Josko se arki tästä lähtisikin rullailemaan. Nämä viimeiset viikot ennen lasten kesälomien alkamista ovat aina omalla tavallaan erikoisia. Tuntuu, että tavallisten harrastusten lisäksi illat täyttyvät myös kaikesta siitä kesälaitumille siirtymiseen valmistautumisesta. Silti niissä kiireisissäkin illoissa on oma ihanuutensa. Ja ainakin itselleni tulee nyt helposti omien lasten kautta se nostalginen fiilis lapsuuden kesälomien lähestymisestä. Tiedättehän ne koulun liikuntapäivät, kerhoretket ja luokkaretket. Sitten on kevätjuhlia ja päätöskonsertteja kuten eilen. Opettaja alkaa olla jo melko pihi läksyjen suhteen ja mahdollinen ylimääräinen aika harjoitellaan kevätjuhlan lauluesitystä.
Oma kotiinpaluuni reissulta ajoittui sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön, ja olo oli hyvinkin reissussa rähjääntynyt. Mutta kuten aina, tälläkin kertaa kotiin oli äärimmäisen ihana tulla. Toki olikin jo kova ikävä perhettä ja omaa sänkyä, mutta äitiä oli tällä kertaa myös muistettu siistillä kodilla, mikä tuntui vaihteeksi älyttömän ylelliseltä. Pihassa odotti myös kesäkukat, ja muutama kasvimaalle pääsyään odottava taimi. Lapset olivat perjantaina hakeneet ne vanhempieni kanssa perjantaina tuosta ihan meidän naapurista. Saipa oma pihakin silmät kirkastumaan, sillä kolmessa päivässä kaikki oli suoraan sanottuna räjähtänyt kasvuun! Marjaomenapensas, syreenit ja purppuraomenapuu ovat täydessä loistossaan ja vielä torstaina kovin tyhjiltä näyttäneet perennapenkit rehottavat täysinäisinä vähintään vihreästä. Olipa uudet arovuokkonikin innostuneet kukkimaan matkani aikana. Eli ei ehkä tarvitse sen enempää selittää, miten innoissani olen! 🙂
Koska kaiken muun lisäksi myös raparperi ja ruohosipuli ovat kokeneet viikonlopun aikana jonkinlaisen kasvuräjähdyksen, keräsin tänään joitakin ruohosipulin kukkavarsia maljakkoon samalla kun nypin kukkanuppuja pois. Leikkasinpa muutaman raparperin oksankin, koska mies toivoi jo eilen kaurapaistosta.
Nyt siis raparperiherkkuja taikomaan. Mitään kovin järkevää en tässä nyt osaakaan tehdä, sillä kävin aamulla Kyllin kanssa eläinlääkärillä, ja nyt valvontani alla on pieni leikkauspotilas. Kovin normaali toimenpide tuollainen tyttökissan sterilointi, mutta kyllä siinä kaikki äidinvaistot itselläkin lehahtaa pinnalle, kun parikiloinen pikkureppana makaa vallan tiedottomana. Mutta ehkä sitten saadaan juoda illalla raparperikahvit pienen toipilaan kunniaksi. 🙂
Lämmintä ja kesäistä tiistaita. Nautitaan niin paljon kuin vain mahdollista!
Vau mitä kuvia! Ihanat värit, luonnollisuus ja “arkisuus” (kuvatapa nyt ruohosipulia ja raparperia) kiehtoo. Sulla on taito kaapata arkisista hetkistä kauniita ja merkityksellisiä kuvia!
Kiitos, Marika! 🙂
Olen itse sitä mieltä, että kauneus pitääkin löytyy arkisista jutuista. Ei aina voi olla jotain niin ihmeellistä, ja jos bloggaamiseenkin sitä vaadittaisiin, olisin lopettanut jo aikoja sitten! 😀
Oi.. koskahan meillä tapahtuisi moinen ihme, että mua odottaisi siivottu koti… in my dreams 😉
Siis onko nuo ruohosipulia?! Onpas kauniin näköisiä! Pitää äkkiä istuttaa moista omaankin pihaan 🙂 Tosin meidän pihalla ei viihdy kuin tuo pahuksen tuoksuvatukka joka on vallannut pikkuhiljaa koko pihan 🙁
ps. Saiko Kylli sellainen sukkapuvun vai kaulurin? Meillähän hullu-Minni leikkautettiin jo hetki sitten (puolivuotiaana) ja se sai sukkapuvun. Oli niiiin reppanan mutta myös hauskan näköinen siinä puvussa. Mutta ihme kyllä se pysyi kutakuinkin kissan päällä ja kasassa vaaditut 10 päivää 😀 Silityksiä sinne Kyllille ja Minniltä pari miukaisua päälle!
No ei meilläkään oltu SIIVOTTU, sillee kun me nyt ajatellaan, että on siivottu. Mutta ei ollut likaisia pyykkejä pitkin lattioita, ei keittiön pöytä kuin kaatopaikka, ja eteisessä kengätkin oli järjestyksessä. Pelkästään se oli mulle varmaan ihan once in a lifetime kokemus! 😀
Meillä oli edellisen kodin pihassa tuoksuvatukkaa. Ihan kamala, ja piti kaataa pois, kun levisi, minkä kerkesi. Tämä ruohosipuli on sieltä edellisen kodin kasvimaalta otettu myös, ja se on kyllä niin hitsin isoa ja tuuheaa. Siirrettiin sitä onneksi äidilleni aikanaan, niin sain sitten tänne itselleni samaa sipulia kasvamaan. 🙂
Kyllille ei laitettu liimasidettä, ei sukkaa eikä kauluaria. Kaulurin sai mukaan, mutta lääkäri sanoi, että yleensä nuo kaikki esteet kiinnostavat kissaa enemmän kuin itse haava. Käski laittaa kaulurin, jos on toisin, tai askarrella sukkahoususta puvun.
No mitään ei tarvittu, eikä Kylli ole osoittanut mitään kiinnostusta haavaansa. Meille sanottiin, että viikon päästä kaikki on ohi, tikit jo melkein sulaneet poiskin, eli nyt ollaan voiton puolella!
Pikku Minnille terveiset täältä toiselta harmaalta! ♡