{ vikat }

10.1.2013

Josko ne nyt olisi viimeiset kuvat yhtälöstä masu + asu. Hoppas så!
Kaiken inspiroitumisen ja energian purkamisen seurauksena täällä on tullut totaaliväsymys vastaan. Päivät alkavat poikkeuksetta aamu kolmelta, ja unta ei saa sitten millään. Olo muistuttaa harhaisen krapulaista, sikäli kun minulla nyt tietoa moisesta olotilasta voi olla. Rikki, poikki ja puhki – siinäpä ne päivän sanat. Kovasti tekisi mieli laittaa kotia ja puuhailla, mutta kun ei vaan jaksa. Yöllä olen pessyt pyykkiä, silittänyt ja koittanut muuten kuluttaa aikaani hissukseen muita häiritsemättä. Puolen päivän jälkeen takki onkin jo niin tyhjä, että voimat menevät ihan perus arjen pyöritykseen.

Tänään tehtiin Niilon kanssa neuvolareissu. Niilon neuvola ja neuvolalääkäri, sekä oma neuvola-aika. Mukavasti hurahti pari tuntia terveyskeskuksessa. Kotona olisi työnalla olohuone. En jaksa oikein innostua (tosin en ole ainoa), haluaisin vain valmista ja nopeasti. Mietin mielummin tekstiilejä ja yksityiskohtia – lepuutan mieltäni mielikuvamatkaamalla valmiiseen tilaan. Kyllä se siitä…

Neuvolareissun asu:

farkut, teeppari ja toppi⎪H&M mama⎪kyllästymiseen asti käytetty
kengät⎪Wonders⎪luottopopot vuosien takaa
laukku⎪Mulberry⎪se koiranhihnalla jatkettu
huivi⎪Burberry⎪hankinta jostain ajanlaskumme alusta
korvikset⎪Marc by Marc Jacobs
neuletakki⎪Mango⎪ainoa aleostos itselleni⎪15€!


62 Responses to “{ vikat }”

  1. AnuElina says:

    Hehkeä mamma! Väsymyksesi ei ainakaan näy ulospäin. 🙂 Tsemppiä viimeisiin odottelupäiviin!

  2. -heinie- says:

    Tsemppiä remppaan ja loppu odotukseen! Ja niin kaunis asu ja oi että miten upean neuletakin olet löytänyt :).

  3. Saila says:

    Lähellä on 🙂
    Olet mielessäni usein, pitäisi ehtiä kirjoitella kuulumisia.
    Voimia ja jaksamisia loppumetreille!!
    Lämmin rutistus Emilia <3

  4. Emilia says:

    Oot sä vaan niiiin nätti <3
    -Pampula

  5. Ansku says:

    Ei kyllä tosiaan väsymystä sinusta huomaa! Toivottavasti sinullamon mahdollisuus päiväunille…Niilolle leffa pyörimään tai poika kainaloon :)! Näin minä kuittasin aikoinaan univelkoja!

    Jaksamista…lopussa kiitos seisoo…

    • Saa kyllä luvan seisoa 🙂
      Tänään sain parin tunnin päikkäritkin vedettyä. Eilen myös. Muuten en yleensä saa päivällä nukutuksi, mutta nyt väsymys on jotain niin suurta, että uni tulee kyllä 🙂

  6. hietzu says:

    En osaa asettaa itseäsi sinun asemaasi,mutta aamukolmelta herääminen kuulostaa minusta jo siltä että olisin puhkikuollut aamupäivällä vaikken mitään olisi tehnytkään 😛

    Kivan neuletakin olet alemyynneistä napannut. Minä en ole nenääni alemyynteihin (Suomalaista kirjakauppaa lukuun ottamatta) pistänyt. Ei ole ollut tarvetta millekkään. Tosin joululahjaksi saadut lahjakortit on käyttämättä,mutta ehtiihän ne vuoden aikana käyttää muutenkin kuin alemyynneissä.

