Kannoin tänään oliivipuun kuistilta sisään. Ihan vain siksi, että sisällä on niin kylmä, ja uskon huonelämpötilan olevan oliivipuulle mitä parhain talvehtimista ajatellen. Ja tietysti sillä, että näin sisällä siitä on enemmän iloa!
Olkkarissa ollaan jo nyt alle parinkymmenen asteen lämmössä, ja talven tullen huone kylmenee entisestään. Tai ainakin jos ei tule kunnon talvea ja lunta. Lumella kun saa suojattua kivijalkaakin kivasti. Mulla on myös kasvilamppu, jonka avulla aion huijata puuraukan uskomaan meidän olkkaria kreikkalaiseksi talveksi! 🙂 Eihän se punainen valo mikään sisustuselementti ole, mutta aion pitää oliivipuustani kynsin hampain kiinni! Mistä tulikin mieleeni, että pienempi puu on yhä ulkona! Hups!
Z1 -valaisin roikkuu edelleen olohuoneen katossa. Jotenkin se ei mene ihan yksiin tuon Tine K:n sohvapöydän kanssa, ja olenkin alkanut pohtimaan, siirränkö valaisimen makuuhuoneeseen jo, kuten aikanaan on tarkoituskin, vai jättäisinkö valaisimen tähän ja miettisin uutta sohvapöytäratkaisua. Mutta nämä on näitä, joita ei uskalla edes sanoa kotona ääneen. Tuokaan pöytä kun nyt ei mikään ihan hirveän vanha vielä ole, ja melkein itseni tuntien tiedän, että uusi sohvapöytä tarkoittaisi myös olkkarin ja pianohuoneen mattojen vaihtamista jne… Joo, taidan kiikuttaa valaisimen yläkertaan ja katsella olohuoneeseen jonkin siromman valaisimen! Tulee varmasti halvemmaksi! 🙂
Kannatti muuten purnata siitä eilisestä pimeydestä! Johan paistaa ja kirkkaasti. Ilo on katsella myös puhtaiden ikkunoiden läpi!
Nyt lounasta pöytään, ja pienempi unilleen. Isomman kanssa jatketaan halloween-askarteluja. 🙂
Kivaa keskiviikkoa!
Tulinpa vain sanomaan että sun blogisi on noussut yhdeksi SUURISTA suosikeistani. Ihanat kuvat – lue: kaunis koti – supermiellyttävät sävyt ja kirjoitukset puhuttelevia sekä myös mukavan, no, arkisia (siis positiivisessa mielessä).
Lisäksi sä itse olet niiiiin kaunis ja hyvinvoivan näköinen että oksat pois!
Sanalla sanoen: kiitos! mieli lepää inspiroivassa blogissasi.
Toivotan teille vilpittömästi kaikkea hyvää! 🙂
No voihan kiitos! Tässä nyt oikein tiedä miten päin tuolillaan istuisi, suomalainen kun ei oikein osaa kehuja ottaa vastaan. 🙂
Mutta kiitos, kiva jos täältä löytyy päivääsi piristystä, se kai se idea vähän onkin, vaikkakin arkisilla asioilla mennään. 🙂
Ihanaa syksyä ja talven odotusta myös sinne! ❤︎
Täällä ollaan mietitty samaa oliivipuun pärjäämistä talven yli. Todennäköisesti ei pärjää kovin hyvin, sillä en pysty järjestämään sen kaipaamia olosuhteita. Teidänkin olkkari lienee liian lämmin paikka, sillä oliivipuun tulisi talvehtia n. 5-10 asteen lämpötilassa ja valoisassa paikassa. Mikään pimeä kellarikomero ei siis sovi. Eikös teidän lasikuisti tulis kyseeseen, vai onko siellä lainkaan lämmitystä talvella, ettei nyt ihan pakkasen puolelle mene? Vois kuvitella, että sellaisessa paikassa oliivipuu tykkäisi talvehtia.
