Aina välillä saan kysymyksiä kynsistäni, ja erillistä postaustakin aiheesta on pyydelty, joten tulkoot se tässä.
Otin elämäni ensimmäiset geelikynnet helmikuussa 2009. Tuolloin oli esikoisen ristiäiset, ja meidät vanhemmat vihittiin avioliitton. Taisin jäädä koukkuun heti ensimmäisellä kerralla, sillä en ollut eläissäni saanut kokea, mitä on olla pitkäkyntinen. Geelikynsien laitto ja huolto toivat myös hieman erilaista vaihtelua elämään. Neljän viikon välein sain hetken itselleni, hetken naiseudelle ja hetken hemmottelua.
Ihan yhtäjaksoisesti en ole kuitenkaan kynsiä pitänyt tuolta saakka. Väliin on mahtunut kausia, jolloin olen yrittänyt kasvattaa omia kynsiäni luonnollisesti, ja teiltäkin olen vuosien saatossa kysellyt erilaisia niksejä hommaan. Nyt voin käsi sydämellä sanoa, että kaikki keinot on kokeiltu, kaikki ihmepillerit ja öljyhoidot koitettu. Olen hassannut rahaa erilaisiin kynnenkovettajiin ja -vahvistajiin, mutta tulosta en ole saanut mistään.
Valkoinen osa luonnollisen kynnen kärjessä kasvaa itselläni korkeintaan millin pituiseksi. Kynteni ovat kuin silkkipaperia, ja sama pätee muuten myös varpaankynsiin. En tarvitse saksia tai viiloja. Sukka kyllä kuluttaa kynteni lyhyeksi.
Myönnän, että kynnet ovat osa turhamaisuuttani, mutta pidän niiden antamasta huolitellusta fiiliksestä. Kun sormissani on kauniit kynnet, tunnen oloni naisellisemmaksi, ja kyllä, myös itsevarmemmaksi!
Olen myös todella tarkka geelikynsien ulkonäöstä. Usein törmää kynsiin, joiden muoto on kaukana kauniista, mielumminkin lapiomallinen ja pinta muhkurainen. Oli onni, että löysin täältä kotikylästä taitavan kynsiteknikon. Ihan kenelle tahansa en olisi mennyt kynsiäni laitattamaan. Koska kampaajani tunsi edellisen kynsieni laittajan, hän osasi suositella yhtä taitavaa tekijää täältä, ja niinpä Anu on siitä saakka saanut huolehtia kynsieni ulkonäöstä.
Pisin tauko geelikynsiin tuli odottaessani Klaaraa. En tiennyt olevani raskaana, kun ihmettelin, mikseivät kynnet yht’äkkiä pysyneetkään sormissani. On kuulemma mahdollista, että raskaus muuttaa kynttä sen verran, että geelaus ei välttämättä pysykään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näin kävisi jokaiselle odottavalle äidille. Useimmilla naisilla geelikynnet pysyvät kiinni yhtä hyvin, oli sitten raskaana tai ei.
Luonnollisuus on kynsissäkin se juttu, johon pyrin. Vaikka sormissa olisikin geelikynnet, ei niiden mielestäni välttämättä tarvitse näyttää geelikynsiltä. Kaunis kapea muoto ja luonnollinen pituus yhdistettynä hillittyihin väreihin. Siinä on kauniiden kynsien salaisuus, jos multa kysytään. Geelikynnet kun voi aina lakata mieleisekseen.
Käytin pitkään kynsissäni “ranskalaista manikyyriä”. Kärjen valkoinen väritys oli enemmänkin samppanjaan taittava, kuin puhdas valkoinen. Näin väri oli enemmän luonnollisen näköinen. Luonnolinen kynnen kärkihän on enemmän kellertävä kuin sinertävä, jota taas näkee usein rakennekynsissä. Kuva noista kynsistä löytyy esim. tästä postauksesta. Ranskalainen vaatii kuitenkin melko tumman lakan päälleen, tai useamman kerroksen vaaleaa väriä, mikäli kynsissä haluaa välillä pitää lakkausta ja piilottaa värirajan. Esim. punaiset kynnet kyllä onnistuvat, mutta hennon vaaleat lakat tuottavat ongelmia. Tästä syystä olen siirtynyt nyt yksivärisiin geelauksiin. Hento vaaleanpunainen väri menee sellaisenaan, mutta se on myös helppo lakata, mikäli mieli kaipaa vaihtelua.
