vapaalla Archives - Page 52 of 57

>Energiapiikki!

15.3.2011

Jos on mahdollista jotenkin syntyä uudelleen, niin mulle on tainnut nyt käydä just niin. Olo on ihmeen enrginen ja asioihin tarttuminen helpompaa. Talvihorros on väistynyt syrjään, ja tunnelin päässä näkyy valoa. Ihan luonnon valoa vielä, eikä mitään hehkulamppuja.

Tälle päivälle ei voi merkitä mitään suuria kotitöitä tehdyksi, mutta muuten olen pitäytynyt melko aktiivisena. Ja Niilon synttäreillä (joulukuun alussa) hajonnut kahvikuppikin on liimattu, ja jälleen käyttökunnossa. Jospa yrittäisi jatkossa tehdä pikku hommat sitä mukaan, kuin ilmestyvät. Voisi olla helpompaa.

Isompien kotitöiden sijaan tänään on selvitty kunnialla perhekerhosta, kyläilystä ystävän luona ja pankissa asioinnista. Kaiken lisäksi salilla on tahittu rautaa niin, että paikat huutavat hoosiannaa (tai huutavat viimeistään huomenna).
Nautin kukista loppuun saakka, koko rahan edestä. Ennen uusia, menee viime viikkoiset vielä juomalaseissa.

Vackert med vintage -kirjan

ostin Sadun vinkistä. Muistan nähneeni kaikki kuvat jo kertaalleen Lantliv -lehdessä, mutta eipä siitä haittaa ole, että ne on koottu yhteen kauniisiin kansiin.

Keltaiset tyynyliinat kaappasin jokin aika sitten äidiltä. Ihanan energiset! Piti käyttää kangasta ompeluksiin, mutta en taida raaskia leikellä näitä. Olkoot tyynyliinoja vielä tulevaisuudessakin.

Taitaa olla sohvapaikka nyt ansaittu. Heti saunan jälkeen.

Mukavaa iltaa kaikille!

***

>Kahvia ja juoruja

11.3.2011

Mikään ei pelasta päivää yhtä hyvin kuin muutama muki kahvia, ystävän seura ja juoruilu.

Harmittaa oikeastaan, että koko juoru sana on saanut niin negatiivisen sävyn. Syytän juorulehtiä. Kaikkihan juoruilee, puhuu omista asioistaan ja muistaa siinä samalla, että “ai niin, nekin on muuten muuttanut/saanut lapsen/tmv”. Ja mitäs pahaa siinä on. Ilman pikkulintuja ja puskaradiota olisi tieto vähissä. Ihan toinen juttu on sitten ilkeä juoruilu, puhuminen jostakin mikä ei ole totta, tai tarkoituksellinen mustamaalaus. Mutta mä tarkoitan nyt ihan sellasta perus huttua, että parannetaan kaverin kanssa maailmaa, vaihdetaan tiedot ja kuulumiset. Se on arjen luksusta. Aikuisten ääntä, ajatusten vaihtoa ja ideointia.

Tuttavapiirini on kovin kaponen tässä kylässä, ja kahviseura siten kortilla. Kielenkannat joutuu koville silloin harvoin, kun ihan oikeasti saan kasvotusten vaihtaa ajatuksia. Juttua pulppuaa ja tuntuu, kuin ystävästä ei olisi erossa ollutkaan. Silmän lisäksi päässä pyörii taas muukin.

Jatkan viikonlopun samalla kaavalla. Huomenna starttaa auto kohti Ruuhka-Suomea, ja pääsen siskoni luokse. Ihan mahtavaa lähteä pois kotoa, nähdä ja kuulla muutakin maailmaa. Odotan innolla!
Tänään ollaan taas hiukan viisaampia remppa juttujen suhteen. Kerron niistä kyllä, kunhan tiedän itsekin paremmin. Tarkoitus ei ole olla salaperäinen 🙂
Nauttikaahan sulavasta lumesta ja pitenevästä päivästä!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

***

>Kivan päivän jälkeen

09.3.2011

>koittaa aina arki. Josko se nyt eilenkään yhtä juhlaa tuo elämä ollut, mutta kuitenkin. Pullia piti leipoa oikein kahdesti, kun päästin ensimmäiset hiukan liian tummiksi. Niitä tulikin sitten syötyä aika kiitettävästi – kermalla ja ilman. Ajattelin jatkaa tänään, mitäs sitä hyvää pullaa säästämäänkään.
Meillä on miehen kanssa molemmilla syntymäpäivä tässä maaliskuussa, ja sovimme yhteisesti, että emme ostele suurempia lahjoja toisillemme. Nyt on tapahtumassa ja tulemassa niin paljon uutta, että siitä riittää lahjaksi asti. Ja ehkä juttua myös tänne.
Valahdan taas tänään omaan saamattomuuteni – vuotta vanhempana ja muistoja rikkaampana. “Pitäisi tehdä -listani” kasvaa. Pitäisi kai tehdä asialle jotain. Ehkä jo huomenna…

Kiitos ihanista onnitteluistanne! Nyt paistaa aurinko, ja joku ihmeellinen tarmonpuuska nappasi olkapäähän. Pitää mennä, ennen kuin se häipyy!