Hauskaa päivää! 🙂
Oliivipuulle ihanne talvehtimislämpötila on tosiaan kymmenen asteen hujakoilla, ja sitä ei valitettavasti ole kuistille saatavilla, sillä tila on ihan täysin eristämätön, ja pakkanen nappaa oitis sisään.
Valon määrällä kasvin talvehtimista voi huijata, ja talven yhteyttämistäkin tehostaa, eli kasvilamppu kompensoi lämpötilaoslosuhteita. Olen tällä keinolla talvehdituttanut oliviipuita myös + 20 asteen lämmössä, eli eiköhän se tuossa 15 asteessakin onnistu vallan mainiosti. 🙂
Iloista päivää myös sinne! 🙂
Voi, ihanan pitkärunkoinen oliivipuu! Meidän pikkukaveri on vietellyt sisätiloissa ja useamman kuukauden, näyttää tykkäävän kovin. (Pitäisi varmaankin koputtaa nyt puuta…)
Höpöhöpö! Ihmiset tekevät oliivipuun hoidosta rakettitiedettä! Jos lehdet varisee, muista kuitenkin pitää puulla tasainen kosteus. Vettä ei tarvita paljon, jos ei ole lehtiä yhteyttämässä, mutta juurakko ei saa päästä kuivumaan. Puu voi olla karu karahka joulun jälkeen, mutta kun kevätaurinko iskee sisään, niin johan pukkaa taas uutta! 🙂
Näyttää niin hyvälle puu teillä…
Meillä lehdet varisee, ehkä kevät piristää
Sitä sitten 🙂 toivossa on hyvä elää… 🙂
Joo, kyllä se sitten taas keväällä itsestään muistuttelee! 🙂
Kyllä teillä on vaan niin kaunista <3
Kiitos!
Mutta on kuule keskeneräistäkin vaikka kuinka paljon… Puuh, just nyt eletään taas niitä aikoja, kun kärsivällisyyteni tämän ikuisuusprojektin kanssa on koetuksella! 😀
Hei Emilia!
Yritän nyt hyvinkin fiksusti muotoilla asiani, sillä tarkoitukseni ei missään nimessä ole loukata sinua. Haluaisin vaan pitkäaikaisena lukijana esittää huoleni siitä, millainen kuva postausten perusteella välittyy.
Tunnemaailmasi taitaa olla aikamoinen vuoristorata. Jo pidemmän aikaa on voinut lukea, kuinka yhtenä päivänä olet tarmoa täynnä ja maailman energisin. Ja jo seuraavana päivänä tarvitset lepoa ja irtiottoa ja seinät kaatuvat päälle. Irtiottoa arjesta ja omaa aikaa, niitäkin tunnut kaipaavan jatkuvasti vaikka blogisi perusteella keskivertokotiäitiä enemmän omia hetkiä tunnutkin saavan. Jatkuva kiire ja stressi on, mutta mistä ja miksi ihmeessä? Kahden pienen lapsen äitinä arki ei varmasti ole kovin helppoa, mutta tuskin kaikkien äitien mieliala vaihtelee noin äärilaidasta toiseen eri päivinä. Tai ainakin voisin olettaa niin, koska niistä usein kirjoitat. Selaa ihmeessä aiempia postauksiasi, niin huomaat kyllä mistä puhun!
Ymmärrän, että emme voi eikä meidän kuulukaan tietää, mitä “kaunistellun” pinnan alla tapahtuu. Mutta minusta se on kuitenki hyvä tuoda ilmi, miltä se ulkopuolisesta vaikuttaa. Annat itsestäsi hyvinkin epävakaan kuva ja se saa pohtimaan, onko sinulla kaikki hyvin?
Toivottavasti pystyt julkaisemaan kommenttini, vaikka tämä massasta poikkeava onkin.
Toki pystyn, olen julkaissut aiemmatkin kommenttisi, jotka (arvontoja lukuunottamatta) noudattelevat hyvin samanlaista linjaa.
En nyt tiedä mistä tämäkin ajatus tähän oliivipuun sekaan tupsahti, ja ihmettelen kovasti mikä tämä tunteiden vuoristorata -juttu oikein on, josta olet ennenkin kirjoittanut. Kenties halusit tasapainottaa kommenttiboksin palautelinjaa, ja siihen sinulla on toki oikeus.
