Jos lauantai ei mennytkään ihan putkeen ja suunnitelmien mukaan (älkää edes kysykö), niin sunnuntai on kyllä paikannut tuonkin vääryyden. Eniten mielialaa on kohottanut auringonsäteet, yhteinen aika ja mukava tekeminen.

Syystori kauniissa vanhassa ruukkimiljöössä, äidin tekemä perunamuusi, jauhelipihvit ja suppilovahverokastike. Kotoilua ja kyläilyä. Juuri sitä, mistä sunnuntait on tehty!

Uusia koreja on alkanut kerääntyä nurkkiin. Nyt juuri silmää miellyttää tämä malli – kaiken kokoisena. Näihin säilötään peittoja, tyynyjä, leluja, paperirullia, käsitöitä ja keittiön pikkusälää.

Vanhoissa lasipurkeissa Ikean kynttilät pysyvät pystyssä hiekan avulla. Kannoin pannuhuoneeseen saavillisen hiekkaa kuivumaan. Jos ei muuta, niin hiekoitan sillä talvella rappua.

Vielä ehdit osallistua
Pienen Paperipuodin arvontaan.
Heitän kaikki arpaliput arvontakoneeseen illalla, ja huikkaan onnellisen voittajan!

Suloista sunnuntaita


Emilia

***

Kirpeä ja raikas syysaamu järvellä. 

Maa, ilma ja vesi; kaikessa jo vahva syksyn tuoksu.

Ihana perjantai ilta tulossa. Paras ystävä, hyvää punaviiniä ja hömppäleffa. Kahden naisen asiat laitetaan järjestykseen. Ehkä jonkun muunkin. 🙂

jatkuu taas!

Ihana sarja. Aivan täydellinen! Laittakaahan digiboksit töihin!

Tällä kertaa tuliselta.
Sopiva sekoitus chiliä, valkosipulia ja yrttejä. Niistä syntyy maistuva pastakastike!

Haudutetaan pitkään, jotta maut irtoavat. Maistellaan jatkuvasti, kun ei pystytä pitämään näppejämme erossa.

Siis mitään blogijuttuja ei nyt oikein ole.
Kaikenlaista kotihommaa. Komeroita, kaappeja, suunnitelmia ja ideoita. Syksyllä iskee sellainen perusteellinen siivouspuuska. Koko kesä on eletty lähinnä ulkona, ja nyt alkaa valmistautuminen talven sisälläoloon. Ihan niin kuin sitä talven komerossa viettäisi, mutta kaipa nekin on joskus siivottava, ja syksyiset sadepäivät on siihen parasta mahdollista aikaa.

Koitan vielä keräillä ulkoa mahdollisimman paljon kukkia. Surullista, että pian näidenkin tilalla on viikonlopuksi hankittu marketin ruusupuska. 

Ei bloggaamiseen, eikä sisustamiseen, vaan ihan yksinkertaisesti ylensyömisestä!

 Olen kokeillut sekä uudet, että vanhat omenareseptit, maistellut, maistellut lisää ja sitä rataa…

Seuraavan viikon ajan meillä syödään omenat omenana. Päätetty!

Vitsit, miten paljon kommentteja! En millään pysty kaikille teille nyt yksitellen vastailemaan, joten kiitän yhteisesti mielipiteiden vaihdosta. Me bloggarit taidetaan ajatella näistä asioista aika samalla tavalla, ja ajatukset itse kullakin joskus karkaa näihin “pulmiin”. 

Anyway, mä oon täällä nauttinut täydellisestä elämästäni ja ollut pelkkää hymyä koko ihminen. 🙂 Tosissaan olettaako joku oikeesti kaiken olevan niin kauhean hyvin!? Eiköhän se ole niin, että meillä kaikilla on ne omat ongelmamme joko ihmissuhteissa, raha-asioissa, terveydessä tai jossain muussa. Bloggarillakin sentään on oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen, ja ihan kaikkea ei tarvitse ihan kaikkien kanssa jakaa.

Mutta otsikkoon viitaten;

Kävin tänään lääkärireisulla (terveys – pieni käärme paratiisissa :)) pienellä putiikkikierroksella ja matkaan tarttuivat nämä ihanat Polkka Jamin kuppila-aiheiset postikortit.

Ajattelin laittaa piristykseksi keittiön seinälle. Ihan kivoja varmaan kehyksissäkin, ja näistä oli saatavana myös julistekokoja. Sopivasti nostalgiaa ja leikkisyyttä. Kivaa Suomi designia!

Kuvat on vähän elottomia, kun on niin hiton pimeää! Mutta värit noissa korteissa on kyllä aivan mahtavan herkulliset.

Ja nyt tää menis saunomaan….

Olen yrittänyt saada tänään kaikenlaisia pikkuhommia eteenpäin. Tiedättekös, sellaista tavaran siiretelyä, pientä maalamista ym. Ei mitään raskasta, sellaista kivaa kesäpuuhastelua, puoliksi sisällä, puoliksi ulkona.

Enemmän kuitenkin ulkona, heti aamukahvista alkaen. Kuumaa kahvia suorassa auringonpaisteessa (päivänvarjo oli viikonloppuna mennyt säpäleiksi kun tuulenpuuska oli iskenyt sen kimppuun). Kaikenlaista hommaa pitäisi tehdä, mutta jotenkin ei raaskisi nyt. Kunpa tätä kesää saisi säilöttyä jonnekin.

Iloitaan elämän pienistä riemuista; Tällä kertaa listoista. Niistä ihanista ja kamalista (=ihania paikallaan, kamalia kun puuttuvat). Ne joista aina jokainen remppa jää hiukan roikkumaan keskeneräiseksi. Siis ainakin meillä.

Meillä on nimittäin kohta listat seinillä. Katonrajassa jo melkein kaikki paikallaan, jalkalistat seuraavaksi vuorossa.
Jihuuu, pelkäsin, että taas menee reilu vuosi – tai enemmän.

T tuolla paukuttaa ja pätkii veljensä T:n kanssa (joo, ja näitä on kolmaskin :D) listaa siihen malliin, että korvissa soi. Mutta mun korville se ainakin on nyt ihan silkkaa musiikkia. 

Koittakaa ihmeessä
1-2-3-HYPPY!

On tuntunut jotenkin turhalta kirjoittaa tänne mitään. Omat jutut kuulostaa niin pieniltä ja merkityksettömiltä. Mutta kuinka kauan on oltava hiljaa? Kunnes taas tapahtuu jotain käsittämätöntä ja omaa elämääni suurempaa? Vai jatkuuko elämä tästä? Mennään eteenpäin ja ollaan ehkä taas hiukan erilaisia. Pikkuisen viisaampia tai kyynisempiä. Katsellaan uusin silmin.

Loppuviikosta tarjoutui mahdollisuus viettää pari Helsinki-Päivää. T lähti perjantaina keikalle ja ängin itseni mukaan. Ihastelin Suomenlinnaa sillä välin kun mies hoiteli työjuttuja, kiertelin kaupungilla ja nautin vapaudentunteesta. Nukuin hotellissa paremmin kuin olen nukkunut kolmeen vuoteen. Autuaan tietämättömänä maailman tapahtumista.
Launataina vielä kaupunkikierrosta kahdestaan, ja tuloksena kiva miniloma ilman ennakko-odotuksia ja turhia suunnitelmia. Pitää ehdottomasti ottaa uusiksi!

Tähän viikkoon on mahtunut verhojen ompelua, silitystä ja ripustelua. Ihanien ystävien vierailu, grilliherkkuja ja kahvihetkiä auringon alla.