Meillä perheen pienin sairastaa jälleen, ja yöt ovat tällä viikolla kuluneet enemmän tai vähemmän hereillä ja jalkeilla. Vaikka ajatukseni ei yleensä väsyneenä ja puoliunessa kulje senkään vertaa kuin hereillä, sattui viime yönä päähäni pälkähtämään hurja fakta; jouluhan on ihan kohta!
Kuten niin monena edellisenäkin vuotena, olin suunnitellut aloittavani jouluun valmistautumisen viimeistään helmikuussa, hankkivani lahjoja valmiiksi pitkin vuotta, ja hoitavani stressaavat ruokien esivalmistelut viimeistään marraskuun alussa. Ja jälleen kerran olen samassa tilanteessa kuin edeltävinäkin vuosina: En ole tehnyt mitään! Olen tuudittautunut kaikessa rauhassa ajatukseen “onhan siihen vielä aikaa”, mutta viime yönä jokin todellisuuden ja stressin sekainen pyyhälsi ylitseni ja asettui hartioilleni. Oikeesti, joulu on ihan kohta!
Kutsun viime joulua alisuoritusjouluksi. Olin raskaana ja väsynyt. Molempia ihan koko rahan edestä, enkä tehnyt mitään! Koko joulun todistelin itselleni, että ensi vuonna otan sitten kaiken takaisin, ja järjestän kaikkien aikojen joulun. Ja pyh, tässä sitä ollaan! Mainitaan vielä, että alisuoritin viime vuonna myös joulukuun 4-vuotis synttärit, ja lupasin hoitaa homman tänä vuonna kunnialla ja kaiken laiskuuteni ja saamattomuuteni korvaten. Kunnon juhlat on siis saatava pystyyn jo reilun parin viikon päästä!
Stressi, stressi ja stressi. Mutta hei, mä aloitan suunnittelut nyt. Raapustin heti aamusta itselleni joulun To Do -listan ja pikapuoliin laadin samanlaisen myös synttäreiden varalle. Oikaisen sieltä mistä voin, ja yritän delegoida parhaani mukaan. Siinä mun plan, eli eikun hommiin!
Joulumieltä lisäämään muutama jouluinen Tine K:n kuva. Josko se näillä alkaisi fiiliskin menemään oikeaan suuntaan. Lunta vielä maahan ja kaunis jääkuorrutus puiden oksille, ja ollaan jo lähellä!
Muita stressiin havahtuneita kohtalotovereita?
Ilmoitan teille illalla Pernille Corydon -arvonnan voittajan!
Siihen asti:
MOI!
On, on ,on! Kohtalotoveri siis. Minäkin olin (kuten kaikkina aiempinakin vuosina) päättänyt aloittaa valmistelut ajoissa ja tässä sitä nyt taas kerran ollaan… Äh!
Olisi niin mukavaa kerrankin viettää se joulunalusaika rauhoittuen ja tunnelmoiden, eikä stressaantuneena. Ehkäpä pitää vaan suosiolla heittää nurkkaan se täydellisyyden tavoittelu:)
Kiitos. Nyt on joulustressi täälläkin. Häästressin lisäksi. Kutsuja suunnittelen joiden pitäisi olla jo valmiita. Puolitosissani rupesin harkitsemaan joulukorttien askartelua. Ei. Ei tosiaan tänä vuonna. 😀
Stressiä pukkaa täälläkin! Lahjat olen poikkeuksellisesti jo nyt hankkinut lähes kokonaan, siihen olen tyytyväinen 🙂 Yläkerran rempan taas piti olla jouluksi valmis, eikä se nyt ihan toivottomalta näytä, mutta silti pistää kyllä stressaamaan. Lisäksi olin suunnitellut, että meidän nykyisestä makkarista tehdää lapsille vähän niinku jouluyllätykseksi leikkihuone, mutta se taitaa kyllä jäädä haaveeksi…
Täällä ilmoittautuu yksi. Aina yhtä “hitaasti” herää joulukuun alussa… Helpottaisi hiukan, kun olisi jo jotain muutakin kuin jouluverhot… Jotakin siis saatu tehtyä. 🙂
Tsemppiä juhlien järjestelyyn! 🙂
Ei ole joulustressiä, kun jouluun on kuitenkin niin pitkä aika vielä. Ei huvita vielä marraskuun puolella mitkään jouluvalmistelut vaan joulukuussa sitten teen mitä teen. Joulustressin pyrin jättämään väliin kokonaan, koska joulu tulee ilman sitäkin. Koko perheelle mukavampaa, että mamma jättää iloisesta juhlasta stressaamisen väliin:) Leppoisa tunnelma on kaikille paras joululahja. Usein myös kukaan muu perheessä ei edes huomaa kaikkia niitä asioita jotka perheen äidin mielestä on aivan ehdottoman välttämättömiä joulunvietossa.
Toivottelen siis rauhaisaa joulun odotusta!
No onhan se tosiaan ihan kohta täällä! Siis joulu, toivottavasti stressi ei! Meillä on ollut nyt lähikuukausina niin väsyttävä arki, etten jaksa edes stressata. Meinaan alisuoriutua tänä jouluna hyvällä omallatunnolla. Ollaan oman perheen kanssa kotona ja esikoisen allergiat ja oma imetysdieetti tekevät jouluisesta tarjoilusta niinkin runsaan, että syödään varmaan koko joulu vain kinkkua ja kaloja 😀 Tai katsotaan nyt, josko saisin dietin nyörejä hiukan höllättyä. Lahjojen suhteenkin mennään sieltä mistä aita on matalin. Omille lapsille ei varmaan hankita mitään, kun sukulaiset kuitenkin tuovat jotain 😀 Ja meiltä sukulaiset saavat TAAS omenahilloja ja -marmeladeja. Ja toki omenasiideriä myös…ja bonuksena isäntä on pannut myös jouluolutta, joten sitäkin löytyy sukulaisten herkkupaketeista 🙂 Ainut mietittävä juttu siis on suvun pienet lapset…no onneksi (lahjojen miettimisen kannalta) heitä ei ole montaa 🙂
Stressivapaata joulun odotusta teillekin 🙂
Sielun sisaria myös täällä; stressiä alkaneesta koeviikko ryppäästä, äidin järjestämistä itsenäisyyspäivä juhlista ( joihin jostain syystä lupauduin leipomaan yhtää ja toista . . ) sekä siitä paljon sanotusta joulusta. Jos palkkaisi jonkun aikatauluttamaan kaiken, niin jokin vuosi saisi kaiken ajoissa valmiiksi? Noh jos sitä taas ensi vuonna .. hehehhe
Tsemppiä pimeään marraskuuhun!
Todellakin, muutama viikonloppu enää! Mutta hei, lunta sataa 🙂 Kuin tilauksesta, tästä pääsee fiilikseen kiinni!
No todellakin! Tänään rv 39+5, vauvaa ei kuulu ei näy. Jos menee sen 2 viikkoa yli lasketun niin hohhoijaa, esikoisen synttärit joulukuun puolivälissä, pitää järkätä siis kekkerit niin sukulaisille kuin kavereillekkin. Ja se joulukin! :/ Ja remontti kesken. Odotan pääseväni siivoamaan ja matotkin olis ihan kivat lattioilla. Että näin meillä tänä vuonna 😀
PS. Olisi kiva nähdä sun -to-do-listaa-, vähän niinkuin vinkiksi.. 🙂