Työhuoneessa

12.9.2016

Tiedättekös sen suloisen näyn, kun pikkuinen orava kantaa tammenterhoa piilottaakseen sen hyvään jemmaan talven varalle. No, mulla oli vähän samanlainen olo tänään kun kannoin vielä ekstrakorillisen puita työhuoneeseen. Ihan vain niiden kylmien päivien varalle. Se on nimittäin niin, että siinä vaiheessa kun on kylmä, meidän työhuoneessa on sitä sitten ihan koko rahalla. Tuossa kun istuu päivän, jalat vetoisalla lattialla, ei siitä syväjäästä pääse eroon kuin ehkä saunassa.

office 2

Viime talvena keksin ottaa jalkojeni alle marokkolaisen pouf-rahin, ja se muistutti siitä, miksi rahit tai matot ylipäätään on aikoinaan keksitty. Ehei, ei ne olleet sisustustuotteita, vaan niillä pidettiin paikat lämpiminä!

Vaikka juuri nyt en kyllä kaipaa iltapäivän auringon lisäksi itselleni enää muuta lämmikettä työhuoneeseen, antaa puukorit silmäniloa. Tuossa rehdissä puussa kun on jotakin niin kaunista. Sävyt ja fiilis, ne on ihan parhaita.

office 6office 3office 7office 4office 8office 5

Työhuoneen muodonmuutos ei ole (kuten ehkä huomaatte) edennyt ajatuksen tasolta sen pidemmälle. Pitäisi ottaa itseään niskasta ja toimertua vaikka aloittamaan noista pöydänjaloista. Ja jos sitten sitä kalkkimaaliakin saisi seinille.

Mutta nyt Klaaran kanssa jumppaan. Tässä on ollut kaikenlaista menoa viime aikoina, eikä olla miehen kanssa ehditty juuri viettää aikaa yhdessä. Tänään tuli viesti, että miten olisi illalla punkku + pitsa. No, eihän tuollaisesta voi kieltäytyä (kun sinne pitsalle ei eilen päästykään), varsinkin kun Yle Areenasta löytyy se eilen alkanut Nousuvesi -sarja.

Treffi-ilta siis. Ja oikein kiva ollakseen maanantai! 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna


8 Responses to “Työhuoneessa”

  1. LPP says:

    Kuulostaa oikein hyvältä!
    Ihanaa iltaa 🙂

  2. kklmi says:

    Siis mitä teet siellä työhuoneessa koko päivän???

    • Hauska tuo ajanmääre “koko päivän”. Sitähän käytetään paljon esimerkiksi “olen siivonnut koko päivän”, “olen tapellut tämän ongelman kanssa koko päivän”, “olen miettinyt koko päivän”. Ja silti varmasti siihen päivään on mahtunut paljon muutakin.

      Tämä ehkä johtuu siitä, että päivää ei enää määritetä niinkään tähtitieteellisesti (aamu alkaa siitä, kun auringon yläreuna pilkistää ensimmäisen kerran taivaanrannan takaa, ja yö siitä, kun auringon yläreuna katoaa horisontin taakse), vaan sen määrittää enemmänkin kulttuurisidonnainen käyttäytyminen.
      Lapsi voi siis olla kokopäivähoidossa myös kesällä, kun päivä on pisimmillään, mutta hoitopäivä tai vanhempien työpäivä ei lyhene, vaikka auringon nousun ja laskun välinen aika talvella onkin lyhyt.

      Eli en suinkaan istu työhuoneessa koko päivää, jos nyt ajatellaan tähtitieteellisesti, kuten ehkä ajattelit. Työhuone on nimensä mukaan paikka jossa tehdään töitä. Toki silloinkin jokainen meistä nousee tuoliltaan, tai pitää tauon. Toisaalta saatan istahtaa tuoliin kyllä uudestaan myös illalla. 🙂

  3. Suvi - Kotonainen says:

    Kauniita kuvia jälleen kerran. Ja huippuidea viettää pitsamaanantaita! Miksi muka aina pitäisi odottaa viikonloppuun? 🙂

    • Joo, se lasi punaviiniä kyllä kruunaa illan ja pitsan. 🙂
      Meillä ei kauheasti ole näitä yhteisiä viikonloppuiltoja, joten ollaan opittu ottamaan se aika jollain muulla konstilla. Kuitenkin välillä pitää myös saada olla se tunti tai kaksi ihan rennosti kahdestaan ja rupatella kuulumiset. 🙂

  4. Veera says:

    Ihana blogi sinulla! Ja myös aivan ihana työhuone – kyllä kelpaisi itsellenikin tehdä etätyöpäivää noin viihtyisässä ympäristössä 🙂 Mitä muuten teet työksesi; työskenteletkö usein kotoa käsin?

Kommentoi