Eli otsatukkapohdintaa. Viimeisten parin viikon aikana on tukatuttanut ihan vietävästi, ja vaiva tuntuu lähinnä vain pahenevan.
Muistatte varmaan, että alkuvuodesta Klaaran syntymän jälkeen, tämä samainen juttu oli mielessäni. Ajatuksia voitte lukea netflix ja tukkahaaveiluja -postauksesta. No, tuolloinhan vetosin ihoni rasvoittuvuuteen, ja jätin otsishaaveilut pelkiksi haaveiksi, kun Turkulainen Studio Ewa W laittoi frisyyrini uuteen uskoon. Mutta hitsi vieköön, aihe ei jätä rauhaan!
Nyt ihon rasvoittuminen on kurissa, ja otsis olisi senkin puolesta mahdollinen. Aknen hoito on oikeastaan ajanut ihoni päinvastaiseen suuntaan, iho on kuiva ja hilseilevä. Olenkin hiljaa sisälläni tehnyt päätöksen pienestä itseni palkitsemisesta. Tälle syksylle on nimittäin, aknekuurin lisäksi, yksi suurempi projekti ja sen jonkinlaisena porkkanana voisi toimia oikein hyvin uusi tukka!
Kaivoin inspikseksi joitakin otsiskuvia eri sävyissä. Helena Christensenin nostin kärkeen, sillä Helena jos kuka on otsiksestaan tunettu. Nainen jonka kauneutta ei yksinkertaisesti voi olla ihailematta. Boheemi ja rento, luonnollinen ja häikäisevä! Kauneuden ja hiusten lisäksi, ihailen myös naisen pettämätöntä tyyliä. Ja kyllä, ihailen mielummin aikuisia, itsevarmoja ja tyylinsä löytäneitä naisia, kuin parikymppisiä muoti-ikoneita.
Eli huolettomasta ja ylipitkästä otsiksesta haaveilen yhä! Jonkinlaisesta suojasta, jonka alle piilottaa edes osa aknen jättämistä arvista ja iän tuomista juonteista. Lisätään tämä syksyn pakko saada -listalle!
Värin suhteen olen vielä harkinta-ajalla, mutta veikkaan, että sama suunta on jatkumassa, tummempaa kohti mennään.
Mikäli kaipaatte inspistä omaan tukatukseenne, suosittelen kurkkimaan Pinterestistä Lovely Hairstyles -kansioni!
Leikkaa ihmeessä, sopii sulle taatusti! Ihania malleja, itsekin haaveilen aina ajoittain otsiksesta, mutta sitten “tulen järkiini” enkä leikkauta. Minä meinaan vihaan sitä otsiksen kasvattamista pois… ja koska hiukseni eivät ole paksuimmasta päästä, mulla on mielikuva että otsis roikkuu rasvaisena klimppinä silmillä ;D Ei siis sellasta tuuheaa, ilmavaa, kuohkeaa otsista yksinkertaisesti saa mulle vaikka kuinka tahtoisin. Mutta kaikkia muita rohkaisen kyllä leikkauttamaan, otsis tuo kivaa vaihtelua
Kiitti Lotta rohkaisusta!
Mulla on ollut otsis ennenkin, ja toki se kasvattaminen on oma hommansa. Pitkä otsis on kuitenkin nopeasti sellainen, minkä voi luontevasti häivyttää latvoihin, joten se on aika lyhyt vaihe hiusten elämässä.
Mäkin haaveilen otsiksesta aika ajoin
Muttakun.. ohuet hiukset, taipuisat ellei jopa kiharat. Siinä haastetta nyt ensi alkuun 
Talvella tykkään käyttää pipoja ja sitten saisi olla hysteerisesti aina suoristamassa.
Veikkaan, että sulle sopii tosi kivasti! En malta odottaa kuvia
Eli go for it!
Joo, mulla on aika paksu tukka, omapäinen, mutta kuitenkin siinä on massaa sen verran, että otsis näyttää kyllä kivalta. Mulla ei ole kyllä pitkään aikaan ole ollut otsatukkaa, vissiin joskus 2009 viimeksi.
Miten osuva onkaan tämä kirjoituksesi, juuri samaa täällä mietin, otsista, pitkästä aikaa… Taidanpa tilata ajan kampaajalle
Onkohan tää tukkajuttu sellainen syysjuttu, joka kuuluu meille naisille. Että kun säät synkkenee, pitää omaa oloa piristää keinolla millä hyvänsä!
Mä luulen, että mä tsemppaan itseäni nyt hommiin tän päätöksen avulla, ja kun olen saanut edes osan projektista suoritettua, palkintona saa olla kunnon uudistus!