    Olette saaneet maalattua työn työtilan(?) ja portaikon valkoiseksi!! Upea <3 Voin kuvitella että tuossa remppahommassa ja kaikessa siinä maalaamisessa voi tulla mitta jossain vaiheessa täyteen (varsinkin sitten vauva-arjen keskellä, kai pidät äitiyslomaa rempastakin vauvan tultua?). Valmista haluaisi, tai sen sisustusvaiheen, voin kuvitella, kun täälläkin malttamattomana odotellaan sitä vaihetta…. 😉 Tosin hyvää jaksaa odottaa 🙂

    • Mä olen myös hiukan ale-vastainen, mutta nyt on pitänyt pitää itsensä aktiivisena, jotta päiviin saisi täytettä. Kaupoille voi aina mennä, ja aika kuluu niinkin 🙂

      Maalia on työtilassa ja ortaikossakin vain osittain, ja pohjamaalia sekin. Kyllä tässä on remontissa nyt ollut pidempään sellainen seisontavaihe, mutta josko kevät toisi tarmoa puuhaan. Vauvasta hiukan riippuu, että jaksaako sitä ihan vähään aikaan osallistua ollenkaan. Toivotaan, että saadaan tyytyväinen nukkuja 🙂

  7. Sari says:

    Moi!
    Voimia siulle kaikkeen lähipäivien/-aikojen koitoksiin…kyllä se kohta helpottaa:)
    Vakkarilukijasi, Sari

    • Kiitos, Sari. 🙂 Itse pelkään, että olen yliväsyneenä vielä helmikuussakin kumpuni kanssa. Masun ja kropan vielä jaksaisi, mutta kun univelka kertyy, olo muuttuu aika sietämättömäksi.

  8. Susanna says:

    Viimeiset hetket masun kanssa ovat niitä raskaimpia, usein. Mutta raskauttahan se on.=)

    Minkä kokoinen Mangon neuleesi on? Vastaako muuten käyttämääsi kokoa?

    • Jeps, raskautta tosiaan 🙂

      Neule on kokoa M. Normaalisti olisin ottanut kokoa S, mutta tämä saa nyt mennä masun kanssa, ja silti mahtuu kivasti talvella takin alle. Koot pitävät siis hyvin paikkansa, kuten Mangolla mielestäni muutenkin. 🙂

  9. Mine says:

    Voimia viimeisiin koetuksiin. Väsymys ei todellakaan sinusta näy. Jos minä valvoisin tuon verran, mustat silmän aluseni olisivat varmaan jo polvissa asti.

    Koti on onneksi koti, vaikka kaikki ei olisikaan ihan valmista.

    • Mulla on luonnostaan aina mustat silmänaluset, joten muutos ei ole huima 😀

      Täytyy tosiaan tähän kotiasiaan suhtautua hiukan kepeämmin. Ei kaiken tarvitse heti olla valmista, pikkuhiljaa hyvää tulee 🙂

  10. Sari says:

    Huisia miten lähellä h-hetki onkaan, en jotenkin edes tajunnut..! Aika on mennyt hirmuista haipakkaa.. Ihan täälläkin jännittää kun ajattelee että tuo on nyt sitä aikaa kun baby voi tulla hetkenä minä hyvänsä. 🙂 Meidän lapsukainen sen aikanaan todisti: kymmenen päivää etuajassa ja ambulanssin tulosta puolitoista tuntia niin oltiin jo leikkaussalin kautta pyörähdetty ja nyytti kainalossa. 🙂

    Ei susta tosiaan väsymys noissa kuvissa näy! Kaunis odottaja olet. 🙂

    • Meillä Niilo syntyi myös näillä viikoilla, tosin olisi käynnistettykin etuajassa, jos ei olisi itse ymmärtänyt tulla.
      Synnytys ei tosin ollut mikään hurjan nopea, ja samanlaiseen olen taas henkisesti varautunut. Hienoa olisi, jos voisi varautua myös fyysisesti. Lepoa ja ravintoa 🙂

  11. kaijuli says:

    Eipä tosiaan väsymyksen merkit sinussa näy! Kun muistelen itseäni viimeisilläni.. huoh.. 😉 Koitahan jaksaa vielä viime hetket! 🙂

  12. Tuikku says:

    Hyvältä näytät!
    mulle kerrottin tänään meidän peipin viimeinen mahdollinen syntymäpäivä :). Nyt jännätään tuleeko peipi ennen sitä.

