Olen maalannut, kitannut, hionut, maalannut, kitannut tapetoinut ja hionut. Kantanut huonekaluja paikasta toiseen, purkanut muuttolaatikoita (kyllä!), pakannut tavaraa kierrätykseen ja vintille, siivonnut keittiön kaappeja, järjestänyt lastenvaatteita sieviin pinoihin ja istuttanut kasveja. Olen leiponut kaksi kertaa sämpylöitä, ja syönyt pitsaa niin, että sitä tulee jo korvistakin. Olen juonut kahvia ja cola zeroa litratolkulla, kärsinyt nälkää ja hirmuista ähkyä. Olen nukkunut aivan liian vähän vaihtamalla yöunet kaikkeen edellämainittuun. Olen itkenyt ja nauranut, tuntenut suunnatonta iloa ja riemua, samoin pettymystä ja epätoivoa.
Tämän kaiken lisäksi olen toki huolehtinut perus kotityöt, lapset ja lasten tarpeet. Olen istunut kynsihuollossa ja käynyt salilla. Siivonnut ja pyykännyt, täyttänyt ja tyhjentänyt tiskikonetta, laittanut ruokaa jne.
Vaikka olen oikeasti ihan suunnattoman iloinen kaikesta siitä, mitä tämän viikon aikana on saatu valmiiksi, olen samalla myös pikkuisen pettynyt. Luulin, että viikossa ehtisi enemmänkin. No, nyt tiedän; Ei ehdi millään!
Lupasin olla tällä viikolla nuori ja hullu. Nuoruudesta en tiedä, mutta hulluus on kyllä ollut läsnä aika tiiviisti. Mutta, vaikka mä olen ihan törkeän väsynyt, ja jokainen solu kropassa huutaa armoa ja lepoa, olen silti ihan tajuttoman onnellinen ja tyytyväinen! Mikään ei nimittäin voita sitä fiilistä, kun näkee kaiken sen raatamisen ja valvomisen tuloksen. Tää kaikki on jokaisen valvotun tunnin arvoista!
En muista, koska viimeksi yksi viikko olisi mennyt ohi tällä vauhdilla! 
Se on perjantai! Nautitaan siitä!
Ihana tapetti! 🙂
Joo, sitä se on! 🙂
Tapetti on ihana! Blogisi on ihana, kiitos siitä! Ihanaa perjantaita ja viikonloppua!! 🙂
Voi kiitos, sinä ihana!
Ihanaa viikonloppua sinne myös! 🙂
Tuntuu varmasti mukavalta!!!! Uskon ja tunnen sen, tänne asti;)
Kyllä, nyt saatiin sellainen viikko aikaiseksi, että tämä muistetaan vielä pitkään! Oman käden jälki, ja se kun näkee työnsä tuloksen – palkitsevaa!!! 🙂
Hei Emilia,
Sinulla on ihana blogi. Olen seuraillut sitä jo jonkin aikaa…ja halunnut kommentoida. Olet uskomattoman aikaansaava, sinulla on paljon hyvää ja kaunista elämässäsi. Tämä postaus kuitenkin rohkaisi minua kirjoittamaan tähän myös, että pidä huoli itsestäsi. Päästä irti, hiljennä, anna tilaa olemiselle. Yöunia ei kannata lyhentää. Minun on vaativana, aikaisemmin ja edelleenkin jossain määrin täydellisyyteen pyrkivänä helppo samaistua tuohon aikaansaamisen palkintona tulevaan hyvään oloon, mutta kannustan miettimään, mistä tällainen kokemus tulee? Kun tavoitetaso elämässä on jatkuvasti korkealla, seuraa mukana jatkuvat riittämättömyyden tunteet, ahdistus, ja omanarvontunto voi ehdollistua. Itsekin olen saavuttanut elämässä paljon monella saralla nuorella iällä, suorittanut, elämä näyttänyt ja tuntunutkin kaikin puolin täydelliseltä, enkä tuolloin edes osannut kyseenalaistaa tuota valtavaa aikaansaamisen