Säätiedotus lupaili heinäpoutaa ja mahdollisia helteitä. Jee, ehkä se kesä vihdoin alkaa!
Kesä tarkoitaa tietysti kesäkenkien käyttöä, ja sainkin Niilon kanssa kivan tilaisuuden tutustua Crocsin mallistoon. Aika monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen ne perus Crocsit, joiden kopioita myydään lähes jokaisessa marketissa. Itse yllätyin aika lailla siitä, miten Crocsit ovat muuntuneet, ja merkin valikoimista löytyy kivoja vaihtoehtoja sekä miehille ja naisille, että lapsille.
Toisaalta, ne perus Crocsit kuuluvat meillä Niilon joka kesäisiin kenkiin ihan vain helppoutensa ja käytännöllisyytensä vuoksi. Kun jatkuvasti ravataan ulos ja sisään, on kengän oltava helppo ja nopea riisuttavaksi ja uudelleen jalkaan laitettavaksi. No, tietäähän jokainen, että aika usein kesällä tulee vain nopeasti käväistyä sisällä riisumatta kenkiä 🙂
Niin, ja onpa itsellänikin ollut jokuset perusmalliset krokotiilit, mutta työkenkinä lähinnä.
Mulla on nyt mahdollisuus tarjota myös teille alekoodi Crocs -nettikauppaan.
Koodilla uusikuu10 saatte 10% alennusta tilauksestanne. Sikäli kiva, että Crocsilla on nyt ale käynnissä, ja saatte lisätä tämän edun myös jo alennettuihin tuotteisiin! Koodi on voimassa koko heinäkuun ajan.
Niilolle valitsin, uusien ja hiukan pirteämpien perus Crocsien lisäksi, hauskat kangastossut, joiden pohja on niin unelmakevyt, että kenkät eivät paina oikeastaan juuri mitään. Itse valitsin mallistosta mukavat varvassandaalit, joiden materiaali näyttää jalassa nahalta, mutta keveytensä ansiosta ovat huomattavasti mukavammat, kuin nykyaikaiset muotisandaalit. Eipä hierrä enää varpaiden välejä 🙂 Niin, ja tuo keveyshän on pelkkää plussaa, kun syksyllä pakataan matkalaukkuja aurinkolomalle. Mutta huomenna lähdetään pienelle kesälomaretkelle, ja kengät pääsevät kunnolla tositoimiin. Siitä lisää myöhemmin….
Aurinkoa teille!
Harmi kun tästä blogista on tullut tällainen mainoskanava… pelkkiä tuote-esittelyjä postaus toisensa perään. 🙁
Samaa mieltä 🙁
Samaa mieltä. Persoonattomaksi mennyt koko blogi. Vuittonia on tosin turha mainostaa ilmaisen kassin toivossa.
En ole siis ainut, joka muutoksen on huomannut. Postauksia kun selaa taaksepäin, niin sieltä löytyy tine k, Luhta home, Room21 sisustustuotteineen, Peak Performance, Sokoksen verkkokauppa (BB-voide, Sensai, Biotherm…), Crocs, iPhone eri kuorineen, LV, Starbucks…. ihan muutamia mainitakseni.
ei sillä, mutta kun näitä näyttää olevan ihan KOKO ajan nyt. Onhan tuolla jokunen “tavallinen” postauskin välissä, joissa on kuva kaakaokupista, juhannuskuvia mukeineen ja kukkineen… Harmi, sillä tykkäsin ennen. Nyt lähinnä ärsyttää.
Varvassandaalit näyttää tosi kivoille, voisi itsellekkin harkita vaikka en oikein koskaan ole tykännyt varvastossuista. Crocsit tennarit on kyllä kevyitä miellä lapsilla ja miehellä on tennarit ollut käytössä ja kovasti niitä kehuvat. Mukavaa kesäreissua ja ihanaa että pääsette aurinkoon syksyllä.
