Tiedättekö kun välillä iskee se tunne, että olen ansainnut kukkia? On vain sellainen fiilis, että jonkinlainen materiapalkinto on ajankohtainen. Mulla oli aamulla just se fiilis. Ei mikään erityinen aamu, eikä mikään erityinen olo tai tarve itsensä piristämiseen, vaan ihan puhtaasti halu antaa vain itselleen pieni palkinto keskellä viikkoa. Viiden euron kukkakimppu, ja heti tuli ihan lahjottu olo. Siitäkin huolimatta, että joutui kaivamaan omaan kuvettaan.
Yksi syy kukkien ostoon oli toki sekin, että huomaan mielialani siirtyvän syysmoodiin. Kylmä ja kolea hiipii sisälle, ja ulkona on keskellä päivääkin jo tylsän hämärää. Vaikka toitotan täälläkin siitä, miten hieno on syksyllä käpertyä kotiin ja nauttia siitä lämmöstä ja tunnelmasta, jota kynttilöin valaistuissa illoissa on, myönnän, että syksy saa mut edelleen käpertymään vähän liikaakin itseeni. Syksyn tullen sisälläni asuva pieni erakko tahtoo ottaa vallan, ja vetää jonnekin hiljaisuuden ja epäsosiaalisuuden rajamaille. Eikä siihen tietty kukkakimppu auta (jollei nyt harrasta syvällisempää suhdetta kukkiensa kanssa), mutta jos ostaa torimyyjältä kimpun “kesäkukkia”, niin eikös se ole aika selvä merkki siitä, että syksy on vielä tulematta. Kukkakimppu keittiön pöydällä ei siis viittaa pahaan syyskäpertymiseen ja liialliseen pesänrakennukseen, vaan itse asiassa muistuttaa enemmänkin ihan vain kesästä. Niin tai näin, pystyn aina loistavasti perustelemaan kukkakimpun tarpeen! 😉
Meillä alkaa viikonloppu tänään vähän etuajassa, sillä koululainen lähtee iltapäivällä mummolareissuun. Ohjelmassa yökyläilyn lisäksi jokavuotinen sirkuskäynti. Koska meillä on tänään siis periaatteessa perjantai, laitoin myös paikkoja viikonloppukuntoon vähän normaaliaikataulua aikaisemmin.
Mutta nyt on vielä hetken ihan hiljaista, ennen kuin isompi tupsahtaa koulusta, joten siirryn nauttimaan kukistani ja kupillisesta kahvia.
Toivottelen mukavat torstait teille kaikille!
Kauniita kukkia! Mulle tuli sama tunne lauantaina torilla ja ostin kans itelleni kimpun astereita, syyskukkia. Vielä kun sais siivottua niin vois käpertyä sohvan nurkkaan…
Musta tää oli niin ihana, kun asterit myytiin kesäkukkina. Toki tarjolla oli leijinan kidat ja malvatkin, mutta silti! 🙂
Kyllä ne kukat vain kruunaa sen oman kodin tunnelman. Ihana rauhoittua kotiin kun ympärillä vallitsee vihtyisyys. 🙂
Hei loistavat perustelut! Saako noita lainata? 😀
Mä tilasin nilkkurit… Millähän niitä perustelisi!
Tottakai! Ja nilkkurithan nyt menee ihan tarvehankintana! Ei niitä edes tarvi perustella! ;D
Hyvin perusteltu! 😀 Minä luulen, että tuollaiset arjen keskellä hankitut piristykset piristävät oikeasti enemmän kuin sellaiset pitkään harkitut…Niitä on toisia on ehtinyt miettiä, harkita ja ajatella, ja totta kai se tunne on hieno kun ostaa jotain mitä on pitkään halunnut, mutta tästäkin sinun kukkakimpusta välittyy sellainen hetkestä nauttinen. “Ilman erityistä syytä ostan kukkia”, vaikka toisaalta se tilanne on siksi juuri erityinen. Ja piristävä.
Menipä monimutkaisen kuuloiseksi, ja filosofiseksi…. 😀
Olen sun kanssa täysin samaa mieltä. Ja sanoisin myös niin, että ne pienet piritykset itselle, tai saadut lahjat ja yllärit, on kaikkein parhaita just silloin kun ne oikeasti on pieniä. Ei siihen tarvita aina jotain kallista. Mä en esimerkiksi juuri saa mieheltäni lahjoja tai kukkia, mutta jos hän joskus poimii mulle omasta pihasta jotain, niin se lämmittää todella mieltä. Just se, että täysin odottamatta ja suunnittelematta saakin jotain pientä iloa.
Musta suomalaisten pitäisi enemmän hemmotella itseään kukilla. Varsinkin syksystä kevääseen, kun luonto ei niitä tarjoa. Kukilla on ihmeellinen vaikutus mielialaan! 🙂