Kohta neljä vuorokautta vanhan tyttäremme!
Torstaina hän sitten näki päivänvalon, kova kiire jo olikin maailmaan; Synnärillle päästiin klo 10.38 ja tyttö syntyi klo 11.27.
3725g ja 51cm. Täyttä kultaa jokainen gramma.

Lauantaina kotiuduimme, ja nyt on pari päivää opeteltu ja tutustuttu. Eilen esittäydyimme isovanhemmille.
Väsymystä, naurua, itkua – tunteiden vuoristorataa. Baby blues, se kai kuuluukin hiukan asiaan juuri tässä kohtaa.

Kiitokset onnitteluistanne, niitä oli ihan mahtava lukea pitkien ja tylsien sairaalatuntien aikana! Olette ihania kaikki!

Oma blogikin tuntuu kovin vieraalta. Ihan kuin olisin ollut poissa vuoden! Korjataan asia, ja laitetaan vielä myöhemmin tänään arvonta käyntiin. Jos ei muuta, niin ihan vaikka juhlan kunniaksi!

 

En ehkä kategorioisi itseäni pöpökammoisimpiin ihmisiin. Bakteereja on joka puolella, ja suurella osalla niistä on myös tärkeä ja hyödyllinen tehtävä. Puhtaus on puoli ruokkaa, opetti jo äitikin aikoinaan, ja tuosta viisaudesta ammennan ohjeita omalle lapselle.
Yleiset vessat, odotustilat ja pikaruokaravintolan siivoton pöytä. Onhan niitä paikkoja, jotka tuottavat äidille, jos ei nyt harmaita hiuksia, niin ainakin pikkuisen päänvaivaa. Ruuan puolikkaasta on näissä yhteyksissä turha edes mainita.
Inhottavat käsidesit kuivattavat herkkää ihoa, kirvelevät, aiheuttavat nyppyjä ja jättävät käsiin ikävän geelimäisen kalvon. Pakollisia pahoja paikotellen, mutta ikävän tuntuisia ja hajuisia silti.
Yhteistyössä Pikkukengurun kanssa pääsin testaamaan Suomessa vielä melko uutukaista Aquaint puhdistusnestettä. Myrkytön ja hellävarainen puhdistusvesi on paitsi lapsiperheiden, myös herkkähipiäisten pelastus. Ympäristöystävällisyydestään se saa ainakin minulta lisäpisteitä. On nimittäin niin luonnontuote, että sopii jopa tuttejen, ja tuttipullojen puhdistukseen. Ja, jos joku sopii vauvan suuhun, käy se varmasti moneen muuhunkin paikkaan!

Suuremmasta suihkupullosta ruiskaisee nopeasti puhdistuksen käsiinsä ennen kuin alkaa käsitellä vasta steriloituja tuttipulloja. Pullosta täyttää myös kätevästi pienemmän matkakokoisen pakkauksen, joka mahtuu pieneenkin käsilaukkuun, tai vaikka takin tai vaunujen taskuun. Nopea apu vessojen istuinrenkaisiin tai lounasruuhkaisen ravintolan pöydän pintaan. Tätä uskaltaa myös suihkia pikkuisiin käsiin pissataukojen jälkeen.

Käsilaukkuun, hoitolaukkuun, autoon, matkalle jne. Kerro paikka joka saa piilevänkin pöpökammosi heräämään ja osallistu arvontaan! Palkintona on kolme Aquaint-tuotepakettia:
1. palkinto: 1x 500ml ja 1x 50ml Aquaint puhdistusvettä
2. ja 3. palkinto: 2 x 50ml Aquaint puhdistusvettä
Arvonta-aikaa on aina tämän vuoden loppuun asti!

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

Aquaint löytyy hyvin varustelluista apteekeista, Helsingin Stockalta ja maahantuoja Pikkukengurun omasta verkkokaupasta.

 