****

***

>Onnitteluja

08.3.2011

>Oikein ihanaa naistenpäivää arvon naiset!
Tänään on lupa olla naisellinen, vaatia kukakimppua ja vähintään tasa-arvoista kohtelua. Samalle päivälle osuu vielä lupa syödä pullaa kera kermavaahdon; Varsin hauska tiistai!
Itse vaadin naistenpäivänä kaksi kukkakimppua, sillä vietän samalla syntymäpäivääni. Ei kriisiä, eikä huolta iästä. Eilen piti oikein sormin laskea, paljonko vuosia kertyy. Vaikka mitäpä numeroista, mieli on yhä lapsekas! Tuskin vanhenen koskaan 🙂
Tarkoitus oli leipoa tänään pullia, mutta en tiedä viitsinkö. Voihan niitä ostaa kaupastakin. Tuntuu, että tekemistä on muutenkin ihan tarpeeksi.
Pitemittä puheitta ihanaa, hauskaa ja kermavaahdolla kuorrutettua naistenpäivää teille kaikille!

Ostin paperipalloja Niilon ensimmäisille syntymäpäiville. Jotenkin ne vain on liikaa joulukoristeiden seurassa, ja jääneet vaille käyttöä. Nyt oli ihan pakko leikkiä palloilla. Pitää varmaankin järjestää puutarhajuhlat kesällä. Pääsisivät nämäkin sitten käyttöön. 🙂

Hyvää naistenpäivää, ja hyviä päiviä naisille, ympäri maailman toivotan ammattilahjalla. Jokainen nainen on kukkansa ansainnut. Tämä tiistai on hauska vain murto-osalle naisista. Me kun olemme etuoikeutettuja.

***

>Värikästä viikonloppua!

04.3.2011

Jos oli eilen sää kuin unelma, niin tänään on sitten harmautta senkin edestä. Mutta lumet sulavat silti, kinokset pienenevät. Lupasi koko viikonlopuksi auringon paistetta. Aion ottaa siitä kaiken irti.

Toiveissa hetki omaa rauhaa kirjan parissa, ja aikaa tikata toinen peitto valmiiksi. Ehkä kirppiskierros, tai vaikka joku kiva automatka. Siinä toiveita viikonlopulle. Vielä tuoreita kukkia maljakkoon, ja avot! Kaikki täydellisen viikonlopun elementit on kasassa.

Ihanaa viikonloppua. Nauttikaa paisteesta!

***

{ radioaaltoja }

03.3.2011

Mä olen riippuvainen radiosta. Radiosta kuulen ne päivän ensimmäiset aikuisten äänet, ja monena päivänä radio on puhelimen lisäksi ainoa kanava, josta selkeää ja ymmärrettävää suomen kieltä korviini kantautuu.

Totuin jo lapsena, että radio soi kodin taustahälynä. Radio Suomi, ja sen verkkainen tahti. Merisää ja paikalliset lähetykset. Itse kuuntelen mielummin jotain muuta. Varmaankin juuri niiden paikallisten osuuksien vuoksi.

Ylen lisäksi meillä täällä kuuluu vain pari suurta kanavaa. Näissäkin tapauksissa radio on nostettava ylös ja lähelle ikkunaa. Onhan sitä olemassa nettiradiot, mutta olen vanhanaikainen; Radiota kuunnellaan radiosta. Vuosia soitin Novaa. Aamun Radiota lukuun ottamatta, en kuunnellut muuta kuin uutiset, musiikki oli aika kehnoa ja ohjelmat niin ja näin, mutta taustaääneksi tuo kelpasi. Sitten aamun ilmestyi ääni josta en pidä. Melkeinpä en voi edes sietää. Alku vuoden olenkin kärsinyt jonkinlaisesta radiokriisistä. Aamukahville olen kaivannut seuraa, ja päivä on alkanut kankeasti. Säälittävää, huomasin olevani radioriippuvainen.

