Vaikka hyvä seura, ja yhdessäolo, ovatkin elämän suolaa, osaan nauttia myös pienistä hetkistä yksin. Kovin harvoin tulee vietettyä aikaa vain ja ainoastaan itsensä kanssa.
Tämän lauantai illan nautin hiljaisuudesta, ja hämärästä. Selailen pinon naistenlehtiä, joita ei muka ole ollut aikaa viikolla lueskella. Syön näkkäriä pelkän rasvan kanssa, ja juon ison mukillisen kuumaa kaakaota. Tuo makupari vie muuten jonnekin kauas lapsuuteen.
Yksinäiseksi ei kenenkään tulisi itseään tuntea, mutta sellainen taito nauttia hiljaisuudesta ja omasta seurastaan on aika voimaannuttavaa. Pystyn hyvin ymmärtämään erilaisten retriittien ja meditatiivisten lomien suosion. Herään nimittäin huomenna aivan varmasti virkeämpänä kuin koskaan.
Tunnelmallista kesäkuun viimeistä iltaa. Yksin tai yhdessä.
Kaunis kuppi. Muistuipa tuosta mieleeni oma lapsuuteni mummolassa, pienessä, rakkaassa mummonmökissä, näkkäri maistui maailman parhaalta. Meillä oli aina kupissa teetä, siinä sitä näkkäriä liotettiin ja sitten haukattiin niin että voi valui suupieliä pitkin. Kultaisia muistoja.
Ihanaa iltaa sinulle. Yksinäisyys voi olla joskus kaunis!
Oioi, miten tuntuukin, että lapsena kaikki maistui paremmalta, varsinkin mummolassa 🙂
Ihanaa iltaa siulle Emilia! <3
Mie viettelen iltaa kaksistaan Kn kanssa 🙂
Toivottavasti oli mukava ilta. Mä sain nukkumatin seurakseni niin aikaisin, että ilta loppui lopulta lyhyeen 🙂
Nam:-))
Mukavaa alkavaa heinäkuuta<3
Kiitos, ja samoin sinulle! Toivotaan kesää 🙂
Aivan ihana muki! Kaakao maistuu takuulla hyvältä siitä!