    • Oi, mahtavaa! Tuollainen faktatieto antaa voimaa! 🙂 Valoa tunnelion päässä, sanoisin 😀
      Tsemppiä sinne synnytykseen, toivotaan, että pikkuinen ymmärtäisi lähteä liikkeelle, ennen kuin pakotetaan 🙂

  13. Pauliina says:

    Kaunis! Mä niin tykkään sun tyylistä, täytyis itseäkin vähän potkia selkeyttämään vaatekaapin sisältöä… Kun ei ole yhtään epätavallista, että mikään ei tunnu sopivan minkään kanssa mut sit on ne muutamat vaatekerrat, mitä vetää päälleen aina vaan uudelleen 🙂
    Onks muuten noi korvikset ne sydämen malliset, jotka on vilahdellu täällä ennenkin?
    Voimia vielä viimeisille päiville masun kanssa! Muistuu mieleen omat isot masut <3

  14. Milla says:

    Näytät niin fressiltä! Vaikka noilla yöunilla olo on varmasti kaikkea muuta.. Koita nyt levätä 🙂
    Nää asukuvat on kyllä kivoja, varsinkin masun kanssa! Sulla ei oo kans kertyny ylimäärästä mihinkään muualle kun sinne minne pitääkin.. Onko sun LA siis ihan näillä näppäimillä?

    Tsemppiä siis loppumetreille! Täällä pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin ja nyytti on pian kainalossa 🙂

    • Kyllä niitä kiloja on tullut kuule ihan tasaisesti muuallekin 😀

      Nyt on vasta 38 viikkoa täynnä, eli hyvässä lykyssä mä olen erittäin univelkainen ja paksu vielä helmikuussakin! Ja just nyt pelkään sitä eniten. Huh, voi kun saisi nukkua pari vuorokautta ja sitten mennä levänneenä synnyttämään. Se olis niin hienoa, viimeksi kun oli ongelma tän saman asian kanssa, ja se ei todellakaan parantunut kun valvoi sairaalassa 3,5 vuorokautta putkeen! Puuuhhhh….

      • Milla says:

        Niin sehän se kun pitäis jaksaa vielä “vähän” tehdä töitä sen eteen että vauva syntyy 😀 Ja sittenhän ne valvomiset vasta alkaakin 😉
        Hmmm, mikäköhän auttais tohon aamuyöstä heräilyyn.. En kyllä keksi mitään vippaskonsteja!
        Ei auta muuta kun valvoa ja jännittää että koska hän malttaa saapua tänne maailmaan 🙂

        • Niinpä, eipä tässä paljon muuta ole tehtävissä. Nyt sänkyyn vaan odottelemaan, josko unijuna ottais kyytiin 🙂
          Tää on vaan niin sama kuvio kuin viimeksi ja aikamoinen pommihan siitäkin muodostui. Pitää toivoa, että vauva olisi tällä kertaa astetta helpompi, ja nukkuisi enemmänkin kuin tunnin kerrallaan 😀

  15. Martta says:

    Olen samaa mieltä ylempien kommenttien kanssa, väsymys ei näy kuvista ensinkään. Tsemppiajatuksia täältäkin!

  16. selma says:

    Oih, mikä ihana vaihe teillä, kohta saatte vauvelin syliin ja pääsette tutustumaan. Tsemppiä loppumetreille! Ja vielä, et näytät todella upealta, vau!

  17. Anne says:

    Jaksuja vielä viimeisille odotuksen metreille! Olet kyllä kaunokainen ja tyylikäs (kuten aina!) vaikka raskaus on varmasti tässä vaiheessa jo “raskasta”.

    Toivottavasti jo pian tapaatte perheenne uuden tulokkaan ♥

    • Kyllä tämä kieltämättä jo aika raskastakin on. Vaikka kropan kanssa muuten olen sinut, niin univelka alkaa painamaan.

      Kyllä sitä uutta perheenjäsentä jo aika kovin odotellaan tavattavaksi 🙂

  18. Täti Ruskea says:

    Hyvältä näytät! Meidän kuopus on pian 1v 3kk ja tuntuu, ettei mun pesänrakennusvietti ole vieläkään laantunut. Muistan kun se alkoi joitakin kuukausia ennen vauvan syntymää. Silloin ei saanut nukuttua ja päivisin oli hirveä tarve saada tehtyä kaikenlaista. Lasketun ajan lähellä vauva teetteli tuloaan monta päivää. Lopulta sitten syntyi, kuinkas ollakaan, yöaikaa. Siihen mua varmaan valmisteltiin noilla valvomisilla 😉 Voimia sulle loppumetreille! Koita jatkossakin saada nukuttua päiväunet 🙂

    • Mulla oli sama juttu edellisessä raskaudessa. Pesänrakennusta ja yökukkumisia. Tosin tuolloin oli paljon helpompi ottaa lepoa päiväsaikaan, nyt on esikoinen kuitenkin huollettavana koko ajan. Onneksi miehelle on sattunut vapaita niin, että olen päässyt välillä vetäytymään vaaka-asentoon. Ensi yölle on aika kovat odotukset 🙂

  19. LPP says:

    Että kolmelta ylös.. Alkoi just väsyttämään sun puolesta, vaikka tänään sai nukkua 5.30 asti ennenkuin piti kiskoa itsensä allergiasairaalareissulle. Yök.