Mitä vielä?
Huollatan kynteni neljän viikon välein. Kynsissäni on oman kynnen geelaus – tippien avulla omakin kynsi saatiin kasvamaan tarvittavan pituiseksi. Muuten kynsistä ei ole huolta eikä vaivaa. En juuri edes ajattele niitä, ja ne eivät millään tavalla rajoita tekemistäni. Kuvat ovat tältä aamulta, edellinen huolto oli viime viikon tiistaina. Eli viikossa huomaa jo jonkinlaisen kasvurajan helposti. Tuota rajaa on helppo häivyttää vaikkapa käyttämällä väritöntä lakkaa, jos se häiritsee. Tosin itse en koe sitä millään tavalla häiritsevänä. Mitä taas tulee geelikynsien lakkaamiseen, lakkaushan kestää geelatulla pinnalla todella hienosti verrattuna tavalliseen kynteen.
Olikohan tässä kaikki? Kysykää ihmeessä, jos jokin asia jäi vielä selvittämättä!
Nyt;
Loisto tiistaita!
Sulla on ihanan muotoset sormet, oon kade!:D Itellä on lyhyet, paksut nakit, jotka kapenee päihin.. Ei niin tätit!
Kynnet on kauniit. Itekki hommaisin geelikynnet, jos vaan olis varaa niitä huollattaa.
Ai, kiitos. Enpä ole koskaan tullut miettineeksi sormieni muotoa. Pitkät ne on, mutta niin olen minäkin.

Täällä maalla onneksi kynsien laittaminen on ihan kohtuu hintaista, kaupunkihinnoittelulla joutuisin itsekin miettimään kahdesti näiden tarpeellisuutta.
Nuohan ovat jopa minun makuuni kohtuullisen kivat kynnet, vaikka kyllä niistäkin huomaa, että oman kynnen päällä on jotakin. Olen itse aika lailla luonnollisuuden perään, joten en taitaisi tuollaisiin lähteä, vaikka maksettaisiin.
Olen ihmetellyt monesti samaa asiaa kuin sinä (melkein aina geeli- tai muita tekokynsiä nähdessäni): jos laitattaa geelikynnet, miksi ne ovat aina sellaiset paksut, käyrät ja juurikin lapiomaiset. Tätä en tosiaankaan oikein ymmärrä. Olen tosin joskus miettinyt, haluaako sellaisten kynsien kantaja oikein erikseen tuoda esille, että hänellä on geelikynnet – katsokaa!
Niin, nämähän näyttävät siltä, kuin kynsissä olisi vaaleanpunainen lakkaus.
Itse en kyllä ottaisi! 
Luulen, että tuo lapiomuoto on kyllä ihan tekijästä kiinni. Kaikki eivät vain tee kauniita kynsiä. Geelit on paksuja, ja muhkuraisia… Kai se on sitten asiakkaasta kiinni, kuinka ne omaan tyyliin uppoavat.
No joo, en tarkoittanut pelkästään lakkausta.
Mutta joka tapauksessa geelikynsiksi hienot!
Olipa mukava lukea tämä postaus, kun olen juuri meinannut kirjoitella samasta asiasta! Vaikka geelikynnet kuinka turhamaisuutta olisivatkin, mielestäni on ihan sallittua suoda se itselle ja tuoda pientä luksusta, sekä helpotusta arkeen. :)Oma kynsien laitto on tällä viikolla edessä. Luvassa neutraalia lakkausta, mutta ripaus blinblingiä.
http://pikku-bambin.blogspot.fi/
Mulla ei ole koskaan ollut blingblingiä. En vaan ole sellainen bling-tyyppi. Kynsien laittajani nauraakin, että joo “tavallista ja huomaamatonta”. Mutta sellainen minä olen.

