Hellurei! Muistatteko kun sanoin taannoin, että mulla olis yksi matonvaihto, jota en ole vain saanut aikaiseksi suorittaa. No nyt sain. Ja heräsikin heti kysymys, että pitäisikö myös tuo a.k.a. iso eteinen värittää samanmoisella! Ne jotka ovat roikkuneet mukana jo pidempään saattavat muistaa mistä punainen matto on peräisin. Kyllä, sama matto oli myös vanhan kodin aulatilassa ja sen kaveri makuuhuoneessa. Useampi vuosi rullalla ei kuitenkaan ollut koitunut mattojen kohtaloksi ja sain loistavan piristyksen tylsän eteisen iloksi.
Meillä tosiaan on kaksi eteistä, ja niistä puhutaan pikkueteisenä ja isona eteisenä. Tai nyttemmin ehkä eteisenä ja isona eteisenä. Tämä suurempi on lähinnä läpikulkutila, koska sisäänkäyntiä ei käytetä kuin siivoamisessa. Jopa postinkantajat tietävät, että ovi tullaan avaamaan talon toiselta puolelta. Mutta näin ei ole ollut aina, ja siitä muistutti taas nokipoika, joka jyskytti ison eteisen ikkunaan maanantaiaamuna klo 8. Se mitä joskus kadehdin uusista taloista on ehdottomasti arkisisäänkäynnit ja pääovet. Vaikka meilläkin ehkä olisi ollut mahdollisuus rajata nuo alueet omiksi tiloikseen ollaan päädytty kuitenkin siihen, että meillä kuljetaan huoneiden läpi ja alakerran pääsee ympäri kulkemalla juurikin molempien eteisten läpi. Pieni eteinen kuljettaa joko olohuoneeseen ja sitä kautta keittiöön tai vastaavasti työhuoneen kautta isoon eteiseen ja siitä keittiöön. Kenkä- ja takkihelvetti on siis aina nökösällä. Kesälle kiitos siitä, että eteisen neliöt tuntuvat aina tuplaantuvan tässä kohtaa vuotta.
Hauska juttu on myös se, että punaisen maton yläpuolella roikkuu sama eteisen valaisin, kuin vanhassakin kodissa. Tuohon se silloin kohta kahdeksan vuotta sitten iskettiin väliaikaisesti, enkä vielä ole saanut aikaiseksi päivittää. Sulaketaulullekin taisi olla jokin piilosuunnitelma, mutta sekin on jäänyt toteuttamatta. Kadehdin siis myös aikaansaavia ihmisiä! Se, minkä tämä mattojuttu nyt aiheutti on kipinä maalata lattioita. Eteisen vanha matto on nimittäin hionut maalipinnan ihan rikki.
Lohikeitto tähän yhteyteen siksi, että se sopii loistavasti kylmään keliin. Lauantain lenkillä tuli puhe lohikeitosta, ja pakkohan sitä oli tehdä. Kunnon kermalla ja voilla maustettua, kuinkas muutenkaan.
Ai niin, näissä kuvissa näkyy myös tuo mun perintötelefooni. Sitä lapsena veivattiin ahkerasti mummulassa. Meidän lapset ei oikein edes jaksa ymmärtää, että kyseessä on puhelin.
Oma koti on ehdottomasti maailman paras paikka, sellainen perusyksikön kokoava itseisarvo. Koska koti on myös rauhan ja turvallisuuden tyyssija, on se paikka jonka viihtyvyyteen panostaa mielellään niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Itse huomaan miettiväni sisustusjuttuja ihan päivittäin, vaikkei se ehkä konkreettisesti toimintaani vaikutakaan. Sitä näkee muualla jotakin josta inspiroituu, tai sitten näkee kotonaan jotakin joka ei tunnu olevan “kohdallaan”. Tänään vastaan Ikean heittämään haasteeseen ja pohdin omaa suhtautumistani sisustamiseen – varsinkin bloggaajan näkökulmasta. Tänään pohditaankin sitä, miten blogi mahdollisesti vaikuttaa tyyliini ja ostotottumuksiini. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä IKEAn kanssa.
Meidän kodin tyylistähän on joskus ihan keskusteltukin täällä blogissa. Juttu lähti siitä, että blogini oli joskus laitettu “romanttinen sisustus” kategorian taakse, mikä ei jotenkin tuntunut itsestäni osuvalta. Mietittiin, että tuleeko tuo romanttisuus enemmänkin sisustuksesta itsestään, vai sittenkin vain vanhan talon fiiliksestä. Tai ylipäätään mikä on romanttista! Lopputulema taisi olla, että kaikkea ei voi eikä kuulukkaan määritellä liian tarkkaan. Mutta hei, aloitetaan!
IKEA kysyy, minä vastaan:
Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?
Kaipa tuo kertoo jostakin harmoniantarpeesta. Meillä on sisustuksessa aika yksinkertainen ja luonnollinen väripaletti ja koen sen sekä rauhoittavana, että turvallisena. Mielestäni siinä tulee omakin persoonani aika vahvasti esiin. Luonto, rauhallisuus, harmonia, muuttumattomuus. Ne on kai jonkinlaisia itseisarvoja mulle.
Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?
En tiedä, tarkoitetaanko tällä puhtaasti sisustusesinettä vai voiko mukaan laskea huonekalut. Vastaan kuitenkin, että vanha höyläpenkki keittiössä ja kassakaappi olkkarissa. Molemmat ovat sekä kivoja yksityiskohtia, mutta niillä on kuitenkin ihan käyttötarkoitus.
Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?
Aivan varmasti. Ensimmäisenä tulee mieleen lasten tekemä taide. Se on useimmiten liian henkilökohtaista päätyäkseen blogiin. Toisaalta on varmasti myös paljon esineitä, joilla on tunnearvoa, mutta jotka joko ovat päätyneet blogin kuviin, tai jääneet niistä pois, asiaa sen enempää harkitsematta.
Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?
Varmasti ainakin todella paljon. Onhan selvää, että inspiraatio tulee kaikesta näkemästämme ja kokemastamme. Silti en koe olevani trendien perässä marssija, vaan pikemminkin pysyvyyden kannattaja. Pohdin aika usein mielitekojeni kanssa sitä, kuinka nopeasti ne menevät ohi. Tästä syystä meillä näyttää vuoden ympäri ja vuodesta toiseen jotakuinkin ihan samalta. En ole kovinkaan spontaani näissä jutuissa ja toisaalta myös vastustan nopeita trendejä, jotka eivät tue kestävää kehitystä.
Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?
En. Kuvistahan voi rajata pois ihan mitä tahansa, joten tylsät ja puhtaasti käytännölliset tavarat säilytetään kaapeissa ja laatikoissa. Jokaisen vatkauskulhon tai keittiön pienkoneen ei tarvitse olla viimeistä huutoa. Toisaalta kotimme sisustus ei ole niin kauhean tarkka ja suoraviivainen, joten tänne sopii kaikki se, mikä vain miellyttää omaa silmääni.
Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?
En. Kyllä ihan ykkösenä kaikissa hankinnoissa pitää olla se, että ne miellyttävät itseäni tai palvelevat puhdasta tarvetta. “Imago” rakentuu mielestäni juurikin siitä, että blogissani näkyy oma tyylini ja se, mikä miellyttää omaa silmääni.
Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?
En varsinaista painetta. Mutta kyllä myönnän joskus esimerkiksi kukkaostoksilla pohtivani, että näistä saakin kivan lisän postauksen kuviin. Toisaalta rakastan kukkia ja aivan varmasti ostaisin kimpun jos toisenkin ilman blogia. Ostin tässä taannoin kesällä myös hauskat pienet yrttisakset joiden leikkaavuudesta en ollut niinkään varma. Mutta hieno koriste ne ovat kasvihuoneeseen ja aivan varmasti hauska lisä kaikenlaiseen kukkakuvailuun. Samalla kertaa ostin hauskan puisen sitruspuristimen, joka on mielestäni vain kauhean nätti ja sopisi kivasti johonkin kuvaan. Lemon curd on kuitenkin yhä tekemättä ja saksetkin ovat jääneet kuvaamatta. Nautin silti molempien ostosteni ulkonäöstä itse. Lähtökohaisesti olenkin sitä mieltä, että hankintojeni pitää ihan ensimmäisenä miellyttää minua ja sitten vasta kakkosena teitä muita.
Kampanjapostauksiin ja kaupallisiin yhteistöihin pitää sitten joskus ostaa erikseen jotakin rekvisiitta eli vaikkapa päivänkakkara krysanteemeja ja ulkomaisia mansikoita kesäisiä juttuja keskellä talvea kuvatessa tai punaisia ruusuja kun kuvataan roseeviiniä. Nämä on sitten kuitenkin puhtaasti työjuttuja.
Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?
Keskeneräisiä nurkkia. Puuttuvia listoja, sähköjohtoja, likaisia astioita ja kuivumassa roikkuvia pyykkejä. Useimmiten myös imuria pitää siirtää, koska se lojuu jossakin keskellä lattiaa. Keittiössä on korit paperinkeräykseen ja palautettaville pulloille, ja niitä pitää välillä tyhjentää kuvaan. Kaikenlaisia kasoja ja pinoja syntyy kun kokoan lasten tavaroita sieltä täältä kotia Myös ne pääsevät harvemmin blogin kuviin. Musiikkijuttuja ja instrumenttilaukkuja näkyy myös harvemmin blogissa, vaikka niiden yli pitää välillä tarpoa polviaan nostellen. Meillä vallitsee siis ihan normaali lapsiperheen sotku, mutta en koe, että sen kuvaaminen välttämättä inspiroisi yhtään ketään.
Me ei myöskään uusittu keittiörempan yhteydessä kymäkalusteita koska ne olivat suhteellisen uusia. Nämä jäävät useinkin keittiökuvien ulkopuolle, vaikkakin ovat kyllä blogin kuvissa useamman kerran näkyneet ja jopa aika monessa sisustuslehdessäkin. Yläkerran retrovessa ja alakerran kylppäri (jonka edellinen asukas on remontoinut) sitävastoin ovat tietoisesti blogin ulkopuolella.
Itse koen, että meillä on ihan persoonallinen koti. Se on sekoitus uutta ja vanhaa, ja tykkään juurikin siitä että lopputulos on omannäköisensä. Mitä tulee IKEAN-huonekaluihin niitä löytyy joka huoneesta. Näkyvin on kuitenkin IKEA-keittiö, jo toinen suunnittelemamme sellainen, ja siitä tykkään ihan valtavasti. MALM-lipastot työhuoneen arkistokaappina ja vaatehuoneen runkona ilahduttavat toiminnallisuudellaan. HEMNES-lipastot eteisessä ja pojan huoneessa imevät nekin valtavasti tavaraa sisäänsä. Itse tuunatut HEKTAR-valaisimet ruokapöydän päällä, LOHALS-matot, URBAN-juniortuoli, ihanat FINNVARD-pukkijalat työhuoneessa ja STORSELE-korituoli kamiinan edessä. Paljon valaisimia, seinähyllyjä, peili, kello ja kylppärikalusteita. Meiltä löytyy myös Ikean silityslauta, sänky ja erilaisia piensäilytykseen tarvittavia koreja ja laatikoita, naulakoita, tekstiilejä ja lampaantaljoja. Sekä tietenkin iso kasa henkareita. Niin ja keittiötarvikkeita ja astioita tottakai.
