Jälleen, pitkien ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen, tuntui että päivästä tulee vähintään yhtä hyvä kuin eilisestä. Niinpä käänsin energiat hyödylliseen suuntaan, ja painuimme heti aamulla pihatöihin. Kukkapenkkien perkaamista, ruukkujen puhdistamista, haravointia ja muita syyspuhteita. Ja tiedättekö, ei se haravointi taaskaan ollut niin paha juttu, kun tuosta alun lepokitkasta sai itsensä eteenpäin! Aurinko paistoi, ja ilma oli kirpeä yön pakkasten jäljiltä. Huomattavasti miellyttävämpää kuin perus lenkki, jonka osaisi kulkea unissaankin.
Vajaan kolmen tunnin jälkeen tosin olkapää alkoi huutamaan lepohetkeä, ja vatsa jotakin ravintoa. Jälkkäriksi kuitenkin kuumaa kaakaota ja pullaa!
Aurinkoista tiistaita!
Voih, mistähän saisin tuon saman harvaointienergian!! Eilen tosin sain kesäkukat hävitettyä, joten kyllä nuo pihahommat hitaasti sitten kuitenkin etenee. Ihanaa tiistaita
Hitaasti alkuun, ja kyllä se siitä. Lepokitka on pahin, mutta sitten kun haravoi, niin ei se nyt niin hassua ole. Joka vuosi tajuan tämän just haravoidessani.
Namnamnamnamnam!!!!!
Pulla on pop!
Oi namskis! Voi kunpa joskus jaksaisi leipoa pullaa!
Ei muut akuin sormet taikinaan. Palkka on ainakin hyvä!
Haravointi-innostuslähetys on näköjään löytänyt perille!
Ja ihania pullia, minä en osaa tuollaisia tehdä, vain korvapuusteja ja niitäkin tulee tehtyä aivan liian harvoin.
-Minna
Kiitos, Minna, se tosiaan löysi luokseni!
Musta tuo kanelipullapäivä on kiva muistutus ihan tavallisten leivonnaisten puolesta. Niin paljon kaikkea trendikästä kakkua ja kuppikakkua, että perus pulla tahtoo jäädä jalkoihin!