Joo, kyllä me jo syyslomaa odotetaan, nyt kesällä kun ei saada yhtään sellaista yhteistä lomaa, jos nyt näitä vapaita ei lasketa.
Mutta toki tälläiset pienetkin reissut on kivoja ja piristäviä 🙂
Ihan samaa tulin harmittelemaan mitä ekakin oli jo kerinnyt. Tykkään edelleen tyylistäsi, blogisi oli parhaimmillaan kauniita kuvia, ihania ideoita, mukavaa rentouttavaa lukemista. Ymmärrän kyllä myös että kaikkea ei halua julkituoda blogissa, mutta minä niin haluaisin nähdä edelleen kauniita kuvia, sulla nimittäin Emilia on sitä silmää nähdä se kauneus arjessa. Kuvia Almasta (lapsista ymmärrän että jossain vaiheessa tulee stoppi/tarve rajoittaa kuvia), kesästä, ruokaohjeita, sisustusvinkkejä, ja kaikkea. Mutta ei tätä jatkuvaa kaupallisuutta minkä muutto tänne Bellaan toi. Kaupallisuutta on jo ruodittu paljon netissä, ei siitä sen enempää, se kuuluu tähän blogiformaattiin jo aika pysyvästi (onneksi on vielä poikkeuksiakin). Ja ei koko kaupallisuudelta tarvitse silmiään sulkea, ei tarjottuja “lahjoja”, palkkaa, kieltää, mutta silloin kun se syö blogin sielun kokonaan, silloin se on kurjaa.
Minulla nämä mainokset muuten toimivat hieman päinvastaisesti – en missään nimessä osta Crocseja, niin monessa blogissa hehkuttelu on saanut mut vastakannalle 🙂
Mutta Emilia, edelleen tykkään tyylistäsi, tykkään blogistasi, älä kuitenkaan anna koko kättäsi kaupallisuudelle… Ja vaikka olen anonyymi älkää käyttäkö tätä perusteena sille että aina noilta anonyymeiltä tulee tällaista. Ystävällisin ajatuksin yritän ilmaista hiukan negatiivistakin asiaa… sekavasti 🙂
Jonna
Mulle on käynyt samoin Crocsien (ja muutaman muunkin jutun kanssa) – en tosiaankaan osta tuotetta, jota on (maksua vastaan) kehuttu ummet ja lammet monessa blogissa.
Olen samaa mieltä Jonnan kanssa.
Ymmärrän, että ilmaiset tuotteet kelpaavat, en siitä tuomitse. Mutta nyt kun ainakin puolet postauksista on sitä, ei se enää tunnu kivalta lukea. Ei se ole enää lukijaystävällistä. Ja väistämättä alkaa tuntua siltä, kun jotain toivettasi/tulevaa hankintaasi täällä pohdiskelet, “kysymällä lukijoilta neuvoa tai kokemuksia”, niin lähes aina käykin niin, että hupsista, sainkin juuri sen ihan ilmaiseksi! Alkaa hieman epäilyttää, onkohan se juuri sillä tarkoituksella tänne kirjoitettukin..
Minäkin tykkään tyylistäsi muuten, sisutusvinkkejä, lastenvaatejuttuja, päivän asua.. mitä kaikkea tämä onkaan ennen sisältänyt! Se on juuri parhaimmillaan sellaisena!
Hei, peruscrocsit ovat hyvä jalkine yhä edelleen. Meillä ne toimivat kesäkodissa tarpeellisina ja helppoina kesäkenkinä. En muuten tiennyt, että tennareissa löytyy myös, ihan kivan näköiset… Mukavaa viikon jatkoa sinulle!!
Joo, ja noihan on puutarhurin parhaat jalkineet. Ei haittaa aamukasteet tai muut, ja ovat helpot napata jalkaan 🙂
Huomasin tuon saman asian crocseissa vierailtuani viimeksi suomessa(minun kotimaassani ei ole crocsin kauppoja). Tosi kivoja malleja! Lapset käyttää näitä koulussa sisäkenkinä. Ainut tyhmä juttu on, että perusmalli levenee ihan hirveesti koossa 1, joten pojalle näitä ei voi myöhemmin enää ostaa. Tytöillehän on monia kapeita malleja. Kivat noi isompien tyttöjen sandaalitkin!
