Syksyyn sopeutiminen ei tosiaan ole kovinkaan vaikeaa niin kauan kuin nämä ihanat aurinkoiset päivät jatkuvat! Tykkään, tykkään!
Tänään kuitenkin aurinkoinen on paitsi aamu, myös tämä mamma! Syynä ihanan pitkät yöunet; Kömmin nimittäin pahnoille itsekin heti kahdeksan jälkeen, kun olin saanut lapset nukkumaan. Olen nyt koittanut noudattaa tätä linjaa vähintään kerran viikossa. Kun mies on poissa, on poissa myös ne suurimmat houkutukset kukkua myöhään esimerkiksi telkkaria katsellen. Vaikka ei sillä, juuri eilen mietin tuota tutkimusta, jonka mukaan suomalaiset katsovat keskimäärin 2 tuntia ja 58 minuuttia telkkaria päivittäin! Hurja luku, itse taidan päästä samaan viikon aikana!
Mutta sitten kuviin: Pianon hankinta hiukan sekoitti sisustussuunnitelmiani. Ollaan tässä koitettu miettiä huonekaluille uusia paikkoja, jotta piano saataisiin pysyvämmälle paikalle ja soittovireeseen. Päädyimme ratkaisuun siirtää kirjakaapit pois rappujen vastaiselta seinältä, ja asettaa piano niiden tilalle. Tällöin se ei joutuisi olemaan vasten ulkoseinää. Kirjakaappien sijoittaminen uudelleen onkin nyt kysymysmerkkinä. Saadaanko ne mahtumaan silti samaan huoneeseen, vai voisiko kenties yläkerran aula toimia pikkuisena akirjastona. Itse heitin ilmoille myös ehdotuksen pianon kantamisesta yläkerran aulaan, mutta sen kannatus ei kuulostanut kovinkaan vahvalta. Asia on nimittäin niin, että tuo aulatila tuntuu jotenkin kauhean turhalta! Ei siinä oikeastaan ole pahemmin kukaan oleillut.
Kuten ennenkin on ollut puhetta, aulatila on pieni, ja se on täynnä ovia. On makuuhuoneiden ovet, vessan ovi ja ovi kummallekin vintille. Tila on kuitenkin kaunis, sillä portaikkoon seinä on (kaiteita lukuunottamatta) avoin, mikä toisaalta tekee tilasta vielä haastavamman, kun ehjää seinää ei ole, mutta turvallisuus lasten kanssa pitää huomioida.
Olen pallotellut mielessäni erilaisia ideoita niin työtilasta kuin vaatesäilytyksestäkin. Alkuperäisen cozy cornerin kuvista tila on muuttunut jo jonkin verran. Syynä lähinnä divaanin pakkosijoittaminen tänne yläkertaan. Ikean senkissä on edelleen Klaaran vaatteita, mutta ne pitäisi kyllä tsekata asap, ja siirtää vaatekaappiin jonka kesällä maalasin.
Tässä viimepäivinä ollaankin tultu siihen tulokseen, että meidän talo on ihan liian pieni! Ja tietysti olemme samanaikaisesti painineet suuren kysymyksen parissa:
Eikö ihmiselle ikinä riitä mikään! 
Puutarha puskee komeaamaksaruohoa. Taitaakin sitten olla ne vuoden viimeiset oman tuotannon leikot.
Mutta nyt:
Huisin hauskaa ja aurinkoista viikonloppua. Me taidetaan tanssia sitä huonekaluvalssia vasta ensi viikolla. Aurinkoon mars!
Tuo “liian pieni asunto”-“syndrooma” on yleistä myös täällä tavattu.
Aina, kun muuttaa isompaan, tuppaa tavarat ja huonekalut lisääntymään ja sehän se suurin ongelma onkin… Tietysti lasten kanssa ehkä vielä enemmän… 
nim. Ensin 50, sitten 100 ja nyt 180 neliöö ja aina tilaongelma…
Aurinkoista päivää sinnekin!
Sehän se ongelma! Ja kun mistään ei raaskisi luopua!
Ihminen on kyllä hamsteri pahimmasta päästä! 
Hieman huvitti tuo toteamuksesi: “Eikö ihmiselle ikinä riitä mikään!”
Olemme nimittäin juuri viime aikoina pohtineet tuota samaa asiaa. Meillä on tosin kaksi lasta enemmän, mutta kyllä tämän kokoisen (200neliöä) talon pitäisi tälle porukalle riittää! Tuo teidän yläkerran aula sisustusratkaisuineen kiinnostaa mua kovasti. Meillä on yläkerrassa iso aula (yli 20neliötä), jonka sisustamista yhä pähkäilen. Ovia on neljään huoneeseen, joista kahteen on pariovet, lisäksi kylpyhuoneen, parvekkeen ja vaatehuoneen ovi sekä portaat alakertaan. Tilaa siis olisi, mutta kovin rikkonaista. Mulla on mielikuva jostakin Kannustalon messutalosta (?), jossa yläkerran aula oli sisustettu koko perheen käyttöön askartelu/työtilaksi. Työpöytä oli ikkunoiden alla poikittain eli vei tilaa siitä keskitilasta. Jotain vastaavaa olen meillekin miettinyt. Tällä hetkellä meidän aulassa on sohva, nojatuoli, tv, kirjahyllyjä sekä tilaa lasten leikeille, kuten Brion junaradoille, legoille ja roolivaatteille. Tilaan on mahdollista laittaa myös pieni tulisija.