Mutta ihan totta. Varmasti tosi turhamaista, mutta mä saan näistä iloa ja piristystä. Oma juttu, pala naisellisuutta!
Onpas kauniinmalliset geelikynnet!
Tuollaiset mäkin voisin ottaa. Näyttää kuitekin aidoilta!
Aikoinaan, kun mulla oli ihan rakennekynnet, niin silloin oli muotia talttapääkynnet, huh
Hei, millä ohjeella teet tuon nyhtöpossun? Näyttää niin hyvältä, että pakko kokeilla viikonloppuna
Ai niin. Piti olla se suora kärki… Olin unohtanut!
Ei mulla oo mitään ohjetta. Sanotaan, että etuselkää, lapaa tai kasleria. Me tehtiin nyt niskasta, ja tuli parempaa kuin koskaan! Mausteita hieron pintaan ihan fiilis pohjalla, sitten vuorokausi pussissa maustumassa. Laitoin siis parin kilon palan kolmeen osaan. Vettä ja mausteita pataan. Joskus tehtiin joku oluthässäkkä liemeksi, mutta ei maksanut vaivaa…
Uunissa useita tunteja, ja sitten jälkilämmöllä aamuun asti. Meillä mies oli sammuttanut uunin yöllä kahden aikaan, kun kotiutui. Ei paljon tarvinnut nyhtää, liha oli täydellistä! Ja suli suuhun!
Voi että kun tuli ikävä geelikynsiä kun luki tätä postausta. Käytin geelikynsiä monta vuotta, ja juurikin se kun ei tarvinnut moneen viikkoon edes miettiä kynsiänsä sillä ne näyttivät hyvältä tekemättä mitään, oli ihan parasta. Harmillisesti kun jäin äitiyslomalle niin piti luopua siitä luksuksesta. Taas kun palaan jossakin vaiheessa palkkalistoille niin ehdottomasti otan taas geelit.
Tunnelmallista syksyä sinulle!
Kyllä ne vain on niin kätevät ja tuovat sitä huoliteltu lookkia. Mutta otat sitten taas, kun palaat “ihmistenilmoille”!
Ihanaa syksyä myös sinne! Nauti äitiyslomastasi! <3
Saanko kysyä minkä verran teillä päin maksaa geelilakkaus? Tuntuu että niissä on täällä etelä-suomessa aika isot vaihtelut hinnassa.
5kymppiä. Taitaa olla täällä päin aika tavis hinta. Toki jotkut vissiin yrittää kai tehdä vieläkin halvemmalla.
Kauniit ja naiselliset kynnet
On jännä,miten niinkin pienestä asiasta kuin kynsistä tulee heti paljon huolitellumpi olo, kun ne on laitettu, itse tai hoitolassa. Mä en ole ikinä raaskinut alkaa geelikynsirumbaan, koska Helsingissä hinnat on niin pöyristyttäviä ja tarjontaa liikaa, ja koska omat kynnet on hyväkuntoiset ja helppo tehdä itsekin. Mutta olisihan se ihanaa saada hetki omaa aikaa itselleen ja hemmotella itseään. Eli ehkäpä kokeilen joskus kuitenkin 
Joo, toi hinta on kyllä helsingissä ihan jotain muuta kuin täällä. Monet tutut käyvät kampaajallakin aina vieraillessaan kotikaupungissa maalla. Siinä säästää pitkän pennosen!

Kyllä ihminen välillä kaipaa hemmottelua. jalkahoitoa, hierontaa tmv. Ne ovat sijoituksia omaan hyvään oloon. Niin henkisesti, kuin ehkä fyysisestikin joskus.
Hei Emilia!En nyt niinkään kommentoi sinun kynsiä,mutta kiinnostaisi tietää mistä olet sen ihanan tunika paidan löytänyt.
Pusero on ihan H&M:n mallistosta.