Vuosi 2014 ei ehkä ollut minun vuoteni. Kauniisti ilmaistuna parempiakin on tullut elettyä. Tai, ehkä sittenkin on väärin sysätä kaikki paha koko vuoden niskaan, ehkä mielummin sen viimeisen puolikkaan päälle. Sanotaanko vaikka ajanjaksolle juhannuksesta jouluun.

Vuosi sitten olin täynnä tarmoa, uusia ideoita, unelmia ja haaveita. Energiaa riitti projektista toiseen, mutta kesän koittaessa jotakin tapahtui. Moni asia alkoi mennä pieleen. Tuntui että jatkuva kiire ei hellitä koskaan, eikä aikaa perheelle ja parisuhteelle löydy mistään. Uskottelin itselleni, että kuopassa sitä on ennenkin oltu, ja aina sieltä on vain noustu. Mutta samaan aikaan kun puskin väkisin eteenpäin, työntäen huolet ja murheet taka-alalle, alkoivat ongelmat ja murheet pesiytyä vahvemmin sisälleni. On ehkä vaikea selittää, että kahden lapsen naimisissa oleva, ja kutakuinkin puhelias ja sosiaalinen, äiti kokee itsensä yksinäiseksi, mutta niin vain tapahtui. Syksyn aikana muutuin entistä yksinäisemmäksi haudatessani pahaa oloa sisälleni. Alkuun olin ehkä yksinäinen omassa pienessä kuplassani, mutta syksyn edetessä irtaannuin lahjakkaasti myös sosiaalisesta elämästäni.

Syksy toi tullessaan kivut ja säryt. Pelkkä toisen kosketus teki välillä kipeää. Vanha olkapäävaivakin yltyi entisestään, eikä tavarat pysyneet kädessä. Saliharrastuksen suhteen oli pakko nöyrtyä, enkä keksinyt itselleni mitään korvaavaa henkireikää. Oli päiviä joina en saanut aikaiseksi pestä hampaitani, saati pukea rintaliivejä päälleni. Uusi elämä ja energia olivat aina tulossa huomenna. Oli päiviä kun ruoka ei maittanut tippaakaan, ja päiviä, joina olisin voinut syödä suruuni kaiken sillä hetkellä irtoavan. Tuntui, että peilistä tuijotti päivä päivältä vanhemmat kasvot, uupuneet ja onnettomat.

Jossain kohtaa kaikki padot murtuvat, ja niin kävi onneksi hieman ennen joulua. Pahat ja rumatkin asiat pitää sanoa välillä ääneen. Pelkkä muutoksen ajattelu ei tuota tulosta, vaan kissa on nostettava pöydälle. Asioita ei välttämättä voi korjata hetkessä, mutta aloittaakseen matkansa on löydettävä ne heikot kohdat, jotka kipeimmin muutosta kaipaavat. Ylisuorittajan ja itsekyykyttäjänkin ensimmäinen askel on todeta, että vähempikin riittää.

Eniten ehkä harmittaa se, miten olen kohdellut itseäni. Onhan sitä ennenkin uudenvuodenlupauksia rikottu, mutta tällä kertaa se saavutti odottamattomat mittansa. “Pidän itsestäni huolta ja annan aikaa itselleni”. Suuret ja kauniit ajatukset jäävät niinkin yksinkertaisen asian jalkoihin, kuin arki. Jossakin kohtaa lakkasin vain välittämästä. Tällä hetkellä en rehellisesti edes tiedä mitä painan. Alkaako painoni kuutosella vai seiskalla, ei hajuakaan! Saattaa ensi alkuun kuulostaa jopa ihan hienolta jutulta, mutta välinpitämättömyys toi mukanaan paljon muutakin – huomattavasti vähemmän kaunista.

Viimeisen puolen vuoden aikana sähköpostini luonnoksiin on tallentunut kaksi erokirjetta Indiedaysille. Ei siksi, että olisin innoissani hypännyt omalle alustalle, vaan koska tuolloin tuntui, että loppu on tässä. Että se, mikä minusta irtoaa on sanottu ja kuvattu, muuta ei enää ole. Noiden kahden päivän aikana uskoin, että asiat eivät järjesty, eikä tilanteesta ole ulospääsyä.

Onneksi päätöksenteko ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliani. Olen nuoruuden äkkipikausuuksien myötä oppinut nukkumaan yön yli. Tästä taidosta olen nyt kiitollinen monessakin suhteessa. Iman (useammankin) yön yli nukkumista asiat voisivat olla vuoden 2015 alussa melko lailla eri tavalla. Näin on kuitenkin hyvä.

 “Ei enää koskaan tämän kaltaista vuotta!”
Näin totesimme eilen mieheni kanssa. Päätin, että siinäpä on uudenvuodenlupausta kerrakseen. Tällä kertaa aion myös pitää lupauksestani kiinni. Sokeriton tammikuu on sekin mielessäni, hyvän olon metsästäminen tulee kuulumaan vuoteeni 2015. Virheistään onneksi oppii, ja joka vuosi viisastuu. 🙂

Suuret kiitokset teille kaikille, jotka olette kanssani tämänkin vuoden jakaneet. Ylä ja alamakiä mahtuu meidän jokaisen elämään, ihmisiä kun ollaan – niin siellä kuin täälläkin. Täysin töyssyttä tuskin kukaan selviää, mutta koko sydämestäni toivon teille kaikkea hyvää uuteen vuoteen 2015! Tehdään siitä parempi, tai vaikka entistäkin ehompi.

Halauksin, rutistuksin ja kiitoksin,
Emilia