    Pieninkin on keksinyt, että sen mielestä aikaiset aamut on tosi nastoja. Onhan ne joo munkin mielestä, mutta hän ei vissiin ymmärtänyt, että mä tykkään niistä kesäaamuista. EN näistä sysipimeistä yöaamuista..

    Minäkin ostin loppumetreillä itselleni viime vuonna ainoastaan villatakin 🙂 Ja onhan se edelleen käytössä!

    Tsemppiä <3

    • Kiitos, tsempit tulee tarpeeseen 🙂

      Joo, onhan nämä pimeät aamut ihan hirveitä! Tuntuu, että koko maailma nukkuu. Kesällä voi sentään nauttia raikkaasta aamuilmasta ja herätä linnun lauluun.
      Jaksamisia sinnekin. Onneksi suunta on kevättä kohti! 🙂

  20. Myra says:

    Näytät tosi kauniilta. Näitä masu+asu-kuvia on ollut kiva katsella, on upeeta miten tyylikkäältä näytät vielä näillä viikoillakin. 🙂 Paljon tsemppiä loppumetreille, toivottavasti enää ei tarvitsisi odottaa kovin kauan!

  21. Oikea kaunokainen, väsymyksestä ei ole tietoakaan kun kuvia katselee. Mutta loppuaika on ihan tuskaa, mitä muistelee omalla kohdalla. Siitäkin on jo reilu kaksi vuotta. Voi mikä vauvakuume iskee kun mietti noita hetkiä:D onneksi kuumeet haihtuvat nopeasti, kun kuuntelee 2 vuotiaan uhmaikää!!!! Tsemppiä loppumetreille ♥

  22. Vilkku says:

    Täytyy vain sanoa, kun tänne eksyin, että on niin kaunis äiti, kiva postaus ja ihana, valoisa blogi! Tsemppiä ja jaksamista 🙂

  23. Elina says:

    Voi että, tuo väsymys on kyllä todella kamalaa. Ja kun vielä tietää että vauva pian tulossa ja mahdolliset yövalvomiset. Ei voi muuta kuin toivoa että tulee hyvin nukkuva pikkuinen.

    Itselleni tuli toisen raskauden lopussa aika paha flunssa joka kesti reilut pari viikkoa. Yskin tosi paljon (ei ollut kivaa ison mahan kanssa) enkä saanut sen takia nukuttua juurikaan. Ajattelin kauhulla että miten jaksan kipeänä vielä synnyttää… juuri kun aloin toipumaan ja oli ollut ensimmäinen päivä jolloin vähän parempi olo… yöllä käynnistyi synnytys ja aamuyöstä meillä olikin pikkuinen. Kaikki meni hyvin ja jaksoin hienosti… synnytys oli todella nopea (esikoisen synnytys oli mulla kanssa tosi pitkä, monta päivää kivuliaita supistuksia).

    Kaikki aina jotenkin järjestyy… toivottavasti teilläkin!

    Tsemppiä!

    • Kaikki aina jotenkin järjestyy – sillä mäkin itseäni lohdutan. Tosin viimeksi tilanne oli sama, synnytys pitkä ja sairaalassa yli kolmen vuorokauden valvominen. Masennuksen kanssa menikin sitten pari vuotta, ja elämä oli aika sumuista.
      No, nyt vain toivotaan hiukan helpompaa pikkuista, niin eiköhän äitikin saa joskus huilailtua 🙂

      • Elina says:

        Voi… minullakin oli esikoisen vauvavuoden aikana masennusta kun olin niin älyttömän väsynyt, vauvamme nukkui tosi huonosti ja itki tosi paljon, oli erittäin vaativa vauva koko ensimmäisen vuoden. Se toivoton tunne että ei ihan oikeasti jaksa… ja kun sitä jatkuu riittävän pitkään ei oikein osaa nähdä enää hyviä puolia elämässä. Psykologikäyntien avulla jotenkin jaksoin… ja elämä helpottui kun pieni oli reilun vuoden ikäinen. Harmittaa vaan että tuo masennus nostaa taas päätään nykyäänkin kun tulee vaikeampia jaksoja. Koskaan aikaisemmin elämässäni en ollut tällaisia tunteita kokenut. Toipuukohan siitä koskaan kokonaan… ehkä. Mutta kyllä siinä oppii paljon itsestään ja läheisistä… ketkä pysyvät tukena näin vaikeissa elämänvaiheissa ja ketkä eivät oikein ymmärrä eivätkä halua/voi/osaa ymmärtää. On se aina lohduttavaa kuulla että ei ole ainut jolla on tällaisia haasteita ollut.