eetosta. En tajunnut, että kaikesta hienosta huolimatta elämä ei ollut täyttä, vaan jollakin tapaa vinoutunutta. Myöhemmin olen lähtenyt tutkimaan itseäni, löytänyt itsessäni lapsen jolle rakastetuksi tuleminen oli ehdollista, oppinut ymmärtämään itseäni, aikaansaamisen tarvettani, ja ymmärryksen myötä muuttunut jonkin verran, tasapainoisempaan suuntaan. Nyt muuttaisin menneisyydestäni esim sen, että olisin karsinut elämästä kaiken isomman ylimääräisen silloin kun lapset olivat aivan pieniä; olisin ollut enemmän läsnä ja saatavilla, elämä olisi saanut olla enemmän kiireestä vapaata. Jälkeenpäin on hirvittänyt, miten ajoin itseni edes sitä tiedostamatta äärirajoille, kun kaiken piti olla tismalleen niin kuin halusin. Tämän päivän elämässä teen edelleen töitä vaativan puoleni kanssa, puhun sille järkeä. Olen löytänyt olemisen ja joutilaisuuden arvon, usein myös riittävyyden rauhallisen olotilan. Elämäni ei ulkoisilta seikoiltaan ole enää niin huippuun vietyä, mutta siinä on enemmän mielekkyyttä, levollisuutta, tunnetta omasta arvosta ilman suorituksia. Kannustan olemaan itselle armollinen! Toivottavasti en loukannut tällä viestillä (ei tarvitse julkaista), pitkään harkitsin tätä kommenttia. Päätin uskaltaa. Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi!
Hei Onneli!
En loukkaantunut, enkä ottanut itseeni. Kuitenkin, ihan selvyyden vuoksi: Mehän ollaan asuttu tässä 1,5 vuotta. Paikat piti aikanaan jo laittaa kuntoon, mutta me eleltiin mielummin leppoisaa elämää, nautittiin vauvavuodesta, ja ajateltiin, että ehtiihän sitä. Nyt olemme huomanneet, että keskeneräisyys hankaloittaa arkea, ja paikkojen korjaaminen säästää arjesta mielettömästi aikaa. Siksi sovimme, että nyt synttäreiksi laitamme niin paljon paikkoja kuntoon kuin mahdollista. Yhden viikon ihminen jaksaa painaa kyllä kovempaakin, pidempään ei tietysti kukaan.
Yöunet on nyt lyhentyneet viikon ajaksi myös siitä syystä, että olen halunnut antaa päivisin aikaani lapsille. Remontti ei saa olla lapsilta pois.
En siis ihan pysty samaistumaan tunteisiisi, tämä kun oli meillä tälläinen etukäteen suunniteltu puristus, joka onnistui hyvin.
Viikon ajan panostettiin vähemmän sitten muihin juttuihin, kuten oikaistiin ruuan kanssa jne. Mutta kaiken vaivan ja puristamisen arvoista tämä kyllä oli. Nyt kun esimerkiksi imuri ei aina loju keskellä lattiaa, tuntuu että arkeenkin saa sitä sujuvuutta ihan uudella tapaa.
Olen kyllä polttanut itseni loppuun useammankin kerran, ja sudenkuopat ovat tuttuja. Koen, että olen käynyt läpi aika samankaltaisen prosessin kuin sinä. Enää en kuitenkaan kampaile matonvipsuja, ja osaan nauttia ja löhötä. Vähän liiankin hyvin. 🙂
Jaksamista arkeen, ja ihanaa sekä armollista kevättä! ❤
Montako tuntia sinun vuorokaudessasi on? Varmaan 48, muuten ei noin paljon voi kukaan ihminen tekemään 😀 Ja hei, kyllä sinä olet nuori, olet vielä moooonta vuotta! <3 Ihanan kaunista olet saanut sitäpaitsi aikaan!
