi tarkoitus taikoa uusia tyynynpäälisiä uuteen kotiin. Projektista sitten erikseen myöhemmin lisää.
Päivän asu ja masukin löytyvät kuvista. Supermukavat kotipäntsit löysin Women’secretiltä, eli vallan shoppailematta en malttanut olla reissussakaan (muista ostoksista toisella kertaa). Viikkoja olisi nyt kasassa 24+6, ja kuten kuvista näkyy painoakin on “ihan mukavasti” (lue: ihan liika) kertynyt jo tähän mennessä. Vaikka lomalla rentouduin ja nautiskelin kyllä kaikesta mahdollisesta hyvästä ja epäterveellisestä, niin arki tuo eteen paluun salaatteihin ja keveämpiin herkkuihin. Ei sillä, ne maistuvatkin taas oikein hyvin.
Avasin muuten vasta tänään Room21:ltä tilaamani paketin, joka saapui juuri ennen matkaa. Paketin sisällöstä sitten myöhemmin enemmän, mutta Day Homen lautasliina oli pakko ottaa perjantai lounasta piristämään. Todella ihania!

Nyt juureksia ja kasviksia uuniin, ja päälle jotakin hiukan ulkoilmakelpoisempaa. Illan ohjelmassa kyläilyä, “tarkistuskäynti” uudella kodilla ja gore-tex kenkien hankintaa pojalle. Varsin arkiseen linjaan jatkuu tämä päivä.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta!

Yhdessä Oral-B:n kanssa järjestetty arvonta on nyt päättynyt, ja uuden TriZone1000 -sähköhammasharjan onnellinen voittaja selvitetty. Ihania juttuja kirjoititte arpalippuihinne, koskettaviakin löytyi joukosta. Ihmeesti niitä hymyn aiheita vain löytyy, joten jatkakaa hymyilemistä!
Tällä kertaa pisimmän harjan vetäisi Viivu, jonka suuta veti hymyyn opintojen saattaminen päätökseen. Onnea sekä valmistumisen, että uuden hammasharjan johdosta!
Aihetta hauskasti sivuava muistutus löytyi TidyMom -sivustolta, jossa kuva on helposti ladattavana ja tulostettavana versiona.

Aurinkoista torstai aamua!

Koska aihe aamupala tulikin jo käsiteltyä, siirrytään luonnollisena jatkumona kohti lounasta. Lounas on mulle ehdottomasti se päivän tärkein ateria. Koska aamupalan syönnin kanssa on pitkään ollut niin ja näin, on lounaan merkitys korostunut entisestään. Lounaan laatu ja ravintosisältö määrittävät myös hyvin pitkälle sen, miten loppupäivän energiat riittävät, ja miten hyvin jaksan vastustaa erilaisia epätterveellisia kiusauksia iltapäivällä.
Paras lounas on salaatti. Ei liian kevyt “pelkkiä rehuja” sisältävä lautanen, vaan oikeassa suhteessa kasviksia, proteiineja ja hyviä rasvoja.
Proteiinin lähteenä suosikkini on savulohi. Samaisesta lähteestä nappaa mukavasti myös terveelliset rasvat. Toisena tulee broileri, fileepihvi siveltynä vihreällä tai punaisella pestolla. Maukkaita molemmat. Proteiineja otan myös kevyistä juustoista, tosin parhaita ovat tällä hetkellä ne mausteöljyssä lilluvat fetakuutiot, nam!

Salaattipohjaan käytän erilaisia lehtisalaatteja, rucolaa ja joskus myös basilikaa. Kirsikkatomaatit antavat sekä väriä, että makua, ja sipuli raikastaa paketin.
Olen hulluna aurinkokuivattuihin tomaatteihin ja täytettyihin paprikoihin. Tosin näitä öljyisiä herkkuja (ne juustokutiot mukaan lukien) en ihan joka päivä nauti, ainakaan kaikkia samanaikaisesti. Öljyiset tomaatit on myös ihan jo makunsa vuoksi parempi puristaa liiasta öljystä ja levitellä vaikkapa paperin päälle hetkeksi aikaa. Erillisiä salaatinkastikkeita ei kuitenkaan tarvita.

