Jokainen remonttia tehnyt on varmaan törmännyt työskennellessään jonkinlaiseen odottamattomaan ylläriin. Varsinkin, mikäli remonttikohde on ollut hiukan vanhempi talo. Kuten olen ennenkin todennut, yllätyksiä on kahta sorttia: Sekä ikäviä, että hyvinkin iloisia!

Keittiöremonttimme alkuun lähtö on odottanut lattiantekijää. Kuten kahdessa edellisessäkin huoneessa, oletus oli, että keittiön laminaatin alta löytyy kovalevy, ja sen alta purut ja koolaus. Näin jokainen tässä talossa aikaisemmin remontoinut meille sanoi, ja tästä syystä meillä on uudet lattiapuut 50 neliön keittiöön, ja varaus kirvesmiehestä näille parille päivälle.

Eilen aloitimme keittiön purkamisen, laminaatti kasattiin pois, sitten käärittiin solumuovit jne. Esiin tuli korkkipaloin päälystetty kovalevylattia, jossa kuitenkin oli kohta, joka on aina antanut laminaatinkin läpi periksi. Paikka, jossa lattia kelluu ikään kuin tyhjän päällä. Tätä notkoa kun sitten aloimme paremmin tutkia, kävikin ilmi, että meillähän on keittiössä komea puulattia! Notkelma lattiassa on paikka, johon on aikoinaan katkaistu kaksi lämpöpatterin putkea.

Ja, siinähän me sitten revittiin puoli kahteen asti yöllä. Ensin noita korkkimaton paloja, ja sitten kovalevyjä. Ja vaikka olin alkuillasta jo ihan naatti keittiön tyhjentämisestä, löytyi niitä voimia kummasti lisää kun lattiaa tuli koko ajan enemmän näkyviin.

Klaaran kummisetä poikkesi eilen käymään, ja joutui hänkin talkoisiin. Mutta ilman apukäsiä keittiön lattia ei tänään näyttäisi siltä, miltä se näyttää. Nyt kirvesmies saakin paikkailla ja korjailla vanhaa lattiaa uuden lattian rakentamisen  sijaan.

Tänään on nyt tarkoitus paikata esim. se notkokohta, joka paljasti keittiön lattian todellisen luonteen. Jollakin konstilla putkenpäät pitäisi mahduttaa lattian alle.  Myös pari muuta kohtaa vaatii puiden vaihtoa, mutta muuten lattia onkin sitten siistimistä vaille valmis maalattavaksi!

Sanonpahan vain, että on ihania nämä yllätykset!

Kovaa työtähän tässä on edessä, jo pelkästään jätteen kantaminen ja kuljettaminen nappaa aikaa valtavasti. Mutta vanha puulattia on aina vanha. Siinä on niin paljon enemmän luonnetta, kuin uudessa, ja nyt mä olen ihan äärettömän onnellinen!