{ mårbackani rakkaat }

03.5.2013

Niin se on nähtävä, että flunssasta huolimatta täällä aukesi tänään puutarhakausi oikein ryminällä. Oikeanpuoleinen hartia on varmaan sijoiltaan kaikesta haravoinnista, ja peukalo taitaa olla irtoamassa. Inhottavia rakkuloita käsissä, kovettumia ym. Mutta on kuulkaa kaiken sen arvoista! Ahh, miten rakastankaan kaikkea tuota kruopsutusta!
Täällä päin melkeinpä kaikki kysyvät, että asutaanko me siinä talossa, jossa on ihan tajuttoman hieno puutarha. Joo, on se varmaan just se, mutta se upea puutarha on kyllä rapistunut – ja aika pahasti. Tänään haravoidessani mietin, että oikeastaan suurin osa kärrästtävästä tavarasta oli kulottunutta nurmikkoa. Paikoitellen varmaan ollut ainakin kolme vuotta leikkaamatta. Perennapenkeissä taitaa olla talventörröttäjiä samalta ajalta.
Surullista. Surullista senkin vuoksi, että kaunis piha on varmasti joskus ollut jollekin todella tärkeä. Itse en ole koskaan päässyt todistamaan tämän puutarhan kulta-aikoja. Toki se näkyy yhä lajikkeiden paljoutena, kaiken ränsistyneen alta paljastuu kyllä upeita yksityiskohtia.
Sain tuossa talvella katseltavaksi joitakin vanhoja valokuvia niiltä puutarhan hyviltä vuosilta, ja puhisin kuvia selatessani heti, että hitot se mikään hieno on ollut. Sehän oli hemmetti eedeeni! Ymmärtänette että haravan varressa koen samaan aikaan jonkinlaista suorituspainetta, mutta myös velvollisuutta. Kärrätessäni kulottunutta nurmikkoa ties kuinka monetta lastia, lupasin hiljaa itselleni, että kyllä se tästä. Vielä joskus ne kulta-ajat saadaan takaisin! Nyt harmittaa ihan vietävästi, että en ottanut niitä ennen -kuvia.

mår6 Mutta sitten otsikkoon: Rakkaat mårbackani muuttivat vuosi sitten maaliskuussa äitini hoiviin, kaiken väliaikaisen tieltä. Ihana äiti on nyt lisännyt vanhasta kasvista kahtenakin keväänä uusia pelargonioita. Tänään pesin kuistin, ja kiikutin kolme eri ikäistä mårbackaani valohoitoon. Huomenna aion juoda niiden seurassa päiväkahvit! Ja vaikka ihan vain senkin kunniaksi, että tänään tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun blogini muutti tähän uuteen osoitteeseen! Hurjaa!

mår3mår2mår4mår5

Pala kesää on vihdoin täällä!

Ps. Kyllä kannatti purnata; Sieltähän ne omatkin sipuli-istutukset alkoivat puskea maan läpi.

Suloista viikonlopun aloitusta. Yritän vastailla kommentteihinne – asap!


10 Responses to “{ mårbackani rakkaat }”

  1. Teija says:

    Onko mårbackat vaikeempi muuten talvettaa kuin muut rodut? Kysyy hän, joka alkuviikosta osti ekat pari mårbackaansa.. Autotallissa oli säilynyt about 3/4 vanhoista viimevuotisista, joten enempää ei tarviikaan sit pelakuita hankkia. Ja toivon, että mahdollisimman moni uus pistokas lähtee kasvuun myös!

    Voi tätä ihanaa kevätaikaa, kruopsutusta sun muuta! Mun on pakko pitää nyt muutama päivä pausia, kun ei oo flunssa aikaisemmin näin koville ottanut. Ja hey i can feel u noiden suorituspaineiden kanssa.. 😉

  2. Kotivalo says:

    Voi miten jännittävää nähdä se kaikki, mitä siellä alla on piilossa. Uskon, että saat puutarhan entisen loiston vielä takaisin!

  3. Katja says:

    Voin hyvin kuvitella sun tuntemuksia. Kun muutin viisi vuotta sitten tähän kotiin, missä nyt asutaan, oli vähän samat fiilikset puutarhan suhteen. Tosin meillä on vain pieni paritalon puutarha, mutta ensimmäinen omistaja oli ollut puutarhuri ja laittanut puutarhan nätiksi. Seuraava omistaja oli antanut kaiken villiintyä. Ajanut vain nurmikkoa keskipihasta. Oli siinä oma hommansa saada piha siedettävään kuosiin käytännössä ilman suurempaa rahallista panostusta.

    Koko ajan on ollut ajatus, että asunto on väliaikaisratkaisu, joten en ole malttanut rahaa hirmuisesti uhrata. Mutta jos se ei mene kaupaksi, täytyy alkaa tosissaan suunnitella tästä sitä meidän Edeniä…

  4. Maija says:

    Sinä teet siitä vielä oman eedenisi! Varmaan kivaa seurata, mitä kaikkea sieltä vielä löytyykään. Itse päätin, ettei tässä auta surkutella että kerrostalon viidennessä kerroksessa ei sitä takapihaa ole, ei ole pionia, ei marjaouskaa, mutt päätin että vielä teen partsille kukkatarhan ja sillä sipuli 🙂 Mårbackat on muuten munkin suosikkeja, pilkkopimeässä kellarissa sain jopa talvehtimaan.

  5. Pieni lintu says:

    ihanat mummokukat 🙂

  6. Alex says:

    Haha , I was just thinking about getting the 6 yearly “mårbacka” to my glas veranda(?). I have´nt found the right place to store them so I buy new ones every year.. Not so economic but I love them so it´s worth every penny:)

    Hello spring;)
    /Alex

  7. Minsku says:

    Belargoniat on myös mun suosikki, kauniita kuvia jälleen 🙂

  8. Maiskis says:

    No voihan Mårbacka sentään. Sulla on hiukka hienommat kukat kuin mun Mårbackanit. Unohdin ne vanhempieni kellariin talven yli ja viime viikolla muistin hakea ne sieltä. Aika harmailta ja kuolleilta näyttävät.. Oikea viherpeukalo siis olen 😀

  9. Villis says:

    Ihana kevät ja ihana rasitus sen myötä, kulkevat siis käsikädessä, senhän jo tiedätkin! Löydät varmaan pian sen ihanan Edenin, mutta muista näin ensimmäisenä keväänä hillitä ylenpalttista krapsuttamista, ettet turmele kasveja, joiden olemassaoloa et vielä tiedä. Nyt on siis hyvää aikaa tutkailla eka kevät ja kesä, miltä piha näyttää ja miettiä samalla, miltä haluat pihan jatkossa näyttävän. Mukavia kevätpäiviä sinulle ja paranemisiin!

  10. Jatta says:

    Ihania nuo vanhat pelargonit 🙂 On onni omistaa oma piha jota saa muokata oman maun mukkaan 🙂

Kommentoi