Täällä on jälleen herätty koleaan ja pilviseen päivään. Siitä huolimatta kevään ja kesän odotus on vahvasti takaraivossa. Vaikka muuten olen täysin valmis jatkuvaan paisteeseen ja lämpöasteisiin, on yhdellä osa-alueella petrattavaa. Nimittäin kaiken muuttamisen ja epätasaisen arjen keskellä on omasta kropasta huolehtiminen jäänyt täysin minimiin. Yleisesti kammoksun kaikkea kesä- ja bikinikuntoon horinoita, mutta tällä kertaa täytyy myöntää tappionsa ja tehdä ryhtiliike! Missään tapauksessa en nyt väitä, että itselläni olisi jotakin terveydellisiä syitä painonpudotukseen tai ylipäätään tarvetta laihduttaa. Tiedätte kuitenkin ne pari kiloa ja löystyneen olon, jotka saavat vaatteet puristamaan ja tuntumaan epämukavilta. Niille on nyt tehtävä jotakin ja varmin lääke on tähänkin liike. Eli ylös ulos ja lenkille! Pelkän turhamaisuuden lisäksi ryhtiliikettä puoltavat jatkuva selkä- ja lonkkakipu; Myös lihaskunnosta huolehtiminen on jäänyt viimeisten viikkojen aikana minimiin, ja tillanne täytyy korjata.

Koska liki kymmenen vuoden tauon jälkeen palasin juoksun huumaan vasta viime syksynä, on tarvittavista varusteista hiukan pulaa. Kunnon tossut ja juoksuliivit tuli hankittua, mutta muut tekstiilit ovat yhä kaupan hyllyllä. Aloitinkin ryhtiliikkeeni eilen makoilemalla sohvalla, ja etsimällä motivaatiota uusista urheiluvaatteista.

Tänään asiaan pitää ehkä paneutua konkreettisemmin, enkä nyt tarkoita uusien vaatteiden shoppailua, vaan tossujen jalkaan vetoa ja kunnon lenkkiä. Mitä taas tulee ruokavalioon, uskon monipuoliseen ja ravintorikkaaseen peruspöperöön, valkoisten jauhojen sekä sokerin vähentämiseen, kasviksiin ja proteiinipitoiseen ruokaan. Herkkuhetkiäkin pitää olla, mutta ei ehkä ihan joka päivä.

Aikooko joku muu napata itseään niskasta? Jos niin, toivottelen tsemppiä!

Joskaan ne nyt ihan pilvissäkään ole oleet, mutta jälleen tukevasti tasaisella alustalla kuitenkin.

Eilinen heitteli ja riepotteli, tänään saatiin surullisia uutisia heti aamulla. Elämä muistuttaa oikuistaan, mitään ei voi täysin suunnitella enakkoon. Mutta se siitä, tämä on iloinen blogi, ja meno jatkukoon samaan malliin.

Heitin muuten eilen pitkästä aikaa juoksukengät jalkaan, ja tempaisin kunnon lenkin. Tänään särkylääkettä lonkkakipuihin, mutta oli se sen arvoistakin. Ihanan huumaava laji!

Niilon kanssa ollaan jatkettu joulun laittoa, ja kuusiakin haettiin tunnelmaa tekemään. Sellaisia pienempiä tosin, iso tuodaan sisään sitten vasta lähempänä aattoa.

Naputtelen teille joululaatikoiden ohjeita, kun niitä pyysitte. Jos nyt kellään on enää paljaiden varpaiden jälkeen mitään ruokahaluakaan. Yök!

Reipasta torstaita!

Itse ajan autolla ruokakauppaan – ovelta ovelle. Hymyilen nolona, kun lapseni kiljuu riemusta päästessään liukuportaisiin. Hymyilen nolona menessäni itse liukuportaisiin, jotka vievät väärään suuntaan (tosi noloa!). Soitan tai lähetän sähköpostia sen sijaan, että kipaisisin kertomaan kuulumiset tuttavilleni. Leivon itse pullani, tai ajan autolla kauppaan ostamaan niitä. Ja miten sitten liikun ja kulutan niitä kaloreita? Ulkoilutan koiraa ja lastani. Vedän sitä stigaa ja lapioin lunta. Jumppaan olkkarin lattialla ja eksyn joskus salille.

Muistan saaneeni kommentin, jossa ehdotettiin kertomaan kotiseudusta, tutuista kulmista ja lempi kahviloista. Hhhmmm; Kyllä se on kuulkaas hyvät rouvat niin, että jos meillä päin haluaa juoda kahvia, on parasta omistaa kahvinkeitin!