{ selkäranka }

22.3.2014

Tänään on hyvä päivä!
Vaikka toisaalta, tänään ei pitäisi olla hyvä päivä, koska niin moni juttu on mennyt päin pyllyä ja just päinvastoin, mitä olen suunnitellut. Eli toisaalta, nyt vois korventaa ja kiristää, mutta ei kuulkaas kiristä. Eikä korvenna! Mun selkäranka on nimittäin terästä, ja se tekee mut nyt tosi onnelliseksi!

Muistatte kun heitin teillekin tammikuussa karkkilakko -haasteen!? Joo, tyhmin juttu ever, olen huomannut lähiaikoina. Mikään makea maailmassa ei paikkaa sitä kirpeiden tuttien himoa, mika mun sisällä kasvaa päivästä toiseen. Argh, ihan sietämätön juttu!
No, mä olen ollut ihan riekaleina jo hetken aikaa karkinhimoissani, ja tänään sovittiin virallisen lakkoporukan kanssa (minä, mieheni ja ystäväni), että nyt puolenvälin kunniaksi sallitaan yksi repsahdus. Yksi päivä, ja niin paljon karkkia kuin mieli vain suinkin haluaa ja kroppa pystyy ottamaan vastaan.
Mentiin Prismaan. Ajattelin, että sellainen parin kympin pussi menee kyllä kevyesti alas tämän vuorokauden puolella. Jännitin, että miten voin kauhoa niitä kandykingejä, kun multa varmaan vaan valuu kuolaa sinne laareihin. Ja kas, kun päästiin karkkihyllylle mun selkäranka ei naksahdellut ja valahtanut pöksyihin! Totesin vain, EN OTA! Ja teidättekö, mä kasvoin varmaan kymmenen senttiä pituutta siinä kohtaa. Ai että, mutta teki hyvää!

lantliv

Selkärankaa vahvempi tekijä tässä varmaan on nyt se, että mä tiedän, että mulla on se optio siihen repeämiseen. Että saan syödä karkkia ennen juhannustakin, ihan luvan kanssa. Ja mihin tästä taas päästään; Voihan kielletty hedelmä! Mikään ei toimi, jos sääntö on ehdoton ei. Pitää opetella kohtuutta ei totaalikieltäytymistä! Se on tuo korvien väli sellainen, että se saa ihmisessä outoja fiiliksiä aikaan.

cotton de tulear

Mä voisin paasata tästä kohtuudesta, ja kultaisesta keskitiestä, vaikka kuinka. Siis jos mulla olis aikaa. Mutta seuraavaksi pitää laittaa pötyä pöytään ja raivata keittiö…
Mies lupasi laittaa illalla pitsaa. Katsotaan, mitä mun selkäranka siihen sanoo. Toisaalta, jos mä sitä jatkuvasti pönkitän, voi olla, että en mahdu kohta kulkeen ovista! 🙂 Mutta, fiilis on nyt sitä luokkaa, että taidan illalla heittää tankoon vähän enemmän rautaa. Hitto, ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin! 🙂

lant liv

Aurinkoista lauantaita teillekin ihanat!

Tahdonvoimaa!!!!


{ värikästä sporttimuotia }

11.1.2014

Edellisen postauksen aihetta sivuten, nyt oli pakko koota kollaasi tämän kevään ihanasta sporttimuodin väritarjonnasta!
Aika monet ketjuliikkeet ovat ottaneet mallistoihinsa myös kivoja urheiluvaatteita, ja väritarjonta on nyt keväällä niin huumaava, että melkein silmiä häikii! Takana ovat mustien urheiluvaatteiden kulta-ajat, nykyään on lupa erottua massasta.
Kuten olen ennenkin kertonut, en ole mikään ahkera värien käyttäjä, ja pukeutumiseni on melko tylsääkin värien puolesta, mutta urheiluvaatteissa saa olla sitten sävyjä senkin edestä!

sporttimuotia

Kuulokkeet Sony, hengittävä pusero H&M, treenitoppi H&M, kevyttoppis Cubus, reput Fjällräven, juomapullo Sigg, urheilutoppi Cubus, trikoot H&M, kännykänkuoret Iconemesis, lenkkarit Nike.

