Tasan puoli vuotta sitten elettiin tammikuuta. Keskiviikko ilta 23.1. oli jotakuinkin aika tavallinen ilta. Tavallinen, ottaen huomioon, että elettiin raskausviikkoa 40, ja odottavan aika alkoi olla hiukan liiankin pitkää.
Vaikka toivoin, en voinut millään aavistaa, että ennen kuin seuraava päivä olisi puolessa välissä, perheessämme olisi uusi tulokas – pieni tyttövauva.
Tänään 23.7. ilta on monessakin suhteessa kuin mikä tahansa ilta. Puolessa vuodessa arki on tasoittunut, ja uusi rytmi löytynyt. Aivan kuin näin olisi ollut aina! Viimeiset kuusi kuukautta ovat menneet kuin siivillä. Niin paljon on pitänyt, ja niin paljon on jäänyt tekemättä. Silti aika on ollut omalla tavallaan parempaa kuin koskaan. Tällä kertaa olen osannut nauttia, ottaa rennommin, ja myöntää oman rajallisuuteni. Olen opetellut myös riittävän hyvää vanhemmuutta, ja pyristellyt pois täydellisyyden tavoittelusta. Olen oppinut olemaan rento, tai ainakin rennompi – suunta on oikea. MLL:n sivuilta löysin hyvän kirjoituksen, joka tarttuu aiheeseen. Omaan ajatteluuni sain siitä paljon viisautta, kun vauva-arki alkoi uuvuttamaan.

Toisin kuin puoli vuotta sitten, tänään en ole kärsimätön. En odota ajan kulkevan nopeammin kuin se matkaa luonnostaan. Päinvastoin, jos voisin pysäyttää ajan kulun, tekisin sen heti. Mutta koska en ole kaikkitietävä, kaikkivoipa ja kaukaa viisas, tyydyn selaaman herkullisia leivontaohjeita; Tokihan sitä huomenna pitää puolivuotiasta juhlistaa!