Lapset lähtivät ruokailun jälkeen isänsä kanssa luistelemaan, ja minä jäin tekemään hommaa, jonka deadline on tänään. Viime tipassa, mutta kuitenkin aikataulussa. Niin mulla on tapana ajatella.
Koska munia sattui kaapista löytymään vielä kaksi, päätin tehdä pannarin pienille punaposkille iltapalaksi. En edes muista koska meillä on viimeksi syöty pannaria, siitä on aikaa vaikka miten. Ohje on sama vanha, maailman paras pannukakku. Tämä maistuu aina – itse tehdyn mansikkahillon kanssa, tai ilman.
Vielä hiukan pyykkikoneen pyöritystä ja iltatoimet, sitten ollaankin valmiina uuteen viikkoon ja uusiin kujeisiin.
Suloista sunnuntai-iltaa!
Meillä on muodostunut jo tavaksi että luistelun jälkeen teemme pannaria, ja se maistuukin aina yhtä ihanalta pirtsakan ulkoilun jälkeen
mukavaa alkavaa viikkoa teille!
Veikkaan, että edelline pannari on meilläkin tehty viime talvena juuri talviurheilun jälkeen. Ja maistuuhan tuo ihan mahtavalta kunnon happihyppelyn päätteeksi, vaikka hyvin upposi itsellenikin.
Ihanaa talvista viikkoa sinnekin!
Ihanan tunnelmallisia kuvia!
Kiitos, Anne! ❤︎
Mulla on sama suosikkipannari. Tosin olen vähentänyt rasvan määrän puoleen, koska se jäi helposti pannukakun päälle tihkumaan sormille ja sokeriakin tapaan laittaa n. desin. Silti on tosi hyvää
Pannari on mun vakiopaniikkileipomus, jota teen, jos tulee yllättäen vieraita eikä ole tarjottavaa. Hilloa ja jos kaapista sattuu löytymään kermaa, niin kermavaahtoa kylkeen.