Meillä on kuitenkin myös paljon “second hand Ikeaa”. Esikoiselle ostettiin aikoinaan LEKSVIK-vaatekaappi ja samanlaisen ostin siskoltani aikoinaan myös Klaaralle. Meillä on kolme EKTORP-sohvaa ja saman sarjan divaani. Kaksi sohvista on niin ikään ostettu käytettynä siskoltani, samoin keittiön STORNÄS-ruokapöytä. Siskolta on kierrätetty myös LEKSVIK-eteiskalusteet.
Kaikki nämä puiset huonekalut ovat saaneet meillä valkoisen maalipinnan ja ne ovat jatkaneet elämäänsä toisenlaisessa ympäristössä. Kalusteiden pitkä käyttöikä ja ajattomuus ovat mieleeni. Huonekalujen pitää kestää aikaa ja käyttöä, kierrättämällä säästää sekä luontoa, että rahaa.
Aika harvoin sitä tulee yhdessä blogipostauksessa mietittyä ihan koko kodin sisustusta, mutta hauskaa välillä näinkin. Haastan vastaavaan hommaan myös Tiinan, Sallyn, Idan, Marjan ja Hannan.
Haasteen kysymykset voi kopioida tuosta alta, ja niihin saa toki tarttua muutkin:
Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta? Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine? Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi? Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi? Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi? Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita? Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia? Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?
Voita 300 euron IKEA-lahjakortti:
Nyt on menossa myös hauska #olensisustaja -kilpailu. Jaa omat sisustuskuvasi Instagramissa merkitsemällä niihin #olensisustaja. Kilpailun voittajille on luvassa 300€ lahjakortteja IKEA-tavarataloihin (palkintoja jaetaan 20kpl). Kilpailun säännöt löydät täältä.
Viilentyneet kelit ovat pakottaneet tekemään kaikkia niitä juttuja, joihin kuumalla säällä ei oikein jaksanut ryhtyä. Kuten joka kesä, myös tänä vuonna käydään lasten lelut ja tavarat läpi, ja ainakin yritetään karsia kaikki turha pois. Koska lomakelit alkoivat sen verran tuulisina, ettei ulkona oleilu ole juuri innostanut, päätin, että tuo siivouksen tapainen tehdään heti pois alta. Näin päästään sitten taas nauttimaan auringosta ja lämmöstä, kun niitä on saatavilla. Tosin täytyy myöntää, että ei olla ehkä oltu mitenkään ihan hirveän aktiivisia ja aikaansaavia, joten hommaa pitää edelleen jatkaa. Kiitos lämpimän toukokuun, to do -listassani on aika monta muutakin kohtaa, jotka kunnianhimoisesti ajattelin ajoittaa tähän viileämpään ajanjaksoon, joka toivottavasti ei jatku kovin pitkään.
Mutta lastenhuoneen romukaappien sijaan kuvia työhuoneesta. Huomasin nimittäin, että tätä huonetta en juuri ole vähään aikanaan blogiin kuvannut. Ja tämän huomion tein siinä tuskassa, kun mietin, että mitäs pirua mä teille nyt kuvaisin. Väkisinkin kun välillä tuntuu, että olette jo nähneet kaiken.
Yhä edelleen tykkään tästäkin huoneesta, joten mitään suuria muutoksia ei ole tullut tehtyä, ja tuskin sellaisia on tiedossakaan. Ylva Skarpin mustavalkoisen “personality” tekstin heivasin tosin jokin aika sitten lomalle ja laitoin seinään tuon kamerajulisteen, joka oli ennen makuuhuoneessa. Pehmensi mukavasti työhuoneen tunnelmaa.
Tuntuu hassulta ajatella, että tämä pieni läpikulkuhuone on aikaisemmin ollut tämän talon keittiö. Harmi vain, että puuhella on joskus korvattu tuolla mustalla Upolla. No mutta, menee se toki näinkin!
Nyt kuitenkin vastapestyt lakanat sänkyihin, jotta päästään tänäänkin ajoissa nukkumaankin. Kiitos uimakoulun, meillä herätään vielä ensi viikollakin aikaisin. 🙂
Maanantaita!
Arki on palannut, ja toisin kuin ehkä olisi voinut kuvitella, maanantai tuntuu oikeastaan ihan kivalta.