        • Mulle masennus iski jo odotusaikana, viime raskaudessa. Se oli hullua, en ollut ikinä kuullutkaan raskaudenaikaisesta masennuksesta, aina kun puhuttiin vain siitä synnytyksen jälkeisestä.
          Vaativa vauva tietysti teki meilläkin sen, että masennus jatkui ja jatkui synnytyksenkin jälkeen.
          Kyllähän tuollainen kokemus tekee ihmisestä herkemmän koko loppu elämän ajaksi. Mutta kuten sanoit, se myös opettaa paljon itsestä ja läheisistä. Tietää kehen voi luottaa, ja kuka ymmärtää.
          Tsemppiä sinne, ja valoisia ajatuksia. Toki tiedän, että aina ei ole helppoa hymyillä, vaikka elämä olisi kuinka hyvällä mallillaan. Pitää vain muistaa, että noustu sitä on ennenkin! 🙂

  24. Miia says:

    You pretty little thing <3

  25. Katarina says:

    Voimia ja jaksamista sinulle Emilia todella paljon!
    On ilo lukea blogiasi lähes päivittäin ja harvemmin kommentoin täällä, nyt vain tuli tunne tsempata sinua muiden mukana 🙂 Kuulosti niin tutulta tuo, kun mainitsit masennuksestasi, itse koin saman synnytyksen jälkeen joskus kauan, kauan sitten.

    Valoa ja lepohetkiä, onnen enkeleitä ympärillesi paljon!

    • Kiitos, Katarina ♥
      Tosiaankin iloisella ja sulloisella asialla on aina toinenkin puolensa, ja yhdestä masennuksesta rämpineenä, varautuu väkisinkin toiseen.
      Viimeksi tämä blogi syntyi juurikin tuohon tilanteeseen, omaksi pieneksi tilakseni. Toivon että edelleen tämän avulla saan elmääni sisältöä, vertaistukea ja positiivista ajateltavaa. Kaikesta tuosta kiitos tietenkin teille, jotka jaksatte täällä vierailla! 🙂

  26. Heini says:

    Oot kyllä tosi kaunis:)

  27. Maria says:

    Anteeks maalaisuuteni, mutta mistä saa Mangon vaatteita…?
    Elämässä viimeiset odotusviikot on hetkenlento, mutta tiedän, odottavan aika on pitkä, saman koin viime toukokuussa =) Hyviä hetkiä ja voimisia!

    • Mangon myymälöitä on muutamia suomessa. Mangolla on myös kansainvalinen nettikauppa. 🙂

      Odottavan aika on pitkää, ja tosiaan ohikiitävät hetketkin tuntuvat välillä venyneiltä vuosilta. Jälkeenpäin oikein naurattaa, miten kaikki oikeasti meneekin niin nopeaan 🙂

