Onpas todellakin ollut syksyisen harmaa päivä. Oikeastaan pimeä päivä, sen verran vähän on luonnonvaloa ollut tarjolla.

Eilisen siivouspäivän luonnollinen jatkumo on armoton sisustusvimma. Tiedättehän… Sitä katselee paikkoja ja pohtii, että tuonnekin sopisi sitä ja tuonne tätä… Vaan lastenhuone on tänään aiheuttanut päänraapimista ja tuskastuneita huokaisuja. Jotenkin se ei vain näytä siltä, miltä haluaisin sen näyttävän.

Pari viikkoa sitten postasin otsikolla lasten valtakuntaa. Pieniä kuvakulmia Klaaran puolesta huonetta, ja tässä nyt lähinnä Niilon vaatekaappia päälisineen. Pitäisi kai nappasta joskus kuvia laajemmallakin objektiivilla, mutta näin pimeään aikaan jumittaudun näihin suosikkeihini. Lastenhuoneesta löytyy kuitenkin kuvia tuon lastenhuoneessa-tägin alta.

Tällä hetkellä huoneessa vahvimmin silmiini pistävät mustavalkoiset verhot. Olen ommellut piilolenkkiverhot Ikean paksusta raitakankaasta, ja ne kätkee taakseen pimennysverhot, jotka ovat lastenhuoneessa ehdottomuus. Pohdin harmaita vaihtoehtoja; Kivoja graafisia kuvioita pienemmällä kontrastilla tai kenties harmaata pellavaa..? Myös mustaksi aikanaan mattaspreijatut lelukorit alkavat olla tiensä päässä, ja niiden tilalle kaipaisin jotakin muuta. Mutta mitä…?

Niin, että eipä näitä kai murheiksi voi kutsua, mutta sellaisiksi kinkkisiksi pähkinöiksi. Ja toisaalta, lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä tosiseikkaa, että huoneen asukkaille on ihan yksi ja sama, millaiset verhot ikkunassa roikkuvat, tai millaisissa koreissa lelut lojuvat. 🙂

Niinpä mä jatkan suunnitteluani ja huokailen ihan rauhassa. Ehkä jonain ihan tavallisena päivänä lamppu syttyy, ja ahaa-oivallus pomppaa mieleeni!

Lasten vaatekaapit ovat vanhaa Ikeaa, puiset Leksvik vaatekaapit, jotka olen sutinut valkoisiksi. Peuraperhe on Ombrellinosta, koiravalaisin Egmontin, ja kori Tine K:n. Nipsuvalaisin ja London-juliste Ikeasta ja vaatekaapin kyljessä roikkuu Happy Lights -pallovalot.