Toivottavasti viikonloppunne on mennyt hyvin!? Täällä ainakin on vietetty laatuaikaa ja nautittu siitä pienestä vapaudesta, jonka viikonloppu tuo arkeen. On aikaa tehdä asioita, joita viikolla ei välttämättä ehdi – aikaa viettää laatuaikaa.
Tänään laatuaika on omaa aikaa salilla, perheaikaa sohvalla, uunissa pitkään hautuvaa ruokaa ja ulkoilua. Perusjuttuja, jotka tekevät päivistä täydellisiä. Sunnuntaina huristellaan perinteisesti myös pyykkikonetta ja valmistaudutaan uuteen viikkoon oikomalla kotia järjestykseen. Maanantai alkaa huomattavasti lempeämmin, kun pakolliset kotityöt on tehty alta pois.
Tiedättekö, olen tässä muutenkin miettinyt noita hyviä valintoja. Eilen painelin nukkumaan jo yhdeksän jälkeen, heti lasten perässä, ja taisin olla untenmailla jo ennen esikoista. Hyvä valinta sinänsä, koska sunnuntaiaamuun sai herätä pirteänä ja täynnä virtaa. Eli aikalailla se vetämätön tai väsynyt olo on kiinni niistä omista arjen valinnoista. Huonot valinnat yleensä tekevät myös olosta huonon, kun taas ne hyvät antavat energiaa. Toki on sairastelut ja sairaudet, jotka imevät meistä mehuja, mutta noin muuten kokonaisuus on aika yksinkertainen: Sitä niittää, mitä kylvää.
Sunnuntai on meillä tällä kertaa myös leffapäivä. Olen luvannut pojalle, että katsomme yhdessä Harry Potter -elokuvat sitä mukaa, kun hän on lukenut kirjat, ja ensimmäinen kirja meni jo joulun pyhinä, mutta leffapäivälle ei muka jotenkin ole ollut aikaa. Tänään pitää korjata tilanne, ja aloittaa Potterit myös leffojen muodossa.
Hiusten suhteen me tytöt ollaan tänään ihan samiksia. Viime aikoina lettikampaukset ovat olleet lempparini, sillä edellisestä kampaamokäynnistä alkaa olla jo ihan liikaa aikaa. Ja toisaalta, piukkaan palmikoidut hiukset ovat ehkä paras kampaus liikkuessa. Ei ainakaan karkaa haituvia silmille tai otsalle. Eikä sen palmikon tarvitse edes olla mikään erityisen vimpan päälle treenatessa. Riittää, että hiukset pysyvät poissa tieltä.
Leppoisaa sunnuntaita, ja tehkää hyviä valintoja, joilla maanantaista saa ainakin hitusen mielekkäämmän!
Oi miten söpöt letit!
Toi unijuttu on niiin totta, alan varastaa lisää nukkuma-aikaa!
Let the Monday b merciful . .
Kiitos. 🙂
Jep, nukkuminen on kultaa! Nuorempana tätä ei oikein jaksanut ymmärtää, mutta nykyisin unesta voisi vaikka maksaa. 😀
Sinänsä varmasti totta että omilla valinnoilla voi paljolti vaikuttaa omaan jaksamiseen. Aina näin ei kuitenkaan ole. Aina väsymys ei johdu omista huonoista valinnoista. Väsymys voi johtua ihan puhtaasti tekijöistä, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa itse. Valvottava itkuinen vauva, haastava uhmaikäinen jota ei saa ajoissa nukkumaan, unettomuus, masennus, kivut.. syitä voi olla paljon. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Siinä olen kuitenkin samaa mieltä, että se mikä on meidän vallassamme tehdä, se kannattaa tehdä. Ja viisautta on myös hyväksyä asiat joihin ei itse voi vaikuttaa juuri nyt.
Mä en henkilökohtaisesti usko, että kenenkään elämä on täysin ideaali terveelliselle elämälle tai riittävälle levolle. Yksi vaihe on pikkulapsiarki, mutta on myös sairauksia, huoli lähimmäisistä, työttömyyttä, rahahuolia, omien vanhempien tukeminen ja auttaminen – tai oikeastaan ihan mitä vain, mitä elämä eteemme heittää. Kuten itsekin näitä luettelit.
Näitä on ihan jokaisella, ja oikeastaan jatkuvasti. Sitä kun se elämä on.
Kyse on ehkä enemmänkin siitä, että kulloiseenkin elämänvaiheeseen yhdistetään niitä parhaita mahdollisia valintoja. Koska musta olisi typerää heittää hanskat tiskiin vain koska elämässäni on joku sen laatua heikentävä asia. Koska meillä jokaisella on ihan varmasti jokin sellainen asia, joka koettelee jaksamistamme. Jatkuvasti. Valinnat pitää vain suhteuttaa vallallaan olevaan tilanteeseen.