Mä luulen, että meilläkään tähän ei kannata sen kummemmin mitään väkisin keksiä, lasten leikit kun vaativat jo vuoden päästä ihan erilaisen tilan kuin nyt. Toisaalta on kiva, että onpa sitten se joutilas tila, johon voi levitellä autoradan tai keittiöleikit.
Minäkin painiskelen ihan samojen ongelmien kanssa! Melko uusi talo, paljon vanhoja tavaroita, joilla tunnearvoa ja pitäisi ne saada sujuvasti sopimaan esim. sohvaan ja tv-tasoon. Huonekalut saa kyytiä, kun niitä raahataan ylä- ja alakerran väliä
Valmista ei tule kai koskaan….
Juu, ei koskaan! Mullakin on sellainen paha tapa kantaa (tai siis kannattaa) huonekaluja paikasta toiseen, kun ei ne sittenkään olleet siellä hyvin. Juuri tästä syystä mies ei varmaan lähde sitä pianoa siirtämään yläkertaan ensimmäistäkään kertaa!
Moni omakotiasuja on “valitellut” sitä että kaksikerroksisessa talossa juuri tuollainen aulatila on hankala. Mukava että on neliöitä, mutta miten ne sitten hyödyntäisi siten ettei olisi hukkatilana onkin aivan toinen kysymys.
Niinpä! Tuo tila tarvitsisi katseenvangitsijan ja funktion. Mutta toisaalta, vuosihan tässä vasta on asuttu, joten tällekin asialle pitää vain antaa aikaa!
Tulevaisuudessa toivon, että lapset saisivat aulasta isomman olohuoneen, jossa viettää aikaa ystävien kanssa ja esimerkiksi tietokoneella tai muilla jutuilla pelaillen. Kuitenkin “valvovan silmän alla”!
Voi kunpa rohkeentuisit näyttämään kuvia vielä laajemmalta kannalta
Sulla on hyvä maku, ja uskon että kotisi näyttää kauniilta. Ettei aina olisi vain se laatikon kulma tai korin reuna. Nättejä toki nekin, älä pahastu. Jotenkin sitä vain janoaa sisustuskuvia, aikaisemmin joskus niitä oli blogissasi huomattavasti enemmän. Kaiken ei tarvitse olla niin stailattua ja viimeisteltyä 
Toki ehkä tämä menee juuri siihen rajaan oman elämän näyttämisen suhteen, kuinka paljon on liikaa…?
Mukavaa syksyä ja rymsteerausta kuitenkin
M
Niin, no tosiaan silloin joskus tuli edellistä kotia kuvattua varmaan laajemmasta kuvakulmasta kun remppa oli tehty. Olen kuitenkin linjani valinnut, eikä tässä blogissa tulla näkemään juurikaan kuvia työkaluista tai revityistä seinistä. Facebookissahan tosin on kuvia laajemmalla obiskalla otettuna. Sellaisia relitypaloja.
Jossain määrin koen myös hieman yksityisenä esimerkiksi kotimme pohjapiirustuksen, jota myös on kyselty. On asioita jotka on hyvä pitää ihan omanaankin. Toisaalta blogien viehätys (omasta mielstäni siis) juontaa juurensa siihen “pienien ja kauniiden palojen” tulkintaan. Asuntomessut ovat siten asia erikseen.
Mukavaa ja aurinkoista syksyä sinullekin!
Tervetuloa pääkaupunkiseudulle ja kerrostaloon asumaan!
Täällä ei omassa taloudessa tunneta minkäänlaisia säilytyspaikkoja (metri x metri häkkivarasto). Joka neliö maksaa moninkertasesti verrattuna muuhun Suomen maahan,joten isompaa asuntoa ei niin vaan osteta. Tavaran määrä on pidettävä todellakin kurissa. Ihannoiden katson maaseudun omakotitalohintoja ja talojen ulkovarastoja, jotka nielevät sisäänsä aika määrän tavaraa. Mutta niin kai se olisi, että jos saisin tuon maaseudun omakotitalon niin kohta olisi tarvetta johonkin muuhun. 
Nätin näköistä teillä joka tapauksessa ja hyvin samantyylistä kuin täällä, vaikkakin kerrostalon seinien sisällä.
Näinhän se on! Juuri tuossa piano -postauksessa yksi kommentoija kertoi siitä, miten polkupyörätkin on mahdutettu sisään ja itse kerroin, että maalla jopa kerrostaloasuminen on sen verran väljää, että fillareilel on kyllä omat tallinsa.
Näin se vaan on. Asuntoasioissa pätee vanha kunnon kysynnän ja tarjonnan
laki!