Uusi viikko ja uudet kujeet!
Täällä vietettiin niinkin mukava isänpäiväviikonloppu, että tänään liki tunsin arjen sivaltavan kasvoilleni. Tai ei se edes ollut arki, vaan herätyskello, joka keskeytti makoisat uneni aivan liian aikaisin. Mutta sitähän ne maanantait ovat, ja puoleen päivään mennessä sitä yleensä viimeistään toipuu tuostakin järkytyksestä. 
Satuin kuitenkin lukemaan hauskan artikkelin hyggeilystä, ja siitä, miten meidän kannattaisi Suomessakin kokeilla tuota Tanskalaista oleilun muotoa, jolla esimerkiksi pimeä aika vuodesta selätetään fiilistellen ja tunnelmoiden. Olen itse hyggeilyn kannattaja, ja oikeastaan ainoa keinoni selvitä syksystä on hiljentyminen, rauhoittuminen ja rentoutuminen. Oikeastaan siis ongelman kääntäminen voitoksi, sillä hämärä jos mikä lisää aina tunnelmaa. Suomessa kuitenkin tuntuu olevan vallalla äärimmäiseen tehokkuuteen puskeva ajattelutapa, ja aika moni ajattelee hoitavansa terveyttään paremmin lounastuntitreenaamisella, kuin sillä, että työpäivän väliin ottaisi tauon, jonka aikana nostaa jalat ylös, ja sulkee pois ulkopuolisen hälyn ja kiireen esimerkiksi korvatulppien ja hyvän kirjan avulla. Veikkaisin, että myös rauhallinen kävelylenkki maisemia ihaillen tasaa stressihormonejamme paremmin kuin jatkuva tehokkuuden vaatiminen itseltämme.
Meistä jokainen stressaa asioista ihan eri tavalla. Toisille stressi on puhtaasti työelämään perustuvaa kiirettä, toisille se on jatkuvaa huolta ja murehtimista. Tuskin voidaan väittää, että kenenkään stressi on toisen stressiä vähäpätöisempää tai hyväksyttävämpää, mutta jos ihmistyyppinä sattuu olemaan sitä lajia, jonka päässä pörrää jatkuvasti niin ihmissuhteet, huoli lähimmäisistä ja vielä kenties se työtaakka, kannattaa stressilleen tietoisesti etsiä helpotuskeinoja. Usein kun kova stressi johtaa lopulta ahdistukseen ja tilanteeseen, jossa ollaan paniikinomaisesti täysin lukossa.
En väitä hetkeäkään, että äiti, joka valvoo yönsä miettien kiusattua lastaan, saisi ololleen ihmeparannuksen niinkin trendikkäästä jutusta, kuin hyggeily, mutta väitän, että meillä on jokaisella elämässämme tilanteita, joissa hedelmällisintä on pysähtyä ja rentouta. Olkoon se sitten kynttilänvaloa ja villasukkia, tai erilaisten hengitysharjoitusten tekemistä. Itse olen muuten viimeisen vuoden aikana opetellut noita hengitysharjoituksia, ja todennut ne älyttömän hyviksi. Oli kyse sitten pelosta tai stressistä, omaan hengittämiseen keskittyminen on tehokkuudeltaan verrattavissa rauhoittavaan lääkkeeseen. Ja ihan totta, sain ennen miltei ihottumaa sanoista meditointi ja mindfulness, mutta nykyisin ymmärrän, ettei minun tarvitse poltella suitsukkeita ja istua lootusasennossa hare krishnaa toistellen. Yhtä hyvin toimii yksinkertainen syvähengittäminen, meditoimista sekin!
Eikä siihen hyggeilyyn aina tarvita sitä pimeää ja hämärääkään. Tänään olen tietoisesti nautiskellut minua ympäröivästä tunnelmasta, poltellut kynttilöitä ja hengitellyt syvään hätistellen negatiivisia ajatuksia mielestäni. Bonuksena ajattelin ripustella hieman noita äidin virkkaamia ja sokerilla kovettamia lumihiutaleita ja palloja. Ei liian jouluisia vielä, mutta talvisia sitäkin enemmän!
Ihanaa uutta viikkoa ja rentoa fiilistä kaikille!
Hei, kovin samoissa ajatuksissa ja tunnelmissa, luin myös tuon hygge – jutun ja olen tismalleen samaa mieltä.
Rauhoittuminen ja hidastaminen juuri pimeimpään aikaan pitäisi olla laissa – muistan nimittäin itsenikin muutama vuosi sitten näihin aikoihin vielä kovin stressaantuneena, kunnes päätin tehdä asialle jotain ja nyt elämä on ihan toisenlaista – paljon enemmän hyggeä
Juuri näin! Ja kun tietoisesti muuttaa suhtautumistaan, saa ihan varmasti tuloksia. Mulla ainakin ihan samanlainen kokemus, kuin sinullakin.
Kiva jos me suomalaiset opittaisiin ylipäätään lempeämpiä keinoja selvitä loppuvuoden kiireistä ja pimeydestä. Meillä kun se taito tulee todellakin tarpeisiin.
Voi Emilia! Kiitos tästä, näistä sanoista ja levollisista kuvista <3
Olen niin samaa mieltä kanssasi tuosta hengittämiseen keskittymisestä, toimii todellakin. Mindfulness kurssin käyneenä vieläkin vakuuttuneempi sen vaikutuksesta. Poltellaan kynttilöitä ja nautitaan kympillä tästä hämäryydestä
Ja voi sulosuuden sulosuus tämä teidän kissa (en katsos nyt muista hänen nimeään).
Iloa viikkoosi
Hih, meidän Taavi on todella kiinnostunut kamerasta. Pitää aina tulla poseeraamaan kun yritän kuvailla.