  28. Annina says:

    Heippa Emilia,
    Löysin blogiisi joskus viime kesänä, ja on ollut monen monta kertaa mielessä kommentoida juttujasi. En yhtään ihmettele suosiotasi, kun kirjoitat elämästäsi niin ihanasti ja aidon oloisesti. Toisen lapsen odottaminen on epäilemättä haastavaa, kun esikoinen vaatii kuitenkin oman osansa. Mulla ei tosin tuosta ole kokemuksia, itse kun sain kerralla sekä esikoisen että kuopuksen. 😀 Viidessä vuodessa en ole unohtanut sitä kaksosraskauden loppuvaiheen olotilaa enkä myöskään synnytyksen jälkeisiä fiiliksiä, koska masennuksen puolelle meni mullakin. Ja sitten oli tietysti kiittämätön (+ riittämätön) olo, kun takana oli kuitenkin pitkät lapsettomuushoidot ja kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla onnensa kukkuloilla. Monesti kun luen kirjoituksiasi, tulee sellainen olo, että tulisimme varmaan juttuun tosielämässä. Täälläkin asuu kärsimätön esteetikko, joka haluaisi kaiken heti valmiiksi eikä malta odottaa, että muu perhe lopettaa syömisen ennen kuin alkaa kerätä lautasia pöydästä (toi viimeinen yksityiskohta jäi kerran mieleen yhdestä postauksestasi, koska osui ja upposi!). Olen myös Mulberry-tyttöjä, joten onnittelut uudesta laukkukaunottarestasi! 😉 Hengessä olen mukana remonttipuuhissakin, meillä kun rakennetaan parhaillaan taloa (eli mies rakentaa, minä lähinnä siivoan + koitan pitää lapset pois tieltä). Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin, huokaus. Tulen taatusti pysyttelemään blogisi matkassa, joten toivottavasti teille suodaan nyt hyväuninen vauva ja sulla riittää virtaa kirjoittamiseen jatkossakin! 🙂 Varmasti pelottaa ajatus toisesta koliikkivauvasta, mutta onneksi sisarukset (jopa kaksoset) voivat olla keskenään TÄYSIN erilaisia nukkumisen ja kaiken muunkin suhteen. Paljon jaksamista ja tsemppiä odotuksen loppumetreille, samoin tietysti synnytyksen jälkeiselle ajalle! Mulla muuten hoidettiin synnytyksen jälkeistä masennusta estrogeenilaastarilla, josta oli selvästi apua.

    • Kiitos Annina! Tuntuu aina hienolta, kun joku on löytänyt blogin takaa oikean ihmisen, ajattelevan, tuntevan ja haavoittuvankin. Liian usein blogeista katsellaan kuvat, otetaan se pintaraapaisun pinta ja solvataan bloggaajaa pinnalliseksi.
      Musta on tärkeää, että jokainen ymmärtää munkin olevan ihan tavallinen äiti ja nainen. Ongelmia, suruja ja murheita on kaikilla.

      Voi tiedän niin tuon kiittämättömyyden tunteen. Että ensin itkee ja haaveilee, ja sitten kun onni suodaan, onkin masentunut. Se tuntuu kamalle. Mutta taitaa olla aika yleinen “vika”, tiedän useammankin kohtalotoverin. Ihmisen mieli on oikukas.

      Tällä kertaa masennukseni ja alttiuteni sille on otettu paremmin huomioon. Omaa jaksamistani on seurattu läpi raskausajan ja synnytyksen jälkeiselle ajalle on tehty myös toimintasuunnitelma. Suurin juttu lienee se, että tällä kertaa toivon pystyväni myöntämään tilanteeni suoraan, enkä salaa sitä keneltäkään. Pahintahan on peitellä pahaa oloaan ja sulloa se sisälleen.

      Ihana kuulla, että joku muukin on malttamaton pöydän siistijä, en olekaan ihan kamala ja outo!
      Jaksamisia sinne raksapuuhiin. Kiitos ihanasta kommentista, sait mut niin hyvälle mielelle! ❤

      • Annina says:

        Mun vuoro kiittää kivasta vastakommentista. 🙂 Sun blogista on ainakin mahdotonta saada millään lailla pinnallista kuvaa. Nostan hattua, että rohkenet tuoda esiin niitä vähän raadollisempiakin fiiliksiä. Ymmärrän hyvin, että moni päätyy pitämään bloginsa ulkokultaisempana. Siltikin arvostan suuresti aitoa kirjoitustyyliä. Turhamaisista jutuista luen kyllä varsin mielelläni, koska olen itsekin kyltymätön garderoobini kartuttaja ja kodin sisustaja. 😉

        Tosi hienoa, että sun masennustaipumukseen on tällä kertaa varauduttu etukäteen. Mulle se synnytyksen jälkeinen olotila ei tullut yllärinä, koska olen aina ollut alavireisyyteen taipuvainen ja kärsinyt myös uniongelmista. Ei siis mikään herkullisin lähtökohta kaksosäitiydelle, mutta huumorilla ja sisulla siitä kai lopulta on selvitty. 😀 Vielä kerran tsemppiä ja terkkuja täältä Turusta!

        • Kiitos ❤
          Toivotaan, että tämä blogi palvelee jatkossakin niin pinnallisuuksien, kuin pinnan alla sukeltamisenkin kanssa.

          Kaikkea hyvää sinne, voimia ja jaksamista. Kevään tuomaa energiaa, ja hyvää mieltä!

Kommentoi