Näiden värien katselu käy melkein jo karkin syönnistä! 🙂
Leppoisaa lauantai-iltaa!


{ syys-lokakuu }

04.1.2014

Vaikka syyskuu otettiin vastaan hyvin väsyneisssä ja masentuneissa fiiliksissä, ja välillä oli päiviä, joina en jaksanut raahautua edes suihkuun, muistelen mielummin syyskuuta noin puolesta välistä eteenpäin. Kaikki muuttui ystäväni vierailun jälkeen. Sanottuani ääneen kuinka rätti-poikki-väsynyt olin, sain elämääni taas uuden otteen. Itkin ulos pahaa oloa ja sain ihmeellisen voimantunteen.
Housunkaulus kiristi ja olo oli tunkkainen, mutta olo muuttui, kun aloitin jälleen liikunnan. Liikkuessa sain aikaa itselleni, huolet kaikkosivat ja energia alkoi taas virrata. Annoin itselleni luvan olla taas terveesti itsekäs, ja priorisoin aikaa asioihin, jotka toivat minulle iloa. Syys-lokakuussa blogi kärsi ehkä eniten henkilökohtaisen elämäni vuoksi, mutta jälkeenpäin voin todeta, että se kannatti. Keskittyminen elämiseen, ja asioiden hallintaan, oli välttämätöntä.
Syyskuussa nautittiin omenoista, piano muutti taloon ja sää jatkui lempeänä.

Syyskuun kaikki 24 postausta voit lukea täältä.

syyskuu

Lokakuu jatkui energisissä merkeissä. Treenasin Fitfarmin ohjeilla, ruokavalio teki tehtävänsä, olo parani henkisesti ja fyysisesti. Joskin, tapani mukaan, sorruin ruokavalionkin suhteen ylilyönteihin, vai pitäisikö sanoa alilyönteihin. Muutoksen näki kuitenkin parhaiten ihossa. Loppukesän nypyt kaikkosivat, vaikka jätin lääkärin määräämän roa-kuurinkin hakematta. Treenien lisäksi sisustettiin kotia, hankittiin uudet matot, laitettiin lastenhuonetta kuntoon, katettiin syksyä kuistille, ja valmistauduttiin tulevaan juhlakauteen. Ensimmäiset pikkujoulutkin juhlittiin jo lokakuun alussa!
Lokakuussa koverrettiin kurpitsoja, tehtiin pihatöitä syksyä odotellessa ja suunniteltiin joulua. Nautittiin elämästä pienen suvantovaiheen jälkeen.

Lokakuun kaikki 20 postausta voit lukea täältä

lokakuu

Vuoteen mahtuu paljon, eikä kaikkea voi mitenkään tiivistää pieneen pakettiin. Silti selvät virstanpylväät jäävät mieleen. Vuoden kaksi viimeistä jäljellä, ja sitten keskitytään enemmän tulevaan!


{ maalis-huhtikuu 2013}

03.1.2014

Jatketaan muisteluita!

Maaliskuu 2013 on jäänyt vahvimmin mieleen Pikku Koon ristiäisistä. Koosta tuli virallisesti Klaara, ja lilat juhlat olivat varsin onnistuneet. Tosin jälkeenpäin kun taas miettii, vähempikin olisi riittänyt! Äidin tukka sai uuden värin ja tyylin, oli pääsiäinen ja kevät alkoi sulattaa hankia. Vaunulenkkejä, valoa ja energiaa. Arki alkoi löytää oman uomansa ja kaikki kävi helpommaksi. Vastapestyista ikkunoista aurinko pääsi koko kotiin ja kevään tulo oli varmaa!

Maaliskuun kaikki 27 postausta voit lukea täältä.

maaliskuu

Huhtikuussa haaveiltiin jo puutarhajutuista, päivitettiin vaatekaappia raikkaalla siniraidalla ja innostuttiin jälleen tyylijutuista. Conssit kaivettiin esiin, ja leivottiin maailman paras ja helpoin mutakakku. Blogissa leikittiin kuvankäsittelyllä ja järjestettiin kivoja arvontoja. Lumet suli, leskenlehdet nousivat maasta, juoksutossu kulki, samoin salitreenit.