Niin, noi koot on hiukan hassuja, tai mallit oikeastaan joissakin kengissä.
Noi on muuten varmasti hyvät sisäkengät. Itse olen työkenkinä käyttänyt.
Mä ajattelin aikaisemmin et crocsit on aika urpot, kunnes siskoni osti kivat talvicrocsit mokkanahkaiset?. Sen jälkeen hankin itsekin paria eri mallia ja olivat vaan yksinkertaisesti tosi hyvätloskassa ja pakkasessa ja kivannäköiset. Lapsilla on ollut myös koulussa sisäkenkinä sellaiset vähän niin kuin ballerina malliset ja on jalat pysyneet koulun märillä käytävillä kuivina ja kengät saa helposti jalkaan. Mut en silti lähtis pörräilemään ihmisten ilmoille niillä esikoisversioilla:)
Mulla on samat fiilikset. Muistan kun joskus oltiin ulkomailla, ja minä sitten illallista varten yritin kivasti pukeutua mekkoon ja huimiin korkoihin. Kotimatkalla jalat oli niin turvoksissa, että kävely oli tuskaa ja varpaat liekeissä. Piti napata jostain marketista sellaiset feikki crocsit, että pääsin hotellille. Oli niin juntti olo tassutella niissä ja kivassa mekossani. Tuli mieleeni, että vain vyölaukku puuttui 🙂
Koska tämän blogin aiheet ja sisältö on puhuttanut jo niin monia, ajattelin ottaa aiheen itsekin esiin.
Blogeissahan on se hassu juttu, että jos et ole oikeasti kiinnostunut, katsot kuvat, muttet lue tekstiä. Aika monelle ei siis ole auennut, että asumme tällä hetkellä pienessä vuokra-asunnossa kerrostalossa. Meillä ei ole puutarhaa, joten siksi ei blogissakaan ole puutarhajuttuja. Kuvia kattauksista ei ole koska suuri osa astioista ja aterimista ym. keittiötarvikkeista on varastossa jne….
Itse asiassa ottaa oikein päähän, että joku viitsii kommentissaan marista siitä, etten enää kuvaa sisustusjuttuja blogiin. Haloo; Meillä on täällä asunnossa tarpeelliset tavarat. Yhdet lakanat, joitakin astioita ym. Ei meillä ole mattoja tai koriste-esineitä, ei kirjoja tai kirjahyllyjä, puhumattakaan kivoista kalusteista. Musta tuntuisi kovin oudolta lavastaa joillakin lainatavaroilla tänne joitakin sisustuksellisia kulmia. Eihän se olisi kovin aitoa tai rehellistä!
Ylipäätään se, että asumme nyt näin, ja etsimme kotia, on aika raskasta perheellemme. Lapselle on kova pala, kun ei ole hiekkalaatikkoa, omaa pulpettia ja kerrossänkyä. Satukirjoja on varastossa, ja monia muita tärkeitä juttuja. Itselleni ongelmana on jo ihan tavallinen ruuanlaitto, kun välineitä on niukasti, ja yritän soveltaa lähes jokaisessa asiassa. On raskasta ajella mummulasta mummulaan pesemään pyykkiä, kun oma pesutornimme ei mahtunut ovesta sisään. Oikeastaan se on niinkin raskasta, että meinaa tulla itku aina jo puhtaita vaatteita päälleen pukiessa!
Tämä ongelma on mun mielestä sen verran henkilökohtainen, että tuntuu väärältä, kun joku ventovieras alkaa penäämään sisustusuttuja. Se oikeastaan sattuu!
