Kyseessä ei suinkaan ole Marimekon uusi ompelukirja, vaan surina, joka valtaa koko pihan kun sadat kimalaiset (ystävien kesken pömpiäiset) lentelevät suuren vanhan vaahteran yllä. Voi hurja, mikä ääni!
Mutta kun oikein asiaa miettii ja niskaansa taivuttaa, en yhtään ihmettele: Jos olisin pömpiäinen, pörräisin minäkin kauniina päivänä tuolla heleän vihreässä puunlatvassa ja nauttisin sinisestä taivaasta!
Koska mulla ei ole teleobjektiivia, jäi itse surisijat kuvaamatta, mutta aika ihanalta näyttää jo tuo niiden työmaakin täältä alhaalta käsin katsottuna!
Tänään onkin herätty hiukan pilvisempään päivään, mutta välillä ihan ok sekin. Nokkosia olisi yhä perattavaksi, ja monta muutakin hommaa. Ei auta, hommiin on mentävä!
Ihanaa päivää!
Ihanat työolot tosiaan, täydellisen sininen taivas. Mukava se on varmasti alhaaltakin käsin nautiskella noista maisemista 🙂
Mä tykkään juuri eniten tästä kevään ja alkukesän vihreästä. Se on sinistä taivasta vasten jotenkin niin energinen. Kaikkeen vihreyteen jotenkin turtuu kesän mittaan, mutta tämä aika on pitkän pimeyden jälkeen ihan parasta!
Tää on niin paras aika vuodesta! On jo kesäistä, mutta kuitenkin vielä koko kesä edessä. Ah ja se tuoksu tuolla ulkona!