Huhtikuun kaikki 28 postausta voit lukea täältä.

huhtikuu

Kohti kesää!


{ hiiriä ja ihmisiä }

28.11.2013

Eilen oli hiiripäivä. Nostin aamulla pojan repun kylmästä huoneesta (tulevasta työhuoneesta, joka on ollut kylmillään ja muuttunut varastoksi), jossa se oli ollut viime viikon lopulta asti. Kassi keittiön pöydälle, ja mikäs se sieltä hyppäsi vatsalleni, ja siitä reittäni pitkin kiiruhti lattialle?! No hiiri! Hyi…
Keittiön sohvan alle se luikahti, ja löysi itselleen hyvän piilon, jossa sananmukaisesti lymyili hiiren hiljaa koko päivän. Vaan kas, kun illalla hiljennyin sokeriaskartelujeni pariin keittiön pöydän viereen, alkoi rapina, ja kohta näinkin jo sohvanpäälisen liikkuvan. Hyi jälleen!
Hädässäni yritin tavoittaa miestä, joka kuitenkin istui kokouksessa kännykkä äänettömällä. Apuun riensi Koon kummisetä, pelasti hätää kärsivän naisen ja kantoi työvoitoksi päätyneen hiirulaisen ulos. Johan oli päivä!

Pieni hiiri sai kuitenkin aikaan suuria ajatuksia; Laittoi miettimään elämänmenoa, remontin etenemättömyyttä ja montaa muuta juttua. Tänään on heiluteltu maalitelaa, kylmä huone on muuttumassa työhuoneeksi kuten sen olisi pitänyt muuttua jo aikoja sitten. Mieheni sanoja lainaten: “Eihän me ostettu isoa taloa vain voidaksemme antaa hiirille oma huone!”
Johtuen hiiren aikaansaamasta herätyksestä (tai mistä sitten tulikin) havahduin itsekin miettimään kuluneita kuukausia. Tämä syksy on ollut monella tapaa todella erikoinen. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnemyllerrystä, jonka läpi eilen kuljin. Olen esimerkiksi treenannut koko syksyn todella ahkerasti. Viimeiset yhdeksän viikkoa kuudesti viikossa. Mennyt tukka putkella, sovittanut harrastukseni pääsääntöisesti lasten nukkumisaikaan, priorisoinut ja venynyt. Eilen ensimmäistä kertaa kuukausiin pysähdyin miettimään miksi. Kyseenalaistin elämääni, ja tajusin monen asian muuttuneen. Lopulta tajusin, että asioita enemmän muuttunut olen minä itse. Kyse ei ole pelkästään treenaamisesta, vaan monista muista asioista, joiden kanssa olen joutunut viimeisten kuukausien aikana kamppailemaan. Asioista, jotka olen joutunut opettelemaan tässä samanaikaisesti. Jossain määrin olen käynyt sotaa itseni kanssa, taistellut vanhoja pirujani vastaan. Mutta tiedättekö mitä?! Tajusin voittaneeni. En koko sotaa, mutta yhden suuren erän kuitenkin. Minä ja ruoka, taistelumme jatkuu hamaan loppuun asti. Olen kuitenkin iloinen, että voin oppia uusia taitoja, vahvistaa itseäni ja löytää luonteestani voimaa, jonka avulla kulkea eteenpäin.

On muutoksessa kyse sitten syömisestä, ajankäytöstä tai puhtaasta itsekyydestä, tämä uusi Emilia on kuulemma myös parempi kumppani. Kiva niin, sillä pidän siitä itsekin enemmän! Oikea asenne, siitähän elämässä loppujen lopuksi on kyse!

Hiiriä, ihmisiä, ajatuksia ja tunteita. Niitä on mahtunut tähän viikkoon. Muutama otos instagramin puolelta. Toivottavasti pääsen pian esittelemään teille myös entisen kylmä/hiirihuoneen ja tulevan työhuoneemme. Sormet syhyävät sisustamaan jo!