Nyt käänsin kilpailevalle kanavalle. Totuttelen, tutustun, opettelen – en vielä tiedä pidänkö. Informatiivisuus on niukempaa, uutisia voisi olla enemmän. Toisaalta tiedän taas mistä viihde puolella puhutaan; En lue iltapäivälehtiä tai seitsemän päivän kulttuurijulkaisuja. Tukiainen, Kalinainen ja Aitolehti ovat mulle aika vieraita juttuja. Hämmästelen nyt näitä oman “alansa” julkkiksia. Eilen katsoin jopa Maria! -ohjelman, ensimmäistä kertaa kokonaan (myönnetään, että syy oli lähinnä artistivieraassa, joka esiintyi viimisenä). Olen sivistynyt viihteen saralla, tosin kaikki muu sivistyminen onkin sitten entisellä tasollaan.

Meillä katsotaan telkkaria todella vähän. Yleensä se avataan vasta Niilon nukahdettua, ja sammutettaan reilun tunnin kuluttua. Radion avaaminen on sitävastoin rutinoitunut aamutoimi. Se tapahtuu kuin itsestään heti keittiöön sipsutellessa. Voi niitä aikoja, kun kaikki hiljentyivät kuuntelemaan radiolähetystä tai -kuunnelmaa. Se oli sitä aikaa kun ihminen kirjoitti kirjeenkin kynällä paperille. Kauas on tultu.

Toisaalta, siinä missä radio voi pelastaa päivän, toimii se myös päinvastaisesti. Kahdeksan tuntia iskelmämusiikkia pakkosoitolla teki joskus työpäivästäni kärsimyksen. Pahinta oli, että vielä kotiin pyöräillessä huomasi hyräilevänsä Mattia ja Teppoa.

Meillä on täällä ihan mieletön keli. Aurinko paistaa ja räystäät tippuu. Maaliskuu toi kevään tullessaan, ihan niin kuin pitikin. Nyt kahvitauko, ja aikuisten musiikkia ennen muskarin lastenlauja. Ei kuitenkaan Mattia ja Teppoa.

Ai niin, ostin myös noita Ikean 365 -sarjan espressokuppeja. Kivasti sopii toi turkoosi kahvin kaveriksi!

>Homma laatikossa

22.2.2011

Blogi parka, jäänyt vallan vaille huomiota. Nyt on kaikenlaista, mikä pitää hoitaa, ja aika on rajallinen. Siinä sivussa syntyy laatikoita, paljon muuhun ei nyt repeä.

Kiitos edellisen kommenteista, tunnustuksesta ja ylipäätään kiitos kaikille.

Palaan pian! Siihen asti lauleskelen tätä:

Laatikkomummo, laatikkomummo, mitä sä puuhaat, torkutko?

Keitätkö kahvin, paistatko leipää? Esiin nyt sieltä jo käy! HIP HEI!

Laatikkoukko, laatikkoukko, mitä sä puuhaat, torkutko?

Keitätkö kahvin, harjaatko kengät? Esiin nyt sieltä jo käy, HIP HEI!

Laatikkomummo, laatikkomummo, mitä sä puuhaat, torkutko?

Leivotko leipää, hoidatko kissaa? Esiin nyt sieltä jo käy, HIP HEI!

Soi päässä taukoamatta, aika kamalaa. Kuvatkin menee suttuun. Varmaan merkki siitä, että nyt pitää keskittyä muuhun. Mukavaa alkanutta viikkoa ja ihanaa talvilomaa niille onnekkaille, joilla sellainen on!

***

>Ystävänpäivää!

14.2.2011

Vaikka ystävänpäivästä ja sen kaupallisuudesta sanottaisiin mitä, niin mielestäni päivä on täysin paikallaa. Syy juhlaan keskellä kylmää helmikuuta on tietenkin aina plussaa, mutta toisaalta parasta on se, että kalenteriin on merkitty ihan kokonainen päivä ystävyydelle.

Se miten ystävänpäivää juhlii, on tietenkin jokaisen oma asia. Itse pidän tätä sellaisena pysähtymisen päivänä. Muistan ystäviä, perhettä ja rakkaita. Muistutan itseäni; Ole kiitollinen, ystävyys ei kasva puissa.

Markettejen ja sekatavarakauppojen ystävänpäiväroina tekee mielen lähinnä surulliseksi. Pitääkö ystävyys tosiaan punnita amerikankrääsällä, pehmeillä sydämillä ja (aika usein) mauttomilla lahjatavaroilla. Sana, ajatus ja teko, eikö ne enää riitäkään. Sen sijaan, että nappaisin marketista mukaani muutaman euron sydänhärpäkkeitä ja pehmonalleja ystävieni kiusaksi, annan mielummin toisenlaisen lahjan. Näin en täytä ystävänikään kaappeja turhalla roinalla, ja mikä parasta, hyvää mieltä voi levittää aina maapallon toiselle laidalle asti. Olla kenties ystävä jollekulle, joka sitä kipeästi tarvitsee.

