Näin loppuvuodesta jokaisella on mielessä hyvä olo. Tai no, uusi vuosi ja parempi olo, se ehkä kuvaa tilannetta paremmin. Miten tulla tasapainoisemmaksi, vahvemmaksi tai pirteämmäksi? Danone Activia on luonut kansainvälisen Live InSync -kampanjan, jonka mukana pääsen nyt itsekin miettimään näitä tasapainoiluja loppuvuoden kunniaksi, ja nappaan teidät ajatuksenvirtaan mukaan. Mistä hyvä olo ja hyvinvointi kumpuavat? Entä tehokkuus tai luovuus?
Live InSync ei tarkoita metodia, jolla meistä yritetään tehdä supernaisia superarjen keskelle, täydellisinä viitoinemme ja supertreenattuine vartaloinemme. Kyse on enemmänkin tasapainon etsimisestä, oman jaksamisen kunnioittamisesta ja siitä, että opettelemme kuuntelemaan niin kehoamme, kuin mieltämme. Kuulostaa äärimmäisen hyvältä, mutta entä kun mielessään käy läpi kaikkia niitä elämän parannuskohtia ja löytää itsensä loputtoman pitkän muutoslistan edestä. Pitäisi sitä, pitäisi tätä…
Henkilökohtaisesti koen, että oma hyvä oloni kumpuaa hyvin monestakin pienestä tekijästä. Levollisuus ja harmonia ovat asioita, joita monien kanssasiskojeni lailla yritän etsiä ympäriltäni. Koti sisustetaan kutsuvaksi ja rauhalliseksi. Ympäriltä karsitaan erilaisia ärsykkeitä ja haetaan sitä omaa turvapaikkaa, jossa kynttilänliekin lepatus meditoi ja rauhoittaa. Joskus on puhuttu siitä, että sotkuinen työpöytä kuvaa omistajansa päänsisäistä tilaa, ja allekirjoitan tämänkin. Itselleni siisteys ja järjestys ovat äärimmäisen tärkeitä, joskin lapsiperheessä kovin muuttuvia tekijöitä. Mutta kuvittelepa itsesi sinne viikkosiivouksen jälkeiseen tilaan: Kimppu tuoreita kukkia pöydällä, kenties jotakin hyvää syötävää, lasi viiniä ja kirja. Tila jossa ympäristö ja oman sisäinen oleminen ovat järjestyksessä, ja henki kulkee paremmin, kun ympäriltä on raivattu kaikki tarpeeton. Äitinä huomaan, että mahdottoman kaaoksen ja lelurallin keskellä sama harmonia löytyy luonnosta. Rauhallinen kävelylenkki ja kauniit maisemat, ei häiriötekijöitä eikä kiirettä.
Toisaalta tuollainen InSync -hetki voi tulla tilanteessa, jossa luovuus ja tekemisenilo pääsevät valloilleen. Kadehdin pitkään äitini kaltaisia käsityöihmisiä, jotka kokevat suurta flowta ja arjesta irtautumista harrastuksensa parissa. Lopulta ymmärsin, että minulla on vastaavia tunteita ihan olemassa olevien harrastusteni parissa. Jopa työ on välillä niin mukaansa tempaavaa, että saatan jumittua paikalleni ja kadottaa ajantajun aivan täysin. Minulla on taito uppoutua ja innostua, lopulta sillä mitä teen tai saan aikaiseksi, ei juurikaan ole merkitystä hyvänolontunteeni kanssa.
Nykypäivänä arjen tasapaino ja harmonia koetaan liian usein hyvin organisoidun kalenterin avulla. Halutaan loistaa työelämässä ja huoltaa kehoa vapaa-ajalla. Näissäkään ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta siinä kaiken järjestelyn keskellä ihminen usein unohtaa mitkä ovat ne asiat, joista se hyvä mieli oikeasti tulee. Kun kalenteriviikko on saatu kunnialla läpi, ja vihdoin on aikaa tarttua kirjaan, leipoa pullaa tai nauttia kuppi teetä naapurin rouvan kanssa, huokaistaan syvään ja todetaan, että olipa viikko. Ja juuri sillä hetkellä on ehkä käsillä se koko viikon synkkaavin hetki. Aika jolloin keho rentoutuu ja mieli vaeltaa vapaasti. Miksi ihmeessä tämä nautinto on nykyisin niin monen päivä- tai viikko-ohjelmassa kohdassa “jos jää aikaa”?