Todellakin, sellainen tietoinen rentoutuminen on ihan mielettömän voimaannuttavaa, mutta sitä ideaa on oikeasti kovin vaikea myydä ihmiselle, jolla on ennakkoluuloja. Tiedän itsestäni. Siksi tämä hygge-villitys voi tehdä ihan hyvää!
Voi mahdoton, että Taavi on suloinen! Pidin muuten postauksesta kovasti. Rauhoittuminen ja hidastaminen on paikallaan ja sitä kannattaa tosiaan tietoisesti opetella.
Taavi taitaa olla tietoinen ulkonäöstään, kun tunkee aina kameran eteen.
Tuota rentoutumista ja hidastamista ei voi kai “mainostaa” liikaa. Se kun on oikeasti todella tärkeä osa arjessa jaksamista.
Heips ja talvista maanantai päivää!
Ihana tunnelma teillä! Ajatuksesi rentoutumisesta oli kuin omasta päästäni. Itse olen myös jo n.puolisen vuotta harrastanut syvähengittelyä mahtavin tuloksin. Pari kertaa on lähtenyt päänsärky ja useamman kerran siitä on ollut apua nukahtamiseen. Taito, jota kannattaa kokeilla ja ottaa oma aikansa päivästä hetken hengähtämiseen <3
Ehdottomasti! Ja nukahtaminen on muuten tosi hyvä esimerkki tuon toimivuudesta. Aika monella kun viimeistään sängyssä iskee se stressintunne ja ahdistus.
Kunpa osaisimme kaikki olla vähän lempeämpiä itsellemme! ♡
Ihanat kuvat! Voi herrajestas miten voi kissanpoika olla noin suloinen!
Siinä on kans yksi tehokas stressinpoistaja
No niinpä! Eläimet on kyllä siinä hommassa todella taitavia. Itse melkein kuulen korvissa kun verenpaineet laskevat samalla, kun sormet uppoaa lemmikin turkkiin.
Ihania ystäviä! ♡
Kiva postaus. Elän ja asun tässä hyggen kotimaassa ja olen todellakin oppinut paljon täällä vuosien aikana. Elämän filiosofia on: “saa paras mahdollinen irti kaikesta, myös tästä pimeästä vuodenajasta”. Tanskalaisia ehkä pidetään pinnallisina mutta hygge-taitoa täältä kyllä löytyy. Pää puskaan ja kynttilät palamaan:-).Ja hengittäminen on aina hyväksi.
Pinnallisina? Eipä ole ikinä käynyt mielessä! Ja hei, maailman onnellisin kansa, joten hyggeily ja relaaminen todellakin tuottavat tulosta.
Toivottavasti me suomalaiset opimme imaisemaan hiukan tanskalaisuutta itseemme tässä asiassa.
Hei,
olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa. Tämä blogisi on ihanan rauhoittava kaikkineen. Kaunis, rauhallinen ja tasapainoinen. Tähän vuodenaikaan tuo hyggeily on ihan parasta. Minäkin luin sen artikkelin siitä ja olen niin samaa mieltä.. Aina ei tarvitse suorittaa, pärjäämme vähemmälläkin
Ja tuo kisuli Taavi, olen rakastunut siihen! Oliko teillä ne kaksi muutakin kissaa, Olof & Kylli ? Vai olenko sekoittanut sinut johonkin muuhun kissaihmiseen
Ihanaa viikkoa!
//Johanna
Kiitos, Johanna! Ihanaa, jos blogi herättää moisia tuntemuksia! ♡
Taavi on kyllä suloisuuden huippu! ♡ Meillä on myös Kylli-kissa, mutta suruksemme löytökissa Olof ei jaksanut kovin pitkään.
Voi niin samaa mieltä
en usko ollenkaan jatkuvaan itsensä kehittämiseen, parempaan pyrkimiseen ja tehokkuusajatteluun. Villasukat, kynttilänvalo ja kuuma juoma on oiva ratkaisu yllättävän moneen tilanteeseen Kiitos tästä tekstistä Emilia 
Juuri näin! Aika moni ongelmakin näyttää paljon pienemmältä, kun sitä tarkastelee levollisin mielin, eikä pakonomaisella taisteluntarpeella.
Nautitaan tästäkin tunnelmallisesta vuodenajasta! ♡
Kiva kirjoitus.
Kissasta on hyvä ottaa oppia. Pelkkä kissan silittäminen ja kehräämisen hyrinä omaa sydäntä vasten on minusta parasta meditaatiota. Vai hyggeilyäkö se oli. 
Eläimet ovat kyllä ihan parasta apua rentoutumiseen. Kun sormet uppoavat pehmeään turkkiin, mieli rauhoittuu heti. ♡
Hyrinästä puhumattakaan!
Ollapa tuollainen pieni ja suloinen kissanpentu! Iloista viikkoa!
Iloa myös sinun viikkoosi! ♡
Kissanpennut ovat kautta aikojen hurmanneet ihmisiä, enkä yhtään ihmettele!
Hyvä teksti ja ihanat, seesteiset kuvat. Mutta siis IHAN MIELETTÖMÄN kauniit nuo pitsiset lumihiutaleet! Äidille terkkuja siis.
Ihan tosissani harkitsen kaivavani jostain kaapin perukoilta virkkuukoukun esille, osaisinkohan minäkin…?
No eikös olekin! ♡
Äiti on virkannut erilaisia variaatioita, ja ohjeitahan löytyy Pinterestistä vaikka kuinka. Oikein sellaisia piirroskuvia, niin aloittelijakin osaa varmasti.
Minä virkkasin yhden tähden, mutta jotenkin tuntuu, että tartun kuitenkin mieluummin siihen kirjaan kuin koukkuun!