Terveisiä Köyliönjärven jääradalta! Punattiin tänään poskia huimaavan kauniissa talvisäässä, eikä suinkaan oltu ainoita, moni muukin oli lähtenyt ulkoilemaan kelkkaillen ja luistellen.

Jäärata on loistava esimerkki siitä, miten ihmisiä aktivoidaan ulkoilemaan ja liikkumaan luonnossa. Sen kun menet ja pukeudut keliin sopivasti. Potkukelkkoja saa lainata ja halukas ottaa mukaan retkiluistimet tai tavalliset luistimet. Hiihtoladutkin kulkevat jäärataa mukaillen. Kiitos pienen kunnan, sen kyläyhdistysten, mukaan lähteneiden yritysten ja lukuisten talkoolaisten, Köyliönjärvi liikuttaa ihmisiä läheltä ja kaukaa.

Me kierrettiin koko lenkki, ja vähän päälle, kun palattiin vielä lopuksi kivalle nuotiopaikalle makkaranpaistoon. Välillä lapset istuivat kelkan kyydissä, ja välillä me aikuiset saimme nauttia vauhdin hurmasta. Parasta kuitenkin se, ettei ole kiire, vaan välillä voi ihan vain pysähtyä maisemia ihailemaan.

Tuntuu olevan harvassa nämä koko perheen yhteiset päivät meidän perheessä, mutta tänään nautitaan sitten muidenkin päivien edestä. Nyt hyvää ruokaa ja rehellistä löhöilyä.

Leppoisaa sunnuntaita!

 

Pahoittelut, tänään vain puhelinkuvia. Lisää tietoa jääradasta löydät esimerkiksi täältä.

Siitäkin huolimatta, että viikonloppuun piti herätä herätyskellon kanssa ja ohjelmaa oli heti lääkärikäynnistä viulutuntiin, lauantai on kokonaisuudessaan lempeän rauhallinen. Höyläpenkin päällä, keittiön ikkunan edessä, tekeytyy tällä hetkellä sämpylätaikina ja vielä vuoassa kohoava foccacia. Toinen lapsista lähti pulkkamäkeen ja toisen kanssa olemme kuunnelleet äänikirjoja ja nyt vuorossa on vanha kunnon Vaahteranmäen Eemeli telkkarista. Sujahdan kohta itsekin sohvalle kirjani kanssa ja sämpylät saadaan pyöritellä sitten yhdessä vasta ennen iltapala-aikaa. Sanoisin, että lauantain palaset ovat jotakuinkin kohdillaan.

Meidän ruokakauppa on remontin alla, ja vaikka uudistus näyttää tekevän kaupalle ihmeitä, kaikkein eniten viime päivinä iloa on tuottanut kaupan piristynyt kukkavalikoima. Nippu edullisia papukaijatulppaaneja veti tietenkin huiput, mutta ilostuinpa myös noista eukalyptuksen oksista. Tässähän tuntee itsensä liki kaupunkilaiseksi!

Mutta nyt sinne sohvalle ruokalevolle. Olohuoneessa kohtaavat seuraavaksi kaksi suurta ruotsalaista, Astrid Lindgren ja Maria Lang! 🙂

Oikein ihanaa ja suloista viikonloppua!

 

 Hei ihanat ja uutta viikkoa!
Täällä on arki palannut kuvioihin ja nenät on niistelty siihen kuntoon, että päästään taas jatkamaan siitä, mihin flunssa meidät jätti (kopkop, ettei nyt enempää tulisi mitään pöpöjä). Viikonloppuna juhlittiin nyt myös lopulta ne kauan odotetut ystävänpäiväjuhlat, ja puolen vuoden suunnittelun, valmistelun ja odotuksen jälkeen olo on tällä hetkellä melko tyhjä. Tosin meidän työhuone ei ole edelleenkään tyhjä, sillä nyt pitäisi saada nuo kaikki juhlatavarat arkistoitua omille paikoilleen, jotta tuo meille tullessa ensimmäinen huone saataisiin palautettua varsinaiseen käyttöönsä.
Jalat ovat vieläkin arat viikonlopun tanssimisesta, mutta sen sijaan olo kevyt ja iloinen. En muista, koska olisin viimeksi valvonut aamu neljään, sitä kun ei minulle tapahdu ihan joka vuosi. Nyt olin kuitenkin asennoitunut valmiiksi siihen, että juhlapaikalla ollaan viimeiseen asti, ja katsotaan, että ovi menee lukkoon ja kynttilät on sammutettu. Lopulta se neljä tulikin ihan älyttömän nopeasti!
Kolme päivää poissa blogista tuntuu muuten ikuisuudelta! Mutta välillä tekee ihan hyvää elellä sitä elämää täällä reaalimaailmassa ja ottaa vähän etäisyyttä tähän puoleen. Nimittäin samoin, kuin juhla piristää arkea, myös pieni tauko ja loma piristävät blogi-intoa.