2 4117912618

Huomenna jouluostoksille. Tiedän, ei pitäisi ostaa mitään. Siis huomenna. Koitan kuitenkin ajatella, että tuonkin teemapäivän perimmäinen tarkoitus on jossain ihan muussa, kuin vain olla yhtenä päivänä vuodessa ostamatta mitään. Meillä tämä on niitä ainoita mahdollisuuksia tehdä miehen kanssa ostokset yhteistuumin, joten käytämme sen hyväksemme.

Leppoisaa iltaa teille. Ja mulle.


{ kiireisen viikon lopulta }

08.11.2013

Ajattelin lokakuun tehdessä loppuaan, että hyvä niin, josko arki tästä jo rauhoittuisi ja kiireet tasoittuisivat. Valitettavasti marraskuun ensimmäinen viikko ei tuonutkaan toivottua helpotusta, ja elo onkin jatkunut kohtalaisen aikataulutetusti. Aika on muovailuvahaa, sanoi joskus omaani viisaampi suu. Totta, valintoja on tehtävä, tunnit on saatava joustamaan.
Joku varmaan muistaakin kun puhuttiin keväällä siitä päivittäisestä tunnista. Yksi tunti liikuntaa. Joka päivä. Tunti omaa aikaa. Se oli lupaus, ja samalla haaste, jonka heitin teille. Kevät on ohi, mutta oma haasteeni jatkuu. Vaikka loppukesästä asiat muuttuivat ja liikkuminen jäi, herättelin syksyn tullen itseni jälleen liikkeelle tajuttuani, miten huonoon kuntoon olin päästänyt itseni. Ei paitsi fyysisesti, vaan henkisesti myös. Seinät kaatuivat niskaan ja olo oli rättiväsynyt. Herätyksenä toimi neuvolareissu, jossa vastasin terveydenhoitajan kysymykseen “on mulla joka viikko 60 minuuttia omaa aikaa”. Kalenterit ja arki laitettiin uuteen järjestykseen, ja nyt omaa aikaa on joka päivä. Vähintään se tunti, mutta välillä enemmänkin. Vahan muovailuun tarvittiin tervettä järkeä ja itsekkyyttä. Luopumista jostain, kuten aamun unista tai illan sohvapötköttelystä. Ja lopulta se ei edes ole niin kovin vaikeaa! Riittää että päättää. Silloinkin, kun tuntuu, että pitäisi ehtiä tuhannen muutakin juttua.

friday outfit 3

Perjantain tullen voi siis yhtä hyvin huokaista helpotuksesta, kun yksi arkiviikko on viety kunnialla läpi, mutta myös kiittää itseään oman hyvinvointinsa vaalimisesta. Välillä arjesta on vain uskallettava hypätä ulos!

friday i'm in love

Tänään aion palkita itseni lasillisella hyvää viiniä ja pötköttelyllä sohvalla villasukat jalassa. Olen totisesti sen ansainnut!

friday outfit

teeppari ⎜H&M
pöksyt ⎜Day Birger et Mikkelsen
kengät ⎜Tiger of Sweden
Korvikset ja kaulakorut ⎜Pernille Corydon ⎜blogin kautta saadut
tukka ⎜pesemättä
villakoirat ⎜lattialla
Kaikkea ei ehdi millään!

Ihanaa perjantaita!!!!


{ ei värin väljä – kunhan sitä on! }

10.10.2013

Tiedätte, että olen tosi tosi tylsä, mitä tulee pukeutumiseen ja värien käyttöön (ja varmaan sadalla muullakin tavalla, mutta käsitellään ne yksi kerrallaan). Mutta tässäkin on poikkeuksensa, ja mitä tulee urheiluvaatteisiin rakastan väriä ja värikästä. Kaikki pinkit ja neonsävyt, kyllä kiitos, salilla voi näyttää huomiomerkiltä! Itse asiassa paras toppini on sellainen huomioliivinkeltainen!
Tällä viikolla onkin treenit kulkeneet ihan uudella voimalla, nimittäin nyt on tossutkin päivitetty tylsän mustista mahdollisimman sähäköiksi. Ja tiedättekö, mä saan ihmeesti virtaa tuijottaessani noita tossunkärkiä. Ihanat!

