Sunnuntaiterkut!
Ehdin jo epäillä, loppuuko tämä viikko laisinkaan, mutta niin se vain on edennyt sunnuntaille asti! Harmaata ja vesisadetta, se taas toistaiseksi siitä talvesta. Huomaan, että pää kaipaa taas valoa ja auringonpaistetta, jopa silläkin uhalla, että pakkasmittari heittäisi pariinkymmeneen. Jotenkin hektinen viikko takana. Pitäisi nollata, meditoida itsensä tyyneksi ja valmistautua uuteen putkeen. Tänään se sunnuntain joutilaisuus ja raukeus, ei vain tunnu saavuttavan minua. Tai sitten olen liiankin raukea, tänään tuli nimittäin nukutta pitkästä aikaa yhdeksään asti! Pienin tekee edelleen hampaita, ja sekös on valvottanut viime aikoina koko taloa. Univelkaa kai kaksihampaisella itselläänkin, kun nukkui yli 14 tuntia! 🙂
Olen tässä yrittänyt herättää nukkuvaa sisustusintoani erilaisten katalogien avulla. Ideoita sinne tänne, kuten tähän yläkerran aulaan, josta muodostui jonkinlainen kaatopaikka.;Kun huonekaluille ei keksitty muuta osoitetta, ne kannettiin tänne. Divaani ja kirjahyllyt vain kaipaisivat jotakin seurakseen. Kenties matto lisäisi aulatilan viihtyvyyttä. Valaistus pitäisi hoitaa kuntoon, ja pintojen viimeistely saattaa päätökseen. Mutta miten se auringonvalon puute saikin taas sisustelufiiliksen sammumaan! Aloin kuitenkin pohtia toista taktiikkaa: Entä jos sisustelisi ja laittaisi paikat kuntoon nyt harmaina päivinä, ja sitten kun aurinko taas herää levostaan, voisi nauttia työnsä tuloksesta! Ei ollenkaan huono idea!
Sisustusmietosten lisäksi tähän viikonloppuun on mahtunut paljon muutakin. Eilen vietettiin nimittäin puuhääpäivää! Tosin ihan kotona, ilman sen isompaa juhlintaa, mutta kuitenkin. Rakas puolisoni muistutti minua myös siitä, että jäljellä on enää kuukausi, ennen kuin alan käymään neljättäkymmenettä. (Masentava sanavalinta, josta annoinkin välittömästi kritiikkiä!) Pitää ehkä tehdä tästä ikimuistoinen kuukausi! 🙂
Ai niin. Yritin eilen instailla teille kuvia lauantai-illan ptsaherkutteluista, ja muusta hääpäiväfiilistelystä, mutta puhelimeni oli toista mieltä. Onko teillä muilla iPhonen käyttäjillä välillä instagramin kanssa ongelmia? Omani sammutta instan usein jossain kohtaa kuvien julkaisuyritystä. Nyt minua onkin suuresti alkanut ärsyttämään tuo puhelimeni yhteistyöhaluttomuus, ja sisustusjuttujen lisäksi olen pähkäillyt uuden puhelimen hankintaa.
Kauniisti kotoisuutta ja elämää minusta tuossa kirjanurkkauksessa. Tykkään! Mutta joo, kyllä tämä munkin luuri pätkii välillä, joten ihan samoja mietteitä ollut täälläkin.. Kuvien laatu tosin se miksi eniten vaihtoa mietin!
Hyvää puuhääpäivää näin jälkikäteen! 🙂
Jotenkin jäi toi kirjanurkkaus vain pahasti kesken. Mutta taitaa olla meillä enemmän ominaisuus kuin vika! 😀
Mulla on 4s ja miehellä se uusin, 5s (?). Ihan tolkuton ero tossa kameran laadussa, että kyllä se mullakin on yksi motiivi vaihtoajatuksiin! 🙂
tosi kivat kirjahyllyt/vitriinit! ootko muuten joskus blogissa kertonut talon tarinaa enempi?…ois kiva lukea…esim.minkä ikäinen talo? ja löytyykö koko talon ulkokuvia? 🙂
Kiitos, pidän noista kirjahyllyistä edelleen itsekin.
Kyllä talosta on tarinoitakin kerrottu, ja ulkokuviakin on blogissa ollut. Tuolta oikeasta laidasta kun valitsee tunnisteen koti, löytää varmaan parhaiten juttuja talosta itsestään! 🙂
Ihanaa hääpäivää <3
Mulla myös on insta takkuillut, käynnistän puhelimen uudelleen ja pelaa.. Ei kyllä jaksaisi sitäkään useasti tehdä ja häviää tietty kaikki # muistista.
Superia ens viikkoa!
No juu, en mä jaksa kans koko aikaa käynnistellä. Ja sit mun puhelin on siitä kettumainen, et saan kirjotettua kuvatekstin ja häsät, ja sit se vetää nollille. Ei kovin montaa kertaa viitsi yrittää yhden kuvan kanssa. Oon oikein vihanen, mutten tiedä kummalle, puhelimelle vai installe! 😀
Superia viikkoa!
Kauniin näköinen nurkkaus! ja ihanat vitriinit. Mistä olet ne löytänyt?
Kiitos. Kirjakaapit on Iskun Vellamo -sarjaa.
Ihanaa kuudetta alkavaa aviovuotta! On teillä niin nättiä! Oi, kumpa meilläkin olisi joskus vaaleat lattiat. Haaveita, haaveita… Miten sun karkkilakko muuten jaksaa? Täällä suklaanhimo alkaa olla ihan sietämätön, vieläkään ei ole kyllä tullut ostettua raakasuklaata. Saako leipoa mokkapaloja (meillä se on nimeltään suklaahyvää, mmmm)? Niin tai varmaan saa leipoa, mutta saako syödä kanssa? 🙂
Kiitos! 🙂 Kuudetta tosiaan, voi miten aika rientääkin!
Haaveita pitää olla. Ja tietty uskoa haaveisiin ja unelmiin! 😉
Mun karkkilakko voi hyvin! Oikeestaan mun on pitänyt kirjoittaakin teille mun sokeriholismin elämästä, ja siitä, miten olen nyt päässyt eroon siitä ikuisesta karkkikierteestä. Eli helposti on mennyt! 🙂
Nyt Klaaran synttäreillä annoin itselleni luvan syödä kakkua, ja olihan se hyvää. Mutta pystyin lopettamaan siihen kun lautanen oli tyhjä, eikä jäänyt monen päivän sokerikierre vaivaksi.
Mun mielestä leivonnaiset on sallittuja, tietty jokainen karkkilakkolainen itse vetää rajan. 😉 Kyllä mä ajattelin lasten kanssa laskiaispullatkin leipoa, ja herkutella hyvällä omallatunnolla. Niin on parempi olo nykyään, kun verensokeri on tasainen. Naamakin kiittää! 😀