Viime päivinä iloa on tuottanut monikin asia, mutta tässä listaus nyt muutamasta esimerkistä:

Ystävät! Yhdessä koetut ilot, mutta myös jaetut surut ja huolet, ovat niitä mitkä pitävät meidät jokaisen pinnalla. Viikonloppuna sain aimo annoksen energiaa sielunsiskolta ja supernaisilta!

Perhe! Pienet halaukseen puristavat kädet, lämmin ja turvallinen kainalo, sekä tietenkin omat vanhemmat, mummu ja pappa, jotka viettävät aikaa lastenlastensa kanssa, jotta me päästään välillä tuulettamaan niiden ystävien seurassa.

Rauhoittunut olkapää! Pari yötä tassutelin jalkeilla tuossa loppuviikosta, kun olkapääsärky raastoi hermoja ja oli tehdä hulluksi. Nyt kuitenkin pahin on taas ohi, ja koko keho pääsee rentoutumaan – päästä puhumattakaan.

BBQ Chicken Pizza! Mies pyöräytti eilen pitsan, joka poikkesi meidän pitsaperinteestä ihan valtavasti. Tämä veto kannatti, sillä lopputulos oli aivan mahtava! Tehdään toistekin!

X Company! Ihan huikea tv-sarja, jota voisin tuijottaa, vaikka päivän (tai kaksikin) putkeen. 1940-luvun alun Ranskaan sijoittuva jännityssarja, jossa nuoret agentit koulutetaan Kanadan Ontariossa ja lähetetään keskelle miehitettyä Ranskaa. Natsihallinto, vastarintaliike ja inhimillisyys. Tämä sarja on omalla tavallaan niin puhutteleva, ja ajatuksia herättävä. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos yhtään kiinnostaa. Löytyy Viaplaysta.

Flavia de Luce äänikirjoina! Vaikka Alan Bradleyn kirjat on pitänyt ahmia (mieluiten ihan tuoreeltaan) perinteisessä muodossa, näitä on ollut ilo kuunnella viime päivinä aina kun siihen on irronnut mahdollisuus. Flavialla on taipumusta laskea verenpainettani, mutta nostattaa myös hymyä huulilleni. Myrkynkeittäjä minun makuuni!

Tulevina päivinä ajattelin iloita ainakin hernekeitosta ja laskiaispullista. Siis näiden jo mainittujen jatkoksi. 🙂

Ihanaa uutta viikkoa!

(Kuvamateriaali tänään vähän suppeaa, mutta sallittakoon se näin maanantaina! Mekko löytyi muuten täältä.)

Kylläpä vain kävikin huono tuuri, kun perheemme pienin sairastui juuri kaverisynttäreiden alla. Vaikka näin aikuisen silmin juhlat ovat tietenkin siirrettävissä oleva asia, tuntui tuo olevan juhlakalulle itselleen melkein maailmanlopun veroinen juttu. Yhtä kaikki, harmihan se oli kaikkien puolesta, mutta kun näille ei vain voi mitään. Ja kun tarjolla on flunssaa ja täitä, olen jopa ihan helpottunut, että meille päätti tulla tämä levolla selätettävä ongelma.
Kipeänä ei tietenkään ole kiva olla, ei lapsen eikä aikuisen, mutta onneksi on viikonloppu edessä ja saadaan aika rauhassa sairastella ja parantua. Ensi viikolla sitten taas tavallisen elämän kimppuun – näin ainakin toivon.

Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat siis juhlahumusta hiljaiseen kotona hipsutteluun, ja yritetäänkin nyt ottaa siitä ihan kaikki mahdollinen ilo irti. Lumileikkeihin ehtii varmasti vielä tämän talven aikana, siltä tuolla ulkona ainakin nyt näyttää. Meillä on ihan hyvä syy viettää tämä viikonloppu verkkareissa ja villasukissa. Sen tosin huomasin, että vaikka aamuisella kaupunkikäynnilläni koetin hoitaa kaikki mahdolliset kaupunkia vaativat asioinnit, unohdin ihan täysin ostaa kukkia! Ne kaikkein olennaisimmat! Kukkia pitääkin nyt sitten vielä metsästää jostain, niin saadaan tunnelma hiottua ihan viimeisen päälle.