Mulla tulee aina välillä tuo ajatus, sitten työnnän sen pois mielestäni
Kunnes vuosi sitten syksyllä repäisin ja lyhensin kuontaloani n. 15 cm. Tilalle tuli lyhyt polkka ja sivulle menevä otsis. Kadutti hetken kuluttua vietävästi! Otsis oli se ensimmäinen murheenkryyni, tajusin ettei se ole mun juttu sitten ollenkaan. Mutta koska olin saanut päähäni leikata hiukset ja vetää otsiksen, olihan se toteutetta, en olis muutenkin saanut mielenrauhaa! Eli rohkeesti vaan kokeilemaan, eihän sitä muuten tiiä…! 
Harmi, että muutos ei kohdallasi sitten mennytkään ihan putkeen. Mutta toisaalta, uutta on kiva kokeilla ja hiukset ovat uusiutuvaa luonnonvaraa.
Mä ennenkin leikkauttanut otsiksen, muutaman vuoden välein mulla on ollut pitkä otsatukka, ja aina olen siinä jonkun aikaa viihtynytkin. Toki muutos otsiksesta poiskin on välillä paikallaan!
Pssst… teillä kun sitä pihamaata riittää, miten olisi pieni haaste?
Käy kurkkaamassa blogistani!
Ja tässä vielä se linkki haasteeseen
http://checklistbyblond.blogspot.fi/2013/09/10-kuvaa-kesaan.html
Kiitos, koitetaanpa ottaa vastaan!
Huihai epäilyille ja anna mennä vaan! Itse pähkäilin vuoden 2010 ihan samaa ja sitten päätin “repäistä” :). Ja en ole katunut. Otsis on pysynyt mukana siitä lähtien, muuttaen muotoaan ja väriään. Tykkään tosi paljon otsiksesta ja sitäpaitsi, sen saa pinneillä vedettyä tarvittaessa hyvin sivuun. Sulle sitäpaitsi sopisi todella hyvin otsatukka! Otsis on naisellinen, mutta silti särmää antava ja tarvittaessa myös tyttömäinen
Äkkiä kampaajalle ja kuvia blogiin
Päätös on kyllä tehty mutta aion kituuttaa itseäni nyt vielä hetken, koska tämän on nyt oikeasti toimittava mulla porkkanana!
Mulla on muutenkin pinniä ja pantaa tukassa kun liikun, tai sitten vaan rönttöstelen kotona. Raskauden jälkeinen hiustenlähtökin on alkanut paikkaantumaan, ja olen saanut ikäänkuin vahingossa otsiksen, kun uusi tukka puskee hiusrajaan. Eli eiköhän tässä ole päätöstä tarpeksi alustettu!
Niin ja eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
http://kultahippusiaripotellen.blogspot.fi/
Sinähän sen sanoit!
Pätee melkein tässäkin asiassa 
Mäkin luulen, että sulle sopisi otsatukka loistavasti. Ja itselläkin tulee aina välillä kamala otsatukka pakotus. Yleensä jonkun suuren elämänmuutoksen vuoksi. Nyt ei ole muutamana vuoteen ollut ja ehkä ihan hyvä niin. Mulla on tosi kihartuva tukka ja jos otsiksen haluaa pitää hyvännäköisenä, se täytyy käytännössä aina suoristaa.
http://niittykulma.blogspot.fi/
Hassu juttu muuten tuo elämänmuutos ja tukkajutut. Mä allekirjoitan sen täysin!
Mulla on kohtuu luonteva tukka otsista ajatellen, tosin täytyyhän sitä aina jotenkin laittaa. Mutta niin kai kuuluis tukkaa muutenkin.
Urheillessa ja kotona käytän suosiolla pantoja ja pinnejä. En tykkää kun tukka hikoaa naamalle salilla pöhkiessä.
Se on kyllä hirveetä kun iskee joku pakottava tarve uudistaa kuontaloaan. Vuosia sitten mulle iski pakottava himo leikata tukka ihan lyhyeksi ja niin sitten myös tein. Ja kaduin. Toinen on se, että tahdon aina kasvattaa hiukset pitkäksi. Sitten kun ne on pitkät, en osaa pitää niitä auki, koska mulle ei mun mielestä sovi pitkä tukka. Vuosi sitten repäisin ja leikkautin todella pitkän tukkani polkaksi, enkä ole katunut hetkeäkään
Toi vaihtelua ainaisesta ponnarista ja on todella helppohoitoinen. Nyt itse asiassa pohdin, josko lyhentäis vielä vähän… Ei kuitenkaan liikaa!
Mulla on myös ollut mielessä sellainen long bob -malli, mutta en nyt kiirehdi moneen muutokseen, hauduttelen mielummin rauhassa, ettei pistä katumaan.
Toisaalta mä olen kyllä nuorempana ollut hiusmallinakin, ja mun asenne oli, että tukka kasvaa kuitenkin takaisin!
Heh, mä olen sitten se toinen ääripää, eli minulla on AINA ollut otsatukka
Omistan sellaisen “komean” korkean otsan, jonka olen tottunut jo yli 30v piilottamaan otsatukan alle.