Eilen juhlittiin tosiaan kaverisynttäreitä, jotka siirtyivät tammikuun lopusta näinkin pitkälle. Sen sijaan, että meillä olisi ollut pinkkiä lattiasta kattoon ja vaivoin valittu kattaus samassa sävyssä, päädyinkin laittamaan pöytään valkoiset lautaset, “jotkin kirjavat lautasliinat” (mitkä meiltä sattui löytymään) ja värikkäät paperipillit eivät käyneet edes mielessä, kun ajattelin pillimehujen olevan se helpoin vaihtoehto. Täytyy sanoa, että aika pitkälle on tultu niistä esikoisen ensimmäisistä kaverisynttäreistä, joihin tilasin lautasliinat ranskasta ja koti täytettiin heliumpalloilla. Hei oikeasti, miksi ihmeessä olen koskaan vaatinut itseltäni tuollaisia, ja tehnyt noinkin yksinkertaisesta asiasta niin mahdottoman hankalan! Ja kun tuolloin mies yritti hienovaraisesti vihjata, että vähempikin riittää, pidin häntä likipitäen hulluna. Vaikka myönnetään nyt sekin, että eilen vaaleanpunaisten pompomien ja sävysävyyn mietityn kattauksen puuttumiseen vaikutti myös se, että suurin osa juhlavieraista oli näissäkin kemuissa poikia. Ja vaikka päivänsankari osaa ihan suvereeni prinsessa ollakin, ei hän niin kauheasti niiden koristeiden perään sitten lopulta ole. Kuten ei varmasti se esikoinenkaan aikoinaan, mutta kesti jokusen vuoden ymmärtää tämäkin tosiasia. Että lastenjuhlissa pääasia on se, että lapsilla on hauskaa. Piste. Ja hauskaahan oli, varsinkin kun pikkupojat löysivät heti Niilon vanhat Nerf-pyssyt. Olin ehkä jopa helpottunut, koska en olisi tainnut selvitä mistään prinsessasynttäreistä. 😀
Kuvissa meidän eteinen. Ei lankaan niin käytännöllinen kuin nykyiset suuret eteiset lämpimine klinkkerilattioineen ja tilavine säilytysjärjestelmineen. Puhumattakaan taloista, joissa on omalle väelle sisäänkäynti kodinhoitotilojen kautta. Mutta kaikkea ei kai voi saada. Siis sekä uutta, että vanhaa taloa yhtäaikaa. Ja onhan tämä sentään parempi, kuin vanha kunnon suomalainen tuulikaappi. Sellainen meillä nimittäin on toisella ovella, ja se onkin syy siihen, että meillä kaikki kulkee tätä kautta. Niin vieraat, kuin omakin väki. Kenkähylly ja seinänaulakko ovat Ikean vanhaa Leksvik -sarjaa, ja olen perinyt ne aikoinaan siskoltani. Valkoinen maali tosin on sudittu niihin jälkikäteen. Lipasto on sekin saman valmistajan, kuten myös pystynaulakko, jonka yksi sarvi kurkkaa kuudennen kuvan peilistä. Lipasto nielee kohtuullisen määrän lasten ulkovaatteita ja asusteita, ja omat kaulahuivini pidän korikassissa lipaston päällä. Pystynaulakko taasen toimii oman väen naulakkona. Koska huoneessa on näiden lisäksi kolme oviaukkoa, ei tilaan paljon muuta pysty laittamaankaan. Ja samasta syystä eteinen tuntuu ihan avaraltakin, koska kaksi ovista pidetään auki ja kolmannessa on iso ikkuna valoisalle kuistille. Mutta se lämmin klinkkerilattia olisi kyllä ylellisyys, jonka toivoisin joskus saavani.
Jos tuossa vuoden vaihduttua kerroinkin, että sisustuskärpänen nukkuu makoisaa talviunta, on viime päivät kyllä herättäneet sen ihan kunnolla eloon. Tekisi mieli pitää ihan kunnon siivouspäivä ja rymsteerata paikat uuteen uskoon muutenkin. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten aloitan nyt ensin sillä ideoinnilla!
Oikein ihanaa uutta viikkoa ja suloista lomaa kaikille lomalaisille!
Tiedättekö, kun joskus näkee sellaisia painajaisia, että koko seuraava päivä menee ihmetellessä, mikä on totta ja mikä ei? No minä käytin kuulkaas koko viime yön täiden torjuntaan, ja kun aamulla kello pirisi, olin aivan uuvuksissa siitä kaikesta pyykinpesusta ja saunottamisesta. Kahdeksantuntiseni meni aika tarkkaan koko lailla pyykkäämiseen ja saunottamiseen. Milloin oli vuorossa kodintekstiilit, milloin lapset. Mä olen ehkä vähän hysteerinen tämän täiasian kanssa, ja kannattaisi varmaan odottaa, että niitä ihan oikeasti tulisi ennen kuin menettää yöunensa, mutta minkäs teet! Ja hei, siinä unessa mä kehitin niin loistavan suunnitelman tuohon operaatioon, että sitten tosi paikan tullen olen varmasti hurjan tehokas. Tai lamaannun täysin. Sekin jää nähtäväksi – tai toivottavasti ei.
Se miten nuo täit ylipäätään eksyivät uuniini on toki varmaan ihan tulkintakysymys. Veikkaan kuitenkin, että tällä viime aikojen hiustenrassaamisella oli osansa asiassa. Tosin aamulla olin ihan tyytyväinen, kun päässäni ylipäätään oli hiukset. Muistan nimittäin ajelleeni viime yönä koko perheen kaljuksi. 😀
Mutta verenimijöistä iloisempiin aiheisiin, ja viikonloppuun. Ei niin mitään ihmeellisiä suunnitelmia, ja sekös juuri parasta onkin! Siivouksetkin suoriteltiin jo eilen alta pois, joten tänään päästään suoraan asiaan, eli nauttimiseen. Villasukat, leggingsit, suuri villapaita. Siinä viikonlopun luottoasu, jolla pärjää aivan varmasti. Ja jos nyt sattuisi, että sääennuste on ihan hakoteillä, ulkoilut voisi kuitata vähän pidemmällä “ruskaretkellä”.