Siinäpä siis meidän perjantai-illan suunnitelmat ja koko viikonlopun suunnitelmat ylipäätään. Kotoilua ja huilailua.

Tallenna

Viikko sitten sekosin vielä päivistä, mutta paluu normaaliin rytmiin toi onneksi mukanaan myös viikonloppujen ihanuuden. Vähän kuin Peppi Pitkätossulla, joka halusi kouluun saadakseen lomat. Perjantai tuntuu tänään erityisen mukavalta, ja hei, neljältä on vielä valoisaa! Tai no, ei ainakaan pimeää.

Kauppareissulta mukaan tarttui tulppaaneja, jotka on muuten juuri tämän vuodenajan ihanuus. Pitkät kalsarit, paksu villapaita ja äidin neulomat villasukat kuuluvat nekin talviperjantain kotoiluun. Samoin takkatuli ja laatuaika hyvän kirjan parissa. Ajattelin myöskin napata illasta hetken itselleni ihan vain kuoriakseni talvenkuivattaman ihon itsestäni pois. Niitä juttuja, joita joka päivä miettii, että pitäisi tehdä, mutta ei sitten kuitenkaan vain saa aikaiseksi. Myöskin pitkät yöunet tuntuvat taas enemmän kuin tervetulleelta, joten tänään kömmitään ajoissa nukkumaan ja herätään huomenna sitten siinä vaiheessa, kun siltä tuntuu. Joka tapauksessa levänneenä ja virkeänä.

Ja siinähän onkin jo ihan tarpeeksi yhdelle perjantai-illalle. Leppoisaa viikonlopun aloitusta myös teille!

Tallenna

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin kai se on aika lopetella tämäkin joulu. Ei sillä, että olisin tehnyt elettäkään joulukoristeiden poisriisumiseksi, mutta lupaan heti huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni. Annan olla vielä hetken, ihan vaikka vain sen kunniaksi, että lumi kuorrutti maiseman ja kaikki on vaan jotenkin niin nättiä just nyt.

Aamupäivällä toivoteltiin hyvää kotimatkaa vieraille, ja tämä päivä onkin sitten mennyt vähän tahmeasti eteenpäin. Pyykkikoneen pyöritystä lukuun ottamatta meillä onkin oltu kuin Ellun kanat tämä päivä, ja nautittu joululoman rippeistä. Kyllä sitä arkea sitten taas ehtii.

Mutta hei, kaksikin juttua joista ajattelin teitä muistutella! Nimittäin vielä tänään ehdit osallistua Brand House Finland -kelloarvontaan, jonka upeaa palkintoa kannattaa ehdottomasti tavoitella! Ja muistattehan myös, että Lifestyle La Luna -alennuskoodi on voimassa vielä tämän ja huomisen päivän! Alennuskoodilla saat alennuksen myös jo alennetuista tuotteista. Koodin löydät täältä.

Me taidetaan poksautella kattilallinen popcorneja ja katsoa lasten kanssa leffa. Loppiaisen kunniaksi. 🙂

Rentouttavaa lauantai-iltaa myös teille!

Tallenna

Tiedän, on vasta torstai! Mutta meillä alkaa viikonloppu jo tänään, kun lomareissulainen tulee kotiin ja samalla saamme siskoni lapsineen meille viikonlopun viettoon. Sitten maanantaina koittaakin arki, joten nyt nautitaan joululoman viimeistä huipennusta. Ihan pikkuisen jo keräsin aamulla keittiöstä joulua pois, ja lähinnä leikkoamaryllisten poisheittäminen teki keittiöstä heti vähemmän jouluisen. Mutta näinkin on hyvä. Talven tunnelmasta nautitaan kuitenkin edelleen ja kynttilät kuuluvat tietenkin siihen. Ja onneksi joulun sipulikukkiakin on edelleen jäljellä, jottei ihan liian korkealta tiputtaisi loppiaisen koittaessa. 🙂

Jalassa tänään erityisen mukaviksi pehmenneet nilkkurit, jotka ostin muutama vuosi sitten raskaana ollessani. Nuo on muotoutunut jalkaani niin hyvin, etten paljon parempia kenkiä tiedä. Ja päällä ylisuuri pehmeä neuletakki. Mukavaa ja omannäköistä.

