Kaunista illan jatkoa….

Taas himpun verran enemmän kapasiteettia käytettäväksi bloggailuun – ja vaikka joulun suunnitteluun.
Räpsin hämykuvia oksista ja kynttilöistä. Kenties joulukorttikuvia tälle vuodelle. Pelkistettyä ja aika karua, mutta ehkä juuri sitä, joka nyt tuntuu oikealta.
Tosiasiahan on, että joulukortit saattaa tääs hyvin jäädä lähettämättä…. Kuten viime vuonnakin.

Olen viimeisen kuukauden elänyt noutopitsalla, suklaalla ja lateilla. Lupasin itselleni, että projektin loputtua palaan ruotuun. Ja se aika olisi kai nyt? Tai ehkä huomenna – tänään menee vielä kulhollinen poppareita!

Jos viikko olikin kiireinen ja hermot joutuivat koetukselle useampaankin otteeseen, niin viikonloppu on ollut täysin erilainen. Tuntuu kuin saisi palkaa arjen jaksamisesta.

Tyttöseurassa pää nollaantui. Unelmat ja epäonnistumiset tuli jaettua. Juttu jatkui jotakuinkin siitä, mihin puolisen vuotta sitten jäätiin. Ehdottomasti blogiharrastuksen paras osa! Suosittelen, tehkää treffejä. Voittaa ehdottomasti virtuaalimaailman!

Kiitos tytöt!

Tänään olen sytytellyt kymmeniä kynttilöitä, siivoillut ja pyykkäillyt. Nauttinut rauhasta ja rauhallisuudesta.

Lisää joululehtiä selattavana, vaikkei vieläkään tunnu olevan mitään kiirettä aloittaa jouluvalmisteluja. Siltä varalta, että se tunne syntyy, ostin kaupasta piparitaikinaa pakastimeen.

Emilia

Toisaalta talviajasta voi yrittää nautiskella, ja ottaa kaiken irti pimeistä ja tunnelmallisista illoista.

Tänään siis Blossaa kynttilänvalossa, läjä suklaata jumpan päälle (pitkästä aikaa pääsin maanantain lemppari jumppaani, ihanaa!) – ja aikaisin nukkumaan.

Sopii oikestaan paremmin kuin hyvin 🙂
Jos möllötetään, niin möllötetään sitten kunnolla!

Ei mitään halloweenia. Perus naamarilla mennään, juhlitaan sitten huomennna omalla porukalla. 

Ollaan päivä nautiskeltu, syöty hyvin ja hyvin paljon, ulkoiltu ja hengailtu.

Joku kurpitsalyhty olis ollut kiva, mutta en jaksanut vaivautua… Jos vaikka ensi vuonna saisi töidenkin puolesta jotkut juhlat pystyyn. Kun tuo pikkumieskin ymmärtää hiukan enemmän.

Mun mielestä halloween on tänään. Siis täysin jenkkien juhlaa mukaillen. Pyhäinpäivä on sitten asia erikseen. Kurpitsalyhdyt vaihtuu hautakynttilöihin, ja karnevaalit partiolaisten kulkueisiin. Mutta tässäkin taitaa olla kaksi koulukuntaa. Samapa kai tuo, koska sitä juhlii. Ja ainahan voi juhlia varmuuden vuoksi molempina viikonloppuina.

Kuva ei liity nyt mitenkään asiaan, mutta tapana on ollut sellainenkin laittaa.

Uskomattoman kaunis keli. Ja maisemat. 

Kyllä maalla on mukavaa!

Nyt pitää ottaa lasi jotain tosi hyvää juomaa…

Erityisen harmaa keli koko päivän. Piti heti aamusta viritellä tunnelmavaloja, ja repiä kaikki irti hämyisestä päivästä.
Ystävien kanssa syötiin kynttilätunnelmissa. Pitkään ja hartaasti. Korkattiin viinit ja naurettiin sydäntemme kyllyydestä. Kuvattavaksi ei paljoa jäänyt, sen verran hyvin teki ruoka kauppansa. Muuten liikuttiin välimerrellisissä tunnelmissa, mutta jälkkäriksi kelpaa vain suklaa.
Mutakakulle en keksinyt muuta koristetta kuin bambin ja hennon lumivaipan. Eihän tuo nyt niin kauhean kaukaa ole enää haettu (tai onhan se, mutta mielikuvitus oli heikoilla).

Iltaa jatketaan hämyisessä tunnelmassa oman perheen kesken. Maanantai tuo mukanaan siivouspäivän, koska huomenna pitäisi taas olla koti edustavassa kunnossa. Mutta maanantai on vasta huomenna.
Nyt saunaan, ja sitten nautitaan vielä pullonpohjalle jääneet viinit.

Mukavaa sunnuntai iltaa.

emilia

Lokakuu ja Roosa Nauha. Jo yhdeksättä kertaa. Pieniä valintoja, pieniä puroja – ja tavoitteena tietenkin valtameren suuruinen lopputulos.