Vaikka itse olen ihan jämähtänyt tukkamalliini, ihailen hirveästi niitä jotka vaihtelee lyhyestä pitkään ja vihreästä punaiseen lennossa. Kiva katsella täällä blogistaniassa tyylin muutoksia, kun itse on ihan so-last-season…
Eli kokeile vaan, luulen että se voisi sopia sinun kasvojesi muotoon tosi hyvin!
Höh, musta on ihanaa, kun joku löytää sen oman tyylinsä, ja viihtyy siinä! Silloin ei ole olemassakaan mitään lääst siisoneita, vaan oma ja oikea look!
Moikka!
Hauska otsikko:)) Otsahiukset vois olla kivat kyllä!
Mun blogissa on postaus, jossa vertailen kuvista, millä tavalla otsis vaikuttaa kasvoihin:
http://paastavarpaisiin.blogspot.fi/2013/09/nain-otsis-muuttaa-kasvoja.html
Juu, mä oikein ylitin itsenikin tuon otsikon kanssa! :b
Kiitos linkistä, pitääkin kurkkia heti!
Ihan tosi mielenkiintoinen linkki! Kiitos! Mä en kyllä osaa hahmottaa omien kasvojeni muotoa, eli en myöskään osaa ennustaa, sopiiko se otsis mulle oikeesti, mutta ei sitä sitten taida muutkaan tietää ennen kuin kokeilee!
Ei se mitään:D Nimittäin pelkkä kasvojen muoto ei oo ainoa tekijä, mikä vaikuttaa. Mutta tuosta kuitenkin vähän näkee miten otsahiusten malli korostaa/muokkaa kasvojen piirteitä:)
Ihan rohkeasti vaan kokeilemaan, ja voihan otsatukan mallia voi sitten vaihdella.(Vaikka muuten tuntuisi,ettei hiukset kasva pituutta, mutta otsis kyllä puskee silmille hetkessä…)
Niin, ja tollainen Jennifer Garnerin sivuotsis sopii mun mielestä useimmille kasvoille
Totta, otsiksesta sen kasvun huomaa varmasti!
Musta se paras pituus onkin siinä rajalla, onko tukka liian pitkä vai ei. Silloin otsiksen saa just mukavasti föönättyä sivulle, ja pois silmiltä!
Tosi kivoja otsiskuvia! Sopisi sullekin varmaan hyvin!
Leikkasin noin vuosi sitten ihan kunnon paksun otsiksen varmaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen ja rakastuin siihen välittömästi! Ja se peitti niin kivasti alkavat otsarypyt
Kuitenkin kyllästyin siihen aika nopeasti ja aloin kasvattaa sitä pois. Nyt se on leukamitassa…ja nyt, kiitos näiden kuvien, haluaisin leikata sen taas 
Mutta näinhän sen kuuluukin mennä! Vaihtelua suuntaan ja toiseenkin.
Onneksi ollaan naisia, meillä on lupa muuttaa mielemme! 
Moikkis,
Oih, juu ihana otsis sinulle – ei minulle. Pääni on mielestäni niin pallo ja tukkaa on vaikka muille jakaa.. siis oikeasti. Kerran otsisvirheen tehneenä koin, kuinka se sojotti tuulenhalkaisijana eteenpäin ja tarvittiin melkoiset tsydeemit sen taltuttamiseen. Oih ja muistan myös sen kasari otsapermisajan täydellisesti..;)))…
Joten sun uutta tyyliä odotellessa:)
Terkut ja halit!
Mutta tuohan kuulostaa ihan mahtavan kätevältä! Tuli mielikuva sellaisesta aurinkolipasta!
Toivotaan, että mun ei sojottaisi ihan niin pystyssä. Ja hei, muistatko sen kasarityylin, kun otsis leikattiin sellaiseksi pystytukaksi!? Hyi hemmetti, oli se kamalaa aikaa!
..juu, ikävä kyllä siis kaikilla oli sellainen tupeerattu “voge”. Muistan, kun sisko leikkeli itselleen “tukihiuksia”, että hiukset pysyi paremmin edestä pystössä.. uh, mun iho kuoriutuu just irti ajatuksesta..
Yök, nyt nää jutut on työnnettävä pois mielestä!!!!
Argh leikkaa jo se otsis!
Hahaa, malttamaton ehkä!?
Rohkaisu täältä! Hymyilytti kun katsoin noita inspiskuviasi, mun otsiskasvatus taitaa olla ihan piakkoin tuossa vaiheessa. Se lyhyt, tasapitkä otsis oli vaikea pyörteen ja taipuisan hiuslaadun kanssa, mutta tämä ylipitkä on paljon helpompi! Riittää, että pesun jälkeen föönaa otsatukan kamman kanssa haluamaansa suuntaan.
Mulla on myös ollut sellainen ylipitkä otsis ennenkin. Se paras pituus on juurikin siinä hilkulla, roikkuuko se silmien edessä. Kerran pyysin kampaajani ottamaan pituudesta hiukan reilummin, ja tulos oli sellainen tasapaksu ja koko otsan leikkaava. Onneksi otsis kuitenkin kasvaa vinhaa vauhtia!