Mutta nyt valmiina ottamaan reissulaiset tervetulleeksi. Pehmeän rentoa torstai-iltapäivää ja iltaa myös teille! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Uusi vuosi ja vuoden ensimmäinen päivä! Ulkona luminen luonto ja sisällä leppoisan lämmin vapaapäivän tunnelma. Ensimmäistä kertaa koko nelihenkinen perheemme jaksoi olla hereillä yli vuoden vaihtumisen. Raketit paukuteltiin kimpassa naapureiden kanssa, ja sen jälkeen istuttiin glögille ja kuohuvalle, ja nostettiin malja vuodelle 2018. Mitään sen ihmeellisempiä lupauksia en tehnyt, tosin toki toivon, että tulevana vuonna pystyn taas tekemään niitä hyviäkin valintoja, jotka edistävät niin omaa kuin perheenkin hyvinvointia.

Istutin tänään esikoisen bussiin ja pyysin kuljettajaa katsomaan, ettei poika poistu autosta ennen Kamppia. Kolmen ja puolen tunnin bussimatka yksin on jännä 9-vuotiaalle, mutta pakko myöntää, että jännitti vähän itseänikin. Onneksi siskoni oli matkustajaa vastassa, ja otti pojan huomaansa heti päätepysäkillä. Klaaran kanssa jatketaan lomailua kotosalla, ja loppuviikosta saadaan matkalaisen mukana myös palautusväki yökylään. Arki jatkuu vasta loppiaisen jälkeen, ja voi miten ihanalta tuo ajatus edelleen tuntuukaan!

Meillä on edelleen myös joulukuusi ja joulukukat. Tontut nököttävät paikoillaan, enkä tunne mitään kiirettä joulusta luopumiseen. Päinvastoin, haluaisin pitkittää joulun iloa vielä parikin viikkoa. Onneksi kuusi ei juuri varise, joten mitään kiirettäkään joulun poissiivoamiselle ei ole. Näin on hyvä, ja nautin edelleen joulunajan levollisuudesta. Ja kyllä, myös suklaasta ja glögistä. Oikeastaan jopa suututtaa, kun silmiin osuu jatkuvasti kaiken  maailman juttua siitä, miten joulukilot karistetaan. Ikään kuin ihmisen pitäisi rangaista itseään siitä, että pimeän syksyn jälkeen otetaan vähän rennommin, eikä nipoteta joka suupalasta. Ymmärrän toki, että vuoden vaihtuminen vaikuttaa osaltaan taas laihdutusbuumiin ja ryhtiliikkeiden tekemiseen, ja kaikki kunnia toki jokaiselle tuollaisen päätöksen tehneelle. Kunhan jatkossakin muistaa, että juhla on juhla, ja sen kuuluukin erottua arjesta.
Äidilläni on ollut aina tapana sanoa, että sillä, mitä ihminen syö joulun ja uudenvuoden välillä, ei ole merkitystä, kunhan kokonaisuus uudenvuoden ja joulun välillä on kunnossa. Luotan tähän viisauteen itsekin. Parissa viikossakaan kun ihminen harvoin oikeasti paljonkaan lihoaa. Toki joulun jälkeen kroppa voi olla turvoksissa, ja nesteiden kertyminen saa olon tuntumaan “isolta”, mutta kyllä se siitä tasoittuu ihan arjella. Ilman sen isompaa rankaisemista tai itsensä kurittamista. Sain itse joulupukilta paketin Fazerinoja, ja tässä kirjoittaessani mutustankin samalla lempparisuklaatani. Ja syön kyllä rasiani ihan rauhassa ja hyvillä mielin loppuun asti, vaihtui sitten viime yönä vuosi tai ei. 🙂

Kuvien buclee neuletakin sain kesällä Lifestyle La Lunasta, ja ajattelin vinkata, että kyseinen neule on nyt myös alessa. Käyttäkäähän myös koodia life, jolla saatte Lifestyle La Luna -nettikaupasta -10% alennuksen kaikista tuotteista, eli myös jo alennetuista hinnoista! Koodi on voimassa sunnuntai-iltaan asti.

Nyt sohvalle pötköttämään! Leppoisaa vuoden ensimmäistä! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vuoden viimeisiä viedään! Kuten varmasti monen muukin, niin myös minun päässäni pyörii tällä hetkellä ajatus paremmasta vuodesta. Ei sillä, että kulunutkaan vuosi nyt erityisen huono olisi ollut, mutta ehkä niitä hyviä asioita olisi voinut olla enemmän. Kuten aina. Mutta en enää jaksa luokitella koko vuosia hyviksi tai huonoiksi, sillä eihän se niin mene. On vain hyviä päiviä tai vähemmän hyviä päiviä. Huonoja päiviä ja aikoja, joina elämä on vähemmän miellyttävää. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee, ja viivan alle jää yleensä kuitenkin paljon enemmän sitä hyvää.