Niin tai näin, viikonloppu mennään rennosti. Menkää tekin! ♡
P.S. ajattelin kuvata välillä jotain muutakin kuin niitä samoja nurkkia, mutta vaatii näköjään opettelua, että osaa katsoa kotiaan “uusin silmin”.
P.P.S. Muistakaa osallistua karttajulisteen arvontaan. Postaukseen pääsette tästä.
Lupailin eilen työhuonekuvia, joten täältä pesee! Ei tullut vihreää seinää, tai mitään muutakaan kovin radikaalia, mutta hei, aika pienillä jutuilla saa lopulta piristettyä vaikka mitä!
Meillä työhuoneen ehdottomasti suurin haaste on se, että huone toimii läpikulkutilana ja vieraat näkevät juuri tämän huoneen eteisen jälkeen (koska sitä olohuoneen ovea pidetään kuitenkin pääsääntöisesti kiinni). Samoin toki kuljemme myös itse tätä kautta, ja juuri siitä syystä sekainen työhuone aiheuttaa itselleni päänsärkyä. Kun pöydällä lojuu välillä kahden ihmisen paperityöt, ja hyvässä lykyssä pino puhdasta pyykkiä (vaatehuone on työhuoneen yhteydessä), ei yleisilme voi ollakaan kovin viimeisen päälle. Mutta se on sitä elämistä, ja elämisen jälkien täytyykin voida näkyä. Tärkeintä on kuitenkin, että työhuoneen saa nopeasti myös järjestykseen, eli tavaroille on omat paikkansa, ja yleisilme on paitsi kutsuva, myös käytännöllinen.
Noita työhuoneaiheisia postauksia kun selailee, niin huomaa tämän huoneen muuttaneen ulkoasuaan aika ahkerastikin parina viime vuotena. Kuitenkin itselläni on vielä melko tuoreessa muistissa sekin aika, kun huone oli pelkkä kylmä varasto (jonka läpi silti kuljimme), ja lattia täyttyi kaikesta siitä remonttirojusta ja muuttosälästä, jota ei saatu järkevämmin sijoitettua. Sillä sitähän tuo huone oli aluksi kokonaisen vuoden verran.
Pääosin työhuone on ollut jo tovin haluamassani kunnossa, mutta sen käytännöllisyydessä on kaksi heikkoa lenkkiä. Ensimmäinen on pursuileva työpöytä, ja toinen on samaa tekevä lattia. Nimittäin tässä huoneessa säilytetään joitakin soittimia, jumppakasseja, kuvausvälineitäni ja montaa muuta juttua, jotka eivät mahdu kaappeihin tai lipastonlaatikoihin. Niinpä nuo tavarat ovat useimmiten lojuneet vain tyhjän seinänpätkän edessä, nojaten ikkunan vieressä olevan kiinteän komeron oveen. Koska tuo komero nyt vielä sattuu olemaan kenkäkaappimme, on käytännöllisyyden kanssa ollut vähän niin ja näin.
Kun viimeiset viisi vuotta on kohta enemmän tai vähemmän remontoitu, tuntuu aika kivalta, että huoneiden ilmettä voi nykyisin muuttaa ilman sen suurempia remonttioperaatioita. Ja mikä parasta, muutoksen aikaansaamiseksi ei kulu montaakaan kymppiä. 🙂 Tällä kertaa selvittiin muutamalla säilytyslaatikolla, joihin erilaiset piuhat, johdot ja laturit, sekä kuitit, laskut ja lomakkeet sai nätisti järjestykseen. Lisäksi tarvittiin pieni hylly, joka nostaa ylimääräiset tavarat pois työpöydältä, sekä naulakko, joka nostaa lattialla lojuvat kamat ylemmäs ja helpottaa esimerkiksi siivousta. Tarpeeksi alas asennettu naulakko pitää pystyssä myös helposti kaatuilevat asiat, kuten vaikkapa kamerajalustan.
Isommat säilytyslaatikot (sini-musta-vihreä), sekä naulakko, ja hylly kannattimineen, löytyivät Ikeasta. Kirjavat säilytysrasiat ostin Indiskasta. Aikaisemmin hankittu, tasan ikkunan levyinen, Ikean Malm -lipasto hoitaa sen suurimman säilyttämisen vaivan ja työpöydän pukkijalkojen avulla esimerkiksi tulostin on saatu pois työpöydältä.
Parasta on kuitenkin se, että työhuoneen uusi ilme myös motivoi pitämään paikat järjestyksessä! 😀
Kivaa päivää, toivotaan, että aurinko jaksaisi tänäänkin paistaa!
Ajattelin laittaa teille tänään kuvia työhuoneesta, jonka viihtyisyyteen olen tässä viikonlopun aikana panostanut, mutta koska mielenpäällä on jotain suurempaa, jätetään se työhuone vaikkapa huomiselle.
Tämän viikonlopun aikana olen pohtinut enemmän tai vähemmän pelkoa ja kaikkea sitä, mitä pelkoon liittyy. Miksi, sen nyt jokainen voi kai tässä kohtaa jo arvatakin.
