wonder woman

03.11.2015

Tiistaita!

Ja heti kärkeen hurjasti kiitoksia tuosta eilisen postauksen vastaanotosta. Olin ehkä varautunut hiukan toisenlaiseen kommentointiin, mutta olikin tosi lohduttavaa kuulla, että ajatukseni ja tuntemukseni jakaa joku toinenkin. Ja, kuten eilen jo jossain välissä totesin, on se onni, että meitä on niin erilaisia, eikä kaikilla ole pakottavaa tarvetta asua ydinkeskustoissa, saati ruuhka-Suomessa. Erilaisuus nostattaa väillä karvoja pystyyn, mutta harva lopulta olisi valmis prässättäväksi yhteen muottiin. Niin, että täällä on nyt hyvällä omallatunnolla nautittu rauhasta ja rauhallisuudesta, kunnes taas kohdataan hälinä ja vilinä. Ehkä sitä tosiaan osaa jatkossa olla armollisempi itselleen, ja tunnistaa myös paremmin omat rajansa.

viitta 1

Mutta asiasta perunoihin. Tai oikeammin jouluun! Nimittäin mun Facebook ilmoitti mulle eilen vuodentakaisen muiston, jossa olin hehkuttanut ripustaneeni jo paperitähdet Vanhan Herran oviin. Joo, ihan oikeesti meillä näytti vuosi sitten 2.11. tältä! Tosin marraskuun alussa ei ollut vielä tietoakaan, saadaanko keittiöön allasta, saati tasoa, jouluksi. Eli, siinä mielessä elettiin jänniä aikoja, ja varmaan paperitähdillä oli hurjan iso henkinen vaikutus keskeneräisyyden sietoon. Oli miten oli, ja keskeneräisyyttä tai ei, mä taidan tänään kaivaa jokusen joululehden esiin ja vähän fiilistellä joululla. Siitäkin huolimatta, että ulkona on melko “ei jouluinen” keli, ja lämpöasteetkin muistuttavat viime kesästä

viitta 4

Mutta voihan viitta! Samaan aikaan hurjan kätevä ja helppo lämmike, mutta silti aina jotenkin tiellä. Käyttö vaatisi ehkä hiukan opettelua ja totuttelemista, sillä näilläkin keleillä viitta olisi älyttömän hyvän esimerkiksi autolla matkatessa: Ei liian lämmin, eikä liian kylmä. Lisään siis kyseisen vaatekappaleen käytön listaani, johon kirjaan asioita, joita naisen tulisi kai keski-ikään saavuttaessa osata tehdä luontevasti. No ei vaiskaan! Haaveilen vain yhden viitan hankinnasta, mutta koska multa löytyy tämä aikoja sitten ostettu kauhatana, jossa on yhä laput paikoillaan, kyseenalaistan hiukan sitä varsinaista viitan tarvettani. Toisin sanoen, yritän nyt tehdä itselleni jonkinlaisen viittariippuvuuden oikeuttaakseni uuden hankinnan! 😉

Arskaa, arskaa! Nautitaan siitä!

housut|Day Birger et Mikkelsen
neule|By Pia’s
viitta|Lindex
kengät|Zign
koru|Pernille Corydon


18 Responses to “wonder woman”

  1. Erika says:

    Mutta mikä on tuo ihana matto mikä kuvissa näkyy?! 😀

    • Matto josta muuten kysytään joka kerta kun se jossain vilahtaa! 😀
      Eli on siis vanha, (vanhan kodin olkkariin joskus ostin pari samanlaista) ja muistaakseni Hobby Hallista tilattu. 🙂

  2. Ansku says:

    Onpa kaunis sävy tässä sun viitassa. Mä olen vähän sillä silmällä katsellut mutta jättänyt ostamatta kun kaikki on ollut akryylia. Nousee tukka sähkösyydestä pystyyn 😀

    • No mä just haaveilen siitä Becksöndergaardin villaisesta viitasta, mutta kun ei raaskisi ostaa sitä ihan vain kaappiin virumaan. 🙂
      No, mä testaan viitan tarpeeni, ja katsotaan kuinka käy! 😀

  3. Marja says:

    Ihana asu ja sun tukka on aina niin nättinä, kiva blogi!