nike free

Tunnustaako joku muu väriä, vai meneekö yli?

nike train

Värikästä syyspäivää murut! Pahoittelut, jos tuli huono olo! 🙂


{ nopea ja kevyt sporttimeikki }

04.4.2013

Pieni meikkipostaus siis, koska sellaisia toivoitte saa ehdottaa -postauksessa. Otsikon mukaan kyseessä on sporttimeikki, mutta sama pieni ehostus riittää myös ihan tavalliseen kotiäidin arkipäivään.
Meikkaan jossain määrin päivittäin, lähinnä fiilispohjalta, en niinkään menojen mukaan. Toki erityiset riennot vaativat asiaankuuluvat pakkeloinnit, mutta kevyemmälläkin meikillä pärjää jo pitkälle. Täysin ilman ehostusta kuljen aniharvoin, ja yleensä vain päivinä, jolloin ei yksinkertaisesti jaksa tai ehdi meikata. Meikkaaminen on kuitenkin sekin yksi tapa huolehtia itsestään, ja ripsarin laittaminen piristää paitsi ilmettä, myös mieltä.

smeikki2

Hikoillessa meikin pitää kuitenkin olla mahdollisimman kevyt ja hengittävä, jotta naamalla ei roiku hikinen ja öljyinen naamari. Ihon sävyä riittää tasoittamaan sävyttävä päivävoide, joka ei niinkään peitä mitään, mutta tasoittaa suurimmat värivirheet ja punoitukset. Valoa ja virkeyttä kasvoille saa helposti valokynällä, ja silmiin riittää ripsien taivutus ja ripsari. Koska kulmakarvani ovat katkonaiset ja toispuoleiset, laitan yleensä myös niihin kevyesti muotoa.

smeikki1

Tuotteet, jotka ovat miltei päivittäin käytössäni:
Sensai Cellular Performance Hydrachange Tinted Gel Cream -sävyttävä ja kosteuttava geelivoide kasvoille (sävy 1), YSL valokynä (sävy 2), Sensai Mascara 38°C (musta), BareMinerals Eyebrow color -kulmaväri (sävy Pale/Ash Blonde)

meikki!!

Kun tiedossa ei ole hikoiluja, ja kasvoille haluaa lisää ilmettä, voi sävyttävän päivävoiteen korvata meikkivoiteella ja peitevärillä. Luomiväriä ja rajaukset silmiin, varjostukset kasvoihin jne… Poskipunaa en oikein osaa käyttää, mutta kuten kuvasta näkyy, poskeni punottavat miltei aina ihan luonnostaan.

Entä kestääkö meikki urheilun ja hikoilemisen? Makuasia, mutta mielestäni seuraava lause kiteyttää ongelman aikalailla hyvin:
If you still look cute at the end of you workout, you didin’t train hard enough!

Kertokaa ihmeessä omia vinkkejänne nopeasta ja kevyestä meikistä!


{ netflix ja tukkahaaveiluja }

04.3.2013

Ihan super muuten tuo netflix. Itse olen hulluna brittidekkarisarjoihin, ja viimeisin löytöni on Above Suspicion leffasarja, josta tuli eilisen illan ja iltayön aikana katsottua parikin leffaa. (Ovat netflixllä aina jaettuna kahteen jaksoon per leffa, eli helppo katsella myös osissa).

Illat menee nykyään aika kukkumiseksi, kun vauva tankkaa pidempiä yöpätkiään varten, joten mikäs sen parempaa hereilläpitäjää, kuin jännä leffa! Tuo Above Suspicion on ihan sairaan hyvä, ja suosittelen katsomaan, mikäli yhtään on brittidekkareiden ystävä. Sarjan naispääosaa, Anna Travisia, esittää törkeän kaunis Kelly Reilly, jonka huolimaton kampaus saa sarjassa armotonta kritiikkiä, mutta lukeutuu oikeasti niihin “huolella huolimattoman näköiseksi tehty” frisyyreihin.