Koska syksy on sitä aikaa vuodesta, jolloin lapsille tarvitaan taas kasa uusia vaatteita ja välineitä harrastamiseen, päätimme perjantaina lähteä työpäivän päätteeksi ajelemaan kohti Turkua, tai varsinaisesti kohti Raisiota. Tämä ihan siitä syystä, että meillä ei ole vaatekauppoja, urheiluliikeitä tai oikeastaan mitään erikoisliikkeitä täällä, vaan moiset asiat pitää aina toimittaa “sivistyksen parissa”. Puolentoista tunnin ajomatka käytettiin sekin hyödyksi, ja rentouduttiin musiikkia kuunnelle. Ei kuitenkaan radiosta, vaan Spotifystä. Voitte siis kuvitella, että Raisioon ehdittyämme, olimme täysin uutispimennossa ja tuiki tietämättömiä perjantain tapahtumista.
Se on hassu juttu, miten pelon voi milteipä haistaa ja sen ilmapiiri herättää ihmisessä jonkinlaisen kuudennen aistin. Vaikka ei oikeastaan tiedä mitään, sitä tajuaa aika nopeasti, että jokin on kuitenkin vinossa. Toki mikään Einstein ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että kauppakeskuksen perjantai iltapäivänä suljettuihin liikkeisiin, ja paikalla parveileviin poliiseihin, liittyy jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Meille asiat kuitenkin selvisivät vasta Suomalaisen Kirjakaupan kassalla, sillä vaikka mieli ymmärtää jonkin olevan vinossa, korvienväli kehittää kyllä tarvittaessa täysin tyydyttäviä ja neutraaleja selityksiä.
Vaikka Raisio ei nyt ihan Turun keskustaa hivokaan, eikä mitään konkreettista uhkaa kauppakeskuksessa ollut, moni liikkeistä oli sulkenut ovensa. Osa varmasti pelon vuoksi, osa kadonneiden asiakkaiden vuoksi. Tyhjentynyt kauppakeskus suljettuine liikkeineen ja ravintoloineen kuitenkin laittoi ajattelemaan pelkoa. Sitä, miten pelko lamaannuttaa ja ajaa ihmiset koteihinsa. Kaupat eivät myy, eivätkä asiakkaat osta. Jokainen pälyilee olkansa yli, ja ilmassa on ikävää odotuksen tuntua. Yksi hiljainen perjantai-ilta ostoskeskuksessa on pieni asia, mutta pelon levitessä vaarana on koko yhteiskunnan romuttuminen. Jos kauppakeskuksessa nähdyn mikroesimerkin suurentaisi koskemaan pitkäjaksoisesti koko yhteiskuntaamme, tiedossa olisi katastrofi.
Pelko on oikeastaan harvinaisen tehokas tapa horjuttaa mitä tahansa. Se toimii pienessä piirissä, mutta pystyy lamaannuttamaan myös huomattavasti suurempia kokonaisuuksia, jopa yhteiskuntamme perusteita. Loppujen lopuksi halpa ase, jos sen antaa vaikuttaa, muuttua hysteriaksi tai yleiseksi ilmapiiriksi. Pelko kun asuu meissä kaikissa kuitenkin jo valmiiksi, sitä ei tarvitse luoda tyhjästä, vaan pikemminkin lietsoa henkiin.
Uskon, että on täysin luonnollista pelätä, eikä pelossa itsessään ole mitään väärää. Päinvastoin, se on inhimillistä. Pelolle, kuten muillekin negatiivisille tunteille, pitää kuitenkin asettaa rajat. Pelon ei saa antaa voittaa, vaan siitäkin on päästävä yli.
Huomaa, että ilmassa on jo syksyä. Syksyn tuoksua ja kosteutta, jopa auringonsäteissä on aavistus syksystä. Aamuisin peltojen yllä leijuu syyskesän usva ja hämärtyvä ilta laittaa kääriytymään kodin lämpöön. Huomaan pitäväni tästäkin vuodenajasta aina vain enemmän ja enemmän.
Hetken mielijohteesta olisin muuten voinut sutia koko työhuoneen tummanvihreäksi, mutta pidättäydyin kuitenkin pienissä yksityiskohdissa. 🙂
Tunnelmallista sadeiltaa! Aukesi kyllä tuo luonnon oma kastelujärjestelmä ihan oikeaan aikaan. Pelkäsin nimittäin jo, että tässä ehtii koko kaivo kuivua, kun puutarhaletkua on jouduttu käyttämään aika ahkerasti. Kun nyt sitten ei jäisi kolea sadesää liian pitkäksi aikaa päälle. Mutta on tuo kesäsateen tuoksu vaan niin mahdottoman ihana!
Välillä tuntuu, että jokainen nurkka tästäkin talosta on nähty tässä blogissa jo liian moneen kertaan. Vähän sisältöä vaihdellakseni (ja kyllästymistänne estääkseni) räpsin aamulla muutaman kuvan työhuoneesta, jota ei ole tainnut vähään aikaan kuvissa vilahtaa. Ja ei, tämä järjestys ja siisteys ei todellakaan ole mikään alati vallitseva tila! Välillä näppäimistöä pitää ihan oikeasti kaivaa mappipinon alta esiin, ja hiirelläkään ei ole tilaa liikkua, mutta mitäs sitä nyt sekasortoa kuvaamaan. Kuvissa kuitenkin se tilanne, jota työhuoneessa pyritään ylläpitämään. 🙂
Huonekuusi ja kilpipiilea piristävät työpöytää, ja ikkunan edessä on sitten vähän muitakin viherkasveja, ja se puoli huonetta näkyy ehkä parhaiten tässä helmikuun postauksessa. Noin ylipäätään työhuone on meillä varmaankin se huone, joka fiilikseltään eroaa muista, mutta toisaalta tykkään siitä, että se saakin olla erilainen. Tosin tuosta Hayn about a chair -tuolista olen vähän miettinyt luopuvani, mutta etenen rauhassa senkin päätöksen suhteen.