  4. Täti Ruskea says:

    Tiedätkö, juuri sen Beck Söndergaardin villaisen viitan/ponchon ruskeana (tietenkin 😉 ) sieltä Nougatista tilasin 😉 Olin päättänyt, että sen tilaan, jos tulee alekoodi (ja vähän muutakin). Imetysaikoina nuo viitat ovat olleet itselläni kovassa käytössä. Muulloin ne ovat mielestäni hyviä neuleen korvikkeita ja käyvät juhlavammastakin “takista” esim. kauniin rintaneulan kanssa, jolla viitta siis kiinnitetään. Kotona viitta toimii shaalina/peittona ja siihen on mukava käpertyä iltaisin sohvan nurkkaan. Käy myös talvella ulkona toppatakin päälle. Jään odottamaan kuviasun jouluvalmisteluista. Olen aina ollut jouluihminen, mutta jostain syystä viimeiset pari vuotta jouluoloa (kuten sitä kutsun) ei ole tullutkaan. Kovasti toivon, että tänä vuonna se palaisi.

    • Oi se just on mullakin mielessä!!! Väri on niin ihana, se kamelinruskea. Äh, jos ostan itselleni joululahjaksi. 😀
      Varmaan viitta on kätevä ja käytännöllinen, mutta kun ei ole koskaan käyttänyt, ei sinänsä osaa kaivatakaan. Ehkä sitä sitten keksii useitakin käyttötapoja, kunhan vain ensin pääsee tutuksi viitan kanssa. Onhan tuo tässä kotonakin nyt ihan kiva ja lämmittää mukavasti juuri hartiaseutakin.

      Mullakin on välillä vuosia, kun jouluttelu ei oikein maistu. Ja eihän se aina voikaan. Onneksi on lapset, niin on vähän kuin pakko sitä joulua kuitenkin tontuilla ja muilla laittaa. Mutta nyt on tosiaan sellainen fiilis, että onpas kiva suunnitella. Ei kuitenkaan ehkä ihan vielä toteuttaa. 🙂

  5. LPP says:

    Ihana!

    Täytyy myöntää, että kaapissa on sekä poncho, että viitta mutta öööh.. keväällä ehkä käytetty viimeksi? Ja viitassa on vielä akryylia, en tiedä mikä päähän on mennyt sitä hankkiessa 😀

    Ihania kotihetkiä sinne <3

  6. Sari says:

    Kommentoin tänne edellistä päivitystäsi (luin sen tänään)…kiitos Emilia siitä todella paljon! Kertomasi tuntemuksineen tuli kyllä niin oikeaan aikaan minun elämäntilanteeseen että et voi uskoakaan. Kiitos vielä kerran!
    Ja upea, ihana on viittasi…iloisia syyspäiviä siulle 🙂
    Sari

    • Kiitos sinulle.
      Tuntui helpottavalta, että näinkin henkilökohtaisen purkauksen jälkeen kuulee, että moni muukin jakaa tuntemukseni. Tai se, ettei sitä olekaan ehkä epänormaali, vaan luonteeltaan vain tietynlainen. 🙂

  7. Elisa says:

    Hei, ihana viitta. Kiristä se vyöllä tohon vyötärölle niin ei lepata ja liihota joka paikkaan. Ja näyttää varmasti hyvältä! Joku ruskea nahkavyö tms.

    • No siis niinhän mä viittaa tykkäisin pitää. Tämä kyseinen on vaan jotenkin niin tönkkö ja paksu, että näytän vyön kanssa siinä ihan tynnyriltä. Tämäkin siis puhuu laadukkaamman viitan puolesta! 😉

  8. Jarna says:

    No voihan sitä joulua jo vähän fiilistellä.. eikö? Kävin meinaan tänään Loviisan aitassa ja ostin joulukoristeita ja lahjoja! 😀

  9. Emppa says:

    Oon niin huomannu ton saman; viitta on aina tiellä! Ei sen kanssa mitään pysty tekämään kun jommasta kummasta puolesta roikkuu melkeen maassa, tai vähintäänkin helma ihan nakkikeitossa 😀 noh sietäis opetella käyttämään, upeita kun ovat! Ja voi miten kaunis asu taas kerran. Ps. Saa joulua fiilistellä, kohtahan jo joulukuu on!!!

    • Heh, ihana kun otit tuon nakkikeiton esiin, nimittäin mulla on vastaavat tuntemukset! No, nyt opetellaan! 😀

      Joo, mä annan nyt kyllä joulumielen hiipiä tänne. Pakkohan sitä on piristää pitkää pimeää loppuvuotta! 🙂

Kommentoi