Ihan tosi tavallista arkea. Päiviä kotona, sateen ropinaa, makaroonilaatikkoa jne. Mutta miten hurjan onnelliseksi se tavallinen arki tekeekään. Nautin – ihan oikeesti! Arki rullaa nykyään niin sulavasti. Vauva on ottanut oman paikkansa, oppinut omat rytminsä, ja pysyy niissä. Nyt tiedän, millainen on “helppo vauva”, ennen olin kuullut vain tarinoita. Alun hankaluuksien ja rikkonaisten öiden jälkeen voin nykyään sanoa saavani ihan tarpeeksi unta. Ei paina väsymys, tai univelka harteita. Toki oma aika on kortilla, arki paljolti lasten ehdoilla menemistä, mutta niinhän sen nyt kuuluukin olla.

Varmasti jokaisen kotiäidin, tai äidin ylipäätään, hermo on joskus koetuksella ja pinna kireällä. Kenenkäs ei olisi!? Mutta noin niin kuin enimmäkseen mä nautin meidän elämästä nyt todella paljon. Jos jotain saisin lisää, ottaisin enemmän aikaa puolisoni kanssa, ja enemmän aikaa koko perheen kesken. Mutta eihän näitä kannata jäädä kelaamaan, kai me sitten joskus saadaan taas olla kahdestaankin ihan kyllästymiseen asti.

Klaara täyttää huomenna kolme kuukautta. Sanotaan, että vauva-arki helpottuu siinä kohtaa. Niin kai. Meillä tuskin vauva enää helpommaksi muuttuu, mutta itse on nyt sopeutunut taas uuteen, ja kaikki tuntuu helpommalta kuin pari kuukautta sitten. Myönnän, että neljän vuoden ikäero lapsilla sai aikaan sen, että ehdimme jo tottua tosi helppoon arkeen.

Kuvissa tosi tavallinen tosi tavallisen päivän asu. Pehmeä, lämmin ja mukava, ne menee nykyään monen jutun edelle. Toisaalta nautin siitäkin, että pienen vauvan äidillä on lupa vain olla. Ei tarvitse ihan vimpan päälle laittautua, mutta toisaalta itseään ei saa unohtaa. Se  kultainen keskitie on tässäkin kohtaa varmasti kaikinpuolin paras.

Muistatteko viime keväänä hankkimani korallit pöksyt? Ne zaran nuortenosastolta ostetut. No nää on ne samat pöksyt yhden pesun jäljiltä. Että sellaista laatua… Mutta onni onnettomuudessa; Ne on paremman väriset nyt!

Arkisen tavallista ja turvallisen mukavaa tiistai iltaa teillekin!