 Tosiaan sinne kampaajan tuoliin en ole vieläkään ehtinyt, mutta eilen illalla Anna Travisia katsellessani sain hurjan päähänpinttymän otsiksesta; Juuri tuollaisesta ylikasvaneesta ja huolimattoman näköisestä. Voi siis olla, että istahdan tuoliin juurikin näiden inspiskuvien kanssa!

Tätä pitää ehdottomasti sulatella! Lisää kuvia löytyy helposti googlettamalla Kelly Reilly / Anna Travis.

Kuvat lainattu:
kuva1, kuva2,

PS. Ensimmäinen salitreeni synnytyksen jälkeen takana! Pari viikkoa olen asiaa jo henkisesti sulatellut, ja tänään pääsin sitten astetta pidemmälle. Hurjan hyvä fiilis – ihan mahtava!


{ liikunta + minä }

12.1.2013

Sain blogini lukijalta vuodenvaihteessa postausehdotuksen koskien aihetta liikunta. Toiveena oli, että kertoisin hiukan omista liikuntatottumuksistani ja rutiineistani – mikä minua motivoi. Näin vuoden alkuun, kun erilaiset kuntoprojektit ovat monellakin mielessä, aihe sopiikin oikein hyvin.

Yleisesti kun alkaa kertoa omista tottumuksistaan ja tavoistaan, on kai syytä raottaa myös hieman verhoa historiaan:
Olin lapsena hyvinkin liikkuvainen ja tuohon aikaan hyvinkin tavallinen lapsi; Aina menossa, ulkona, pyöränselässä, juoksemassa, leikkimässä, uimassa jne… Olen ryhtynyt kävelemään jo seitsemän ja puolen kuukauden iässä, ja jonkinlaisessa liikkeessä olen ollut siitä asti – paikoillaan oleminen ei ole vahvimpia taitojani. Tuohon aikaan ei ollut tietokoneita tai muita vitsauksia jumittamassa lapsia tuoliin tai sohvaan; Liikkuminen oli luonnollinen osa lapsuutta.
Vanhempani eivät ole erityisen urheilullisia, eli liikunnallisiin harrastuksiin minua ei lapsena ohjailtu, mutta onneksi löysin niitä itse. Kouluiässä innostuin lentopallosta, jonka kanssa vierähtikin useampi vuosi. Todennäköisesti elämäni sosiaalisimmat vuodet – en ole myöskään kovin sosiaalinen persoona. Kouluvuosien edetessä itse koululiikunta kuitenkin kiinnosti aina vähemmän ja vähemmän, ja lopulta taisin vihata liikuntatunteja oikein kunnolla. Koulun liikuntatunnit ovat jääneet jo ala-asteen viimeisistä vuosista asti mieleeni lähinnä nöyryyttävinä ja pelkästään yksilön suoritusta arvioivana, ei niinkään liikunnallisesti kasvattavina. Liikunnan ilo ja riemu osattiin todellakin viedä, ja moni kapinoikin totaalisella liikkumislakolla. En ihmettele, vähempikin vie urheiluinnostuksen mennessään. Itse en koskaan vihannut liikuntaa, liikunnasta taisi paremminkin tulla eräänlainen vihanhallintakeino, ja tapa kohdistaa vihaa. Valitettavasti teini-iässä kohdistin tuota kaikkea liiaksikin itseeni, ja urheilusta tuli tapa piiskata ja rankaista omaa kehoa. Homma meni lievästi sanottuna överiksi, ja edessä oli pakollinen pysähtyminen.

Tuosta kaikesta seurasi kuitenkin myös jotakin hyvää. Jouduin tutustumaan uudelleen kehooni ja opettelemaan kuuntelemaan sitä. Jouduin tutustumaan uudelleen liikuntaan, ja mikä parasta, opin myös kuulemaan sitä. Aloin liikkumaan kaikilla aisteillani, hitaasti ja nautiskellen. Toki vanha piiskaaja välistä nosti päätään, mutta kokonaisvaltaisesti suhteeni liikuntaan oli muuttunut. Lukiossa olinkin jo vapautettu koululiikunnasta, ja sain etsiä liikkumisen riemua itsenäisesti ja yksikseni. Nautiskelin verkkaisista aamu-uinneista, kuntosalista ja lenkkeilystä. Lonkkavaivojeni vuoksi sain kiellon juosta, mutta löysin ilon pyöräilystä ja muista vähemmän kuormittavista lajeista.