Hyvä lounassalaatti on täyttävä, eikä kaipaa seurakseen leipää. Itse ainakin olen huomannut, että liiat hiilarit lounasaikaan vain väsyttävät ja saavat kropan haluamaan lisää hiilareita. Itse ajoitan hiilihydraatit lähinnä iltaan, jolloin luonnollinen väsytys on jo tervetulluttakin. Toki liikuntasuoritusta ennen on hyvä tankata nämäkin varastot. Salaatti täyttää hyvin jo ihan rakenteensakin vuoksi. Kun hampailla on töitä, eikä lounasta voi vain nopeasti kipata suuhunsa, tulee kylläinen olo jo ihan korvien välistäkin.

Talvella mieli tekee toki monesti jotain lämmintä ja täyttävämpää. Silloin lounaslautasella onkin melko usein keitto. Kevyet kasviskeitot onkin toinen lounaslempparini, mutta niistä sitten joku toinen kerta.

Mukavaa lauantaita teille. Meillä on ohjelmassa ulkoilupäivä. Mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään….

Aamupala ei ole koskaan ottanut kovinkaan suurta sijaa elämässäni. Yksin aamupalan sosiaalinen merkitys on ollut olematon, eikä itseään varten ole jaksanut vaivautua laittamaan mitään erikoista. Aamupala on myös vuosien mittaan jäänyt sen tavallisen syyn jälkoihin – kiire sanelee aamujen rytmin.
Jo vuosia olen kuitenkin syönyt lähes päivittäin aamupuuroni. Kahvin juon toki kaikessa rauhassa, enkä kaipaa kyytipojaksi mitään. Nopea mikropuuro on ollut helppo vaihtoehto, nopea syötävä juuri ennen töihin tai kouluun lähtöä. Edelleen noin viitenä päivänä viikossa lusikon napaani kauraleseistä veteen keitetyn puuro. Pari kertaa viikossa se kuitenkin unohtuu, tai yksin kertaisesti aamu on niin kiireinen, että oma puuro on se, mistä pitää joustaa.

Harkitusti olen alkanut opetella aamupala-ihmiseksi. Sinänsä hankalaa, sillä perheessämme ei ole yhtään henkilöä, jolle syötävä maistuisi ensimmäisen hereilläolotunnin aikana. Sosiaalista painetta ei siis edelleenkään ole perheen yhteiselle aamupalalle. Hyväksyttyäni tosiseikan aamukahvirituaaleistani ja aamuisesta ruokahalustani, olenkin alkanut suosiolla jättämään aamupalan aamun viimeisiin hetkiin. Ensin kahvi, sitten muut aamuvalmistelut ja lopuksi se aamupala. Sinänsä kauraleseiden nauttimisessa mitään epäterveellistä ole, mutta kaipasin aamuihin jonkinlaista muutosta.
Nyt, muutaman viikon noudatettuani jonkin verran monipuolisempaa aamuruokavaliota, huomaan muutoksen kehossa ja mielessä. Monipuolisemman aamupalan jälkeen olo on kylläinen pitkälle puoleen päivään, ja mikä ehkä tärkeintä; Huolella valmistettu ja kauniisti katettu aamupala piristää omaa mieltä täysin eri tavalla kuin veteen kiehautetut kauraleseet. Oikeastaan aamupalan syöntiä voisi verrata joihinkin niistä itsetunto-oppaiden mantroista, joita peilin edessä pitäisi toitotella. Näen vaivaa itseni vuoksi, annan itselleni jotakin hyvää jo heti aamusta alkaen, ja tunnen itseni arvokkaaksi. Kuulostaa ehkä todella typerältä, mutta itse huomaan eron mielialassani aika nopeasti. Pysähdyn heti aamulla, ja annan aikaa hetken itselleni. Eihän se voi olla huonoa!

Muutamana päivänä viikossa olen nyt korvannut ikuisen puuroni maittavammalla aamupalalla. Maitorahkaa, maustamatonta jogurttia, tuoreita hedelmiä ja marjoja. Kauraleseitäkään toki unohtamatta, ne kun sopivat aina sekaan. Kyse ei niinkään ole ravintoarvoista ja kaloreista. Enemmänkin itsensä hemmottelusta, kropan tarpeita unohtamatta.

Syksy on muutosten aikaa. Monelle syksy on myös uusi puhdas pöytä samaan tapaan kuin vuodenvaihde. Ehkä oma muutoksen kaipuunikin johtui juuri tästä – mene ja tiedä.
Mitä muutoksia ja lupauksia teillä on syksyn varalle? Vai nappaatteko ajatuksen tästä; Huolehdin itsestäni paremmin – heti aamusta alkaen?

Aurinkoa perjantai päiväänne!