Mä ihmettelen itsekin, että mitä on tapahtunut. Tosin nyt oon kyllä sitä mieltä, että pari viikkoa mennään aika rennosti ja huilaillen. Tehdään tästä lähtien remppaa tasaisesti, mutta ei ihan tällä hullunraivolla! 🙂
Joo, oonhan mä nuori. Tai nuori aikuinen ainakin! Sisältä tosin ikuinen lapsi! 😉
Hei Emilia! Olet kyllä uskomattoman aikaansaava. Täällä ihastelen ja huokailen kaunista lopputulosta 🙂 Nyt iski suorastaan pakottava tarve lähteä ostamaan tuota tapettia Ikeasta. En kyllä tiedä minkä seinän sillä tapetoisin, kun meillä muutenkin suositaan maalipintaa kissan vuoksi. No, ehkä keksin jotain 🙂
Tuon tapetin kaveriksi sopisi kivasti Annon uusi Nami- matto vaaleanharmaana. Ostin sen pojan huoneeseen ja on tosi kiva. Tuonne teidän vaatehuoneeseen kävisi varmaan se 80×200. Vai haluatko sinne mattoa lainkaan? Tuo lattiakin on niin upea, kuten koko kotinne.
Terkuin JohannaS
p.s Tilasin muuten sinun innoittamanasi myös Please Jeansit 🙂 Täältä löytyi Quriosa.fi
Ihana kuulla, että olet ottanut inspistä täältä!
Toi tapetti mätsäisi muuten ihan mielettömän hyvin mattoon! Meidän on siis pakko hankkia vaatehuoneeseen matto, kun lattiasta vetää niin, että ei sinne muuten suihkun jälkeen talviaikaan voi mennä. 🙂
Ja, tapetti menee musta melkein minne vain! Ja siinä on siis sellainen helposti pyyhittävä pintakin. Että eikun Ikeaan! 😀
Joko sait Pleaset!? Eiks vaan oo ihanat! 🙂
En oo vielä saanut Pleasejani, niin odotin että olisi viikonlopuksi tulleet. No, ehkä maanantaina. Ei ollut muuten enää ainakaan meidän Ikeassa (Tampereella) tuota harmaata tapettia 🙁 Muita kyllä löytyi. Löytyyköhän sitä harmaata enää mistään, mistä Ikeasta ostit teidän rullat?
Voi ihanuus tota tapettia! Ja oot ollut huisin ahkera, mutta lopputulos palkitsee – teillä on super ihana koti!!:)
Kaunista olet saanut aikaiseksi
Tuli mieleen kuvia katsellessa, että meilläkin on kaksi remonttia odottavaa vaatehuonetta (toinen on kyllä enemmänkin toiminut varastona..). No ehkä sitten joskus, ehkä kesälomalla.
Täällä on myös ollut kiireinen viikko ja pitkiä työpäiviä takana useampi. Onneksi on perjantai, kai sitä viideltä voi sulkea työkoneensa.
Oikein mukavaa ja rentoittavaa viikonloppua sinne!
Hyvä sinä, hyvä te 🙂 lopputulos on kyllä mieletön palkinto ahertamisesta. Tsemppiä sinne !!
Kivaa vkonloppua 🙂
Heippa!
Olen todella pitkään jo seurannut blogiasi, mutta jostain syystä vasta nyt sain aikaiseksi kommentoida =)
Halusin vain sanoa KIITOS!! <3
Et uskokkaan kuinka suuri apu, innoitus ja vertaistuki olet ollut, sekä linkki ulkomaailmaan täältä "vauvalandiasta" <3 Saimme kolmisen kuukautta sitten esikoistyttäremme ja välillä on ihana päästä johonkin aivan muualle, vaikka näin netin välityksellä =)
Täytän itsekin tänä vuonna 30, joten ajatukset kulkevat aika samoja ratoja kanssasi =) Tsemppiä kaikkiin tuleviin projekteihin, olet kyllä ihailtavan aikaansaava ihminen =)
Kaunis blogi ja kaunis ihminen sen takana <3
Kiitos <3