Samaa rataa on suhteeni ja rutiinini liikuntaa kohtaan jatkaneet jo vuosia. Toki aamuin illoin tehdyt 30 kilometrin pyörälenkit ovat jääneet lapsen saannin myötä ja elämän muututtua, mutta tilaa liikunnalle arjen keskelle olen raivannut vaikka väkisin ihan jo mielenterveytenikin vuoksi. Liikkuminen on varaventtiili, jonka avulla päästän suurimmat höyryt pihalle. Koska liikkumisen pakko loppui kohdallani jo vuosia sitten, on se juurikin näin, omaehtoisena ja täysin vapaavalintaisena osana elämääni, palkitsevinta ja erittäin voimaannuttavaa.

Tällä hetkellä liikuntatottumukseni ovat suoraan sanottuna hukassa. Alkuraskauden väsymyksen jälkeen tuli eteen muutto ja remontti, joihin onkin käytetty kaikki liikenevä aika. Toisaalta askeleet, nostot ja kyykyt ovat tulleet arkeen täysin luonnostaan. Löhöilyyn ei ole liiemmin jäänyt aikaa, ja liikkeessä on ollut pakko pysyä. Ulkoilu, venyttely, ja selkää hellivä jumppa ovat korvanneet salilla huhkimisen ja juoksukengät ovat olleet jo useamman kuukauden käyttämättä.
Oma kroppa on hukassa sekin, mutta en koe asiasta mitään kriisiä. Se löytyy luonnollisesti liikunnan avulla, enkä kaipaa sen suurempaa motivaatiota liikkumiseen, kuin oman ajan ja hetken itseni kanssa. Tavoitteellisemman treenaamisen kanssa onkin sitten eri juttu, mutta sen aika ei ole ihan heti synnytyksenkään jälkeen. Toisaalta sisälläni palaa vimmattu halu puristaa itsestäni kaikki ja tavoitella liikunnan tuomaa euforiaa. Toisaalta se hyvä fiilis voi yhtä hyvin löytyä kepeältä kävelylenkiltä aurinkoisessa säässä. Tärkeintä on nauttia, tärkeintä ei ole tulokset tai poltetut kalorit.

Jokaiselle löytyy se paras tapa liikkua – oma juttu. Itseään on turha pakottaa mihinkään, mikä ei muutamankaan kokeilukerran jälkeenkään tunnu omalta. Pidemmän päälle se ei toimi. Itselläni on kaksi vasenta jalkaa, ja olen hyväksynyt sen tosiasian, että rytmikkäät ja tanssilliset lajit eivät vain ole minua varten. Olen hiljainen puurtaja, viihdyn omissa oloissani ja nautin omasta seurastani. Parhaiten se onnistuu kuntosalilla tai ulkoillessa.
Liikunnasta pitää saada hyvää oloa. Ulkoile kaikilla aisteilla. Haistele ilmaa, katsele ympärillesi. Tee vaikka muistiinpanoja lumitilanteesta ja kevään saapumisesta, ja vertaile niitä ensi vuoden havaintoihin. Mikään ei ole sen parempaa kuin keväinen lenkki, jolla nenä haistaa ilmasta tuoksun, jonka aivot muistavat välittömästi; Tuoksu voi viedä suoraan vuodentakaiselle lenkkireitille tai vaika muutaman vuoden päähän, johonkin tiettyyn hetkeen. Hyvät hetket ja fiilikset tallettuvat aivoihin ihmeellisesti!

Nothing looks as good as healthy feels. Niinpä! Ja tähän aiheeseen voidaan hyvinkin tämän alustuksen jälkeen palata pitkin talvea ja kevättä. Nyt olisi kuitenkin se yksi “maratooni”, johon pitäisi valmistella sekä keho, että mieli. Hoidetaan se ensin alta pois, ja vedetään sitten lenkkarit taas jalkaan!

Nyt lupsakkaa lauantai iltaa!

 

Kuvat Pinterestin Motivation board… 🙂