Älkää ymmärtäkö väärin, koen liikunnan hyvinkin voimakkaana hyvän olon tuojana. Kunnon hikitreeni ja tekemiseen keskittyminen vievät kyllä ajatukset pois arjesta ja kiireestä. Keho ja mieli tekevät töitä yhdessä, kun paketista kaivetaan ne viimeisetkin voimanrippeet. Silti liikunta on minulle, kuten niin monelle muullekin, asia jossa mennään hyvin helposti ojasta allikkoon. Flow-tilan raja ylitetään kun halutaankin vain saavuttaa jotakin lisää. Olla parempia, tehdä enemmän ja kovempaa. Silloin ajaudutaan pois siitä InSync -tilasta. Unohdetaan kokonaisvaltainen hyvinvointi, kuvitellaan, että ruoskimalla muutumme paremmiksi ihmisiksi. Itselleni liikunta on äärimmäisen suuri sudenkuoppa tässä suhteessa, mutta toisaalta sen kanssa onnistuu paljon paremmin, kun mieli on hyvin kasassa muiden tekijöiden suhteen. Silloin tekemiseen yhdistyvät myöskin lempeys ja armollisuus – ja ruoska jää käyttämättä.
Vaikka tämä loppuvuosi on täynnä erinäisiä kiireitä ja mieli hetkittäin synkkeneekin stressin alla, voin kuitenkin hyvillä mielin todeta, että vuosi 2016 on ollut suuri hyvinvoinninvuosi. Viimeisten, kohta 12 kuukauden aikana, olen oppinut itsestäni enemmän kuin edellisinä vuosina yhteensä, ja tekemiseeni on löytynyt lempeys. Olen opetellut irrottamaan suuremmasta kontekstista ne itselleni tärkeimmät asiat, ja onnistunut löytämään paitsi omat kipukohtani, myös ne hyvän olon tuottajat. Mutta mksi jättää kesken hyvin alkanut matka? Niinpä seuraava vuosi tuokoon tullessaan uusia oivalluksia ja elämänviisautta. Jatkan tästä aiheesta vielä toisenkin postauksen verran, ja palaan kertomaan omista keinoistani tasapainon löytymiseen. Niistä pienistä arkisista valinnoista, joista syntyy kunnioitus omaa kehoa ja mieltä kohtaan. Enemmän tietoa Live InSync -kampanjasta, sekä naisten tarinoita elämänhallinnasta löydät täältä.
Yhteistyössä Danone Activia ja
Ihanat kuvat ja lämmin kirjoitus! Musta tuntuu että olen aika hyvin oppinut löytämään sellaisen tasapainon että stressitilanne ei nouse niin helposti. Olen yrittänyt tehdä välillä itsekkäitäkin valintoja ja jättänyt viikoista (tai vaikka nyt joulusta) pois sellaisia asioita, jotka eivät lisää meidän perheen hyvinvointia, ja tuntuvat enemmänkin taakalta. Toisaalta aina ei pysty valitsemaan, ja välillä ne omat kivatkin jutut alkavat stressata. Esimerkiksi nykyään illat ovat täynnä kuvienkäsittelyä ja kun se jono kasvaa, niin alkaa ahdistamaan kun tietää että illassa on aina vain kolmisen tuntia aikaa lasten nukkumaan menon jälkeen ja omat yöunet lyhenevät vaan.. Tai esimerkiksi tuo mistä viime postauksessa kerroit (nurkkia kuntoon lehtijuttua varten) – iham ymmärrettävää että silloin on pakko rutistaa valmiiksi ja pinna kiristyy, tuntuu että aika loppuu.. Huh, kyllä se stressi on niin epämiellyttävä tunne!! Sitä kun oppisi hallitsemaan mielensä yhä paremmin.. <3 Rauhaisaa joulunaikaa perheellesi!
Itse ajattelen, että siinä terveessä itsekkyydessä piilee äärettömän tärkeä avain tasapainoon. Joskus pitää myös osata sanoa ei.
Se on hassua, että kivatkin asiat aiheuttavat joskus stressiä. Toisaalta se stressi kai tulee siitä, että on luvannut tehdä niitä kivoja juttuja, mutta sitten tulee niin paljon myös sitä kaikkea muuta. Mutta uskon, että stressikin voi olla positiivista, vaikka se samalla syö unia ja jaksamista. Yleensä kun saa kivat jutut pakettiin, olo on kuitenkin hyvä, ja mieli toteaa, että mahtavaa, suoriuduin siitä! 🙂
Mutta koitetaan myös joulun aikaan huilata. Ladataan akkuja uuteen vuoteen ja tammikuussa sitten jo valokin alkaa lisääntyä. Ihanaa ja rauhoittavaa joulunaikaa koko teidän perheelle! ♡
Heippa,
Ja kiitos kaunista kuvista ja osuvasta kirjoituksesta.
Minulla Olisi sinulle kysymys.Mistä olet ostanut aivan ihanan neuleesi?
Ihanaa joulunaikaa sinulle ja perheellesi!
Kiitos, Satu.
Villatakki on täältä: http://www.jumperfabriken.se/
Ihanaa jouluviikkoa ja joulun aikaa myös sinne! ♡
Hei, mistä tuo ihana, näissäkin kuvissa oleva kynttilänjalka on hankittu?
Minä olen tilannut sen täältä: http://www.madeindesign.co.uk/prod-multi-candle-pin-refsb01sm012.html 🙂