“Ennen oli niin kivoja kuvia Almasta ja Niilosta…” Jees, kuten olen sanonut, laitan Niilosta vähemmän kuvia, ihan jo lapsen oman yksityisyyden vuoksi. Mitä Almaan tulee, Almahan ei asu tällä hetkellä kanssamme, koska vuokra-asunnossa ei saa pitää koiraa. Sattuupa tuokin aihe sen verran paljon, että tuntuu pahalta, kun joku vieras kitisee kuvia koirastamme. Itselläni on niin kova ikävä omaa karvaturiamme, että sattuu! Puren kuitenkin hammasta, koska joudun joka ilta selittämään 3,5-vuotiaalle, miksi hänen paras ystävänsä ei voi olla hänen vieressään. Ja se kuulkaa sattuu vielä enemmän!
Niin, eli postaukset tavallisesta arjestamme ovat tällä hetkelllä vähissä. Tavallinen arki kun on sitä pyykillä käymistä, lohduttamista ja “selviämistä”. Vuorokaudessa on edelleen rajallinen määrä tunteja, ja kun jo pelkän tavallisen arjen pyöritys on hankalaa, ja aikaa vievää, ei siinä tee paljoa mieli lavastella kotia muka kauniiksi ja siistiksi. Itse asiassa kaadun paljon mieluummin aikaisin vuoteeseen.
Niin se vain on, että blogi kulkee siinä oman elämän rinnalla, ja laahaa välillä perässä. En tule koskaan elämään elämääni blogin vuoksi. En vain siksi, että pystyisin tuottamaan sisältöä, jota joku haluaisi. Jokainen vauva-blogi alkaa aikanaan kertoa taaperoista ja leikki-ikäisistä. Niin se vain menee, blogit eivät sanele elämän kulkua.
Totta, me etsimme hurjasti uutta kotia. Mutta ei missään tapauksessa sen vuoksi, että minä saisin blogiini joitakin postauksia sisustamisesta tai remontoinnista. Ei, me etsimme kotia itsellemme. Paikkaa perheellemme. Kotia, jossa on tilaa meille kaikille.
Se on hassua, miten ihmisen mieli alkaa kuvitella, että bloggaaja elää vain blogatakseen. Hyvä esimerkki, oli mielestäni se, kun lopulta pääsimme tähän vuokra-asuntoon asuttuamme ensin kuukauden muiden nurkissa. Sitten laitoin blogiin kuvia asunnostamme, ja sain kommentin, jossa kerrottiin, että tätä blogia ei enää viitsi lukea, kun se vanha värikäs koti oli niin paljon kivempi, kuin nämä valkoiset seinät.
Joo, en viitsinyt sitten alkaa tapetoimaan vuokra-asuntomme seiniä, vaan toivotin mielessäni tuollekin lukijalle mukavaa loppuelämää.
Johan tuo nyt mielestäni kertoi ihmisestä aika paljon. Samalla tapaa kuin kertoo sekin, että ne pahimmat kaupallisuuden arvostelijat ja lainakuvien haukkujat, ovat kuitenkin kovin ahkerasti ottaneet osaa tämän blogin arvontoihin. 🙂
Sitten aihe mainostus: Jos blogissani on itse ottamiani kuvia TineK:n showroomilta, ei se ole mielestäni mainostusta. Itse en kuvien ottamisesta, käsittlemisestä ja tänne lataamisesta hyötynyt mitenkään rahallisesti tai materiaalisesti. Kuvat ovat blogissa puhtaasti siitä syystä, että pidin tilan tunnelmasta ja omassakaan kodissa ei nyt ihan hirveästi ole sisustusjuttuja kuvattavana. Haluan jakaa jotain inspiraatioita myös täällä. Ei Korkeasaarikaan meille palkkaa maksanut, kun siellä päivää vietettiin. Eli järki käteen tässäkin asiassa!