Tässä kaiken muun tohinan ohella olen alkanut pikku hiljaa valmistautua vauvan tuloon ihan konkreettisestikin. Viikonloppuna sain asian suhteen aika tavalla aikaiseksi (kiitos ihanan ystävän, joka otti Niilon playdeiteille ilman äitiä), ja sain käsiteltyä muutaman laatikollisen miehen löytämiä vanhoja vauvanvaatteita. Pari koneellista pientä pyykkiä tuli heti pestyä ja lajilteltua. Lähinnä siis vasta niitä kaikkein pienimpiä vaatteita, ja niistäkin ne poikamaisimmat pois karsien. Olin nimittäin täysin unohtanut, miten sinivoittoisia vauvanvaatteita meillä onkaan säilytyksessä. Koska tulevan vauvan sukupuoli on arvoitus, yritin poimia joukosta niitä mahdollisimman neutraalin värisiä yksilöitä.
Tällä kertaa en ottanut äitiyspakkausta, koska usempi vaatekerta jäi edellisestäkin käyttämättä, ja muita varusteita joko löytyy jo taloudestamme, tai niitä voi sitten yksinkertaisesti hankkia kaupasta, mikäli jotain tarvitaan. Esimerkiksi pakkauksen talvitöppöset, kintaat, haalari ja toppalakki ovat täysin koskemattomana edelleen. Ne kun ovat mielestäni vastasyntyneelle aika lailla suuria, ja seuraavana talvena ne ainakin meillä olivat jo ihan liian pieniä.
Joitakin neutraalinsävyisiä vaatehankintoja olen pikkuista ajatellen tehnyt nyt syksyn aikana. Kauden loppupuolella aika moni kauppa on tosin myynyt nämä pienimmät unisex-vaatteensa jo loppuun, mutta onneksi melkein kaikki tarvittava alkaa jo olla kasassa. Turvakaukalon telakka ja pari muuta isompaa juttua on vielä hankkimatta, vaunut useammassa osassa (jossain) ja sänky uupuu. Itkuhälytin on hukassa, mutta rintapumppu valmiina ja pestynä.
Sain syksyllä blogiyhteistyöstä KappAhlin kanssa lahjakortin, jota hyödynsin pitkälle uusissa vauvanvaatehankinnoissa. Kappiksen newbie ja It’s all about being friendly -mallistoista löysin useammankin jutun vauvalle.



Muutamia hankintoja on tullut tehtyä myös muualta, ja nyt vain nämä uutukaiset vaatteet ovat enää odottamassa pesuvuoroaan. Kunhan saisimme vaatehuoneemme nopeasti kuntoon, saisin alkaa viikkaamaan pikkuisia vaatteita yläkerran lipastonlaatikoihin. Siinäpä siis työtä tälle viikolle.

Mukavaa viikon alkua ja rentoa maanantai iltaa. Se oli sitten Kultasormi tänään vuorossa….

 

Poks! Tältä näyttää Emilia raskausviikolla 30. Kovasti jo kysellään koska vauvan pitäisi syntyä. Näyttää vissiin siltä, että olisi jo tulossa. Melkein hävettää myöntää, että kymmenisen viikkoa olisi vielä jäljellä. Toisaalta alan olla sen verran paniikin kourissa, että pitäisin masun mielelläni vielä vaikka puoli vuotta! No, mutta mieli ehtii kyllä muuttua…
Vatsa on aika huge, mutta silti tosi suloinen. Eikä mua oikeastaan enää edes häiritse, että sen koosta jatkuvasti huomautellaan. Olin isovatsainen edellisessä raskaudessakin, ja se on kai aika paljon kropasta kiinni, miten toi pallo esiin työntyy. Tosin häkellyn edelleen jonkun huomauttaessani vatsani koosta kun olen mielestäni sen äitiystakin alle kivasti verhonnut. Ai näkyykö se? Muistan jotakuinkin samoilla viikoilla Niiloa odottaessani, kun lastenvaatekaupan myyjä kysyi laskettua aikaani. Ihmettelin mukanani olleelle siskolleni, että näkyykö se vatsa muka toppatakin alta. Kuulemma näytti lähinnä siltä, että olen räjähtämässä.

Äitiyspukeutuminen taitaa kiinnostaa aika marginaalista joukkoa lukijoista. Toisaalta mun äitiyspukeutuminen on aika samaa tyyliä kuin arkivaatetus muutenkin. Muodin kanssa ei siis edelleenkään olla tekemisissä.
Mun blogi ei missään nimessä ole muuttumassa myöskään äitiys-, vauva-, lastenvaateblogiksi, mutta kaipa näitäkin aiheita jatkossakin täällä voidaan sivuta. Se kun on niin, että keitetään sitten soppaa tai tehdään remppaa, nämä jutut on elämässä läsnä ja vaikuttavat ihan kaikkeen.
Mitä tulee siihen paniikkiin, niin ihan oikeasti mä en ole valmistautunut vauvaan mitenkään. Yksi yö kovien suppareiden seurassa yritin täyttää sairaalan esitietolomaketta, enkä sitten kirveelläkään muistanut miettimiämme nimiä hätäkasteen varalle. Pää lyö tyhjää. Totaalisen tyhjää.
Maaliskuussa kun pakattiin tavaroitamme varastoihin, ei vauvakamat olleet ihan ekana mielessä. Nyt sitten pitäisi etsiä kolmesta mahdollisesta varastopaikasta vaunut, vauvanvaatteet, kestovaipat ym. roina. Eihän se iso homma ole, mutta tuntuu typerältä juoksuttaa miestä penkomassa laatikoita ja varastoja, kun työpäivän jälkeen pitäisi myös ehtiä remontin tekoon.
Pari päivää sitten mieheni kantoi varastosta säkillisen lastenvaatteita. Kyljessä oli lappu “Niilon pienet” ja sisällä 98-104 senttisiä lastenvaatteita… Ei tuo masu nyt mun mielestä ihan niin suurelta näytä!

Jees, iloista keskiviikkoa teillekin!