Kuten tuosta alakerran pohjapiirroksestakin näkee, työhuone on se, minkä läpi meillä kuljetaan peremmälle, ja kaiken järjen mukaan tämä huona olisikin pidettävä tiptop kunnossa. Totuus on kuitenkin, että tähän tilaan jää paljon tavaraa sellaiseen väliaikaiseen sijoitukseen. Jotkin jutut ovat menossa ja jotkin tulossa. Mutta koti on koti, ja elämän kai vähän kuuluukin näkyä. 🙂
Tänään on ollut jotenkin ihan hötkyilypäivä, mutta nyt ajattelin oikaista itseni sohvalle tai sänkyyn ja painaa nenäni hetkeksi kirjaan. Sateen ropina tuo ihanaa taustaääntä siihenkin hommaan.
Lupasin teille pohjapiirustusta kodistamme, ja tässäpä sitä olisi tarjolla. Tosin nyt alkuun vain alakerran osalta, niin ei tule postauksesta kauhean pitkää. Eikä tuo pohjapiirros ole mikään luotisuora tai millintarkka, mutta ei kyllä ole talokaan, joten tämä riittänee tässä tapauksessa antamaan hieman sitä osviittaa huoneiden järjestyksestä. 🙂
Me tosiaan kuljetaan tuosta kuistin kautta yleensä sisään. Kuvia kuistilta löytyy täältä, mutta kaikkia postauksia en ole tähän kansioon vielä ehtinyt laittaa, joten kuistin kuvia on blogissa kyllä enemmänkin.
Kuistin jälkeen tulee meidän pikkueteinen, tai arkieteinen – tila, johon ulkovaatteet ja kengät jätetään. Eteisestä ei ole montaa postausta blogissa, mutta pari (joista hahmottaa tilan funktion) laitoin pikkueteinen -tunnisteen alle. Löydät ne täältä.
Pikkueteisen rinnalle jää vaatehuone, josta erillistä kansiota ei ole, mutta kuvia löytyy kyllä joistakin postauksista. Koska kyseessä ei nyt kuitenkaan ole mikään muotibloggaajan walk in closet, vaan ihan tavallinen kahden aikuisen vaatehuone, tila ei noin sisustuksellisessa mielessä ole kovinkaan relevantti.
Ja sitten ollaankin jo työhuoneessa. Tässä huoneessa on tosiaan toinen alakerran tulisijoista, musta Upo, joka oli täällä jo valmiina kun muutimme. Nuohoojan kertomuksen mukaan sen paikalla on aikoinaan ollut puuliesi, ja tämä tila on tosiaan toiminut keittiönä.
Työhuoneen jälkeen ollaan sitten tuossa isommassa eteisessä. Tästä tilasta on aikoinaan lohkaistu myös meidän piskuinen kylppäri. Joku kysyikin eteispostauksessa kylppärin kuvia, mutta tosiaan niitä ei blogista löydy. Edellinen asukas oli juuri tehnyt kylpyhuoneremontin, ja päätimme heti, että kylppäri ei yksinkertaisesti kuulu remontin ensimmäiseen viisivuotissuunnitelmaan. Toki jouduimme sitäkin vähän järkeistämään peilikaapilla ja kääntyvillä suihkuseinillä (jotka vaativat vähän putkien uudelleen vetoa ym.), mutta noin muuten wc-kylppäri on edellisen asukkaan jäljiltä. Ja tosiaan kyseessä on tuollainen pienen kerrostalokylppärin kokoinen tila, joten mitään spa-osastoa meiltä ei löydy. 🙂 Kylpyhuoneen kohdalla on aikaisemmin ollut ovi meidän nykyiseen pianohuoneeseen, eli tätä tarkoitin, kun kirjoitin tiistaina, että tämä puoli talosta on kokenut eniten muutoksia vuosien varrella.
Seuraavaksi keittiö. Eli talon laajennusosa, jossa on aikoinaan toiminut kauppa. Tämän 50 neliöisen tilan alla meillä on tosiaan kellarikerros, eli kyseessä on se talon lämpimin huone (kylmä ei hohkaa lattianraoista). Keittiön oleskelutilapäädyssä (bambutuolien takana) on muuri, joka lämmittää keittiötä sekin. Kellarissa on lämmityskattila, jossa meillä palaa miltei ikuinen tuli – ainakin talviaikaan. Puilla hoidetaan niin vesikiertoinen lämmitys, kuin käyttövedenkin lämmittäminen.
Tämä tila on se, missä meillä pääsääntöisesti arkea eletään. Keittiössä ollaan aina, ja useimmiten vieraatkaan eivät tämän pidemmälle meillä päädy. Eräs blogini ahkerimmista kommentoijista muistuttaa myös jatkuvasti, että blogissani on liikaa kuvia keittiöstä, joten tämän huoneen syvin olemus lienee teille kaikille jo selvä. 🙂 Alla olevassa kuvassa näkyy ovi yläkertaan vieviin rappuihin ja piano-/olohuone -tilaan. Keittiön vesipisteen takana on eteisestä kulku kellariin, tieto, joka ehkä helpottaa huoneen hahmottamista. Niitä keittiökuvia viimeisen vuoden ajalta löytyy täältä, mutta onpa tilasta valtavasti blogissa myös niitä vanhempia kuvia, joita en ole vielä ehtinyt laittamaan tuonne keittiö-tagin alle.