Ja mitä mielialaan tulee, voi, mun mieliala vaihtelee tunninkin sisällä vaikka miten! Joku asia on kakkaa ja joku tosi kivaa. Ja mä pidän siitä, kauheetahan se olis jos kaikki olis vaan jees, eikä mikään tuntuis miltään. 🙂
Mutta, musta tavallisen ihmisen (laji, jota itsekin edustan) elämään kuuluu se, että on tosi kivoja päiviä, ja sitten päiviä, joina olis ehkä kannattanut jäädä vain peiton alle (=kielikuva). Ei aina voi tanssia ruusilla, eikä joka päivä voi olla ihan hirveen kiva. Sitä elämä on! Ja tässäkin kohtaa olis tosi kauheeta, jos ei tuntisi mitään. Kaikki päivät olisi vaan sitä jees -linjaa.
Tätä valitus -teemaa en myöskään ihan ymmärrä. Oletko koskaan itse koittanut nimetä esim. asioita, joita et pidä, ihan vaan hymy huulilla, sen enempää asiasta valittamatta. Kannattaa kokeilla! Sitä kutsutaan myös pohdiskeluksi ja tuumailuksi. Ikään kuin ajatellaan ääneen. 🙂
Ja sitten kuitenkin kaunisteltu pinta, jonka alle pitäisi nähdä? Etkös tuossa juuri edellä tuonut esiin, kuinka näet sen pinnan alta huolestuttavaa tunteiden vuoristorataa???
Oli miten oli, jään ihmettelemään, miten jaksat silti aina palata blogiini? Jokin siinä sinua viehättää, mutta veikkaan, että löytäisit varmasti itsellesi miellyttävämpääkin luettavaa. Kannattaa kokeilla!
Ei ei ei älä vaihda sohvapöytää pois se on niin kaunis ja sopii niin kauniisti teidän olkkariin!! 🙂 ennemmin siirtäisin sen lampun sitten sinne makuuhuoneeseen, vaikkakin minusta se sopii erinomaisesti teidän olkkariin – ainakin näin kuvien perusteella 🙂
Joo ei, en mä taitaisi voida tuosta pöydästä luopua. Varsinkin kun sille ei ole muutakaan paikkaa. Tosin tuossa siivoillessa mietin, kun tarjotin oli senkin päällä seinään nojaten, että kaunis se on niinkin.
Lamppu tulee päätymään makuuhuoneeseen, ja olkkari saa jonkun siromman version, joka ei kilpaile pöydän kanssa. 🙂
Niin joo, siinähän olisi ideaa. Seinää vasten se näyttäisi varmasti kivalta! Mutta en kyllä luopuisi pöydästä kuitenkaan – niin nätti se on! 🙂
Joo, on se vain nätti noin. Ja mulle tulee aina Klaaran kastejuhla mieleen, kun siihenhän tuo aikanaan kiireellä ostettiin. 🙂
Moikka. Mun mielestä sun pitäis nyt ehdottomasti pistää kaikki uusiks, vaihtelu virkistää jne jne… Ai miksikö? No tietenkin siksi, että mä voisin ostaa sulta ton ihanan olkkarin maton.
Hihii, vai niin! Mä veikkaan että T repisi pelihousunsa, jos sanoisin, että se on mattojen vaihdon paikka. Nää on kuitenkin näihin huoneisiin jo toiset, eikä olla asuttukaan kuin vasta pari vuotta! 😀
Eka kertaa tulee kommentoitua vaikka sulla on ihan mun lemppariblogi, niin elämänmakuinen ja inspiroiva. Asun perheeni kanssa itsekin vanhassa, satavuotiaassa hirsivanhuksessa. Sulla on ihania kirjoituksia ja kuvia aidosta elämästä. Jatka samaan malliin!
Kiva, että jätit kommentin. Ja kiitos, mukavaa, että viihdyt. 🙂
Samaan malliin jatketaan! 🙂