Joulun aika on ollut meillä tänä vuonna raskasta, ja ilon päällä on myös ollut suurta surua ja ikävää. Eilen sydäntäni riipaisi katsoessani omaa pientä poikaani mustassa puvussaan, kyyneleet poskella vierien. Hetkiä, jolloin tuntee äitinä ehkä suurinta riittämättömyyttä. Tunne joka ajaa omankin surun yli. Ja vaikka sitä jollakin tavalla haluaisi omia lapsiaan kaikelta surulta elämässä varjella, sitä ymmärtää myös, että surua ei synny ilman rakkautta. Elämä on kahden kauppaa. Oli kyse sitten hyvistä tai pahoista päivistä, huonommista viikoista, rakkaudesta tai luopumisen tuskasta. Ne kaikki kuuluvat yhteen, ja pienistä yksittäisistä asioista kasvaa lopulta koko elämän helminauha.

Olen tässä kasannut teille jonkinlaista yhteenvetopostausta kuluneesta vuodesta, ja vaikka blogiin onkin päässyt lähinnä se pieni pintaraapaisu, vanhoja postauksia selatessa sitä muistaa kuitenkin itse paljon niitä kirjoittamattomia ajatuksia tekstien ja kuvien takaa. Ikään kuin lukisi itsekin päiväkirjaa elämästään.

Tämä viikonloppu menee varmasti niin vanhoja muistellessa, kuin uutta odottaessakin. Edellä mainittuun yhdistän kiitollisuutta ja jälkimmäiseen toivoa. Ehkäpä siinä on ihan hyvät eväät niin kuluneen vuoden päättämiseen kuin uuden aloittamiseenkin.

Suloista lauantaita teillekin! ♡

Tapaninpäivä alkaa vaihtua iltaan ja varsinaiset joulunpyhät on kohta paketissa. Kameraa on tullut kannateltua äärettömän laiskasti, vain aattopäivän puuronkeiton yhteydessä muistin räpsäistä muutaman kuvan. Mutta hei, puhelimen kameralla on sitten tallennettu niitä ihan aitoja ohikiitäviä hetkiä.

Tämän joulun ihan ykkösjuttu on ollut lepo. Olimme niin väsyneitä koko perhe, että aattoiltana sänkyyn kömmittiin jo heti iltayhdeksän jälkeen. Eikä lainkaan huono valinta, sillä univelkojen kuittaus antoi heti lisää virtaa ja pakkasaamuista on ollut ihana nauttia raikkaassa ulkoilmassa. Joulu on siis otettu ennen kaikkea lomailun kannalta ja akkuja on ladattu rennolla oleilulla. Ja vaikka joulupöytä kahtena päivänä meille katettiinkin, sain minäkin pisteet ennennäkemättömän rennosta otteestani. Tänään joulu huipentui vanhempieni luona, ja tapaninpäivää vietettiin yhdessä siskoni perheen kanssa. Toisen joulupäivän ilta olkoonkin sitten ihan vain totaalinollausta. Villasukat jalassa, hyvän kirjan parissa. Kynttilöitä siellä täällä, ja se ihana tunne, ettei edelleenkään ole kiire minnekään!

Tuolla tienpäällä oli jo selvästi havaittavissa paluuliikennettä joulunvietosta, ja huomenna arki kolkutteleekin jo ovelle. Me kuitenkin lomailemme lasten kanssa loppiaisen yli, mikä tarkoittaa sitä, että levolle jää yhä enemmän aikaa. Sukulointia on ainakin tiedossa, ulkoilua ja rentoa kotoilua lukuun ottamatta. Yhä enemmän olen sitä mieltä, että joulussa parasta on joulun odotus ja joulun jälkeiset päivät. Kenties vuosi vuodelta joulu muokkaantuu rennommaksi ja joulunpyhätkin palvelevat enemmän tarkoitustaan.

Lapset jaksavat yhä viihtyä lahjojensa seurassa ja talossa vallitsee niin kutsuva rauha, että taidan itsekin sukeltaa peiton alle. Toivottelen teille kuitenkin suloista tapaninpäivän iltaa ja turvallista matkaa kaikille liikenteessä oleville. ♡

Tallenna