Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Nappasin nimittäin uintireissulta mukaani myös mustikoita. Ihanan pulleita ja makeita!
En koskaan jaksa noukkia marjoja suuria määriä kerralla. Se ei vaan jotenkin sovi mun luonteeseen. Mutta pienen kulhollisen, piirakan tai kahden verran, poimin useamman kerran kesässä. Usein ajattelen, että menen oikein ämpärin kanssa, mutta pah. Ehkä olisi eri asia, jos voisi kykkiä mättäillä yksin. Ihan rauhassa ja puhumatta kellekään. Komentamatta ja kieltämättä aina jotakuta. Jos sen noukkimisen voisi ottaa jonkinlaisena hiljentymisenä – retriittinä.

No, mutta nyt mulla oli pikkuapuri. Kulhokaan ei kaatunut kuin kerran. Ihan alku vaiheessa sekin.

Haettiin kaupasta myös voita ja hiivaa. Huomenna leivotaan, ehdin jo luvata.

Ihanan virkistävää tuo pulikointi. Biksutkin kuivui päälle, ja saunan tarvetta ei todellakaan ole. Huomenna taas uudestaan!