Jatketaan herkkujen parissa, mutta tarkastellaan tällä kertaa asiaa hieman eri vinkkelistä. Olen nimittäin mukana Indiedaysin ja Cocovin kampanjassa, jossa tarkoitukseni on perehtyä superfoodien ihmeelliseen maailmaan, ja kenties samalla rohkaista teitäkin superfood-kokeiluihin.

Mutta, aloitetaan kuitenkin suhteestani näihin superruoka-aineisiin. Tässä kohtaa olisi tosi hieno päteä, ja kertoa, miten meidän lapset syövät vain ja ainoastaan hamppupannareita ja muita superfood-versioituja herkkuja, mutta myönnän, että tämä on osa-alue, josta olen ihan turkasen pihalla. Jos nyt ei oteta huomioon chian siemeniä, joita olen joskus aikanaan oppinut käyttämään proteiininlähteenä, ja kookosöljyä, jonka nimeen vannon pitkälle ihonhoidossa, olen superfoodeissa melkoinen noviisi. Kun lähdin pohtimaan syytä siihen, mikseivät superit ole vielä keittiötämme vallanneet, pääsin pähkäilyissäni avokadopasta-kompleksiini. Kärsin nimittäin herkästi vastareaktiosta kaikkea supertrendikästä kohtaan. Alan hylkimään ja torjumaan kaikkea, mikä keikkuu hypetyksen ja palvonnan rajamailla, ja vasta kun Hesari kirjoittaa avokadopastan olevan tylsää ruokaa, alkaa kiinnostukseni herätä. Sama on pätenyt superfoodeihin, raakakakkuihin ja raakasuklaaseen. Jos jotakin tyrkytetään joka tuutista, kiinnostukseni katoaa ja muuttuu enemmänkin ärsyyntyneisyydeksi. Niinpä superfoodien kohdalla kävi samoin, kuin useamman radiohitin kanssa; Samaa levyä kun soitetaan tarpeeksi kauan, alkaa se väkisinkin tympimään.

Yhteistyön myötä postipoika kuitenkin kantoi vuoden alkuun minulle paketin josta löytyi jos jonkinmoista jauhetta ja pulveria Cocovin pakkaamina. Tehtäväni oli kehittää raaka-aineiden pohjalta resepti, jonka voisin jakaa teille blogini lukijoille. Niinpä tässä taannoin, kun lapset sairastivat jonkinmoista vatsaflunssaa, ja olivat ruokahaluttomia, päätin piristää arki-iltaa lettukesteillä. Liekö pannarivalinta osa mukavuusalueeltani poistumista, sillä tuhannet protskupannarin ohjeet ovat aiheuttaneet kasvoilleni irvistystä jo parin vuoden ajan. Tuntuu, että niitäkin on ollut tyrkyllä ihan kyllästymiseen asti.

Siinä kun sitten hetken opiskelin tuotteiden sisältöä ja ominaisuuksia, löysin kohtalaisen hyvän kombon pannaritaikinaan. Pari lettua paistettuani poika jo juoksikin keittiöön ja huusi riemuissaan, että jee, äiti paistaa lettuja! Tässä kohtaa olin todella tyytväinen, että lapsen hajuaisti yhdisti uudet raaka-aineet varsin klassiseen herkkuun. Letut saivat kiitosta vielä pöydässäkin, ja huojentuneena tekstasin miehelleni, että meidän lapset syö hamppupannareita!

Pannukakut:

1dl kookoskermaa
2kpl munia
1rkl hamppuproteiinia
2tl psylliumjauhetta
1 tl kookossokeria
2rkl kookosjauhoja
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
ja jauhettua vaniljatankoa maun mukaan.

Paistamiseen neitsytkookosöljyä

Vatkaa munat rikki ja sekoita kaikki aineet keskenään. Anna taikinan turvota n. 20 minuuttia.

Paista pannulla miedolla lämmöllä, ja käännä, kun letun pinta on hyytynyt. Voit tehdä joko pieniä amerikkalaistyylisiä pannukakkuja, tai suuria räiskäleitä.

Vaikka mikään ei tietenkään vedä vertoja omatekoiselle mansikkahillolle (siis sellaiselle vanhan ajan sokerihillolle), olen nyt ihastunut hiukan arkisempaan hilloversiooni, joka ei missään tapauksessa ole epäterveellinen herkku, vaan oikeastaan superteervellinen lisuke vaikkapa jugurtille tai rahkalle. Tätä kun voi hyvällä omallatunnolla lisätä vaikka puuron päälle, eikä ruokavalio muutu kuin hitusen terveellisemmäksi! Omaan makuuni mansikka on ihan kyllin makea ilman sokeriakin, mutta kookossokerilla “hillosta” saa tietenkin enemmän sitä sokerihilloa muistuttavamman, ainakin maultaa. Helppoudellaan tämä herkku loistaa myös siinä, että voit hyvin tehdä vaikka viikon satsin jääkaappiin valmiiksi. Näin ei tarvitse joka aamu turvotella siemeniä, vaan lisuke on valmiina.

”Mansikkahillo”:

 2-3dl viime kesänä pakastettuja mansikoita
n. 4 tl chian siemeniä
Kookossokeria oman maun mukaan

 Sulata marjat ja sekoita niiden joukkoon chian siemenet ja sokeri. Anna seoksen vetäytyä 30-60min, jotta siemenet tuottavat hyytelömäisen sidosaineen. Voit myös tehdä hillon valmiiksi jääkaappiin jo edellisenä päivänä.

Pannareiden paistaminen oli älyttömän helppoa. Takinasta tuli sopivan paksua, ja pikkuisetkin letut paistoin ihan isolla pannulla. Kääntäminen oli helppoa, ja pannarit pysyivät hyvin kasassa. Kookosöljy antaa todella kauniin ja kullanruskean paistopinnan, jota ainakin itse arvostan suuresti. Niin lasten suussa kuin omassanikin (ja lopulta myös mieheni suussa) pannarit maistuivat ihan tavallisille. Maultaan nämä eivät siis juurikaan eroa esimerkiksi amerikkalaisista pannukakuista.

Kookossokeri ja -öljy ovat löytäneet nyt tiensä keittiöön, ja varmasti pysyvätkin osana ihan tavallista ruuanlaittoa ja leivontaa. Psylliumin suhteen kokeiluni ovat vielä alkutaipaleella, mutta sen hyödyntämistä olen lähinnä meittinyt vähähiilihydraattisien leipien leivonnassa. OptiMSM -jauheesta kerron teille myöhemmin lisää, sillä siihen kiinnostukseni heräsi makukokemuksiakin tärkeämmästä syystä.

 Saamani tuotepaketti sisälsi Cocovin chian siemenet, hamppuproteiinin, kaakaojauheen, kookossokerin, OptiMSM-jauheen, neitsytkookosöljyn, psylliumin ja superfood trailmix pussin. Lisäksi sain testaukseen joitakin Cocovin välipalapatukoita, jotka tulikin maisteltua aika äkkiä. 😉 Kampanjasivulla on arvonta, jossa palkintona on samankaltainen starttipakkaus, eli mikäli kiinnostuit, käy ihmeessä osallistumassa!

Niin, ja antakaan nyt ihmeessä vinkkejä ja ohjeita, mikäli teillä sellaisia on. Kenties sitä hyvää oloa voisi vaalia myös terveellisemmällä ruualla!