tässä ja nyt

31.8.2016

Hei, mikä auringonpaiste!!! Tätä lisää, kiitos.

Esimerkiksi auringonpaisteesta nauttimista voisi kai pitää jonkinlaisena hetkestä nauttimisena, sellaisena carpe diem -tunteena, jossa ollaan juuri siinä hetkessä, ja annetaan mennä. Siitä huolimatta, että jokainen tietää auringon jossain kohtaa painuvan pilvien taakse, tai ainakin horisontin alapuolelle. Pidän itseäni aika hyvänä hetkessä eläjänä, vaikka toki nautin tulevan suunnittelustakin. Silti perusluonteeltani olen vähän sellainen pers edellä puuhun -tyyppinen, sillä hetkessä elämisen taito on omalla kohdallani myös impulsiivisuutta. Siinä missä tunteeni tulevat esiin voimakkaina ja nopeasti, saan myös äärettömän hyviä ideoita kohtalaisen nopealla vauhdilla. Vielä 32-vuotiaana hypin riemusta ja otan tanssiaskeleita (sellaisia varsin omaperäisiä) onnistumisen hetkellä. Käännän suuni väärinpäin surullista Facebook-jakoa lukiessani tai innostun siirtämään painavia ja raskaita huonekaluja paikkoihin, joihin ne eivät lopulta edes mahdu. Impulsiivisuudestani huolimatta olen varovainen. Joku sanoisi pelkuri, itse puhun mieluummin itsesuojeluvaistosta – järjenäänestä.

Hetkessä voi siis elää hyvin monellakin tapaa, ja tuskin kenenkään tapa on toisen keinoa huonompi tässäkään asiassa. Mutta tässä ja nyt on myös paljon enemmän kuin ohikiitävät hetket ja vaihtuvat tunteet. Se on (ainakin omalla kohdallani) tyytyväisyyttä vallitsevaan elämäntilanteeseen, ja kykyä nauttia elämästään myös isompana kokonaisuutena. Ja kyllä, pidän luonnollisena myös sitä, että omaa onnellisuuttaan kyseenalaistaa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että jokunen epäkohta elämässä ei väistämättä heitä elämänlaatua huonoksi. Epäkohtia on, ja tulee aina olemaan, tavallisessa elämässä. Joinakin päivinä enemmän, joinakin vähemmän.

Naisen elämässä on tässä kohtaa moniakin asioita, jotka voivat syödä onnellisuutta ja hetkessä elämisen iloa. Halutaan olla nuorempia, tai nautitaan vasta kun ollaan laihduttu/muutettu/muututtu ja ties mitä. Tai toivotaan lasten kasvavan ja muuttuvan omatoimisemmiksi, tai toisaalta halutaan niitä lapsia. Ja kyllä, viime vuosien aikana olen noista viimeisistäkin huokaillut molempia, olen huokaillut nuoruuden perään ja vaatinut itseltäni myös muutoksia. Omalla kohdallani juuri se suurin oivallus oli ehkä se, että kun niitä lapsia ei lisää ilmaantunut, alkoi väistämättä olla kiitollisempi niistä kahdesta lapsesta, jotka meille on suotu. Lopulta vauvakuumeeseen auttoi se, että meillä on yhä pieniä lapsia, enemmän tai vähemmän omatoimisia. Mitä tulee nuoruuden haikailuun, järki auttaa asiassa, sillä nuoruus pitää sisällään niin paljon kaikkea, mistä ei tässä kohtaa enää pidä niin väljä. Myönnän jonkinlaisen ikäkriisin sinne ennen kolmekymppisiä, jolloin olin kahden lapsen äiti, ja useampi ystäväni eli vielä huoletonta elämää sinkkuna tai ilman lapsia. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin oppinut katsomaan sekä itseäni että elämääni armollisemmin, ja pidän näkemästäni. Jopa siinä määrin, etten kääntäisi kelloja taaksepäin, vaikka tilaisuutta tarjottaisiinkin.

kitchen Uusi Kuu

Viime päivien aikana olen kohdannut itseni usein saman ajatuksen parissa: Näin on hyvä, tässä ja nyt. Yli neljäntoista vuoden jälkeen oma puoliso on tuttu ja turvallinen. Huumori on nivoutunut yhteen ja sitä on paljon -myös vaikeina aikoina. Kaksi kultaista lasta, jotka ovat opettaneet enemmän elämästä, kuin elämä itsessään olisi koskaan pystynyt opettamaan. Paljon virheitä, virhearviointeja, pettymyksiä, surua ja murhetta. Niitä mahtuu lähes jokaiseen elämään, niin myös omaani. Mutta juuri nyt olen se ihminen, millaiseksi tähänastinen elämä on minut koulinut.

Tässä ja nyt. Kun katson taakseni, huomaan viimeisen vuoden antaneen valtavasti. Se on poistanut hartioilta raskaan taakan ja antanut tilaa hengittää. Se on vahvistanut ihmissuhteista parhaimpia ja tärkeimpiä, ja luonut harmoniaa kaaoksenkin keskelle. Olen nauranut enemmän kuin jaksan edes muistaa, tulistunut pienistä ja kiukutellut välillä kuin pieni lapsi. Myönnän, saatan olla kaikessa impulsiivisuudessani myös hankala. Mutta niinhän meillä jokaisella on luonteemme, valoineen ja varjoineen.

