Tuntuu ihan oudolta ajatella, että vielä tovi sitten päivällinen syötiin aina keinovalossa, ja pikkukakkosen aikaan tuntui joka kerta, että siinä se päivä nyt oli. Kohta taas nukkumaan ja aamulla ylös – elämä oli yhtä itsensä toistamista. Tiedän, ettei päiviin ole ilmaantunut lisää tunteja, meillä lapset menevät vieläkin aikaisin nukkumaan ja illat ovat ihan yhtä lyhyitä, kuin ennenkin. Silti se, että saa katsella viiden jälkeen lastenohjelmia auringonvalossa tuntuu niin uskomattoman ihanalle!

Selitin juuri tänään miehelleni, että lenkille voisi olla lähdössä vaikka jatkuvasti. Toisin kuin muutama kuukausi sitten, kun ei yhtään huvittanut pukea heijastinliiviä päälle, ja lähteä hyppimään tuonne pimeyden keskelle kylmään ja kosteaan. Esimerkiksi marraskuussa tervan juontikin houkutteli enemmän kuin lenkille lähtö. Hyi!

Ihan pienenä takapakkina energisyyteen olen kuitenkin huomannut, että ruuan päälle sohvalla pötköttäminen kieltämättä laiskistuttaa, ja saa olon aika vetämättömäksi. Silti tätäkin on ihan kiva harrastaa, olla joskus vähän vähemmän energinen. Ja nyt tästä pääsee kuitenkin jotenkuten ylös, ja saa itsensä vaikka aika nopeasti siihen ulkoiluvireeseen.

Niin, että näissä tunnelmissa tänään nautittiin upeasta alkuillan auringonpaisteesta.

Silti tänään ei kyllä taideta enää lähteä minnekään. Meillä on nimittäin sämpylätaikina kohoamassa, eli tänään pyöritellään taikinaa. 🙂

Leppoisaa iltaa!