Olipas ihana idea laittaa pari viimistä pullaa pakastimeen. Tosi ihana idea kaivaa ne sieltä sulamaan kun lapsi nukkuu päiväuniaan, ja talossa vallitsee hiljaisuus ja rauha. Kivaa vaihtelua korvata päiväkahvi kaakaolla. Ihan kattilassa keitetyllä tietysti.

Palailen edellisen postauksen kommentteihin, ja tunnustukeen vielä myöhemmin!

Hyvää ystävänpäivää, namskis ja moikka!

♥ ♥ ♥

***

>Kassi + Alma

11.2.2011

>Jos joku päätteli otsikosta, että tässä postauksessa esitellään buudelinkuljetuslaukku, niin pieleen meni. Meillä koira ei ole käsilaukkutavaraa.
Mutta siitä kassista, tai oikeastaan laukusta; Lainasin eilen äidiltäni vanhaa kamelinnahkalaukkua. Aika ihana! Isovanhempani ovat sen joskus tuoneet ulkomaanmatkoiltaan, ja äiti on laukkunsa huolella säilönyt. Aikaansa hyvin kuvastava, kun savukekotelollekin on oma paikkansa.
Laukkua ja muita asusteita lukuunottamatta en voi hirveästi hyödyntää äitini vanhaa pukeutumista. Kahdenkymmenen sentin kokoero äidin ja tyttären välillä varmistaa, että esimerkiksi takit jäävät turvallisesti säilytykseen.
Ihailen ihmisiä, jotka pukeutuvat vintageen. Vintagevaatekaupat ja -tapahtumat on ihan mahtavia, mutta itse joudun tyytymään ihailuun. 1940-luvulla kokoiseni nainen olisi ollut sirkusnähtävyys, ja vielä aikaisemmin minut olisi kai poltettu roviolla. Niin se aika ja ihmiset vain muuttuvat.

Täällä ollaan ihan perjantai fiiliksissä jo. Kuunnellaan Jenni Vartiaista, lohdutuksena, koska viikonlopun keikat on peruttu, ja live-esiintyminen jää näkemättä. Varasin kuitenkin leffaliput huomiselle. Ollaan odotettu kovasti tätä, ja nyt olisi saumaa mennä katsomaan.

Perjantai fiilareita teille muillekin!

***

>Karvasta asiaa

10.2.2011

>Mihinkäs se viikko taas vierähtää!? Mulla oli mielessä niin monta juttua, joista piti postata viikon aikana, vaan kuinkas taas kävi. Mä yleensä kehittelen päässäni tekstit valmiiksi (tosin nyt tulee ihan tajunnanvirtana), ja napsin kuvatkin, mutta se puhtaaksi kirjoittaminen sitten tökkii ja pahasti. Voiskohan saada sellasen sihteerin jostain, joka näpyttelis sanelusta, ja latailis kuvia koneelle? Eipä kai, joten näillä mennään.

Tällä viikolla on leipomisen lisäksi ehditty vierailemaan porotilalla, kierretty Turkua (olen rakastunut Turkuun, ihana kaupunki), vietetty (tai oikeastaan jätetty viettämättä, jos tulppaaneita ei lasketa) hääpäivää, oltu, haaveiltu ja suunniteltu. Kivoja juttuja mietitty, mutta mitään en uskalla kertoa, kun sitten kuitenkin kaikki menis päin pyllyä.
Niin, ja tehtiin eilen ekat kevätkylvötkin. Basilikaa ja timjamia ikkunalle. Tuskin ihan omavaraiseksi yrttien suhteen päästään, mutta onpahan jotain puuhaa.

Uusi hiusväri tuntuu niin omalta. Olisin voinut syntyä tää päässä. Nappivärjäys! Otsis edelleen ällösti sivulla, kun en osaa muutakaan sille tehdä, ja koska otsassa on jäätävän kokoinen finni, joka pitää saada piiloon.
Feeluniquen paketissa tuli uusi kulmaväri (bareMinerals). Mätsää uuteen tukkaan, ja on tarpeeksi vaalea. Suosittelen blondeille. En osaa käyttää kuin näitä puuterisia, tai sitten otan väriä kynästäkin siveltimellä, ja se on hankalaa. Mulla on luonnostaan tosi hennot kulmat, ja silmäkulmia on jouduttu aikoinaan parsimaan, minkä vuoksi kulmakarvoituksessa on aukkoja.

Mutta se mun karvoista tällä kertaa. Viime viikon Beck on vielä katsomatta, ja tänään tulee jo uusi. Jospa siis sitä…