Ja sitten on pianohuone. Huone joka sai nimensä miehen heräteostoksen pakkosijoittamisen myötä. Pianon takana näkyy yläkertaan vievät rappuset ja tähän tilaan tosiaan asennettiin kamina silloin heti muuttomme jälkeen.
Ja viimeisenä olkkari. Edelliseen huoneeseen isolla oviaukolla yhdistyvä (ja liukuovilla erotettava) tila, joka edellisen omistajan käytössä oli makuuhuone. Talon kylmin huone, josta on kulkuyhteys sinne meidän arkieteiseen, vaikka ovea ei juuri käytetä. Tarpeen tullen talon alakerran pääsee kuitenkin kävelemään ympäri.
Eli sellainen kierros. Osalle teistä tässä ei nyt ollut mitään uutta tietoa, koska kaikki nämä tiedot jo blogista löytyykin. Mutta kenties tosiaan tuon pohjapiirroksen (tai sitä muistuttavan) avulla voi hahmottaa paremmin huoneiden järjestyksen ja kuvien suunnan.
Tuolta blogin oikeasta laidasta löytyy tosiaan tuo avainsanapilvi, ja siitä eri huoneita. Niihin en ole kuitenkaan vielä ehtinyt kaikkiin kategorisoimaan postauksia kuin vasta viimeisen vuoden ajalta. Postauksia voi tietysti hakea myös tuolla haku-toiminnolla, joka löytyy sekin oikeasta laidasta. Joku kyselikin kuvia ja juttuja meidän pihasta ja puutarhasta, siitä minkä värinen talo meillä on jne. Esimerkiksi näitä juttuja löytyy tuolta puutarhassa– ja koti -tunnisteiden alta. Koti-kategoria pitää sisällään myös enemmän sitä remppaa ja taloa koskevaa sisältöä (kuten tulevaisuudessa myös tämän postauksen). Myös Instagramista löytyy joitakin juttuja, mitä blogissa ei ole, ja Facebookista tietysti ne kaikki ennen -kuvat ja kuvia remontin keskeltä.
Että sellainen! Nyt toivottelen teille oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!
Oli tarkoitus kirjoitella blogiin ihan muita juttuja, mutta mattovalssi jotenkin suisti ajatukseni raiteiltaan. Niin, että tänään tarjolla on kuvia meidän eteisestä.
Tämä on siis se tila, joka ei varsinaisesti ole meillä niinkään eteiskäytössä, vaan toimii enemmänkin läpikulkureittinä. Uloskäynnin lisäksi tästä tilasta löytyy ovi kylppäriin, kellariin ja työhuoneeseen, sekä ovi-aukko keittiöön. Tähän on joku joskus rakentanut myös jonkinlaisen (peri suomalaisen) tuulikaapin ulko-oven ympärille, ja sen rinnalle pienen kiinteän komeron, joka toimiikin meillä siivouskaappina.
Tämä eteistila ja työhuone olivat ne talon ainoat huoneet joista ei löytynyt vanhaa puulattiaa purkamisen tuloksena. Nämä ovat myös ne kaksi huonetta, jotka ovat aikoinaan kokeneet eniten muutostöitä. Meidän työhuone on nimittäin alunperin ollut keittiö ja kylpyhuonettahan talossa ei ole alkujaan ollutkaan. Myöhemmin kun tilaa on jaettu kylpyhuoneelle, vaatehuoneelle, tuulikaapille, ja muille väliseinille, tästä puolesta taloa onkin tullut vähän sellainen sekamelska. Vaikka siihen itse onkin neljässä vuodessa tottunut, huomaan usein, että meillä ensimmäisiä kertoja kylässä olevat ovat usein vähän hukassa, kun lähtevät selvittämään keittiöstä tietään eteiseen josta tulivat. 🙂
Hyvin tuo Elloksen matto tähänkin tilaan sopii, vaikka omaa silmää ärsyttääkin, ettei maton reuna koskaan mene ihan tasan kaapin kanssa. 😀
Eteinen ja työhuone tosiaan viimeisteltiin ennen joulua uusimalla sähköjohtoja ja -kalusteita. Työhuone sai myös kalkkimaalin lisäksi vihdoin listat, joten nyt kokonaisuus alkaa olla valmiin oloinen. Oikeastaan tuntuu aika oudolta ajatella, että niitä listoja ja sähköjä alkaa olla jo joka paikassa. Jotenkin kun siihen keskeneräisyyteenkin ehti tottua.
Ja vaikka nämä neljä vuotta ovatkin olleet yhtä Iisakinkirkon rakentamista, niin onhan sitä tulostakin oikeasti syntynyt. Eteisessä tuo tarkoittaa katon nostamista (melkein) alkuperäiseen korkeuteensa, sekä korkin ja kovalevyn korvaamista puulattialla. Niin ja tietenkin kaikki ne maalaamiset, listoittamiset ja sähköjutut.
Ja hei, kaikkein palkitsevinta on aina vanhoihin kuviin vertaaminen. Vai mitä olette mieltä tästä ennen ja jälkeen -parista?
Sain eilen pyynnön esitellä meidän kotia ja sen pohjapiirustusta, mutta mietin, että kiinnostaako tämänkaltaiset kotipostaukset vielä muitakin, vai onko neljän vuoden aikana tullut jo ihan riittämiin samoja nurkkia? Puhukaa nyt tai vaietkaa iäksi! 😀