Jokavuotisen silkkinauhan lisäksi tulee hyvää asiaa kannatettua kuin huomaamattaan. Valitsin viime viikonloppuna Pirkka Reilunkaupan ruusut Roosa Nauha -kampanjan puntissa. Haravoin ja hoidan puutarhatyöt vaaleanpunaisilla välineillä. Perussakset ovat roosaa nekin. Kaapista löytyy kampanjan teepparia, Lindexin Roosa-mallistoa, avaimenperää, kynää, muistikirjaa ja kauppakassia. Pieni valinta, kun ostaa tuotetta tarpeeseen. Geishaa karkkihyllystä, ruusuja ruokakaupasta. Itseään on helpompi hemmotella, kun sivutuotteena on hyvä tarkoitus.

Tänään skrapasin jälleen autonlaseja sillä iänikuisella parkkikiekolla. Tosin tässä käytössä senkin ikä on korkeintaan vuosi. Syntyi ostopäätös uudesta työkalusta. Skrapa on saatava ja miellellään vaaleanpunaisena. Sinituote on tarttunut lokakuulle ajankohtaiseen asiaan, ja myy vaaleanpunaista talvisettiä. Lapion sijaan olisin toivonut lumiharjaa jääraapan kaveriksi (kukaan tuskin pystyy kuvittelemaan, että kaivan autoani hangesta minikokoisella (vaaleanpunaisella) lapiolla), mutta menkööt. Hyvän asian puolesta!

Lindexin Roosa nahkarannekoru on kiva pieni joulumuistaminen ystäville. Jotain kuitenkin sen suosiosta ja ihmisten halusta auttaa kertoo, että koru on loppuunmyyty useimmista myymälöistä.

Vai pitääkö auttaminen juuri nimenomaan nykyään näkyä? Ranteessa, vaatteessa, jääraapassa?

Ostatko herkemmin vaaleanpunaista kuin olet ostamatta ollenkaan? Teetkö valinnan, vai ostatko Roosan nimissä minkä tahansa hilavitkuttimen tai turhakkeen? Onko suora ja puhdas rahalahjoitus ainoa oikea tapa auttaa?

Vaikka samapa tuo. Mikä on kenenkin oikea tapa, ei lopulta ole tärkeää. Pääasia on jokaisen puron yhteinen virta. Niin suurempien kuin pienempienkin. Joka tapauksessa tähtäimessä se valtameri.

Eikös?

KLIK:

Roosa Nauha kampanja ja Roosa Nauha tuotteet

Vaaleanpunaisia perjantaitunnelmia

emilia

Villasukkia ja maitokavia.
Siinäpä tiistain avainsanat. Onni, että meitä on tänään kaksi aikuista arkea pyörittämässä!
Kun kroppa käy hitaalla, tuntuu mieli laukkaavan. Ideoita, ajatuksia – kaikkea kahden vuorokauden edestä. Ihan pakko laittaa joitakin myös paperille.
Sunnuntai tunnelma keskellä viikkoa tuntuu lempeältä. Tänään ei tarvitse suorittaa.

Lego-leikit, happihyppely auringonpaisteessa, lämmin sauna ja maistuva iltapala. Uni tulee varmasti.

Lämpimän kodikasta tiistaita.

emilia

Täällä ei taphdu kummempia. Elellään tavallista sunnuntaita, ollaan laiskoja ja valmistaudutaan uuteen viikkoon – arkeen. Mutta se ehkä onkin sunnuntain viehätys. Että saa olla laiska, nauttia ja olla tekemättä ihmeempiä. Pyykkikoneen rauhallinen rummutus ja kynttilöiden tuoma tunnelma. Kasa vanhoja sisustuslehtiä (mukana joulunumerot), kuuma kaakao ja villasukat. Näistä nautin.

Laiskan kuvaajan sunnuntai otokset. Kamerasta loppui akku.

Mutta nyt tuntuu taas kivalta palata blogin ääreen. Laitan siis akun lataukseen ja palaan lehtieni ääreen.

ps. tuli hillitön halu leipoa piparkakkuja! Ihan liian aikaisin!

emilia

Pieni blogikatko. Ihan tahtomatta ja toisaalta harkitusti. Monta asiaa, jotka menevät blogin edelle. Asioiden selvittelyä – ja pään selvittelyä myös. Nyt alkaa ajtukset olemaan kasassa. Toistaiseksi ainakin.
Monta projekstia on työn alla. Yksi itse asiassa tuossa keskellä olohuoneen lattiaa. Mukavia pieniä juttuja, ja paljon suuria suunnitelmia.
Yritän opetella nauttimaan pienistä asioista. Arkisista jutuista. Oppia ymmärtämään, että kaikki ei tapahdu hetkessä, ja matkan teko on osa päämäärää. Nauttia pitäisi joka askeleesta.

Kuvakin on viime keväältä, kuten joku varmaan huomasikin. Huomenna kaivan kameran kaapista ja laitan vaikka pari kuvaa tuosta edessäni seisovasta kapistuksesta. Nyt kuitenkin siirrän sitä hiukan (sen verran, että telkkari tulee esiin), tsekkaan digiboksin arkistot ja juon ison mukin kuumaa kaakaota.
Maistuu ulkoiluvoittoisen päivän päälle taivaalliselta!

Mukavaa lauantai iltaa kaikille!

emilia