Jos blogissa on kuvia Peakin vaatteista tai kännykänkuorista, niin älkää nyt hyvät ystävät olettako, että hyödyn siitäkään rahallisesti tai materiaalisesti millään tavalla. Johan olisi kuulkaa maailmanbisnes keksitty, jos näin olisi! Kyllä se vain niin on, että jatkossakin meillä ostetaan suurin osa vaatteista kaupasta. En todellakaan aio dreijata keramiikka-astioita jatkossakaan itse, tai askartele kännykänsuojia. Maitokin joudutaan valitettavasti ostamaan kaupasta, kun omaa maitokarjaa ei ole.
Blogin kautta bloggaaja toki saa joskus joitakin juttuja ilmaiseksi, mutta sain niitä itse jo bloggerinkin puolella. Silloin en vain ilmoittanut postauksessa, että mikä on saatua, mikä itse ostettua, koska musta on tyhmää jotenkin brassailla, että on saanut jotain ilmaiseksi. Näissä portaaleissa vain ollaan aika tarkkoja, että nämä jutut ilmoitetaan, ja niinpä joudun tuon asian aina mainitsemaan postauksen lopussa. Joka kerta se tuntuu yhtä tyhmältä ja inhottavalta, mutta toisaalta, jos en niin tekisi, niin sitten syytettäisiin piilomainonnasta.
Meidän elämässä on nyt tälläinen suvantovaihe. Se näkyy blogissa ja elämässämme ylipäätään. Mutta tätä blogia ei kenenkään ole pakko lukea. Netti on täynnä ihania blogeja ja kaunista arkea. Noissa blogeissa minäkin kulutan aikaani, kun yritän ummistaa silmäni tälle omalle tilanteelle. Ahmin inspiraatioita sisustuksista, ja elättelen toiveita, että pian pääsisin tuohon puuhaan itsekin.
Nauttikaa auringosta ja kesästä. Se on huomattavasti mielekkäämpää kuin muiden sättiminen 🙂
Mulla olis varmasti ihan samanlainen tunne jossain väliaikaiskodissa. Ymmärrän siis täysin sun ahdistuksen. Mutta hyvä kun väänsit rautalangasta; ehkä nyt ihmiset käsittää homman vähän paremmin -nekin jotka eivät keskity muuhun kuin kuvien selailuun. Ja kaikkienhan olis varmaan hyvä muistaa ettei bloggaajat mitään koneita ole. Bloggaaminen on ainakin mun mielestä jossain määrin myös luovuuslaji eikä luovuutta voi pakottaa. Ja todellakaan (meitä) lukijoita varten ei tarvitse alkaa mitään lavastuksia rakentelemaan. Se joka ei tätä ymmärrä on suoraan sanottuna pösilö ja voi jatkaa muihin harrastuksiin.
Koitahan jaksaa!
Ilmeisesti en osannut tarpeeksi hyvin tuoda esiin mitä tarkoitan… Tiedän kyllä tilanteen, sillä luen aina myös tekstit. En tarkoittanut kommentillani ainoastaan ilmaistuotteiden esittelyä, vaan tuotemerkkien esittelyä ylipäätään, oli ne sitten omilla rahoilla ostettuja tai saatuja.
Esitin vain mielipiteeni. Mielestäni tämä muutos postauksissa oli nähtävissä jo edellisen kodin aikana. Pahoittelen, jos kommenttini aiheutti noin pahan mielen. Elämään kuuluu erilaisia elämäntilanteita ja teillä se on nyt uuden kodin etsiminen väliaikaiskodista. Ehkä siihenkin elämäntilanteeseen kuitenkin kuuluu muitakin valonpilkahduksia kuin merkit, tuotteet ja materia..? Tykkäsin Korkeasaaripostauksesta. Mikset voisi hyvin kirjoittaa enemmänkin tästä elämänvaiheesta, vaikkei se olekaan “ihanne”. Uskon, että lukijat tykkäisivät..? Ymmärrän jos et halua, mutta ehkä se olisi kuitenkin ns. elämänmakuisempaa kuin nämä merkkimainokset..?
En halua olla ilkeä tällä kommentillani, päinvastoin. Hyvää kesää ja toivottavasti uusi ihana koti löytyy pian! 🙂