Kitchen hydrangea

Tässä ja nyt. Olla sekä rakastettu, että rakastaa. Arkisen elämän turvallisessa syleilyssä elämä tuntuu korvaamattomalta lahjalta. Eletty elämä ja aika jättävät jälkensä, enkä juuri nyt antaisi yhtään haavaa tai ryppyä pois. Päivälliseksi on nakkisoppaa ja ruokaseurana ne kaikki tärkeimmät. Voittaa mennen tullen gurmeeravintolat.
Varsinkin kun on se tiskikone! 😉

Tallenna

Tallenna


13 Responses to “tässä ja nyt”

  1. Piis says:

    Mahtava kirjoitus!
    Ja saanko kysyä mistä tuo ihana pusero on?
    Piia

  2. Krisse says:

    Hei Emilia! Kiitos. Juuri näin. Tämä hetki, ohikiitävä mutta arvokas. Ja sinä, minä; nainen, äiti, vaimo, ystävä ja vaikka mitä muuta – kuitenkin henkilö, jota pitää kohdella armollisesti, lempeästi kuin parasta ystävää. Että on mahdollista puhua itselleenkin lempeästi, sitä saikin kauan opetella, vai mitä!

    Yhteen hetkeen ja oikeastaan jokaiseen ikään, ikäkauteen mahtuu lopulta hurjan paljon. Oivalluksia, suunnantarkistuksia. Rakkaudellisia uusia näkökulmia, syvyyttä.

    Oikeastaan kirjoitin sattumoisin juuri naisen elämästä, haaveista, haasteista, elämän haavoittuvuudesta. Siitä kuinka jokainen uusi kevät kuljettaa kauemmas nuoruuden päivistä… Vaan eipä se sitten enää haittaakaan ;).

    Paitsi. Paitsi jos ne haaveet jäävät vain nuoruuden päiviin. Eikä uusia tule tilalle. Se vain voi olla traagista-!

    Kirjoitin näet erään japanilaisnaisen Ema Saikoon tarinan, palan taiteilijan elämää ja traagisen kosinnan 1700-luvulta asti kurkkauksena. Ja hämmästyin: miten sama onkaan ihmisen sisin vuosisadasta toiseen! Samat naisenelämän kaiut, samat iltamietteet sujauttaessa puukenkiä jalkaan kylvyn jälkeen. Keittiöhetkiä ja kastepisaran kauneutta. Ystävien kanssa jaettua naurua viinilasin äärellä. Näihin ovat naiset pysähtyneet vuosisadasta toiseen. Ja iltahetkissä läsnä – kiitollisuus eletystä, omasta.

    Jos ehdit, kurkkaathan
    http://tallessamaailma.blogspot.fi/2016/08/konnichiwa_70.html

    Valoa, iloa, keveyttä syyspäiviin! Ja paljon syksyn omenoita!

    • Niin, ei se kliseinen elämänkoulu ihan tuulesta temmattu juttu ole. Elämä on elämän mittainen koulu, ja aina vuosi vuodelta niin haasteet, kuin opitut asiatkin muuttuvat. Mutta hyvä niin. Lopulta olisi kai ankeaa syntyä valmiina pakettina. Ihmisen pitää kouliintua, nähdä ja kokea. Löytää ne omat vahvat puolensa – samoin kuin heikkoudet.

      Mitä tulee naisen ajatusmaailmaan tai naisena olemiseen, olen itsekin kirjoittanut joskus Niskavuorelaisuudesta, siitä, että pohjimmiltaan elämä on nyt kuitenkin aika samanlaista kuin tuolloin, vaikka vuodet ovat toki elämänmenoa paljon muuttaneetkin. Uskon täysin, että 1700-luvun kanssasisaremme painivat jokseenkin ihan samanlaisten ajatusten parissa. “Naisenelämän kaiut”, kuvasit sitä hyvin! 🙂

      Kiitos, kurkkaan tekstisi mielelläni. Ketäpä ei aihe kiinnostaisi! 🙂

      Sinulle myös elämäniloista syksyä ja raikkaita syystuulia!

  3. Susanna says:

    Kauniisti kirjoitettu! <3 Tuota hetkessä elämisen taitoa opettelen itsekin. Tästä sainkin hyviä oivalluksia omaan elämään. Kiitos Emilia! Ja mukavaa omppuviikon jatkoa 🙂

    • Kiitos, Susanna. Hetkessä elämisen taitoa voi tuskin kukaan koskaan oppia täysin. Vaatii todellista mielenrauhaa ja ehkä erakoitumistakin. Mutta siinä voi pyrkiä paremmaksi. Kiitollisuus on mielestäni paras avain. Mutta mihinkään ei kannata suhtautua niin, että vähättelee jo nykyistä taitoaan. Jokainen meistä on hyvä, paremmaksi voi toki kohtuuden rajoissa pyrkiä. 🙂

      Ihanaa loppuviikoa sinnekin! Ah, nyt saadaan omppujen rinnalle kohta luumuja! Tykkään! 🙂

  4. Nanna says:

    Olipas sulla (taas) juttua ihan kuin mun päästä! En ole ehtinyt juurikaan bloggaamaan itse viime aikojen myllerryksessä, mutta onneksi sä kirjoitat mun ajatukset ja vieläpä paremmin kuin itse tekisin! 😀
    On muuten kivoja nuo sun kuvaryhmätkin! Mulla on joku vinksahdus niihin.
    Kiitos taas ja mukavaa loppu viikkoa!

  5. Nanna says:

    Hieno kirjoitus! Kiva kun jaoit Ja kaikki niin totta. Ihanaa, että on löytynyt seesteinen paikka.

Kommentoi