{ joskus on hedelmällistä katsoa taakseen }

20.2.2014

Laitoinkin teille tänään Uuden Kuun FB-sivuille kattavan kuvasarjan meidän toisen eteisen muutosprosessista, mutta ajattelin vielä kirjoitella aiheesta täällä bloginkin puolella. Kuvat toki kertovat enemmän kuin tuhat sanaa itse muutoksesta, mutta kirjoitan nyt tänne puolelle enemmän ajatuksistani remontin suhteen, ja siitä, mihin aikanaan ryhdyimme.

Tämä eteinen on hyvä esimerkki siitä, että vanhassa talossa joudutaan tekemään kompromisseja. Kuten ymmärrätte, 1940-luvun alussa kylpyhuoneita rakennettiin harvoin sisälle, ja kun sellainen aikanaan tähän taloon on tehty, tila on luonnollisesti jouduttu nappaamaan muista huoneista. Koska meidän keittiömme on aikanaan toiminut kauppana, on talon alkuperäinen keittiö sijainnut aivan toisaalla, itse asiassa tulevassa työhuoneessamme on aikanaan poltettu tulta puuhellassa. Käsittääkseni tämä nykyinen eteinen on ollut osa isompaa tupaa, mutta jaettu myöhemmin juuri näiden mukavuuksien, kuten kylppärin, tullessa taloon. Ajan henkeen lastulevy on ollut kovassa huudossa, vanhat puukatot on laskettu alas, sähköä vedetty sinne tänne ja lattioihin asennettu korkkia.

Talon alkuperäiseen muotoon ja henkeen oli siis tältä osin mahdoton palata, ja se piti hyväksyä. Pidämme mielellämme ruhtinaallisen kokoisen keittiömme, ja muut huoneet, jotka ovat syntyneet tämän väliseinien rakentamisen myötä.

Tässä, kohta puolentoista vuoden aikana, on välillä tullut kelailtua remontin suhteen kaikenlaista. Vaikka tiesimme ryhtyvämme ikuisuusprojektiin, on kylässä käynyt välillä epätoivo, välillä välinpitämättömyys, kyllästyminen ja turtuminen. Esimerkiksi tässä eteisessä silmä tottui vuoden ajan katosta repsottaviin sähköjohtoihin! Tänään tuntui kuitenkin mahtavalta katsoa kuvia siitä tilanteesta, josta lähdimme liikkeelle. Siis muidenkin, kuin nyt vain eteisen kohdalla. Tuntui äärimmäisen voimaannuttavalta katsoa taaksepäin, ja nähdä, miten paljon loppujen lopuksi on tapahtunut, vaikka se välillä tuntuukin olemattoman pieneltä muutokselta. Vanhoja kuvia katsoessa huokaisin jopa ääneen, että enää en kylä ryhtyisi tähän projektiin. Ihmettelen sitä visioiden määrää, joka mielessäni on pyörinyt, kun talokaupat teimme. Taisi olla jopa pientä hulluutta!

Hulluutta tai ei, työ kiittää tekijäänsä, ja muutoksia on kiva katsoa. Nyt voi jo nauraen muistella, kun vessaankin piti tallustella purujen seassa saappaat jalassa. Tuolloin se ei kauheasti hymyilyttänyt…

Kuten tähänkin asti, varsinaiset remppa- ja muutoskuvat pidän tuolla Facebookin puolella. Instagramissa taasen pääsee ehkä paremmin mukaan kulloisenkin päivän projekteihin, sinne yritän ahkerasti laittaa kuvamateriaalia siitä, mitä meillä tapahtuu.

eteinen nyt

Tulin juuri salilta etureiskoja rääkkäämästä, ja seuraavaksi pitäisi aloittaa sudin kanssa kyykkiminen. Lattioiden paikkamaalausta ja nurkkien viimeistelyä. Katsotaan kuinka käy!

Ihanaa iltaa teille! Itse aion pyöritellä päässäni jo seuraavaa remppakohdetta… 😉


5 Responses to “{ joskus on hedelmällistä katsoa taakseen }”

  1. Monica says:

    Upealta näytti kuvat fb:n puolella, sairaslomapäivää viettäen niitä tuli tänään katseltua! Hienoja muutoksia ja en voi kuin nostaa hattua teidän remonttiprojektille. Vaikka kuvissa näkyy vain osa, en voi silti kuin ihailla sitä, miten remontin keskelläkin olet onnistunut luomaan kauniita paikkoja ja tiloja! Se taito minulta puuttuu täysin, joka paikka on vähän vaiheessa 😀 Toukokuusta on nyt asutettu kohtuullisen uutta (n15 v) omakotitaloa, jossa ei ole tarvinnut edes availla mitään. Mutta huonosti pidetty ja aika on tuonut remontoitavaa. Koko talo, autotallit ja satoja metrejä aitaa on maalattu kesällä ja sisällä pintoja. Remontit loppui melkein kun seinään, kun palasin syksyllä töihin kotiäitivuosien jälkeen. Kevättä ja pitkiä iltoja odotellessa, josko sitä sitten taas jaksaisi jatkaa. Mutta paljon tekee se, että miettii aikaa taaksepäin ja tekee huone kerrallaan 🙂 Ihana blogi ja teillä on ihana talo, josta tulee kertakaikkisen upea!

    • Tsemppiä sinne remonttiin! Itselleen pitää olla armollinen, joskus elämässä on vaiheita, jolloin on asioita, joiden kuuluukin mennä remontin edelle. Meillä se oli vauvavuosi. Vaikka kuinka ajattelin, että tehdään siinä sivussa, ei se niin helppoa ollutkaan. Illat on lyhyitä, yksin ei voi oikein maalipurkkeja lasten kanssa pitää auki.

      Mutta kuten sanoit, kevättä ja pidempää päivää kohti! Kun inspis iskee, se iskee. Pakottamalla ei tule hyvää jälkeä! 🙂
      Ja hei, koko elämä aikaa! Pitää ehtiä nauttia myös perheestä! ♥

  2. Milla says:

    Helou!!

    Näyttääpäs teidän eteinen ihanalta ja valoisalta! Muuteskin ootte ollu ahkeria remppaajia 🙂
    Kyllä se oman käden jälki palkitsee, raksallakin epätoivon vallassa on hyvä kattoo vanhoja kuvia.. Auttaa jaksamaan!

    Kattelin instagramista että laitatte kalkkimaalia! Suosittelen! Maalasin meidän uuden makkarin San Saccaria sävyllä! Kiva tuli.. Jälkeenpäin harmittelin kun oh:n tuli laitettua tapetti, koska kalkkimaali olis voinu olla siinäkin ihan jees!

    Mukavaa viikonloppua teille! ♥

    Terkuin,
    Milla

  3. Upeaa jälkeä ja nostan hattua että joku uskaltaa lähteä remppaamaan kaiken! Mulla ei kärsivällisyys kyllä kestäisi… 🙂 Ihanan näköistä kun vanhaa kunnioittaen tehdään kaunista uutta.

  4. Kotia etsivä says:

    Ihanalta näyttää! Meilläkin etsitään parhaillaan uutta kotia ja olisin kysynyt tehtiinkö asuntoon kuntokartoitus ennen ostoa? Oliko talo sen mukaan hyvässä vai huonossa kunnossa? Kysyn siksi, että tuntuu että monessa kohteessa on paljon ongelmia emmekä oikein osaa päättää miten huonokuntoisen talon uskaltaisimme ostaa 🙂

Kommentoi